Sosiaalinen media ja radikaalit innovaatiot (Future Conference III) 10.3.2010
Teknologiakeskus Pripoli, Tiedepuisto 4, Pori
Radikaalit innovaatiot ja sosiaalinen media
Tulevaisuudentutkija Risto Linturi, R. Linturi Oyj
Arvoisa yleisö,
Sosiaalinen media on prosessi, jossa yksilöt ja ryhmät rakentavat yhteisiä merkityksiä sisältöjen, yhteisöjen ja verkkoteknologioiden avulla. Näin sanoo Wikipedia, joka lienee osa sosiaalista mediaa.
Sosiaalinen ihminen viihtyy toisten ihmisten keskuudessa. Toisinaan tuntuu siltä, että sosiaalinen media on luotu epäsosiaalisille ihmisille. Mutta sosiaaliset ihmiset kyllä pulputtavat mielellään puhelimessa. Todellinen sosiaalinen media synnyttää ja syventää ihmissuhteita.
Media on viestinnän väline. Käsite on huonosti vakiintunut ja muuttuu ajan myötä. Puhelin on sananmukaisesti sosiaalinen media, mutta tuskin tulitte kuuntelemaan vanhoja ajatuksia vanhoista välineistä. Sitten kai pitäisi puhua kirkoistakin ja minareeteista, joissa “media is the message” lause saa mielenkiintoisia merkityksiä. Kehys on yhä suurempi osa kuvaa.
Kuinka moni teistä tallentaa kuvia internetiin? Googlen Picasa on kiehtova sovellus. Se tunnistaa nykyään kasvoja. Annoin tutuille kasvoille nimen, ja Picasa löysi heti saman ihmisen kymmenistä muista ottamistani kuvista. Jossakin vaiheessa Picasa kysyi, haluanko jakaa tiedot. Jos edes pari prosenttia ihmisistä vastaa kyllä, kykenee Picasa pian tunnistamaan useimmat maailman ihmiset heidän kävellessään kameran ohi.
Autot jo tunnistetaan – kovin moneen autoon ei kameraa tarvita, ennen kuin kaikkien autojen sijaintipaikka on lähes jatkuvasti järjestelmän tiedossa. Ihmisillä on valtavasti tietoa, jos se vain yhdistetään. Yhdistelyssä usein syntyy hyvin mielikuvituksellisia ilmiöitä, kuten internet on osoittanut. Yhdysvalloissa on sovelluksia, joissa kaikki rikokset näkyvät kartalla. Tiedot tulevat julkisista rekistereistä, ja monia kiinnostaa esimerkiksi, kuinka monta lasten hyväksikäyttäjää heidän naapurustossaan asuu. Ääripäässä on ihmisten yhteinen tietoisuus, jonka kanssa voimme keskustella. Jesuiitta Teilhard von Chardin kutsui sitä omegapisteeksi. Mutta palataan lähemmäs nykypäivää.
Yhdessä luodut sisällöt ovat uuden sosiaalisen median keskiössä. Wikipedia, Facebook, You-Tube, Twitter ja kohta miljoonat blogit ovat täynnä sisältöä. Näitä ilmiöitä voi tarkastella monelta kannalta: ovatko ne voitollisia? Tuottavatko ne hyödyllisiä sisältöjä? Tuottavatko ne mainonnalle hyviä kohderyhmiä? Onko niillä vaikutusvaltaa? Onko niihin mukava osallistua? Saako niiden kautta ystäviä? Uhkaavatko ne nykyisiä rakenteita? Helpottavatko ne yhteydenpitoa tuttujen kanssa?
Crowd sourcing on yksi uusista termeistä. Ajatelkaa vaikkapa Helsingin Sanomia. Toimittaja paneutuu aiheeseen ja kirjoittaa siitä jutun. Lähes varmasti joku lukijoista tuntee aiheen paremmin, oli kyse sitten mistä aiheesta tahansa ehkä toimitustyötä lukuun ottamatta. Tähän perustuu Wikipedian korkea laatu. Yhdessä tehty tietosanakirja on keskimäärin jo Encyclopaedia Britannicaa parempi, eikä maksa mitään.
Yhdessä tehty laadukas sisältö ei kuitenkaan ole sosiaalisen median ydin. Hyvällä perusteella voisi väittää, että me olemme itse se ydin. Liityin Facebookiin, kun siellä oli parikymmentä tuhatta suomalaista. Liian yksinkertaista on ajatella, että se on lista jokaisen kavereista ja kotisivu, jolla voi julkaista omat tekemisensä. Sellaisiakin on, esimerkiksi LinkedIn. Niihin kirjautuvat monet, mutta sosiaalista elämää niissä ei vietetä.
Facebook on media tai väline, jossa kaverit voivat nähdä toistensa harrastuksia, vaihtaa niistä ajatuksia ja pelata tai liittyä ajamaan yhteisiä asioita. Kirjahyllyä muistuttavan ohjelman avulla listasin tuhatkunta lukemaani kirjaa kavereideni nähtäville ja kirjoitin lyhyen arvostelun mielenkiintoisimpiin. Karttasovellukseen merkitsin paikat, joissa olen käynyt. Jos joku tuttuni aikoo mennä paikkaan, josta pidän, saamme molemmat siitä viestin.
Seurapelit ovat varmaan paras esimerkki sosiaalisesta mediasta. Facebook on täynnä pelejä. Mitä on sosiaalinen kanssakäyminen, jos ei pelejä, leikkiä ja seurustelua. Tuskin tietosanakirjan artikkelin tai blogin kirjoittamista ja lukemista voi kovin tiheänä sosiaalisena kanssakäymisenä pitää. Erakotkin kykenevät siihen.
Pelasin lapsena varsin paljon, ja olen löytänyt pelaamisen ilon uudelleen sosiaalisen median kautta. Kouluaikaan olin radioamatööri. Se kuuluu vanhaan sosiaaliseen mediaan. Tutkintoni on edelleen voimassa, kutsu on OH2BIC, mutta harrastuksen lopetin 30 vuotta sitten, kun myin radioamatöörilaitteeni ostaakseni ensimmäisen oman tietokoneen.
Parhaina pidän strategiapelejä, joissa on positiivisen negatiivisen ja nollasummapelin elementit, kuten todellisessakin elämässä. Peleissä tulee myös olla mahdollisuus keskustella pelaajien kesken, esittäen uhkauksia, sovinnontarjouksia, yhteistyötarjouksia ja jonninjoutavia kuulumisia. Sosiaalisen vallan rakenteet selvenevät näissä peleissä. Melko nopeasti näkyy myös, miten kukin pelaa. Kiusaajat erottuvat auttajista, taitavat kyvyttömistä ja ystävyyssuhteita syntyy vihamiehiä enemmän.
Vaimoni kävi taannoin seminaarimatkalla Sloveniassa ja kävi tapaamassa sikäläistä hyvää pelikaveriani ja tämän perhettä. Ensi kuussa toinen kaveri, Singaporelainen uskontotieteilijä saattaa perheineen tulla käymään, jos välilasku matkalla Yhdysvaltoihin osuu Helsinkiin.
Sosiaalinen media luo sosiaalisia suhteita. Monesta kirjeenvaihtoystävästä on tullut pysyviä. Sama tapahtuu verkossa, mutta laajemmin. Sosiaalinen media yhdistää helposti ryhmiä. Äsken mainitut tuntevat myös toisensa.
Vastikään ryhdyin palaamaan verkossa pokeria. Facebookissa toimivalla Zyngan Texas Hold’em –pokerilla on kuusi miljoonaa päivittäistä pelaajaa. Jatkuvasti kirjautuneina on mihin kellonaikaan tahansa lähes puoli miljoonaa käyttäjää. Fanisivulle on kirjautunut kaksitoista miljoonaa ihmistä ja muutama eläin. Meidän Nappi-kissallamme on muutamia satoja pelikavereita ja kaksi isoa tournamenttivoittoa sekä muutamia miljoonia pelimerkkejä pelikassassa. Roolipeli on osa sosiaalista mediaa.
Jos haluatte palkata jonkun päättämään rahoistanne, pankaa hänet pelaamaan pokeria. Näette pian, minkälaisia riskejä hän ottaa, ja miten huolellinen ja laskelmoiva hän on. Peleistä oppii ja peleissä näkee huomattavan nopeasti ihmisten luonteen. Sosiaalinen media paljastaa.
Astutaan syvemmälle
Miksi me avaamme itsemme sosiaalisessa mediassa. Voimme vahingossa paljastaa siellä jotakin, jota kadumme myöhemmin. Monet väittävät, että nuoriso avautuu verkossa, koska ei ole vielä polttanut näppejään ja oppii myöhemmin varovaiseksi, kuten pääosa minun ikäpolvestani. Minä en usko tähän. Luulen, että oma ikäpolveni on kalkkeutunut ja maailma on muuttunut. Mennään siihen tarkemmin.
Valaisevimpia viime aikojen lukukokemuksiani oli Emile Durkheimin 1800-luvun lopulla kirjoittama teos erikoistumisen vaikutuksista ihmisen arvomaailmaan. Kirjan avulla ymmärsin, miksi Ilkka Kanervaan ja Bill Clintoniin kohdistui voimakas ja laaja paheksunta, mutta Georg W. Bushiin ja kouluampumisten valokeilaan tuomaan meikäläiseen sisäministeriin vain jonkun asteinen pettymys, vaikka kahden jälkimmäisen “saamattomuus” aiheutti pahoja seurauksia. Tapauksia erottavat avainsanat ovat mekaaninen ja orgaaninen solidaarisuus.
Mekaaninen solidaarisuus arvostaa samankaltaisuutta. Orgaaninen solidaarisuus arvostaa vaihtamista helpottavia rakenteita ja erikoisosaamista. Mekaaninen solidaarisuus on laaja-alaista alkeellisissa talouden rakenteissa ja siihen liittyy usein voimakas moraalinen närkästys. Erikoistumisen lisääntyessä mekaanisen solidaarisuuden alue kapenee ja orgaaninen solidaarisuus valtaa alaa.
Arvomaailma muuttuu siis yhteiskuntien kehittyessä. Nuoret sopeutuvat vanhoja nopeammin. Nuorilla on vähemmän painolastia. Usein onkin vaadittu sukupolvenvaihdos, jotta uudet keksinnöt on saatu tehokkaaseen käyttöön. Vanhemmat ihmiset ovat työelämän jarruja. Tämän me viisikymppisetkin uskoimme nuorina, mutta nyt meistä jo usein tuntuu, että nykynuoriso toimii hölmösti ja meidän hyvää arvomaailmaamme vastaan.
Vanhemmat kuitenkin liittyvät Facebookiin, koska muuten lasten tekemisistä ei enää kuule mitään. Esimerkiksi sukupuuta rakentava Geni tai kirjahyllysovellus, matkailusovellukset ja muut harrasteiden ympärille tehdyt sosiaaliset sovellukset kiehtovat vanhempia, ja niiden ympärille syntyy paljon vuorovaikutusta. Opimme niiden kautta tietämään, kuka tietää mistäkin aiheesta. Kyse voi olla omista vanhoista tutuista tai uusista, joihin yhteys syntyy yhteisen kiinnostuksen kautta.
Kasvavan erikoistumisen synnyttämä verkostotalous edellyttää luottamusta asioihin, joita itse ei voi ymmärtää. Luottamus syntyy siitä, ettei mikään näytä olevan piilossa. Oma kokemukseni on, että kykenen luottamaan paljon paremmin Facebookissa kerrottuun asiaan, joka näkyy työtovereille, sukulaisille ja harrastekavereille kuin sähköpostiin, joka on lähetetty vain minulle. Nuorison toimintamallissa jokainen näyttäytyy sellaisena kuin on tai ainakin samana kaikille. Me viisikymppiset pidämme kiinni halustamme esiintyä yhdessä roolissa työkavereille, toisessa harrastekavereille ja kolmannessa roolissa sukulaisille ja perheelle. Mielestämme työelämä vaatii meiltä tätä. Kyse on kuitenkin kaksinaamaisuudesta sanan varsinaisessa merkityksessä.
Roolipirstottu elämä vähentää luottamusta, se ei helpota erikoistumista, eikä vaihdantaa. Se ei lisää todellista yhteistyökykyä verkostoissa muutoin kuin mekaanisen solidaarisuuden mielessä. Nuorison akvaarioelämän arvot sopivat tulevaisuuteen yksityisyyden suojaa kailottavien arvomaailmaa paremmin. Nuorison uusista arvoista on heille myös enemmän hyötyä kuin meidän salailevista arvoistamme heille olisi, vaikka me edelleen saatamme joutua pitämään omistamme kiinni, kun olemme historiamme vankeja.
Erikoistuminen ja vaihdanta kasvavat jatkuvasti. Samalla arvomaailma muuttuu moniarvoisemmaksi ja erilaisuutta sietäväksi. Me emme enää tarvitse niin paljon yhteistä tietoa tai yleissivistystä. Meidän tulee oppia käyttämään toistemme osaamista ja lisätä kykyä yhteistyöhön. Yhteistyö ei enää ole sitä, että osallistumme kaikki sadonkorjaukseen. Uusi yhteistyö on sitä, että jokainen tekee sitä, mihin on erikoistunut.
Tämä yhteistyö sujuu parhaiten, kun luomme mahdollisimman tehokkaita sosiaalisia verkostoja ja avaamme omat taitomme ja tarpeemme muiden nähtäville. Vain siten erikoistuminen ja vaihdanta löytävät toisensa.
Uusia mahdollisuuksia on paljon. Sosiaalisessa verkossa on kaikkea. Seksi lienee aina uuden teknologian eturintamassa ja tuntemuksia välittäviä asuja kokeillaan sillä puolella. Laboratoriossa yritetään jo nauhoittaa unia, ja parin vuosikymmenen päästä voimme ehkä kurkistaa toistemme olohuoneiden sijaan myös makuuhuoneen unimaailmaan. Silmälasikameroiden yleistyessä, kaikki voisivat periaatteessa milloin tahansa siirtyä kenen tahansa silmälasien taakse ainakin virtuaalisesti. Teknologia marssittaa eteemme jatkuvasti uusia mahdollisuuksia, mutta nykyisissäkin on runsaasti liiketoiminnassa käyttökelpoista raaka-ainetta, jos mielikuvitus vain toimii kunnolla ja rohkeus riittää tekemään sen, mitä muut eivät vielä ole tehneet.
Sosiaalisille verkostoille on sosiaalinen tilaus. Teknologiaikkuna on auki. Nyt siirrymme esitykseni toiseen jaksoon, powerpointteihin. Luotaamme radikaalien innovaatioiden luonnetta ja mahdollisuuksia ensin yleisesti ja sitten suhteessa sosiaaliseen mediaan.