Lausunto julkisen talouden suunnitelmasta

Asiantuntijalausunto Sivistysvaliokunnan kokous 3.5.2018

Risto Linturi

Aihe: VNS 1/2018 vp Valtioneuvoston selonteko julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2019-2022

Lausunto kohdistuu rakenteellisiin ja laadullisiin huomiota vaativiin asioihin sivistysvaliokunnan kiinnostuksen alueilla. Lausunto perustuu pääosin juuri julkaistuun laajaan teknologiakehityksen odotettavissa olevia yhteiskunnallisia vaikutuksia kartoittavaan tutkimukseen Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018-2037. Mainitussa raportissa on käsitelty sekä osaamistarpeiden muutosta yhteiskunnan kaikilla osa-alueilla että myös uusia osaamisen siirron ja sen varmentamisen sekä tiedonhankinnan menetelmiä.

{width=“5.771591207349081in” height=“3.2465201224846894in”}

Kuva: yhteiskunnan tärkeimpien arvonluontiverkostojen odotettavissa olevan transformaation mahdolliset positiiviset vaikutukset ja uhkatekijät raportin Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018-2037 mukaan. Osaamista kehittämällä, omaksumista ja sopeutumisnopeutta kasvattamalla voidaan saavuttaa hyödyt ja välttää pääosa haitoista.

Yleinen osaamistarpeen kehitys

Yhteiskunta on muuttunut yhä nopealiikkeisemmäksi ja monimutkaisemmaksi. Ihmiset ovat usein vieraantuneet todellisuudesta eivätkä ymmärrä rokotusten, ilmastonmuutoksen tai rahan luonnetta. Vääriin ja tunteisiin vetoaviin pelkistyksiin tartutaan helposti. Moni puhuu sivistyksen tai valistuksen jälkeisestä ajasta. Jonkinlaisen kriisin huomaa jo siitä, kun humanistien lippua kantaen yhdytään haukkumasanoihin ja kilpalaulantaan, kun joku vain kirjoittaa tunnepohjalta teknologiaa moittivan artikkelin, vaikka asia olisi tuulesta temmattu.

Koulu ei nykymuodossaan tätä sivistyksen aukkoa kuro umpeen. Ilmiö-oppiminen on oikean kaltainen tavoite, mutta opettajilla on siihen vain ohuelti valmiuksia. Esimerkiksi matematiikan sisällöt on valittu vanhojen tieteiden ja tutkimusmenetelmien tarpeisiin. Olen itse opettanut sadoille kehitysjohtajille matematiikan taitoja, joista koulu ei edes mainitse ja yliopistolaitoskin vain jatkokursseilla, vaikka mainitut sisällöt selittäisivät niin tautien leviämisen kuin monet muut luonnon ja yhteiskunnan ilmiöt ja olisivat innostavia sekä helposti opetettavia. Mutta sisältöjä ei juurikaan kehitetä, koska opettajilla ei ole tarvittavaa osaamista eikä edes moni matemaatikko tunne kunnolla näitä matematiikan uusia alueita.

Matematiikka on vain yksi osa-alue, jossa sisältö on suurelta osin vanhentunutta ja puutteet haittavat nykymaailman ymmärtämistä. Newtonin ja Leibnitzin oppien sijaan tulisi opettaa laajasti diskreettiä matematiikkaa, simulointia, kompleksisuuden teoriaa ja lukuisia muita luonnon ja ihmisen toimintaa intuitiivisesti ja dynaamisesti kuvaavia ja digitalisaation aikakauteen soveltuvia malleja. Puutteita on yhtälailla yhteiskuntatieteiden, luonnontieteiden ja kielten opetuksessa koskien sekä opetuksen tapoja että sisältöjä. Esimerkiksi kielten opetuksessa koneet kykenisivät oikaisemaan virheet ja harjoittamaan ja parantamaan kieltä vuorovaikutteisesti ja välittömästi tavalla, johon opettaja tai kirja ei kykene. Opetus voisi painottua kielten ja kulttuurien syvempään ymmärrykseen, johon nyt ei riitä sen paremmin opettajien kuin oppilaidenkaan aika.

Ammatillisessa osaamisessa panostetaan edelleen paljon vanheneviin ja pois jääviin ammatteihin sekä työmenetelmiin. Koulutustarpeita ennakoitiin aiemmin paljon progressiivisemmin. Nyt esimerkiksi siirrytään ohjelmoinnin ja algoritmien opetukseen, kun ohjelmointia juuri on ryhdytty korvaamaan tekoälyn avulla ja olisi ollut parempi siirtyä suoraan robotiikkaan ja tekoälyyn – niiden kehittämiseen, opettamiseen ja soveltamiseen. Jos tarkoitus on opettaa logiikkaa, voi sen tehdä algoritmista ohjelmointia paremmin tavoin. Selkeämpi esimerkki on kuitenkin autonkuljettajien koulutus, joka jatkuu edelleen, vaikka robottiliikenne on kypsymässä ja vaikka ura logistiikan parissa voi jatkua, tulisi proaktiivisesti käynnistää koulutusta tuleviin ammatteihin ja sulkea vanhoja koulutuslinjoja.

Osaamisen siirto ja näyttö

Osaamistarve moninaistuu ja hajaantuu jatkuvasti. Käänteinen oppiminen vastaa tähän haasteeseen erinomaisesti. Johdatus aiheisiin voi tapahtua parhaiden opettajien esittelemänä videotallenteina nykyisten kirjojen tai opettajan sijaan. Harjoitukset ja keskustelut voidaan tehdä yhdessä joko fyysisesti tai virtuaalisesti samassa tilassa. Simulaatioiden ja tekoälyn sekä työnnäytteiden ja luotetun kolmannen osapuolen arvioimana voidaan varmistaa sellainenkin oppilaan osaaminen, joka ohittaa opettajan omat taidot. Tämä menetelmä sopii myös ammatillisen osaamisen kehittämiseen ja tarpeen mukaiseen ja ilmiöoppimiseen. Tämä malli ei kuitenkaan etene, koska opetustapahtuma ja materiaalituotanto eivät säädösympäristön vuoksi kykene optimaaaliseen muutokseen.

Työnantaja huolehti aiemmin työuran aikaisesta osaamisen kehittämisestä. Nyt yhä useammin työntekijät tulevat työtehtäväänsä geneerisin taidoin varustettuja ja heille annetaan työtehtäväänsä liittyen ainoastaan kapea-alaista tehtävään ja organisaatioon perehdytystä. Työnantajan vaihtaessa järjestelmiä ja työmenetelmiä, työntekijät yhä helpommin sanotaan irti ja palkataan uusiin menetelmiin valmiiksi koulutettuja työntekijöitä henkilöstövuokrausyrityksen kautta, joka on kouluttanut nämä tehtäväänsä julkisella tuella.

Tässä kohden julkinen subventio heikentää osaamisen laatua ja aiheuttaa vääristymää työmarkkinoille. Jos yrityksen työntekijöitä koulutettaisiin uudelleen yrityksen omiin tarpeisiin tai pidettäisiin huoli näiden työuran aikaisesta osaamisesta, kohdentuisi koulutus paremmin tarpeeseen ja aiheuttaisi yhteiskunnalle vähemmän kustannuksia ja yksilöille vähemmän epävarmuutta tulevasta.

Nyt useat tutkimukset kuitenkin osoittavat jopa akateemisesti koulutettujen työntekijöiden osaamisen kehittämisen romahtaneen 2000-luvun aikana. Jopa neljännes Tekniikan akateemisten jäsenistä ilmoitti, ettei ole käyttänyt ainoatakaan päivää osaamisen kehittämiseen edellisen vuoden aikana.

Yhteiskunnan ja teknologian nopea muutos on saanut aikaan sen, ettei tutkinnolla monellakaan alalla voi osoittaa osaamistaan. Tutkintojen sijaan yritykset luottavat usein erilaisiin kolmannen osapuolen myöntämiin sertifikaatteihin, sosiaalisen median suosioon ja työnnäytteisiin. Useilla aloilla julkisten oppilaitosten myöntämän tutkinnon arvo on heikentynyt eikä järjestelmä kannusta elinikäiseen oppimiseen.

Politiikkasuositukset

Työvoimahallinnon tulisi seurata osaamistasetta ja kehittää työvälineitä osaamistarpeen ennakointiin ainakin tulevan 10 vuoden jaksolla.

Tutkintojen myöntäminen tulisi perustaa osaamiseen siten, että myöntäjä ei olisi opetusta antanut taho. Jos opetus erotetaan tutkinnosta, on tutkinnon hankkijan mahdollista hankkia oppinsa omiin kykyihinsä ja tilanteeseen sopivin menetelmin. Samalla nykykäytäntöön liittyvä opetuksen laatuongelma korjaantuisi. Oppilaitokset kirjaavat valmistuneiksi sellaisiakin opiskelijoita, jotka eivät todellisuudessa tutkintoa ansaitsisi, koska oppilaitoksille maksetaan valmistuneiden määrän mukaan. Opettajat myös hyväksyvät oppilaat, jotka osaavat yhtä paljon kuin he itse, vaikka he itse eivät varsinaiseen työelämään opettamalleen alalle kelpaisi. Olen nähnyt liikaa tällaista ja liian usein tämä lakaistaan maton alle, koska on myös paljon hyviä opettajia, joita ei haluta loukata ja paljon puolustettavia intressejä.

Opetuksen antajasta riippumattomia ovat mm. ylioppilastutkinto, ajokorttitutkinto ja KLT-tutkinto. Myös ylin korkeakoulututkinto on ainakin osittain riippumattoman tahon varmistama, vaikkakin koulukunta-vaatimus on johtanut tieteen hajanaisuuteen ja heikkoon kehitykseen etenkin monien pehmeiden tieteiden alueilla. Tätä suuntaa tulisi nopeasti kehittää siten, että kansainvälistä hyvin monipuolista peruskoulusta yliopistotasoon yltävää oppimateriaalia ja verkko-opetusta voisi käyttää laaja-alaisesti hyväksi.

Facebook-keskustelu luonnoksen pohjalta, ensin alustus:

Risto Linturi Luonnos lausunnoksi eduskunnan sivistysvaliokunnan kokoukseen 3.5. Muutamassa minuutissa ei paljon ehdi, ja pitkä versio on se 560 sivuinen, josta keskustelut vain linkin takana ja muut lähteet päälle. Mutta - mitä olennaista tästä puuttuu, joka on ylätason asiaa tai sitä tukevia esimerkkejä? Jonkun kerran aiemmin olen liittänyt lausuntooni kaikki siihen tulleet FB-kommentit ja niitä on sitten ihmetelty, että voiko FB-keskustelu olla sivistyneempää ja monipuolisempaa kuin mon…

Kommentit lausunnon luonnoksen perusteella vapun ajalta

Olli Rusi Osaamisen moninaistumisen ja hajautumisen seurauksena olisi hedelmällistä kehittää korkeakoulujen ja tiedekuntien tutkintovaatimuksia siten, että opiskelija voisi sujuvasti koota opintonsa eri alueilta ja saada tutkintovaatimuksiin luettua nykyistä vapaammin hyväksi myös tiedekuntarajat ylittävät hyväksytyt opinnot. Jatkuvasti kiihtyneen kehityksen seurauksena ei voida olettaa että paras tulevaisuuden ongelmanratkaisukyky ja innovatiivisuus voitaisiin saavuttaa vain hitaasti muuttuvien yliopisto- ja tiedekuntarajojen puitteissa. Sivistys on monipuolista osaamista ja vaikuttavimmat innovaatiot syntyvät perinteisten osaamisalueiden reunoilta ja leikkauskohdista.

Jussi Tunkkari " Ihmiset ovat usein vieraantuneet todellisuudesta eivätkä ymmärrä rokotusten, ilmastonmuutoksen tai rahan luonnetta. Vääriin ja tunteisiin vetoaviin pelkistyksiin tartutaan helposti."

Minusta nämä ongelmat pelkistyvät mittakaavan ja kertoimien ymmärtämisen puutteisiin. Voin tietysti olla väärässä.… silti koulutuksen pitäisi antaa jonkinlainen peruskartan päivitys aika ajoin mittakaavaeroista ja niiden vaikutuksista, sillä ne tuntuvat unohtuvan, Siitä seuraa sitten akateemistakin rokotekriittisyyttä ja kokemusperustaista lillukanvarsien yleistämistä. Peruskoulussa ohjelmoinniksi on nimetty logiikan opiskelu, Se on tarpeen. Muutenkin eheän ja loogisen keskustelutaidon ylläpito kuuluu tämän otsakkeen alle ja poliitikkojen pitäisi olla mielummin esimerkkeinä innostavia ja tavoiteltavia kuin varoittavia. Kuten on nyt.

Arja P-Heinonen Hieno korostus oppimiseen.tarvitaan lähtökohtana alkuopetus jotta ei armo vitosella eteenpäin vaan jokaisen oppimismuoto tulisi huomioida.olen samaa mieltä että meillä valmistuu kun oppilaitos saa rahaa valmistumisesta.tavoite tulisi määritellä toisin.opiskelijoiden osaamisen kehittämiseen tavoite.

Jouni J Särkijärvi Oppimista ajatellaan liiaksi on-off. Sen pitäisi olla integroitunutta työhön ja miksei vapaa-aikaankin. Jos koulutusta mitataan suoritteina, saadaan koulutussuoritteita.

Reijo Munther Hieno lausunto! Koska oppimisen tulee olla jatkuvaa niin voisiko koulu keskittyä opettamaan oppimista ja sen monia eri muotoja? Opettajaakaan ei enää tarvita luennoimaan vaan ennen kaikkea avustamaan ja mittaamaan oppimista. Miten voisimme lisätä oppimisen mielekkyyttä, monet kokevat sen rasittavana ja vastenmielisenä?

Juho Pesonen Paljon on sitä korkeakouluissa, että opiskelijat suorittavat opintojaksoja opintopisteiden eikä osaamisen takia. Tämä johtuu osaltaan siitä, että sisältöjä ei pidetä relevantteina minkään kannalta. Paljon resursseja käytetään esim. kirjatentteihin, joiden sisällöt unohtuvat seuraavana päivänä. Paljon tutkintoja rakennetaan kovien sisältötaitojen päälle maailmassa, joka muuttaa älyttömän nopeasti. Pehmeisiin taitoihin panostaminen ( esim. se elinikäinen oppiminen) tulisi tuoda voimakkaammin tutkintojen rakenteisiin.

Matti Alanko Opettajalla on hyvä olla monipuolinen tieto ja kokemus laajalta elämänkirjolta erityisosaamistaan unohtamatta. Tietyt iänikuiset asiat ei muutu, kuten kertaus on opintojen äiti. Perusasiat kuntoon kuten reipas asenne uuden oppimista kohtaan ja ylipäätään elämänasenteet. Koulu ei voi tehdä ihmeitä ilman huoltajien tukea. Tämä uusi rahoitusmalli voi johtaa tutkintojen tehtailuun. Työelämän rooli korostuu ja parhaimmillaan hyvällä yhteistyöllä koulutuksen järjestäjien ja työelämän kanssa saadaan tuloksia aikaan, pahimmillaan tutkintoja vailla substanssia.

Olli Poropudas Opetushallinnon entisenä virkamiehenä en juurikaan innostunut lausunnostasi. Miksi puhut asioista, joita et tunne, etkä niistä joissa olet asiantuntija. Tulevaisuusvaliokunnan raportin pääansio on koota yhteen vireillä olevat uudet teknologiat. Olisit voinut lausua niistä jotakin, esimerkiksi jäsentää varsin sirpaleiseksi jäävää teknologioiden kenttää laajemmiksi kokonaisuuksiksi.

Risto Linturi Olli, olen tehnyt sen 560 sivun mittaisesti jakaen sen 1-3 sivun jäsennyksiksi eri toimialoittain, teknologioittain ja ristiinviitaten ja keskusteluttaen kaikki. Viittasin siihen. Nyt tämän henkilöön menevän torjunnan sijaan olisi ollut hyvä kuulla itse asiasta jotakin. Koko ikäni olen ollut opetusalalla yrittäjänä ja menestynytkin melko hyvin. UNESCOn pääsihteeri kutsui minut suppeaan asiantuntijaryhmään laatimaan Kronbergin julkilausumaan opetuksen kehitystarpeista maailman huippuasiantuntijoiden joukkoon ja monet näistä ajatuksista ovat sieltä kotoisin. Mutta Suomessa tämän kaltaisia ajatuksia on vastustettu järjestelmän toimesta, ja se on tuttua. Onneksi kaikki eivät pysähdy paikalleen.

Olli Poropudas Olen pahoillani, jos koit kommenttini sinuun kohdistuvaksi. Kommenttini oli välitön reaktio tekstiisi. Se ei vakuuttanut siitä, että tuntisit suomalaista koulujärjestelmän hyvin. Mutta tulevaisuusvaliokunnan mietintö vakuutti, että tunnet telnologiat. Mutta voin olla väärässäkin, ehkä sivistysvaliokunta haluaa sinun lausuvan jotakin nimenomaan opetuksesta.

Risto Linturi Niin sivistysvaliokunta ymmärrykseni mukaan pyysi ja opetusalan päätoiminen ammattilainen olen ollut 1980-luvun alkupuolelta saakka ja sivutoiminen 70-luvulta alkaen. Opetuksesta myös se UNESCOn pääsihteeri pyysi lausumaan ja lausumaa pohtimaan. Sinun lausumaasi oli hyvin vaikea lukea muutoin kuin henkilöön kohdistuvana. Olisi hyvä, jos kommentoisit itse asiaa henkilön sijaan. Se vakuuttaisi enemmän. Selvää on, että opetusala torjuu kaiken kritiikin ja kaiken muutostarpeen tavalla, joka muistuttaa vuosien saatossa muiden ammattialojen torjuntaa. (tarkoituksellinen viittaus Anne Freudin työhön)

Olli Poropudas Omasta mielestäni kommentoin kyllä asiaa. Usemat esille nostamat asiat ovat olleet esillä vuosikausia opetushallinnon piirissä käydyssä keskustelussa, joskin vähän toisella nimellä. .

Kaisa Vähähyyppä Matematiikan ja fysiikan sisältöihin pitäisi suhtautua hyvin kriittisesti, mutta pitää muistaa että matematiikka erityisesti on kieli, ajattelutapa, joka pitää oppia. Se on hyvin motivoiva kieli, jos sen oppimiseen panostettaisiin riittävästi (en tarkoita tuntimäärää). Riippumattomuus on kaikilta osin erittäin tärkeä. Ylioppilastutkinnon riippumattomuus on vaarantumassa, koska lautakunta on nykyään jossain määrin alisteinen opetushallitukselle, joka tekee opetussuunnitelman perusteet. Niitä taas tutkinnossa arvioidaan. Ilmiöoppiminen nykymuodossaan on varsin tehotonta.

Risto Linturi Matematiikka on minulle hyvin tärkeä aihealue. DI-tutkintoni pääosa oli matematiikkaa diplomityö mukaan lukien ja sen jälkeiset useat tieteelliset julkaisut 2010 julkaisemaani viimeisimpään sovelletun matematiikan julkaisuun. Matematiikka on hyvin laaja alue ja kritiikkini on samankaltaista kuin historian osalta kritisoisi sitä, että opetetaan vain keskiajan Euroopan historiaa, mutta jää Aasian, Amerikkojen yms. historia ja uudempi aika kokonaan opettamatta. Siis opetetaan vääriä aiheita matematiikassa. Ja oikeiksi niitä väittävät ihmiset, jotka eivät edes osaa keskustella niistä aiheista, jotka puuttuvat, koska eivät ole koskaan niitä opetelleet.

Kaisa Vähähyyppä Risto olen kovin samaa mieltä matematiikan osalta.

Heikki Jaakko Lehmusto Tulevaisuuden porrastus sen mukaan koska koulutettava kohtaa työhön astumisen ...koulutuksen suunnittelijoiden ja päättäjien jalkauttaminen edelläkävijäyrityksiin 5 vuoden välein tai 7 kuten Raamatussa

Mirja Reijonen Yksi kommentti kohtaan: “Jos yrityksen työntekijöitä koulutettaisiin uudelleen yrityksen omiin tarpeisiin - - , kohdentuisi koulutus paremmin tarpeeseen ja aiheuttaisi yhteiskunnalle vähemmän kustannuksia ja yksilöille vähemmän epävarmuutta tulevasta.”
Yritys ei välitä yhteiskunnalle koituvista kustannuksista. Luullaan, että on taloudellisesti edullisinta olla kouluttamatta vanhoja työntekijöitä ja vaihtaa heidät nuoriin. Ei osata arvioida kustannuksia, jotka koituvat perehdyttämisestä ja esim. virheistä, kun uudet eivät tunne yrityksen liiketoimintaa tarpeeksi syvällisesti. Viisikymppiselle ohjelmoijallekin voidaan opettaa uuden tietojärjestelmän vaatima umpiuusi kieli. Vaatii enemmän aikaa kuin nuorelta, mutta kun osaaminen on hallussa, liiketoimintaosaaminen korvaa menetetyn ajan.

Lomakkeen alareuna