TULEVAISUUDEN ICT-INSINÖÖRI
15. 10. 2010, Rovaniemen ammattikorkeakoulu
Tulevaisuuden tietotekniikka ja osaamistarpeet
Risto Linturi, www.linturi.fi
Hyvät kollegat, arvoisa yleisö,
toimitimme Martti Talan kanssa 17 vuotta sitten kirjan, Mikrotietokone Suomessa 20 vuotta. Pioneerit kertoivat lumoavia tarinoita siitä hehkuvasta innosta, jolla maailmaa muutettiin. Edellinen raivaajahenki vietteli suurkoneiden ja automaattisen tietojenkäsittelyn uranuurtajat. Laajin intomielinen palo kuitenkin lävisti suomalaiset, sekä vanhat että uudet tietotekniikan pioneerit internetin ja mobiilitekniikan murtaessa toimialoja ja ihmisten arkea 90-luvulla.
Onko lumous haihtunut? Toimialasta puhutaan, kuten mistä tahansa teollisuudesta. Menestys ratkaistaan oikeudessa tai hallitusten toimitusjohtajavalinnoissa. Irtisanomiset koskevat suuria joukkoja, merkittävä osa työstä on vanhojen järjestelmien ylläpitoa ja parantelua. Media ei enää kerro, miten tietotekniikka tulee muuttamaan maailmaa. Usein ilkutaan Internet -kuplaan hurahtaneille ja siinä rahansa kadottaneille. Tämä siitä huolimatta, että kaikki 90-luvun lopun haaveet ovat jo toteutuneet ja useimmat ovat suurta liiketoimintaa muodossa tai toisessa. Haaveista ei täällä puhuta. Suuret visiot ovat siirtyneet Suomen ulkopuolelle.
Maailma jatkaa muutostaan. Ympäristö, kulttuurit, organisaatiot ja teknologiat muuttuvat ja vaikuttavat toisiinsa yhä kiihtyvällä vauhdilla. Näistä teknologian muutos koskettaa insinööriä aina eniten. Tietoteknisten laitteiden, ohjelmistojen ja tietoliikenteen termeistä tunnistaa ICT -insinöörin. Kuitenkin tarpeiden ja olosuhteiden muuttuessa pelkkä välinetuntemus auttaa vain riviohjelmoijaa. Katastrofiksi osoittautuneen Nokian lippulaivapuhelimen, N97’n suunnittelijoilla tekninen osaaminen oli varmasti hyvin hallussa, mutta komiteatyö tuotti hevosen sijaan äkäisen kamelin, joka edelleen sylkee käyttäjiensä kasvoille.
Ikävä esimerkki hetkeksi sikseen – löytääkö ICT -insinööri vielä lumoavia rajaseutuja opiskelijoille ja vanhaan rutiiniin juuttuneille ammattilaisille. Etsitään sovelluksista, tekniikasta ja organisoitumistavoista. Lopuksi palataan osaamistarpeisiin.
Suuri osa nykyajasta kuluu liikkumiseen. Robotit oppivat äsken juoksemaan. Lentäjinä robotit ovat jo ammattilaisia, piloteiksi nimetyt nukkuvat tai harrastavat muita kehollisia tarpeita, robotit tekevät työn. Nykyajan intiaanisodissa robotit lentävät ampuen satunnaisia afgaanisissejä, siviilejä ja omia sotilaita. Videopeleihin tottuneet pikkupojat, työpöytäsotilaat, ohjailevat koneita ilokseen.
Jätteet kannamme ja kuljetamme silti itse, vaikka jo muinaiset roomalaiset hoitivat homman siistimmin. Posti ja kauppatavara kulkisivat nekin automaattisesti, mutta infrastruktuurin uudistaminen sujui määrätietoisesti viimeksi tuhansia vuosia sitten. Roomalaista määrätietoisuutta palvelurobotit eivät jatkossa tarvitse. Robottiautot, RFID, keinonenät, hahmontunnistus, paikannuslaitteet, lentävät kauppakassit – etiäiskulttuuri sopeutuu vanhaan ja syö sen pala palalta, kuten internet ja kännykät.
Lupaukset ovat suuria. Kiinteistöt säästäisivät puolet kuluista palvelukeskuksiin yhdistetyn automaation avulla. Sama automaatio tekisi monet säätövoimalaitokset tarpeettomiksi. Valitettavasti yhteiskunta haaskaa nämä mahdollisuudet. Ehkä poliitikot ja virkamiehet ovat liian lähellä rakentajia. Tyhmyys ei voi olla ainoa syy.
Tietokoneet ovat jo pitkään osanneet opettaa monet asiat luokan edessä seisovaa ihmistä paremmin. Silti, kunnallisen itsehallinnon ja opettajien autonomian sekä ammattiliittojen vuoksi, valtavat resurssit ja mahdollisuudet haaskataan. Vaaditaan ilmeisesti kuntatalouden totaalinen romahdus ennen kuin tässä asiassa otetaan järki käteen. Lisäksi monet opetettavat taidot joutavat museoon. Luotaantyöntävän integraalilaskennan sijaan matematiikka olisi kiehtovaa, jos opetettaisiin tietoyhteiskunnassa merkityksellisiä diskreetin matematiikan alueita.
Terveydenhuollossa laboratoriotekniikka on pääosin vanhentunut. Uusinta tekniikkaa käyttäen, lääkäri voisi ottaa näytteet ja saada tavallisimmat vastaukset heti. Uuden teknologian avulla ihmiset voisivat tehdä laboratoriokokeet kotonaan. Netin kautta testitulokset voi antaa lausuttavaksi vaikkapa Intiaan. Tutkimuksen mukaan puolet potilaskäynnille tulijoista on jo nyt Internetin kautta selvittänyt vaivojensa laadun ja tyypilliset hoitotoimenpiteet ennen lääkärikäyntiä. Google kehittää laajaa tietokantaa, jotta tämä muuttuisi yhä täsmällisemmäksi.
Japanissa kaikki eläkeläiset eivät vielä ole muumioituneet, vaikka satavuotiaita onkin ilmoitettua vähemmän. Jääkaapin ja mikron yhdistävät keittiörobotit sekä robottiseuralaiset yleistyvät vanhusten apuna. Suomessa turvarannekkeet, ja etädiagnostiikka auttavat vanhuksia selviämään kotonaan mahdollisimman pitkään. Laitoksiin siirrettynä suuri osa vanhuksista muuttuu pian toimintakyvyttömiksi. Itse pidän elävistä koirista, mutta sosiaalisten verkkojen seurapelit ovat huomattavasti yksinäistä television katselua ja väkinäisiä puheluja mukavampaa elämää. Eläkeläisiä tulee olemaan liian paljon ihmisten hoidettavaksi, työikäiset eivät voi kaikki siirtyä sosiaalisektorille. Tulevat keksinnöt lisäksi luultavasti pidentävät elinikää paljon ennustettua nopeammin. Automaation lisääminen on kurjistumisen vaihtoehto.
Tietotekniikka on keskeisellä sijalla myös energiasektorilla. Tulevaisuuden uusiutuva energia on piensähköntuotantoa. Esimerkiksi sähköautot ja aurinkopaneelien jatkuva halventuminen kasvattavat paineita tulevaisuudessa. Älykäs sähköverkko oli pääteema puheessani sähköenergialiiton 75-vuotisjuhlissa. Lähes kymmenen vuotta kului. Nyt on herätty käytännön toimiin. Piensähkö ostetaan verkkoon vain, jos markkinamekanismi ja tekniikka toimivat. Kysyntä ja tarjonta kohtaavat aurinkoisina tai tuulisina päivinä vain, mikäli hinta muuttuu hetkittäin ja kotitalouslaitteetkin reagoivat muutoksiin heti. ICT -insinööreille tästä tulee suuri työmaa.
Teollinen tuotanto on sekin murroksessa. Tietotekniikan avustamana kehitetään jatkuvasti uusia yhä ihmeellisempiä materiaaleja. Osa tavaroista häviää bittien taivaaseen. Pelilaudat siirtyivät jo kuvaruudulle ja äänilevyt kännykkään. Pian liikennemerkit ja katukyltit katoavat navigaattoreiden sisään. Virtuaalikylteissä ei tarvitsisi edes kiistellä kielikysymyksistä. Virtuaalimaailman tavarat eivät maksa mitään, ja robottien tekemät, monimutkaiset härväkkeet, ovat nekin lähes ilmaisia.
Tuotanto jatkaa keskittymistä, mutta toisaalta tietotekniikan avulla tuotetaan tehokkaasti yhä pienempiä sarjoja. Kirjat voisi painaa kirjakaupassa, elleivät ne jää kokonaan painamatta. Harvinaisimmat rautakauppatavarat tuotetaan nykypäivänä lasersintrauksen avulla. Etäisemmässä tulevaisuudessa mekaanisten laitteiden valmistus kotona saattaa olla yhtä tavallista ja yksinkertaista kuin valokuvien tulostus nykyään. Monet keskitetyt tuotannot ovat hajautuksen kynnyksellä.
Teolliseen tuotantoon yhdistetään biotekniikkaa ja nanotekniikkaa. Paperin sijaan selluloosaliemessä voidaan ehkä tulevaisuudessa viljellä naudan lihassolukkoa. Vaihtoehtoisesti selluloosa muutetaan lujaksi hiilikuiduksi tai muoveiksi.
Kasvihuoneissa saatetaan kasvattaa visakoivut suoraan tuolin muotoon. Pääpiirteissään jo osataan kehittää perhoslajike, jonka siivessä on Suomen vaakuna tai Nokian logo. Nanokiteiset videotatuoinnit ovat lävistyksiä villimpiä. Tietotekniikka tulee osaksi ihmistä monella tavalla. Mikä tahansa mainitsemani voisi olla uusi Nokia. Suomessa teknologian kehitys kuitenkin valtion subventoimana on ohjattu toimialarajat säilyttäviin shokkeihin – suuret säilyttävät valtansa perustan. 90-luku oli rajojen rikkomisen aikaa. Halosen Suomi on hakenut turvasatamaa.
Oletteko muuten huomanneet, kuinka Google kerää maailman ihmisten kasvojentunnistustietoja. Yksi sadasta ehkä jakaa Googlen Picasan tunnistamat kuvat tutuilleen. Googlella lienee jo satojen miljoonien kasvojen tunnistustiedot. Keinonenät, kuvantunnistimet, kärpäskamerat ja muut verkkokaupasta tilattavat apuvälineet saavat rikostutkijoiden televisiotemput arkisiksi ja vanhanaikaisiksi. Suhde sekä ympäristöön, yksityisyyteen että itseemme muuttuu radikaalisti. Pian tietosuojavaltuutettukin muistuttaa maineikasta aasien hidalgoa, Don Quixotea.
Median internetistä alkanut vallankumous on parhaassa vauhdissaan. Paperin ohella, kuluttajan kausittain tilaama lukukokonaisuus tai televisiosta katsottava, mainosrahoitteinen, kanavamainen sisältö hiipuvat vähitellen merkityksettömiksi. Tietotekniikka mahdollistaa sisällöntekijän, mainostajan ja kuluttajan tehokkaamman kohtaamisen sosiaalisessa mediassa. Tähän liittyy kuluttajan haluttomuus pysyä omassa roolissaan. Media ei omasta tuhostaan paljon kerro.
Ajoittain on hämmentävää, miten hitaasti Suomi kehittyy. Elämme vuotta 2010 ja jopa kaupparekisteripaperit edelleen allekirjoitetaan kynällä. Kunnat suorittavat perinteisiä viranomaiselle monopolisoituja tehtäviä maantieteellisten rajojen suojissa, vaikka maantieteellä ei monessa asiassa ole enää merkitystä. Monet tehtävät voisi tehokkaammin organisoida, virtuaalikunniksi, joiden esikuvia ovat lakisääteisiä tehtäviä hoitaneet osuuskunnat. Kuntien yhteistyötä voisi myös sujuvoittaa lainsäädäntöä karsimalla. Yritysmaailmassa on kaikenkokoisia, ja suurin tehottomuus piilee isoissa monialayhtiöissä. Kuntien yhdistyminen nähdään ainoana vastauksena kuntatalouden parantamiseen. Kenenkään mieleen ei juolahda, että Neuvostoliitossa hallinnon suuruuden ekonomiaa jo kokeiltiin, eikä se toiminut.
Kuten huomaatte, siirrymme jo tietotekniikan aiheuttamiin organisoitumistapojen muutoksiin. Suurin näistä liittyy Adam Smithin määrittelemän markkinatalouden rappeutumiseen.
Adam Smith totesi erikoistumisen ja vaihdannan tuovat lisäarvoa. Tämä pitää edelleen paikkansa, ja meneillään on ennenkokematon erikoistuminen globaalissa mittakaavassa. Hänen muissa päätelmissään on havaittu suuria puutteita. Näiden tutkijoille annettujen taloustieteen Nobeleiden kasa kasvoi tänäkin vuonna.
Tehostumisen kautta tuotteet erilaistuvat ja halventuvat. Me menetimme jo Adam Smithin vaatiman kyvyn itsenäisesti arvioida ja valita hinta-laatusuhteiltaan parhaat tuotteet. Turvaudumme sosiaalisiin suhteisiin ja luottamusverkostoihin, joiden avulla valitsemme. Näkymätön käsi on verkkojen sitoma. Markkinataloutta tämä ei enää ole, kyse on verkostotaloudesta. Suositusten talous on tuttu teollistumista edeltävältä ajalta. Tietoverkot ja lyhenevät sarjat ovat palauttaneet sen tehokkuuden. Regulaattori säätää silti edelleen markkinataloutta tukevia lakeja. Kiinalaiset ja korealaiset tulevat toisaalta jälkiteolliseen aikaan suoraan kisälliajan verkostotaloudesta. He osaavat suosia tuttuja tehokkaalla tavalla. Myös nuoriso rakentaa tähän valmiuksia Facebookin kautta. Jännitteet kasvavat jatkuvasti.
Nuoret pitävät kuuleman mukaan firmojen tietojärjestelmiä huonolaatuisina tietokonepeleinä. Monet heistä pelaavat netissä strategiapelejä. Minäkin pelaan, ja ymmärrän heidän näkemyksensä hyvin. Tietokonepelit ovat aina olleet käyttöliittymäkehityksen kärjessä. Strategiapeleissä kasvatetaan ja suunnataan tuotantojärjestelmiä, optimoidaan resursseja, jaetaan tietoa muiden joukkueen jäsenten kesken ja synkronoidaan taisteluita. Niissä on paljon yhtäläisyyksiä yritysten tietojärjestelmien ja johtamisen kanssa, mutta myös yrityksille kiusallisia eroja. Peleissä joukkueen jäsenet näkevät kokonaistilanteen reaaliaikaisena, he näkevät toisensa, ja kommunikointitavat on integroitu järjestelmään. Kuinka monelle on tuttu ajatus, että chat on olennainen osa crm-järjestelmää tai erppiä?
Tutkitut nuoret katsovat, että sähköposti ja puhelin ovat vanhanaikaisia ja kankeita välineitä. Olen yrittänyt oppia nykynuoreksi, ja pienen totuttelun jälkeen samanaikainen chattaaminen kolmen kanssa eri asioista sujuu lähes yhtä helposti kuin ryhmäkeskustelu. Monet asiat selviävät huomattavasti sähköpostia ja puhelinta tehokkaammin näillä uusilla, toimintaympäristöihinsä integroiduilla välineillä. Ergonomiaan liittyy kuitenkin huomattava määrä yksityiskohtia, joista pelintekijöillä on miljoonien käyttäjien kokemukseen perustuvaa tietoa. Peleistä olisi paljon opittavaa. Opittavaa on myös Star Wreck –elokuvan tekijöiltä, ja muilta crowd-sourcing –ideoiden käyttäjiltä. Verkossa on valtava määrä ihmisiä, jotka haluavat osallistua ja auttaa. Hyvä tietojärjestelmä auttaa yhdistämään tämän tiedon.
Käydessäni parikymmentä vuotta sitten Rovaniemellä, huomasin siivoojien lukevan työmääräimensä käytävällä olevasta päätteestä. Idea oli tuttu, mutta missään muualla asiaa ei ole hoidettu kuntoon. Jos resursseja ei ole tuhlattavaksi, mutta silti halutaan olla hyviä, asiat on tehtävä oikein. Sanotaan, että Siperia opettaa. Porter korosti tätä niukkuuden merkitystä eräässä pääteoksessaan.
Mutta, siirtykäämme syvemmälle tietotekniikkaan. Vuosi sitten luin Seth Lloydin kirjan kvanttitietokoneista. Hänen vaimonsa on Eva ja kirja luonnollisesti alkaa omenasta. Seth Lloydin maailma on jättimäinen kvanttitietokone, joka ohjelmoi itseään yhä monimutkaisemmaksi. Hänen kädessään olevaan omenaan sisältyy miljoonia miljardeja miljardeja bittejä. Tekniselle kehitykselle on siis paljon tilaa.
Suomen menestys on kiinni siitä, että kehitämme tehokkaasti uutta. Kiina on nopea omaksuja, matkijoiden elintason voi tarkistaa sieltä. Nykyvauhdilla toki vuonna 2042 kiinalaiset saavuttavat amerikkalaisten elintason, ja taitavat omistaa amerikkalaisten firmojen lisäksi myös valtaosan Euroopasta. Asialle ehkä kannattaisi tehdä jotakin.
Tarvitsemme 90-luvun tapaisia kehityshyppyjä. Modeeminopeudet satakertaistettiin muutamassa vuodessa, minuuttilaskutettava yhteys muuttui jatkuvaksi laajakaistaksi. Visionäärit testasivat kokeissaan tietoverkon tulevat rakenteet ja uuden tekniikan sovellukset. 90-luvun mullistavat ideat ovat nyt arkisia rutiineja.
Kuitu kotiin –kehitys avaa ikkunan 90-luvun suuruiseen muutokseen.
Emme tarvitse tallentavia digibokseja, emme televisioverkkoja tai tv-lähetysstandardeja. Katsomme netin kautta minkä tahansa ohjelman tai useita samanaikaisesti. Kuvan laatu vaihtelee YouTuben, 3D:n ja nelinkertaisen teräväpiirron välillä lähettäjästä riippuen. Kanavamäärä on rajaton, koko kanavakäsite katoaa teknisesti merkityksettömäksi. Kuka tahansa voi toimittaa palvelimelle omat kotivideonsa, kenen tahansa nähtäville. Kuka tahansa voi paketoida linkkilistoja ja kutsua niitä kanaviksi.
90-luvulla tulin maailmalla kuuluisaksi haaveilemalla tästä. Nyt tekniikka on saavuttanut haaveet. Youtube on kalpea aavistus siitä, mitä voisi olla.
Mahdollisuudet ovat paljon suuremmat. Kuinka moni teistä nauttii Windowsin ja tietoturvaohjelmien päivityksistä tai varmuuskopioinnista? PC on tehnyt miljoonista suomalaisista nörttejä pakottamalla kaikki omien järjestelmiensä operaattoreiksi.
Tietokoneet voi koota lähimmän operaattorin konesaliin. Varmatoiminen 100 megan laajakaista korvaa helposti oheislaitteiden johdot. Käyttäjä näkee samat sovellukset kuin ennenkin, mutta ilman vikaantuvaa ja virusten uhkaamaa tietokonetta ja sen helposti sotkeentuvaa käyttöjärjestelmää.
Käyttäjän virtuaali-PC on osa superkokoista tietokonetta. Superkoneesta käyttäjä saa helposti esimerkiksi satakertaisen tehon yksittäiseen työasemaan verrattuna. Virtuaali-PC on suoraan internetin runkoverkossa kiinni ja yhteysnopeus saman alueen muihin virtuaalikoneisiin ja palveluihin on lähes rajaton.
Superkoneita ovat toistaiseksi käyttäneet vain tutkijat ja säämiehet. Uusi arkkitehtuuri tuo superlaskennan kaikkien ulottuville. Mahdollisuuksia on paljon. Raskasta laskentaa vaativat hahmontunnistus, simulaatiot ja optimointi auttavat tutkijoita ja kehittäjiä, koulutusta, viihdeteollisuutta, logistiikkaa, muotoilua.
Kaikki onnistuu kun valokuitu tulee lähimpään kortteliin. Jokaiseen niemeen ja notkoon näin nopeaa yhteyttä ei saa, mutta sähköistämistä suurempi työ ei ole. Valtio on toistaiseksi luvannut syrjäseutujen laajakaistan tukemiseen saman summan, jonka osoitti Helsingissä lyhyen Hakamäentien pätkän remonttiin. Välillä Suomi tuntuu takapajulalta. ICT -kehitykseen laitetaan murusia – maantiet saavat edelleen kaikki isot rahat, vaikka tietotekniikan tulisi olla menestystekijä.
Langattomat yhteydet ovat haaste. Korkeat radiotaajuudet ovat kyllä nopeita, mutta ne ovat yhteisiä. Kovin monet eivät samanaikaisesti voi saman antennin alueella näin suuria nopeuksia käyttää. Mutta harvaan asutuilla alueilla langattomuudella on paikkansa ja televisiolta vapautuu jatkossa erinomaisia radiotaajuuksia.
Seth Lloyd muuten laski kirjassaan kvanttitietokoneen teoreettisen laskentakapasiteetin. Omenan yhden siemenen kokoinen kvanttitietokone laskisi miljardi kertaa enemmän laskutoimituksia sekunnissa kuin kaikki nykyiset tietokoneet yhteensä miljardissa vuodessa. Muistikapasiteettikin olisi miljardi kertaa suurempi kuin kaikkien nykyisten kiintolevyjen kapasiteetti yhteensä.
Henkeä ei silti kannata pidätellä. Tietotekniikan nykyisellä kehitysnopeudella näihin teoreettisiin reunoihin päästään Mooren lain mukaan vasta vuonna 2205. Omenansiemenen lämpöenergia vastaisi siinä vaiheessa pientä ydinpommia. Tuskin haluamme sellaista kotiimme. Tulevaisuuden konesali muistuttaa ydinvoimalaa.
Laitearkkitehtuurit siis jälleen muuttuvat. Yhteisillä koneilla tehdään entistä enemmän. Päätelaitteiden moninaistuminen voi jatkua. Yleiskäyttöisiä robotteja alkaa tulla ohjelmoitavien kännyköiden jatkoksi. Oheislaitteiden kirjolle ei näy loppua. Helsingin kaupungin Innofactorilta tilaama parkkivalvontajärjestelmä näyttää suuntaa monelle tulevalle tietojärjestelmälle. Parkkipirkko tunnistaa asukaspysäköijät automaattisesti auton RFID -tunnuksen avulla. Paikannuslaite ja kamera tunnistavat paikan ja auton. Pysäköintiehdot ja omistajatiedot löytyvät automaattisesti muista viranomaisjärjestelmistä. Sakotus ja siirto on automatisoitu. Valitusmahdollisuus on myös ohjelmoitu. Käyttäjille systeemi on hyvin vaivaton.
Tietojärjestelmiä ei enää kehitetä yhteen organisaatioon tai yhdelle laitteelle. Kehitettävät järjestelmät ovat aina osa laajempaa, jo olemassa olevaa kokonaisuutta. Uusiin järjestelmiin liittyy yhä moninaisempi joukko oheislaitteita ja valmisohjelmia sekä muiden järjestelmien rajapintoja. Käyttäjät eivät enää ole oman organisaation määräiltävä joukko. Tietohallinnon näkökulmasta, organisaation keskeisin tehtävä ei ole enää huolehtia keräämistään tiedoista, vaan siitä, miten tieto virtaa organisaatioon ja sen läpi, ja millaista tietoa organisaatiosta leviää muiden organisaatioiden ja sidosryhmien käyttöön, ja miten nämä muut saadaan motivoiduiksi. Tietojen sijaan hallitaan prosessia ja omaa roolia verkostoissa.
Teknisen suunnittelijan tulee ymmärtää rinnakkaislaskentaa. Tilanteita ei enää voi yksinkertaistaa ja sarjallistaa tietokantojen transaktioiksi. Rinnakkaiset tapahtumat vaativat omat suunnitteluvälineensä. Teollisuuden ohjausjärjestelmissä ja tietoliikennejärjestelmien kehittäjille tämä on aina ollut selvää, mutta tietohallinnon ihmisille tarvittavat työvälineet ja ajatusmallit ovat yllättävän vieraita edelleen.
Tietojärjestelmät kehitetään yhä hajanaisemmille käyttäjille ja hetken tarpeeseen. Palaan N97-esimerkkiin. Ensimmäisen käyttötunnin aikana kävi ilmeiseksi, että käyttöliittymä on komitean suunnittelema. Yksikään päätösvaltainen johtaja tuskin oli avannut tuotelaatikkoa kokeillakseen puhelinta kokonaisuutena. Jos toiminnon käynnistämistä ajatellaan komentolauseena, N97-komennot aloittaa satunnaisen oloisesti objekti, subjekti tai predikaatti. Olen laitetta käyttäessäni törmännyt useampaan suunnitteluvirheeseen kuin minkään aiemman laitteen kohdalla. Harmi.
Käyttäjäkokemuksen suunnittelu on teollista muotoilua. Se on sukua elokuvan ohjaamiselle. Kyse ei ole komiteatyöstä vaan viimekädessä käyttäjän rooliin empaattisesti orientoituvan yksilön huolellisen tinkimättömästä kurista.
Toisinaan maailma muuttuu nopeasti. Yhdysvalloissa yksityisyys nousi yhdeksi korkeimmista arvoista. Tämä johti kaksinaismoraaliin. Nuorison vastaisku on selkeä. Facebook selvisi voittajaksi, eikä valtaosa meistä viisikymppisistä vieläkään kunnolla ymmärrä, mistä mullistuksessa on kysymys. Selitin ilmiötä Sitran blogisivuilla Emile Durkheimin teorioiden ja verkostotalouteen siirtymisen avulla. Nuoret ovat oikeassa. Ohjelmointitaitoa Facebook ei paljon ole vaatinut. Sosiaalisen tilauksen tunnistaminen on teknistä taitoa olennaisempi avain taloudelliseen menestykseen.
Globalisaatio, tuotannon moninaistuminen ja hajautuminen, ilmaston muutos, – teknisiä ja sosiaalisia tarpeita syntyy jatkuvasti. Uusia tietojärjestelmiä tarvitaan.
ICT-insinööri voi olla vain teknologian taitaja, jolta johtaja tilaa selkeästi määriteltyjä asioita. Tällaiset tehtävät voidaan ulkoistaa Kiinaan ja Intiaan. Siellä kasvaa pian miljoona uutta ICT-insinööriä joka vuosi. ICT-insinöörin tulisi meikäläisellä palkkatasolla itse yhdistää potentiaalinen lisäarvo ja siihen soveltuva teknologinen ratkaisu. Hyvän insinöörin tulisi siksi ymmärtää ihmisten ja organisaatioiden tarpeita tietotekniikkaa laajemmin. Antropologia olisi mielestäni monelle olennaisempaa kuin nykyinen matematiikka; sanon näin, vaikka minulla on matemaatikon tausta.
Hyvän suunnittelijan on nähtävä, miten tietotekniikka edistää organisaatioiden kilpailukykyä tehostamalla organisaatiota, sen sijaintia verkostossa, parantamalla tuotteen tai palvelun houkuttelevuutta ja kuormittavuutta. Ilman uteliaisuutta tämä ei onnistu; ympäristö ja keinot kehittyvät jatkuvasti, eivätkä ratkaisut pysy samoina. Kaikki on kannettua vettä ilman uteliaisuutta. Uteliaisuutta pitäisi siis kasvattaa, tai luonnostaan uteliaita ihmisiä tulisi houkutella opiskelijoiksi.
Viimeiset kuukaudet pelaamani peli sisältää melko paljon minulle tylsää rutiinityötä. Latasin verkosta www-selaimeeni Greasemonkey-nimisen apuohjelman. Siihen löytyi toisen kyllästyneen ohjelmoima skripti. Tälläkin hetkellä, Greasemonkey pelaa peliä puolestani. Minä teen strategiset päätökset ja tämä pelinkehittäjästä riippumaton ohjelma tekee kapteenin tasoiset taktiset päätökset. Olen kymmenistä tuhansista pelin aloittaneista nyt viides – aloittelijalle melko hyvä saavutus.
Greasemonkeyn avulla voi täydentää ja automatisoida webbisovelluksen käytön. Tietohallinnon asiantuntijoille väline on vieras, vaikka hyödyt olisivat ilmeiset. Idea sovelluksen muokkaamisesta ilman lähdekoodia tai kehittäjän apua on kuitenkin uusi ja kynnys hakkerityökaluihin korkea. Niin korkea, ettei edes ideoita tunneta.
Toisen esimerkin nostan myös esiin. Eräs tekstiilisuunnittelija palkkasi matemaatikkoja ohjelmoimaan kutomakoneeseen Mandelbrotin fraktaalikuviot. Robotit tuottavat nyt kangasta, jossa kuviot ovat ainutkertaisia kohtia Mandelbrotin kauniista fraktaaleista. Yksilölliset kankaat ovat arvokkaita ja idean äiti kuuluisa.
Teknologinen murros tuottaa jatkuvasti uusia mahdollisuuksia. Applen iPad tietää asentonsa ja näyttää nimikoituna sen tähtitaivaan, jonka koneen ruutu peittää taakseen. Ohjelmointityö ei ollut kaksinen. Kaukoputkiin pitäisi saada sama sovellus. Tieto harrasteisiin liittyvistä asioista leviää nykyään hyvin tehokkaasti. Vaikka tuote vetoaisi vain promilleen tietotekniikan käyttäjistä, sekin merkitsee miljoonia.
Liiketoimintamallit ICT-alalla ovat muuttuneet. Ohjelmistotuotteet ovat pääosin korvautuneet palveluilla. Lukemattomien ohjelmoijan palkat maksetaan mainostuloilla, jotka tilittää Google tai Facebook. Järjestelmien kehitys on muuttunut pääosin valmiiden kokonaisuuksien integroinniksi ja yhä vähäisempi osa kokonaisuudesta ohjelmoidaan itse. Nerokas suunnittelija torjuu vähäisen lisäarvon tuottavat vaatimukset, jos niihin ei ole edullisia tai pienitöisiä toteutustapoja. Tähän ei kukaan pysty tietämättä, mistä lisäarvo syntyy, ja mitkä valmiit osat ovat saatavilla. Haasteet kasvavat, mutta sankariohjelmoijille syntyy paljon tilaa. Torvalds on hyvä esimerkki, sankariohjelmoija huomaa ajan tarpeet ja mahdollisuudet.
Lopuksi nostan mielestäni merkittävimmän ajatuksen. Kaikki nykyinen opetus tuntuu edistävän hierarkkista ajattelua, oli opetettava aihe sitten tietotekniikka, psykologia, liikkeenjohto, matematiikka, historia tai jopa biologia. Maailma on kuitenkin rinnakkainen ja itseorganisoituva. Kompleksisuuden teorian mallit ja sovellukset – ruohonjuurilla syntyvät ja yhdistyvät tekemiset – niiden ansiota ovat tietotekniikan viimeaikaiset läpimurrot. Itsenäiset ajattelijat ovat muutoksen takana. Oppilaitokset eivät ole olleet tehtäviensä tasalla. Tätä olen itse opiskellut viimeiset viisitoista vuotta ja muutaman vuoden tästä uudesta rajaseudusta voisi helposti puhua.
Kaikki merkittävät uudistukset tulevaisuudessa rakentuvat tietotekniikan varaan. Tämä on rohkea väite, mutta oikea. Tietotekniikka kuuluu edelleen pioneereille, toivottavasti oppilaitokset antavat vastuullaan oleville nuorille hyvät eväät tähän.
Tunnin mittainen perinteinen puhe on rasitus kaikille, kiitos kärsivällisyydestä!