Musiikin tulevaisuus

Musiikin tulevaisuus

Risto Linturi, Teoston 85-vuotisjuhlaseminaarissa Finlandia-talossa 23.5.2013

Arvoisat kuulijat

Elokuva ilman musiikkia taitaa olla kuin elämä ilman musiikkia. 85 vuotta sitten, Teoston syntyessä, musiikki ei ollut arkipäiväistä. Tavallisin tallenne oli soittorasia, vaikka äänilevyt valtasivat jo alaa.Pitkäsoittolevy oli juuri keksitty. Elokuvissa musiikin normaalisti esitti pianisti, oli juuri julkaistu ensimmäinen elokuva, jossa ääni oli synkronoitu kuvaan. Kolikoilla toimiva jukeboxi oli myös juuri keksitty ja alkoi leviämisensä baareihin. Kehitys eteni sen jälkeen nopeasti.

Muutamaa vuotta myöhemmin mykkäelokuvien rikastama Chaplin toteutti unelmansa. Hän palkkasi 64 jäsenisen sinfoniaorkerterin neljäksi viikoksi soittamaan musiikin elokuvaan Nykyaika. Sain nauttia Nykyajasta ruhtinaiden tyyliin, livenä. Radion sinfoniaorkesteri esitti teoksen Finlandia-talossa neljä vuotta sitten.
Kaksikymmentä vuotta Chaplinin nykyajan jälkeen Erkki Kurenniemi kehitteli elektronisia syntetisaattoreita.Moogista poiketen Kurenniemi valitsi digitaalisen tekniikan. Digeliuksen DIMIn ohjain oli 1973 maailman ensimmäinen kaupallinen mikrotietokone. Harva hänen lisäkseen ymmärsi, kuinka suuri murros oli tulossa.
Samaan aikaan minä järjestin kouluissa diskoja. Digitaalitekniikasta en vielä ymmärtänyt mitään enkä Teostosta. Maksoimme kyllä äänilevyt ja huviveron.

Kahtakymmentä vuotta myöhemmin tuotin äänilevyn. Hankkeessa oli 50 yritystä mukana, levy oli Suomen ensimmäinen multimediaromppu. Levylle oli tallennettu tekijänoikeuslain lisäksi esimerkiksi Sibelius kävelemässä Ainolassa Finlandian säestyksellä, Punaisen pantterin teema, Viikonloppuisä ja kymmeniä muita sävelmiä. Teosto oli suureksi avuksi, kun Katri Sipilä ohjeisti meidät kaikki luvallisiin käytäntöihin. Sen ensimmäisen levyn liikevaihto oli noin puoli miljoonaa markkaa.

Digitaalisten tallenteiden lisäksi tuotimme levylle runsaasti miditiedostoja. Muistan eräänä yksityiskohtana, kun kielsin Jasse Varpamaa käyttämästä rytmikorjausta. En halunnut kuollutta musiikkia, vaikka sen kone olisikin toistanut.
Me tiedämme kaikki, että metronomin tarkkuudella soitettu Myrskyluodon Maija on kuollut. Meri ei edes aaltoile myrskystä puhumatta. Jos koneelle syötetään väärät ohjeet ja kappale kuolee siihen, ei se ole koneellisuuden syy. Kone on soitin ja sitä pitää osata käyttää. Mideistäkin tuli poikkeuksellisen hyviä.

Nyt on menty eteenpäin. Syntetisoidut soittimet ovat yhä aidomman kuuloisia ja syntetisoitu laulu ottaa ensiaskeliaan julkisuudessa, jopa live-konserteissa.

Hatsune Miku on yksi japanin suurimpia pop-tähtiä. Konsertit ovat olleet loppuunmyytyjä. Hatsune Miku on tietokoneen luoma hologrammi, jonka kuka tahansa voi ohjelmoida laulamaan ja liikkumaan. Erilaisia Hatsune Mikun lauluja on nettiin ladattu jo yli sata tuhatta kappaletta. Suosittuihin kuuluu Ievan polkka. Sitä on Mikun eri esityksinä katsottu Youtubesta kymmeniä miljoonia kertoja. Mikun Ievan polkan katselukerrat lähestyvät Nightwishin huipun, Amarathin lukuja.

Mikä on Hatsune Miku? Onko kyse soittimesta, esiintyjästä vai yhteisöstä. Tämä on vasta ensioire. Tulevaisuudessa kuka tahansa voi ladata verkosta Tapio Rautavaaran tai Judy Garlandin äänen robotilleen tai itselleen. Ääni on tietysti kuin soitin, sitä pitää oppia käyttämään. Silti tulevaisuudessa mikrofonit muokkaavat ääntä yhä enemmän, korjaavat virheitä, lisäävät tunnetta ja muuttavat äänen esikuvan mukaan.

Nykyään ei tarvitse olla upporikas tuottaakseen elokuvaan musiikkia. Tietokone ei vielä saa tunnetta synteettiseen viuluun, mutta sekin aika on edessä. Viulun soittoa minulle opetti aikanaan Yrjö Saarnio. Hänen vilunsa soi yhtä kauniisti kuin Chaplinin viulu. Omaa soittoani en sietänyt kuunnella. Esikoistani opetti tietokone.
Toyotan robotti osaa soittaa viulua, joskin nautittavaan soittoon on silläkin vielä matkaa. Viulun valmistaminen taitaa olla soittamista helpompaa, koska Stradivarius on mallinnettu tietokoneella ja valmistettu 3D-tulostimella. Konserttiviulistit ovat pitäneet ääntä varsin hyvänä, mutta ei vielä alkuperäisen veroisena. Minä olen toistaiseksi tulostanut vain nokkahuiluja. Eräs konserttihuilisti soitti tekelettäni televisiossa paremmin kuin olen koskaan kuullut nokkahuilua soitettavan ja sitten sanoi, että ei valitsisi sitä konserttiin. Televisioon nokkahuiluni kuitenkin kelpasi.

Musiikki siis digitalisoituu ja robotisoituu. 90-luvun ammattivalokuvaajat vannoivat, etteivät digitaalikameroihin koske. Nyt parhailla digitaalikameroilla voi kuvata sinistä taivasta aurinkoisena päivänä ja kuvassa erottuvat tähdet. Synteettinen viulukin tulee vielä saamaan sielun sisäänsä. Sielu voi sitten vaihtua tunnelman mukaan.

Puhun tulevaisuudentutkijana musiikin tulevaisuudesta. Koetan katsoa, mikä pysyy paikoillaan, mikä varmasti muuttuu ja mihin kohdistuu paineita. En ole edunvalvoja, enkä musiikin ammattilainen, joten sanon asioita, joista kaikki eivät ehkä pidä. Muutos on aina yhden uhka ja toisen mahdollisuus. Tulevaisuus myös usein hylkää vanhoja arvoja. Musiikki itsessään näyttää kuitenkin muuttuvan yhä tärkeämmäksi.

Kaikki ei muutu ainakaan pian. Meillä ihmisillä on Cortin elimessä runsaat kolme tuhatta sisäkarvasolua, jotka vastaavat erikorkuisten äänten kuulemisesta ja 13.000 ulkokarvasolua, joilla aivot säätävät kuulon herkkyyttä.
Pieni osa ihmisistä ei tunnista musiikkia aivoissaan, vaikka kuuleminen ja ymmärtäminen sujuu normaalisti. Me muut kuulemme musiikin päässämme, vaikka korvat eivät kuulisi mitään. Toisten mielikuvitus tuottaa musiikin niin värikkäänä, etteivät he erota, tuleeko musiikki heidän sisältään vai radiosta. Yksi kuulee pianon, toinen koko orkesterin ja joku vain tuttuja kappaleita, toisen mieli luo täysin uusia kappaleita.

Musiikki on syvällä aivoissa. Meidän neljä koiraamme ovat kaikki laulaneet keskenään ilman ihmisen rohkaisua. Taitavin harjoitteli pitkään ja tuotti vanhoilla päivillään hyvin puhtaan kolmisoinnun, en tiedä, mitä sen päässä liikkui. Yhdessä koirat jammasivat, kyse oli niille selvästi täysin omaehtoisesta, iloisesta rytmin, melodian ja sävyjen kimarasta, tunnelman luomisesta. Veteraanien kuoltua nuorten koirien konsertti oli aluksi kakofoniaa, mutta taito kehittyy koko ajan.

Neurologi Oliver Sacks kertoo kirjassa Musicophilia, kuinka selvästi muusikon aivot erottuvat tomografikuvissa muista ihmisistä. Musiikkiin keskittyminen muuttaa aivoja. Absoluuttinen sävelkorvakin näkyy aivokuvissa aivan selvästi. Useimmat voisivat saada absoluuttisen sävelkorvan harjoituksen kautta. Ei ehkä kannata. Tarkka suhteellinen sävelkorva lienee useimmille muusikoille käytännöllisempi.

Pian kaikki maailman julkaistu musiikki löytyy pilvestä ja mahtuu kännykkään. Puhelimen keksijät ajattelivatkin äänilevyjä ja autoja ennen, että puhelimella kuunneltaisiin konsertteja. Nyt lähes 140 vuotta puhelimen keksimisen jälkeen ajatus on toteutunut. Radio hoiti homman paremmmin tässä väliaikana, mutta nyt tietoliikenne tekee mahdolliseksi jopa yhteiskonsertit paikasta riippumatta. Katselin vastikään, kun astronautti Chris Hadfield jammasi avaruudessa yhdessä kuoron kanssa, vaikka kuoro oli turvallisesti maanpinnalla.

Musiikki ei enää ole paikassa kiinni. Sitä kuunnellaan bussipysäkillä, junassa ja juoksulenkillä. Musiikkia on peleissä luomassa jännitystä, kisoissa lisäämässä tai purkamassa latausta, kaupassa, jotta olisimme tuhlaavaisempia, navetassa, jotta lehmät lypsäisivät ja sairaalassa, jotta sairaat paranisivat nopeammin.

Ihmiset ovat musiikillisilta lahjoiltaan keskenään hyvin erilaisia. Selvää kuitenkin on, että meillä lähes jokaisella on aivoissamme hyvin kehittynyt ja laaja rakenne - ei vain äänien kuulemiseen vaan myös musiikin käsittämiseen ja oppimiseen. Musiikki lisäksi puhuu meille - se vaikuttaa tunteisiin, muuttaa asenteita ja pysyviäkin aivojen rakenteita, palauttaa mieleen ajatuksia, kertoo tarinoita ja maalaa maisemia.

Lääketieteellisillä laitteilla voidaan nyt nähdä, mitä meidän aivoissamme tapahtuu, kun kuuntelemme musiikkia. Haluaisin tietää, miksi Edward Griegin Morgenstemning maalaa lasten mieleen samanlaisen maiseman? Miksi Disneyn Fantasian animaatiot ovat niin osuvia? Miksi musiikki muuttuu kuviksi ja liikkeiksi niin helposti? Kun tiedämme, kuinka musiikki vaikuttaa aivoihin, se muuttaa musiikin tekemistä. Tietokonekin voidaan opettaa luomaan tuntemuksia.

Aivotutkijat ja insinöörit kykenevät jo lukemaan ajatuksia. Hyvien kuulokkeiden hinnalla saa pian laitteen, joka näkee osan tunteista ja ajatuksista. Ei tarvitse kysellä, mitä mieltä yleisö on, jos yleisön ajatukset näkyvät tahti tahdilta. Minustakin voisi tulla säveltäjä, jos minulla olisi riittävästi koekaniineja ja hyvä tietokoneohjelma.

Kauppa saa voittonsa siitä, kuinka pieneksi he saavat hävikin. Jos Katri Helena saisi ostamaan kalaa ja Apocalyptica lihaa, voisi musiikin avulla moninkertaistaa voitot. Mitä musiikki siis tekee päässämme, se on vähitellen selviämässä ja tulevaisuuden muusikko voi avata näkymän suoraan päähän ja näppäillä sitä kuin parasta soitinta. Tämä kuulostaa vaaralliselta.

Palataan hiukan lähemmäs arkea. Japanissa heikkojalkaisille on saatavilla päälle puettavia robotteja. Minä en halua alistua rollaattoriin, enkä pyörätuoliin. Hankin Japanista robottijalat, jos omani eivät kestä. Toivottavasti saan tanssijalat, joihin voi ohjelmoida kaikki ripaska-liikkeet.
Olen tanssinut ripaskaa monen ravintolan pöydällä, Pariisissa revyylavallakin, mutta osaan vain tylsät perusliikkeet. Sitä viuluakaan en osaa soittaa kunnolla - muutaman vuoden päästä saan varmaan ostetuksi robottihansikkaat, jotka ohjaavat käteni niin, että kukaan ei enää huomaa, että jätin viulutunnit kesken. Juristit saavat pohtia, onko soittoni sitten tallenne.

Minä pidän puheita, kun en laula riittävän hyvin. Hah, laite vain lavalle: nykyään on laitteita, jotka korjaavat säveltarkkuusvirheet ja jo nyt on tehty levyjä, joihin on ohjelmoitu jopa kuolleita laulajia laulamassa uusia lauluja. Puheiden pitäjät tietävät olevansa tylsiä. Harva jaksaa seurata puheita televisiosta. Läsnäolo tekee meistä tarkkaavaisempia. Elävä puhe tai musiikki, me kuuntelemme tarkemmin, koska meillä on mahdollisuus vaikuttaa tapahtumien kulkuun. Lauluillat, konsertit, pelit, kaikissa on sama elementti kuin lätkäpelissä. Intensiteetti kasvaa, tunteet voimistuvat.

Huomasin tätä puhetta tehdessäni, että voisin kertoa koko elämäntarinani musiikin kautta. Pimputin Tokion olympialaisten aikaan Kioton laulua ja lupasin varmaan siksi mennä puhujaksi Kiotoon. Häistä poistuessamme orkesteri soitti Hintriikan marssin ja häävalssina oli Anttilan keväthuumaus. Musiikki sitoo tunteet; haaveet ja pelot.

Minä kerron tämän asiakkaana. En ole musiikin ammattilainen. Musiikki on tärkeä asia minulle ja se on tärkeä asia lähes jokaiselle ihmiselle, osa elämän merkityksiä.

Musiikin avulla luodaan ryhmäidentiteetti. Kari Tapion tai Klamydian esittämä - Olen suomalainen - kuka voi sitä vastustaa. Ryhmäidentiteetin luomisessa verkostot ovat tärkeitä, brändäys on tärkeä. Tuottajilla on jatkossakin roolinsa, kuten teknologian kehittäjillä ja lobbareilla. Sosiaalisia suhteita ei korvata koneilla.

Musiikin tärkeys kasvaa, kun uusi teknologia tekee musiikin esittämisen, jakelun, tuottamisen ja merkityksen ymmärtämisen helpommaksi. Muusikoilla on kyky merkityksellisen musiikin luomisessa - sen kyvyn tärkeys kasvaa, mitä tarkemmin sitä opitaan käyttämään. Musiikillisessa luovuudessa meillä ihmisillä on hyvin suuria eroja. Yhteinen etu on löytää keinot, joilla lahjakkaiden muusikoiden kannattaa tätä tärkeää työtä tehdä. Mitä työtä, jos musiikki tehdään aivoja näpelöimällä?

Teostokorvaukset ovat yhden lounassetelin verran vuodessa. Koko musiikkiala, kaikki äänitteet, elävä musiikki, tekijänoikeuskorvaukset ja avustukset ovat Yle-veron suuruinen potti. Musiikinopetus tuo tähän puolet lisää. Uskon vakaasti, että ihmiset kyllä pitävät musiikkia hintansa arvoisena ja enemmänkin. Tutkimukset osoittavat, että suurin osa ihmisistä ei osaisi kuvitella elämää ilman musiikkia.

Live-musiikin suosio on lujassa kasvussa. Konemusiikilla on ollut tuokionsa, mutta hammondia lukuun ottamatta koneet ovat jääneet mm. juuri live-tilanteista ja -musiikista pois.

Näytän lopuksi yhden esimerkin - musiikki on arvokasta myös organisaatioille. Tiedätte kaikki, että Nasa tarvitsee rahaa. Nasa ymmärtää saavansa rahaa vain, jos heidän työtään ymmärretään. En ole aivan varma, valittiinko Kanadalainen astronautti Chris Hadfield sen vuoksi, että hän laulaa vai osaako hän muutakin. Hän on kuitenkin Nasalle painonsa arvoinen ja Nasan kiitos myös David Bowielle - aikaa ei ole nyt kuunnella kappaletta kokonaan, mutta harvoin on cover-biisi tuntunut aidommalta. Nyt se tuntuu aidommalta kuin alkuperäinen.

Katsoin ja kuuntelin sen netistä. Minun mielestäni se ei tuntunut aidommalta, sinun mielestäsi ehkä siksi, että siinä olivat uutisen peruelementit: uusi tekniikka ja uskomattoman huikea näytelmä. Musiikki oli mielestäni kuitenkin vain pakollinen lisä. Mikä tahansa uusi uskomattomalta vaikuttava tapahtuma olisi ollut samaa luokkaa, esimerkiksi Putin soittamassa ukulelea maan päällä ja kuoro avaruusasemalla tai Hannu Väisänen maalaamassa avaruusasemalla ja maalaus ei toteudukaan siellä vaan presidentin linnan seinälle.

Onnea 85 vuotiaalle Teostolle ja kiitoksia musiikin eteen tehdystä hyvästä työstä.