Mitä tehdään kun kaikki muuttuu, miten ala
sopeutuu tulevaisuuden haasteisiin?
Muutosjohtaja Risto Linturi, Sovelto Oyj
Arvoisat kuulijat,
Vuosituhannen vaihteessa minulla oli unelma. Tarina alkaa 70-luvulta. Mentorini, yksi suomalaisen tietotekniikan uranuurtajista, Osmo Kainulainen kertoi rakentavansa taloa ja ohjaavansa sitä kehittämällään mikrotietokoneella. 90-luvulla päädyimme sitten itse rakennuttamaan talon. Rakennusautomaation myöhemmän ajan pioneeri, Tuomas Koskenranta innosti kokeilemaan laajasti integroitua automaatioratkaisua. Sitä sitten maailman suuri media kävi riesaksi asti ihmettelemässä.
Tämä ei ollut se unelma. Unelma oli muuttaa rakennusalaa siten, että tietotekniikan mahdollisuuksia käytettäisiin asumismukavuuden parantamiseksi. Käynnistimme vuonna 2000 ison Tekes-hankkeen rakennusautomaation rajapintojen standardoimiseksi ja suunnittelun helpottamiseksi. COBA-hankkeeseen tuli mukaan kymmeniä tahoja, suuria rakennuttajia, ICT- ja palvelualan toimijoita. Teknisesti unelma toteutui kymmenen vuotta sitten. Useiden sheikkien palatsit on nyt toteutettu COBA-standardien mukaan. Järjestelmä on silti jäänyt liian pieniin käsiin. Rakennuttajat eivät ole automaatiota kovin suurella innolla edistäneet.
Rakennusala on ollut kokeellinen rakenteissa. Oma valintamme oli toinen. Sanoin suunnittelijoille, että rakenteissa ei käytetä ratkaisuja, joista ei ole vähintään 50 vuoden mittainen kokemus. Automaatiossa sen sijaan olimme koekaniini. Erilaisiin valintoihin on omat hyvät syynsä.
Rakennuttajilla ei ole ollut suurta tarvetta sopeutua tietotekniseeen kehitykseen. Päätökset tehdään viranomaisnormit huomioon ottaen ja kannattavuustavoitteet mielessä. Ostajille hinta, sijainti, pohjaratkaisu ja pintamateriaalit ovat tärkeimmät päätöskriteerit. Rakennusautomaatio ei asukkaalle ole samanlainen välttämättömyys kuin suihku tai jääkaappi. Projektit ovat lisäksi olleet pioneerimaisen karheita. Kokemukset eivät rohkaise ottamaan riskejä asioissa, joiden kustannusvaikutus on huono.
Jätetään tämä. Tulevaisuus tuo muita paineita tullessaan. Joihinkin niistä on pakko sopeutua. Uusia keinoja sopeutumiseen on aika ajoin löydettävä. Katsotaan 2020-luvulle saakka, koska monet nyt tehtävät päätökset ovat kauaskantoisia. Puhun asioista, jotka monen mielestä vaikuttavat utopialta, mutta palauttakaa mieleenne aika ennen kännyköitä ja pankkien automaatiota. Verratkaa metsätöitä nyt ja ennen harvesterien aikaa. Rakennusala on muuttunut hitaasti. Suuret muutokset ovat vasta edessä.
Aloitetaan kuitenkin maalaamalla kuva Suomesta 2030. Edetään sitten yksi kerrallaan rakennuttamisen kannalta olennaisiin kysymyksiin, esimerkiksi sijainnin muuttuvaan merkitykseen, logistiikkaan, energiaan ja itse rakenteisiin sekä tilojen käyttöön ja arkkitehtuuriin. Etenen futuristisella otteella, mutta muistakaa - minun isoisäni meni kaupunkiin kouluun ja otti lehmän mukaansa. Hän oli aikuistuttuaan ensimmäisten tuhansien autoilijoiden joukossa. 50-luvulla Helsinkiin rakennettiin vielä kerrostaloja ilman lämmintä vettä ja aravataloihin oli kiellettyä varata tilaa jääkaapille. Paperiteollisuus uskoi tulevaisuuteensa vielä vuonna 2000.
Vuosi 2030 on yhtä kaukana edessä kuin 1997 on takana. Silloin Internettiä käytti samanaikaisesti muutama sata suomalaista. Kuinkahan moni teistä on nyt netissä kiinni? Nykyään ei ole epätavallista, jos seminaarisalissa on sata nettiin kytkeytynyttä kuulijaa. Kehitystahti kiihtyy, vaikka Suomi pysähtyi kymmenen vuotta sitten. Povataan kymmenien ammattien katoavan 2030 mennessä. Puolustelijat kuulostavat taannoisilta paperimiehiltä. Puhuvat tietämättömyyden varmuudella.
2030 eläköityminen on poistanut työväestä 200 tuhatta ihmistä. Jokaisen työllisen niskassa on nyt 1.1 muuta elätettävää. 2030 jokaisen työllisen tulee elättää jo 1.6 muuta. Kuorma kasvaa 50%. Samaan aikaan BRIC-maat - Brasilia, Intia, Venäjä ja Kiina sekä muut kehittyvät maat kasvavat. Niiden pelkkä kasvu on suurempi kuin G7-maiden koko nyt. Meidän ostovoimamme maailman rajallisista resursseista putoaa puoleen. Tuontia pitää vähentää olennaisesti tai vientiä lisätä todella reippaasti.
Tästä haasteesta selviämme kurjistumatta vain, jos jokainen ala keskimäärin kasvattaa henkilötyön tuottavuutta 4% vuodessa. Kunkin tulisi pyrkiä pankkialan tasoiseen uudistukseen. Rakennusalalla muutos lähtee rakennuttajista. Rakennusautomaatiossa yksi kompastuskivi esimerkiksi oli, kun taloteknisissä järjestelmissä tarjoukset pyydettiin erikseen eri LVIS-osa-alueille, vaikka integroitu järjestelmä olisi selkeästi kustannustehokkain. Rakennuskustannukset ovat myös jyränneet elinkaarikustannukset päätöksenteossa. Elinkaarikustannukset ovat helposti jääneet ostajalta pimentoon. Itsesäätely toimisi näissä asioissa paremmin kuin viranomaisen regulointi. Viranomaisen ohjaus tuntuu johtavan kosteusvaurioihin ja huonoon sisäilmaan. Mutta nyt rönsyilen.
4% vuosittainen kasvu henkilötyön tuotttavuuteen saavutetaan, jos uutta teknologiaa otetaan vauhdilla käyttöön. Niin tehtiin minun nuoruudessani. Suomi on ollut pioneerien maa koko 1900-luvun ajan. 2030 mennessä 4% tahti johtaisi 100% kasvuun. Kaikki nykyiset tehtävät saataisiin tehdyksi keskimäärin kaksi kertaa nopeammin eli miljoonaa ihmistä vähemmällä. Teimme karkean laskelman katsoen tulevia teknologioita ja tämä luku vaikuttaa mahdolliselta. Rakentamisessa tähän pystytään varsin helposti. Laajempi katsaus näihin teknologioihin on Tulevaisuusvaliokunnalle yhdessä Osmo Kuusen ja Toni Ahlqvistin kanssa kirjoittamassamme raportissa Suomen sata uutta mahdollisuutta.
Aloitetaan maankäytön suunnittelusta, kaavoituksesta ja rakennusmaan arvosta. Katsotaan, minkälaiset asiat niihin tulevaisuudessa vaikuttavat. Keskityn radikaaleihin muutoksiin, koska muista on puhuttu tarpeeksi.
Jos Suomi ja Eurooppa kehittyvät ja ilmasto lämpenee ennakoidulla tavalla, muuttaa kasvava määrä eurooppalaisista ainakin kesäisin Suomeen. USAssa kesäinen muuttoliike etelästä pohjoiseen on suuri.
Mennään nopeammin vaikuttaviin asioihin. Henkilö- ja tavaralogistiikka vaikuttavat rakennusmaan ja kiinteistöjen arvoon merkittävästi. Logistiikassa vallankumous on lähellä. Google on ajanut robottiautoillaan jo lähes miljoona kilometriä muun liikenteen seassa. Mersun S-sarjan 2014 malli ajaa sekin jo lähes täysin itsekseen. Ensimmäiset ilman kuljettajaa ajavat pikkubussit ovat sarjavalmistuksessa. Lainsäädäntöään ovat muuttaneet jo monet USAn osavaltiot ja Japani. Englanti ja Ruotsi ovat lakejaan muuttamassa ja Ranska on sallinut robottiliikenteen kokeilut lakeja muuttamatta. Muualla tähän siis uskotaan. Selvitimme asiaa yhdessä Liikenneministeriön, Liikenneviraston, Helsingin, Espoon, Vantaan ja Tampereen asiantuntijoiden kanssa. Mukana olivat myös kaupunkisuunnittelijat ja liikennesuunnittelijat.
Jos auto tarjotaan palveluna, miljoona autoa riittää nykyisen kolmen miljoonan sijaan siihen, että auto on viidessä minuutissa tilauksesta ovella odottamassa. Vapaus lisääntyy nykyiseen omistusautoon verrattuna. Autoa voi halutessaan vaihtaa, parkkipaikkkaa ei tarvitse etsiä eikä renkaita vaihtaa. Palvelun voi järjestää kannattavasti alle 30 sentin kilometrihintaan, eli viidesosalla taksin hinnasta ja omaa autoa edullisemmin. Kansantalous säästää 10 miljardia vuodessa.
Parkkipaikkoja tämä järjestelmä ei tarvitse eikä parkkitaloja. Logistiikan kustannukset muuttuvat täysin, koska kuljettajakustannuksia ei ole. Useat autoteollisuuden yritykset, mm. Audi ja Nissan lupaavat itse itseään ajavat autot sarjatuotantoon vuoteen 2020 mennessä. BMW:n robottiauto ajaa jo lumiseen maastoon tarkkoja piruettikuvioita ja USAn armeijan uudet sota-alueiden rekkakolonnat ovat miehittämättömiä. Uskokaa pois, tämä tulee kyllä ja vaikuttaa jo nyt siihen, mitä kannattaa rakennuttaa. Parkkiluolien takaisinmaksuaikaa ei saa venyttää yli kymmenen vuoden, eikä tulevien kauppapaikkojen kannattavuutta arvioida parkkialueen koon mukaan.
Sähköinen kauppa muuttaa kaupan kannattavuutta. Kivijalkaliikkeet ja erikoiskaupat kuihtuvat. S-ryhmä rykii. Tämä on vasta alkua. Amazon lupasi tulevaisuudessa toimittaa tilaukset puolessa tunnissa parvekkeelle.
Amazonin tarkoitus on käyttää nelikoptereita - pieniä robotin ohjaamia sähkökäyttöisiä laitteita. Halvimmat maksavat kymmeniä euroja ja kantavat itsensä lisäksi kameran. Tehokkaammat kykenevät kantamaan rakennusharkkoja ja jopa täyden kaljakorin. USA suunnittelee vapauttavansa ilmatilansa näille kaupallisille lennokeille.
Suomessa Kauppalehti innostui väittämään Amazonin uutista markkinointitempuksi, mutta seuraavana päivänä myös UPS ilmoitti samanlaisesta hankkeesta. Kiinalaiset ja australialaiset olivat ilmoittaneet vastaavista kokeiluista jo aiemmin. Laskin kuinka paljon kilon painoisen kuorman toimittaminen nelikopterilla maksaisi. Energialasku on sentin kilometri, pääomakulu olematon ja ihmistyötä ei tarvita. Parvekkeita tarvitaan aiempaa enemmän ja postikin voidaan toimittaa parvekkeelle.
Google on ostanut kymmenkunta robotiikkayritystä logistiikan automatisointia varten. Googlen visioissa tavarat kuljetetaan robottiautolla ja robotti kantaa ne kaupasta autoon ja kotiovelle tai toimistoon sisään. Google puhuu kymmenen vuoden aikataulusta kaupalliseen toimintaan.
Jätetään robotit hetkeksi. Joukkoliikenne vaikuttaa rakentamiseen. Metro esimerkiksi on muuttamassa Helsinkiä helminauhakaupungiksi, kuten metron suunnittelun alussa 50- ja 60 -luvuilla haaveiltiin. Ratapihan saisi vielä rullata pois Pasilaan saakka ja rakentaa tilalle lisää kävelykeskustaa.
Mutta pohditaan uutta. Menestyksekkäiden Paypalin, Tesla-sähköauton ja Space-X -rakettiyhtiön perustaja Elon Musk on nyt puuhaamassa nopeita junayhteyksiä. Alipaineisessa putkessa Hyperloop -niminen juna kulkee 600 kilometriä tunnissa. Putkijunia lähtee kahden minuutin välein. Helsingistä Turkuun tai Tampereelle pääsee kahdessakymmenessä minuutissa. Etäisyys on sama kuin Itäkeskuksesta Rautatieasemalle.
Turusta ja Tampereesta tulisi Helsingin lähiöitä. Musk väittää, että kaikki periaatteelliset ongelmat on ratkaistu. Hänen esittämiensä kustannusten mukaan Olkiluoto 3:n hinnalla saisi Helsingin lähiöiksi Turun ja Tampereen lisäksi myös Oulun, Kuopion, Joensuun ja Lahden. Suomen kansantuote nousisi yli 20%. Väliasemia tässä systeemissä ei ole. Rakennustarpeen ja kiinteistöjen arvon kehityksen saatte arvata.
Energiakysymykset vaikuttavat rakentamiseen. Tämä lienee lähes lapsellinen toteamus. Tästä huolimatta energiaratkaisujen tulevaisuutta ei alalla aktiivisesti tunnuta pohtivan tai ei ainakaan ennakkoluulottomasti.
Asennetun aurinkosähkön hinta on laskenut 7% vuodessa viimeiset 30 vuotta. 2011 alusta aurinkopaneelien hinta wattia kohden on laskenut jopa 60%. Täällä pohjoisessa monen on helppo sanoa, ettei tästä ole meille hyötyä, koska tarvitsemme energiaa eniten keskitalvella. Energiaa voi kuitenkin varastoida. Aurinkolämpökeräimien teho ylittää jo 80% ja lämmöstä säilyy talvikaudeksi 70-80% eristetyissä porakaivoissa. Pulloiksi rakennettujen, pienestäkin virheestä homehtuvien matalaenergiatalojen sijaan voisi rakentaa taloja, jotka tuottavat ja varastoivat tarvitsemansa energian. Neliömetrille osuu Suomessa tuhat kilowattituntia auringon energiaa. Sadan neliön paneeli riittää keskimäärin sähkölämmitteisen omakotitalon tarpeisiin. Aurinkolämpökeräimet ovat käytännöllisempiä.
Grafeenipohjainen rullalle menevä aurinkopaneeli on jo saavuttanut yli 15% hyötysuhteen. Ruukin idea aurinkopaneelien integroinnista seinien ja kattojen pintarakenteisiin on mainio ja tulevaisuus sille auki.
Aurinkoenergian lisäksi myös tuulienergia halpenee. Googlen ostama leijaenergiayhtiö on kehittänyt 60 kilon painoisen robottikoneen, joka nousee puolen kilometrin korkeudessa puhaltaviin tasaisiin tuuliin ja tuottaa 30 kilowatin tehon - tarpeeksi kymmenen sähkölämmitteisen omakotitalon tarpeisiin. Jos aurinkosähköä ja tuulisähköä toisinaan tulee liikaa ja toisinaan liian vähän, pitää ylimäärästä tuottaa vaikkapa metaania, joka sitten käytetään polttokennossa sähköksi tai suoraan lämmitykseen.
Mitä edullisemmaksi aurinkosähkö tai tuulienergia muuttuu, sitä kannattavampaa on varastoida energiaa. Koska pienet energiavarastot ovat suurten kanssa yhtä tehokkkaita, johtaa tämä teknologia käytännössä irtautumiseen sähköverkosta. Yhä useampi rakennus tulevaisuudessa ei liity sähköverkkoon. Tälläkin lienee rakentamiseen omat vaikutuksensa. Ilmiö alkaa näkyä Suomessakin jo 2020-luvulla.
Siirrytään rakentamiseen ja nyt pitää palata robotteihin, joiden povataan hävittävän vanhoja ammatteja. Robotiikkamessuilla oli esillä robotti-ikkunanpesijä ja robottigrillinpesijä. Vuosi sitten esiteltiin, kuinka nelikopterit latoivat rakennusharkoista monen metrin korkuisen muurin.
Laboratoriossa 3D-tulostimet ovat valmistaneet automaattisen liukuvalun avulla useiden metrien korkuisia seiniä suoraan arkkitehtimalleista. Teräsbetonin sijaan käytetään kuituseoksia sisältäviä materiaaleja, joiden rakennelujuuden väitetään riittävän. Suomessa VTT on innnostunut menetelmästä. Tutkimusalueen johtava amerikkalainen professori vakuuttaa kaksikerroksisen omakotitalon rungon syntyvän vuorokaudessa. Tulostin sijoittaa putkitukset valun yhteydessä. Syntyvä rakenne on eristävä ja kantava. Elementtejä tulostetaan menetelmällä jo.
Verkosta voidaan ladata vaikkapa Taj Mahalin 3D-malli tai Eduskuntatalo ja tulostaa se pienikokoisempana takapihalle autotalliksi. Sisäseiniä on tulostettu koetaloihin 1*2*4 metrin paloina millimetrin tarkasti vapaamuotoisilla 3D-muodoilla. Vanhan aasialaisen temppelin kopiointi vaatii 3D-skannerin ja 3D-tulostimen. Kuvitelkaa vanhoja rakennuksia, joissa kauniit yksityiskohdat kukoistivat. Funkkis yleistyi, kun käsityö tuli liian kalliiksi. Nyt yksityiskohtien kauneus ja kauheuskin voi palata.
Yhä useampi rakentamisen vaihe on pian korvattavissa robotilla. Myös kunnossapitoa voidaan robotisoida. Yksinkertaisinta tämä on, jos asia otetaan huomioon jo suunnitteluvaiheessa. Pölynimurirobotit eivät helposti kulje portaissa, lumenluontirobotit ja jätteenkuljetusrobotit toimivat ainakin kehityksensä alkuvaiheessa parhaiten selkeissä ympäristöissä.
Valvonta ja etähuolto sujuvat etäläsnäolorobottien avulla, jos niillä on omatoiminen pääsy huollettaviin tiloihin ja laitteisiin. Laitteiden itsessään ei tulevaisuudessa tarvitse olla kaukovalvottavia vaan robotit välittävät näköhavainnot ja suorittavat hankalammat tehtävät kauko-ohjauksessa.
Kiinteistöjen kunnossapidon ja huollon yksi ongelma liittyy varaosiin. Rakentamisessakin monet erikoisemmat osat työllistävät. 3D-tulostimen avulla osat voi tulostaa paikan päällä. Logistiikkaan liittyvät kustannukset ja odotusviiveet vähenevät ja yksilöllisyyttä voidaan lisätä. Erityisen yksinkertaisia ovat kaikki muoviosat ja hiilikuituiset osat sekä muottien tulostus valua varten, jos tarvitaan metalliesineitä tai keramiikkaa.
Minkälaisia rakenteita tekisitte, jos saisitte materiaalin, joka on kymmeniä kertoja terästä lujempaa ja läpinäkyvää? Grafeeni täyttää tämän ehdon. Jo vähäinen määrä grafeenia tekee kuparistakin teräksenlujaa. Grafeeni on toistaiseksi liian kallista, sitä valmistetaan vasta tonneittain, mutta kyse on hiiliatomeista ja hinta tulee kyllä laskemaan. Kone käytti keksinnössään vähäisempää parannusta ja sai silti aikaan hissin, joka voi kulkea samassa kuilussa kilometrin korkean rakennuksen koko mitan.
Rakennusmateriaalit kehittyvät. Joillakin muutoksilla on suuri vaikutus. 90-luvulla selektiivilasi muutti pohjoisten alueiden kaupunkirakentamista. Suuret ikkunat etelään ja lämpöä varaavat sisäpinnat muuttuivat järkeviksi, kuten lasipintaiset toimistorakennukset. Betoniteollisuus tuskin osasi ennakoida muutosta.
Ulkopintojen muuttuminen aurinkolämpökeräimiksi ja aurinkopaneeleiksi oli jo esillä. Muita muutoksia aiheuttaa nanoteknologia, jonka avulla tehdyt pinnat tappavat bakteereja, hylkivät epäpuhtauksia, muuttavat värit eloisiksi ja pinnat kestäviksi. Nanosellu on erityisen lupaava materiaali. Se on kehityksensä alussa. Selluloosasta saa muokattua kevlarin lujuista, läpinäkyvää ja muutoinkin mielenkiintoista materiaalia. Nanosellua voi myös käyttää seosaineena sekä betonissa että kestopuussa.
Sisäpintojen geometriasta jo puhuin. Kun 3D-tulostettavat seinät muuttuvat yleisiksi voi esteettisten yksityiskohtien lisäksi tulostaa myös osan huonekaluista muiden rakenteiden yhteydessä. Robottien suorittaessa pintojen viimeistelyn, voi muotojen lisäksi väreissä olla haluttu määrä yksityiskohtia. Robotti voi matkia taidemaalaria.
Tietoliikenteen muuttuessa yhä tärkeämmäksi ja suurten näyttöjen peittäessä tulevaisuudessa kokonaisia seiniä, tulevat myös tiloihin liittyvät tunnistimet tärkeiksi. Hahmontunnistimien avulla rakennus tietää, missä liikumme ja mitä olemme tekemässä. Rakennus voi suunnata valaistuksen silmiemme mukaan. Robotiikan avulla tavarat, kuten astiat, työkalut tai roskat, korjataan paikalleen automaattisesti. Jos automatiikka ei riitä, voi vaikkapa kehitysmaiden työvoimaa käyttää robottien kauko-ohjaajina.
Tilojen tarve muuttuu, kun yhä useampi tehtävä voidaan hoitaa virtuaalisesti tai etiäisrobotilla. Rekkaparkit jäävät historiaan melko pian. Nyt jo leikkauksia hoidetaan robottien avulla eikä kirurgin tarvitse olla potilaan kanssa edes samassa kaupungissa. Lumenluonnin ja kytkennän hoitaminen toisesta maasta käsin on siihen nähden pikkujuttu.
Teollisuus tulee purkautumaan ja mikrotehtaat leviävät kaupunkeihin. Palveluyrityksissä tarvitaan valmistukseen sopivia pieniä työtiloja erillisine poistoilmakiertoineen ja yhä useampi autotalli jää vapaaksi, kuten aiemmmin sanoin. Kaupunkeihin tullaan jatkossa rakentamaan kasvihuoneitakin, mutta luultavasti tämä yleistyy vasta 2030-luvulla.
Rakentamisen käytännöissä toivottavasti edetään aluksi mainitsemani haaveen ja sen ensimmäisen toteutuksen, COBAn viitoittamaan suuntaan. Tarjouspyynnöistä alkaen rakennuksen tietorakenteen tulee jatkuvasti tarkentua ja muuttuu lopulta valmiin rakennuksen huoltokirjaksi ja käyttöliittymäksi isännöitsijälle, huoltoliikkeille ja tilojen käyttäjille itselleen. COBA-hankkeessa tämä standardointi osoitettiin mahdolliseksi ja toteutettiin. Tekniikan jatkuvasti lisääntyessä sekä itse rakentamisessa että rakennusten käytössä ja ylläpidossa tällainen elinkaaren mittainen yhtenäinen tietorakenne lienee ainoa keino selvitä monimutkaisuudesta.
Mutta kuinka nyt sitten rakennusala sopeutuu tähän nopeaan muutokseen. Kerron tuoreen esimerkin toiselta alalta, josta ei kannata ottaa oppia. Puhuin A-Studiossa robotiikan vaikutuksista ja tulin sanoneeksi, että ammattikuljettajien koulutus tulisi vähitellen lopettaa, koska kuskeja on jo riittävästi siihen vähenevään tarpeeseen, jonka robottiautot luovat.
SKAL, eli asianomainen työnantajaliitto kiirehti heti seuraavana päivänä lähettämään tiedotteen, jonka mukaan robotit eivät voi ajaa kuoppaisilla metsäteille eikä laskea kuormia epätasaisille alustoille, ja moni kuljettaja kuljettaa kotitalouskoneita, joita he sitten asentavatkin. Tällainen heikosti perusteltu vastaus on tyypillistä torjuntatilassa, jossa muutokset pelottavat. Tällaista kuulimme paperitehtaiden edustajilta vielä kymmenen vuotta sitten, ja kuulimme myös Nokialta älypuhelinkisan alussa.
Muutoksiin tulisi suhtautua vakavasti, niitä ei saisi kevyillä tietämättömyyteen perustuvilla heitoilla työntää syrjään. On tietysti selvä, että tulevaisuudessa on epävarmuuksia. On myös selvä, että kehitystyö on hankalaa. Mutta nämä kaikki tulee käsitellä rehellisesti ja rationaalisesti ja paneutua mahdollisiin muutoksiin kunnolla ja avoimin mielin.
Ymmärrän hyvin, ettei rakennusalan ole tarvinnut laajasti edistää rakennusautomaatiota. Ja silti se on vähitellen edennyt. Kaikkiin mahdollisuuksiin ei ole tarpeen tarttua, jos ne eivät kannattavuutta paranna tai ovat epäkypsiä eikä ala löydä standardeja. Toisaalta jotkut muutokset lyövät läpi jopa vastustuksesta huolimatta. Olen tässä esityksessä pyrkinyt keskittymään niihin, joita ei voi väistää ja niihinkin, joiden omaksuminen on helppoa, vaikka uskominen on vaikeaa.
Jos kehitämme Suomessa tuottavuutta ja palaamme nopeiksi omaksujiksi, on tulevaisuus valoisa. Suomi kasvaa ja kukoistaa ja rakentamista tarvitaan paljon. Jos emme kehity, muistuttaa 90-luvun lama piknikkiä.
Näytän lopuksi pari demoa, jotta uskoisitte edes osan puheistani.
Kiitos!