Takaisin tulevaisuuteen

TELEFORUM 25 VUOTTA

Restaurant Pörssi, Helsinki, 19.11.2015

Takaisin tulevaisuuteen

Risto Linturi, hall.pj. Sovelto

Arvoisa yleisö, hyvät kolleegat,

25 vuotta on pitkä aika; kannattaa muistella ja juhlia. Minun roolini on puhua seuraavista 25 vuodesta. Aloitan kuitenkin urani alusta ja digitaalisista palveluista.
70-luvun lopulla istuin HPY:n tutkimuslaboratoriossa mikrotietokoneen ääressä, puhelimia testaavan keinosormen vieressä. Keksin mikrolle sovelluksia. Yhdistin sen puhesyntetisaattoriin ja puhelinverkkoon. Ohjelmoin laitteen soittamaan satunnaisiin helsinkiläisiin puhelinnumeroihin ja kysymään: "Haluatko pelata tikkupeliä. Paina nappia yksi, jos haluat pelata." Moni pelasi. Nyt robottien soittelu taitaa olla laitonta.

Telset oli silloin eräänlainen internetin edeltäjä kymmenine tuhansine modeemilla selattavine tietosivuineen. Kytkin laitteeni palvelunumeroon ja Telsetiin. Asia kerrottiin näkövammaisille. Soittaja saattoi kuunnella Telsetin koko sisällön pelkällä näppäinpuhelimella ilman lisälaitteita. Kokeilu oli suosittu ja laskutusjärjestelmäkin oli valmis. Yhdessä tutkimuskeskuksen päällikön, Iisakki Salaman kanssa kirjoitimme aiheesta artikkelin Puhelin-lehteen. Kokeilu kuitenkin lakkautettiin häntä suurempien päättäjien toimesta. Idea kuitenkin eteni. Laitteen seuraavasta versiosta tuli KotiSyp, 1982 - maailman ensimmäinen kotipankki. Oltiin digitalisaation alussa.

Kehitys kiihtyy - vuosi 1990 oli valtavien muutosten murroskohta ja alku. Silti seuraavien 25 vuoden aikana muutos on rajumpaa kaikilla elämänaloilla. Vuoden 2040 digitaaliset palvelut ja digitaaliseti välitetyt henkilöpalvelut ovat meistä yhtä utopistisia kuin nykyiset palvelut olisivat 70-luvun näkövinkkelistä. Pidän tässä esityksessäni jalat maassa samalla tavalla kuten pidin 90-luvulla puhuessani virtuaalimaailmoista ja lentävistä kauppakasseista, jotka nyt toteutuvat nopeasti. Pysytään siis palveluissa, joiden teknologinen pohja on laboratorioissa jo keksitty.

Aloitetaan vaikkapa robottiliikenteestä. Trafin keväisen ilmoituksen mukaan Suomen julkisilla kaduilla ja teillä saa kuljettaa ajoneuvoa istumatta siinä itse. Laillista on myös kuljettaa samanaikaisesti useita ajoneuvoja. Helsingin taksikeskus voisi tilausten välittämisen lisäksi hoitaa puhelinpalveluna robottiauton kuljetuksen. Kuvittelisin, että yksi nuori videopeleihin tottunut nörtti osaisi valvoa kymmentä ajossa olevaa taksia ja kymmeniä odottavia.

Uber jo suunnittelee tätä ja Googlekin. Digitaaliset palvelut yhdistettynä ihmisten verkostoihin ovat kasvattaneet jättiyrityksiä nopeasti, koska säästöt ovat valtavia.

Suomessa robottiliikenne merkitsee kymmenen - kahdenkymmenen miljardin vuotuista säästöä, jos autoilu muuttuu palveluksi. Tärkein osuus tässä yhtälössä autonvalmistajien lupaaman robottiauton lisäksi on digitaalinen ajamispalvelu, joka hoitaa fleet-management- asiat ja ne tilanteet, joista robotti ei mitään ymmärrä.

Tuntuiko teistä siltä, että robottiautojen ohjaaminen ei ole digitaalinen palvelu? Usein digitaalinen palvelu synnyttää ääntä, kuvaa tai transaktion. Tähän ei pidä jäädä. Esineiden internet kytkee tietoliikenteen piiriin näyttöjen ja kuulokkeiden lisäksi moninaiset sensorit ja toimilaitteet; nämä tuottavat haju-, maku- ja tuntoaistimuksia, liikkuvat ja siirtelevät tavaroita. Siksi puhelinpalvelu voi aivan mainiosti tulevaisuudessa ohjata autoja pelkän osoitteen neuvomisen sijaan.

Posti ja lennätinlaitos kokeili paketin kuljettamista nelikopterilla Verkkokaupasta Suomenlinnaan. Amazon lupaa tavaran kotiin puolessa tunnissa tilauksesta. Myös Google odottaa lupaa pakettien lennätyksiin nelikoptereilla. Kuka Suomessa hoitaa pilotointipalvelun. Robotti ei yksin lennonjohtoon kykene. Kyse on pääosin digitaalisesta palvelusta. Toivottavasti teillä on ratkaisu kehitteillä, koska markkina avautuu pian. Vartiointia ja kunnon valvontaa nelikoptereilla tehdään jo.

Otetaan seuraava uusi oheislaite. Scio on materiaalitutka - kännykän lisälaite. Sen avulla voi osoittaa kaupassa avocadoa ja nähdä, onko se kypsä. Drinkkiä osoittamalla pilvipalvelu kertoo, mikä on drinkin alkoholi- ja kalorimäärä. Voi osoittaa kenkiä ja selvittää, ovatko ne oikeaa vai keinonahkaa ja isoäitiä - tarkistaa, ettei hänellä ole nestevajausta. Scion spektrometri lähettää mittaustiedon pilvipalveluun. Pilvi määrittää koostumuksen vertailemalla tietoja muihin näytteisiin. Scio maksaa ennakkotilauksena noin 200 euroa. Kahdella tuhannella saa laitteen, joka selvittää ihmisen koko perimän. Kuvitelkaapa, mitä palveluita se mahdollistaa epäilevälle aviopuolisolle, sienestäjälle, kotilääkäreille, allergikoille, puutarhureille.

Yhdysvalloissa monet iPhonen lisälaitteet ovat sikäläisen lääkintöviranomaisen hyväksymiä. Diabeetikko saa nyt itse kuvata silmänpohjansa ja lähettää kuvan lääkärille. Korvasairaan lapsen tärykalvon voi kuvata kotona ja lähettää lääkärille. iPhonen lisälaitteilla voi myös ottaa mikroskooppikuvia, ultran ja EKG:n. Meneillään on toki jotakin mullistavampaa - Tricorder X-Prize -kilpailussa on kymmenen eri laitetta nyt kenttäkokeissa. Kannettavan laitteen minimivaatimus on, että maallikko tunnistaa sen avulla kuusitoista nimettyä tautia keskimääräistä lääkäriä paremmin.

Tulevaisuuden kännykässä on nämä kaikki anturit ja bifi-yhteys mittauspillereihin. Kännykkä suorittaa mittaukset ja pilvipalvelu kertoo terveydentilan ja vertaa tietoa siihen, miten liikun, mitä syön, keitä tapaan ja minkälaisista asioista puhun. Näiden asioiden yhdistämiseen Big Data -välineet ja keinoäly ovat aivan oivallisia, mutta inhimillinen kosketus ei haittaa. Personal trainer on joka tapauksessa aina matkassa.

Mutta puhuinko kännykästä ja matkasta? Virtuaalilaseja myydään nyt kymmenellä eurolla. Kuinka moni on jo kokeillut? Halvimpiin lisätään kännykkä näytöksi. New York Times on jakanut tällaiset lasit miljoonalle tilaajalleen. He ryhtyvät tuottamaan kolmiuloitteisia virtuaalimatkakokemuksia lukijoilleen. Jos siis esimerkiksi puhutaan Vatikaanin Sikstiiniläiskappelista, voitte nostaa katseenne ylös kohti Viimeistä tuomiota ja Aatamin luomista, tai vain lähestyä Rafaelin seinävaatteita.

Virtuaalilasit auttavat digitaalisesti välitetyn palvelun tarjoajaa ohjaamaan robottia asiakkaan ympäristössä. Aikuisviihdepalvelut saavat sekä tuntoaistimukseen että virtuaalimaailman näkymiin kykenevistä kuluttajatuotteista täysin uusia ulottuvuuksia. Mutta pohtikaa niiden houkuttelevuutta omassa rauhassanne.

Virtuaalitodellisuutta paljon suurempi asia on laajennettu todellisuus. 20 vuotta sitten käynnistyneessä Virtuaali-Helsinki -hankkeessa me ideoimme ja kokeilimme lähes kaiken nyt tiedetyn virtuaalisen ja fyysisen maailman yhdistelyn. Laajennettu todellisuus tuntui silloin kuitenkin utopistiselta. Siitä emme puhuneet. Nyt on toisin. Microsoft aloittaa laajennetun todellisuuden lasien toimitukset kehittäjille puolen vuoden kuluessa. Googlen rahoittama Magic Leap on sekin julkistanut kehittäjille sovellusrajapintoja. Facebook on kiirehtinyt ilmoittamaan aikeistaan. Laajennetun todellisuuden markkinoiden arvioidaan olevan 100 miljardia jo vuonna 2020. Digitaalisille palveluille avautuu näiden kautta täysin uusi maailma.

Mistä on kyse - ei pelkistä älylaseista! Laitteessa on stereokamera. Näkökentässä olevasta tilasta syntyy reaaliajassa kolmiuloitteinen malli. Käyttäjä näkee lasien läpi. Tietokone lisää näkökenttään hologrammeja - ikäänkuin hallusinaatioita. Käyttäjä voi esimerkiksi nähdä vaaleanpunaisia elefantteja pöydällään kävelemässä kahvikuppien lomitse. Lääkäri voi nähdä potilaan vaatteiden läpi hänen verisuonensa tai luustonsa ja sisäelimensä. Seinällä olevan taulun voi kättä heilauttamalla korvata televisiolla ja puhelinkumppani voi ratsastaa sillä elefantilla. Saamme superkatseen ja hallusinaatioiden lisäksi digitaalisten palveluiden tiedot näkemistämme asioista.

Kuvittele niksinurkka - selvität vessanpöntön vesisäiliön tukkeutunutta venttiiliä, mutta ohjeista ei ota tolkkua. Me olemme kaikki olleet tilanteissa, joissa kädestä pitäen saadut neuvot vasta ovat auttaneet. Toki puhelinpalvelu voisi näyttää videon, mutta tapauskohtaiset erot vaativat usein neuvontaa. Laajennetun todellisuuden lasien kanssa digitaalisesti välitetty neuvonta muuttuu lastenleikiksi.

Soitat niksinurkkaan - palvelussa asiantuntijalla on virtuaalilasit päässään ja sinulla laajennetun todellisuuden lasit. Palveluhenkilö näkee sinun lasiesi läpi saman kuin sinä ja laittaa kätensä siihen näkemäänsä kohtaan, josta seuraavaksi on väännettävä. Sinä näet sekä pöntön että auttavan haamukäden. Käsi haamukäden sisään. Sama liike ja homma onnistuu. Palveluhenkilö näkee, mitä teet ja auttaa tarvittaessa.

Olipa kyse tallenteista, sovelluksista tai digitaalisesti välitetyistä henkilökohtaisista palveluista, laajennetun todellisuuden lasit tarjoavat valtavasti mahdollisuuksia. Joku palvelu voi vaikkapa lisätä kaikkien vastaantulevien ihmisten kasvoille hymyn tai vaatteiksi rokokoo -asun. Maiseman voi muuttaa aurinkoiseksi. Sienineuvoja voi olla aina olan takana ja pimeänäkölasit, etäisyyslukemat, valheenpaljastimet ja muut mikroilmeiden tulkit ovat aina mukana. Näitä mahdollisuuksia on rajattomasti.

Muutkin haaveet ovat toteutumassa. Juuri nyt keräämme konsortiota, jotta jokaiselle tavaralle tulisi yksilöllinen identiteetti tavaroiden pilveen. Osoitetarrat, kuormakirjat ja monet selvittelyt käyvät tarpeettomiksi. Samalla avautuu mahdollisuus uusille digitaalisille palveluille. Vuosisäästöt voivat olla yksinomaan Suomessa 10-20 mrd.

3D-tulostimet yleistyvät nyt 100% vuosivauhdilla. 30-luvulla ala kasvaa autoteollisuuden mittoihin. Useimmat tavarat voidaan silloin tulostaa paikallisesti. Nyt digitaalinen palvelu lähettää äänen tai kuvan. Jatkossa tavara kulkee bitteinä. 30-luvulla lienee mahdollista tulostaa biologisia kokonaisuuksia. Ehkä ei vielä sitä vaaleanpunaista elefanttia, mutta huumeita valmistavia bakteereja voi tulostaa, kuten parantavia lääkkeitä tai perhosia, joiden siivissä ja kaikkien jälkeläistenkin siivissä on firman logo tai synttärisankarin naamakuva. Toivon, että suhtaudutte ajatukseen vakavasti. 3D-skannaus ja 3D-tulostus synnyttävät digitaalisille palveluille kanavan tavaroiden maailmaan. Se myyttinen teleportaatio - tavaran siirto tai kopiointi paikasta toiseen on ottamassa kömpelöitä ensiaskeleitaan. Beam me up Scott!

Tämän kaiken seassa digitaaliset rakenteet globalisoituvat. Musiikkipalvelut ja tilausvideopalvelut lipsuivat ulkomaisiin käsiin meidän lainsäädäntömme heikon kehityksen vuoksi. Facebook ja Google tuntevat suomalaisten yritysten asiakkaat paremmin kuin nämä yritykset itse ja CRM alkaa pian olla vitsi. Toivottavasti kiinnitätte huomiota Mydata- tai Omadata -kehitykseen, jonka avulla esimerkiksi terveydenhuollon tiedot saisi yhdistää kaupan ostostietoihin tai mainitsemaani Thing2Data -kehitykseen, jossa tavaratiedot liikkuisivat sujuvasti organisaatiorajojen yli kuluttajalle ja kunnossapitäjälle. Me tarvitsemme yhteisiä rakenteita ja avoimen datan voimaa. Meidän on kyettävä uudistamaan tieto- ja palvelurakenteita, jotta digitaaliset palvelut eivät kaikki synny muiden maiden toimesta. Me tarvitsemme myös nykyistä nopeampaa kehitystahtia ja avarampaa ajattelua, jotta pysymme teknologiakehityksessä sillä paikalla, jonka tulotasomme edellyttää. Jos haluamme olla yksi maailman korkeapalkkaisimmista maista, meidän on oltava edelläkävijä.

Suomi oli 90-luvulla edelläkävijä. Toivottavasti pystymme samaan 2020-luvulla.

Onnea myös minun puolestani koko toimialalle ja erityisesti 25 vuotta nuorelle yhdistykselle - tietoliikenne lupaa vapautuksen ajasta ja paikasta. Siinä on sarkaa!

Kiitos.