FINNET-PÄIVÄT, 23.9.2010, OULU

Elämää Internetcityssä – seminaari

Nettielämän yrittäjät – voittajaksi internetmaailmassa

Risto Linturi

Arvoisa yleisö, hyvät kollegat,

kaksi vuotta sitten, vastavalittuna puheenjohtajana, pidin hieman metafyysisen esityksen internetin, elämän ja yhteistyön syvimmästä olemuksesta. Vuosi sitten pidin menneitä ja tulevia kertaavan linjapuheen. Minut valittiin edistämään muutoksia. Kaksi kautta on minulle sopiva rupeama, hyvä johdon konsultti ei halua juuttua pitkäksi ajaksi mihinkään. Tänä aikana liiton toiminta on ollut laajaa. Suuntana on ollut internetin huippu teknisellä tasolla. Internet ei kuitenkaan ole yksin kuituja ja palvelimia, se on ennen kaikkea yhdessä tekemisen kulttuuri. Puhun nyt siitä!

Sun Tzu, Macchiavelli ja Clausewitch kuuluvat liikkeenjohtajien lukemistoon. Sodan käsitteet auttavat hahmottamaan myös yritysstrategiaa. Yrityspeleillä on myös pitkään opeteltu tuotannon ja markkinoinnin taitoja kilpailutilanteessa. Kaksi vuotta sitten, tultuani valituksi tähän tehtävään, ryhdyin pelaamaan strategiapelejä verkossa. Halusin nähdä, miten teoriassa opettelemani strategiaopit toimivat, mutta myös, miten luottamus ja yhteistyökyky syntyvät ja tuhoutuvat verkostomaisissa joukkueissa. Strategiapelien julkinen pelaaminen on kyllä johdon konsultille haasteellinen asia. Kuka uskoo osaamiseen, jos pelisuorite ei ole mainittava. Varmuuden vuoksi pelasin aluksi perheemme kissojen facebook-tunnuksilla.

Hyvä strategiapeli on yrityselämän pienoismalli. Tuotanto tulee optimoida, turvallisuudesta huolehtia ja ympäristön mahdollisuudet valtauksiin ja kauppaan tulee käyttää hyväksi. Pokeri on varsin mielenkiinnoton peli, sitäkin kyllä kokeilin. Mutta siinä on kyse vain pöydässä olevien rahojen jakamisesta, nollasummapelistä. Mielenkiintoisempia ovat pelit, joissa vaurautta voi jakamisen lisäksi luoda ja tuhota. Pelin tukema suuruuden ekonomia johtaa erikoistumisen ja vaihtamisen tarpeeseen ja liittoutumisen hyötyyn. Yksinäinen susi ei pärjää, mutta liittouman sisäinen epäreilu tai itsekäs kilpailu ja juonittelu tuhoaa yhteistyön vaatiman luottamuksen helposti.

Kehittyneissä peleissä käytetään monia vallan rakenteita. Toiset joukkueet pysyvät koossa yhteisen identiteetin, ystävällisyyden ja auttamishalun synnyttämän luottamuksen varassa. Toinen pelitapa perustuu komentojärjestelmään, valtarakenteiden mahdollistamiin palkkioihin ja sanktioihin. Yhteistyön tulee kummassakin tapauksessa kasvattaa tuotantoa tai vakautta suuruuden ekonomian kautta. Peleissä mafiamainen organisaatio näytti aluksi voittavan, mutta pelin edetessä siten johdettujen joukkojen peli-ilo katosi. Myös väkivalloin kohdellut vastustajat kostivat itsemurhapommittajien tavoin. Kohtelias ja ystävällinen malli yleensä voittaa, mutta vapaamatkustajia sekään ei kauan kestä.

Verkottuneessa maailmassa tulee nopeasti tunnistaa, kenen kanssa voi tehdä yhteistyötä. Tulevaisuuden yhteistyökuviot syntyvät netissä. Nuoriso osaa tämän, ja kehittää Facebookista vahvuuden itselleen. Lähes kaikki 20-30-vuotiaat ovat Facebookin aktiiveja, teleyritysten hallituksien jäsenistä tai edes ostopäälliköistä ja myyjistä vain harvat edes ymmärtävät, mitä hyötyä siitä on. Henkilökohtaiset valmiudet tehokkaaseen internet-maailmassa toimimiseen ovat heikot.

Mutta palataan takaisin strategiapelien maailmaan. Kesäkuussa aloitin uuden pelin opettelun. Kingdoms of Camelot –pelillä on yli miljoona fanittajaa Facebookissa. Valitsemallani pelilaudalla on 60 tuhatta aloittajaa. Joukkueita on muutamia satoja, kuhunkin voi kuulua enintään sata pelaajaa. Koirani on nyt vahvimman joukkueen vahvin pelaaja, joten uskallan edelleen esiintyä strategiakonsulttina.

Camelot on tyypillinen strategiapeli – pelaaja perustaa raaka-aineita, väestöä, sotakoneita ja sotilaita tuottavia ja kouluttavia laitoksia ansaitsemillaan tai ryöstämillään varoilla. Kyvykkyys useiden toisistaan riippuvien muuttujien optimointiin auttaa pelissä huomattavasti. Kyky oppia muiden kokemuksista auttaa sekin. Jos pyrkii yksin kokeilemaan ja selvittämään kaikki asiat, nousee kokeilujen ja virheiden kustannus liian suureksi. Diplomatian taito auttaa myös, koska taistelut tuhoavat materiaa ja yleensä sodissa on vain häviäjiä.

Tapasin keväisen Kuopion matkan yhteydessä lentokenttäbussissa Presidentti Ahtisaaren, ja uskaltauduin keskusteluun. Ahtisaari ystävällisenä ihmisenä teki sen hyvin helpoksi. Omaa menestystään hän selitti sanomalla, miten hänellä on aina ollut mahdollisuus valita se porukka, jonka kanssa hän tekee töitä siten, ettei porukassa ole yhtään ilonpilaajaa. Pelissä huomaa selkeästi, miten olennaista tämä on. Pelaajat ovat motivoituneita ja yhteistyöhaluisia, jos omassa porukassa ei ole selkäänpuukottajia tai muita ilonpilaajia. Oman porukan sisäiset kärhämät mädättävät yhteistyön helposti. Kilpailijoitakaan ei saisi liiaksi potkia, koska ystävyyssuhteita on rajojen yli.

Minulla on näiden pelien kautta nyt hyviä tuttuja paljon useammassa maassa kuin radioamatööritoiminnan aikaan. Puolisoni kävi Slovenian reissullaan tapaamassa sikäläisen ystäväni perhettä. Tämän kyky selvittää pelien toimintaympäristö, suunnitella toiminta ja panna se toimeen, on niin ilmiömäinen, että ottaisin hänet välittömästi lähes mihin tahansa työhön. Jossakin vaiheessa harkitsin, että nämä pelit ovat oikeastaan aika helppo tapa tarkistaa, kenestä on päätöksentekijäksi. Jos edes todellisuutta yksinkertaisemmassa pelissä ei pysty kohtuullisen virheettömiin päätöksiin, kannattaako antaa monimutkaisempia käytännön tilanteita johdettavaksi.

Verkkopelien pelaaminen on hyvin tavallista monissa Aasian maissa, Yhdysvalloissa ja Englannissa. Sosiaalinen keskustelu pelatessa on yhtä olennaista kuin yrityselämän kokkareilla tuttuja tavatessa. Strategiapelien pelaajat ovat tavallisesti 15-80-vuotiaita, monet ovat yrittäjiä tai liike-elämän palveluksessa ja harjoittelevat joko taitojaan diplomatiassa, englanninkielessä tai strategisessa ajattelussa. Pelit ovat tavallisesti pitkiä – tuotannon pystyttäminen ja hyvien asemien saavuttaminen voi kestää kuukausia. Ystävyyssuhteiden syntymiseen on paljon aikaa.

Maailma globalisoituu. Tuotteet moninaistuvat ja verkostot samoin. Pelkän lyijykynän eri komponentit tulevat noin kahdestakymmenestä maasta. Emme voi lennellä pitkin maailmaa yhä kiihtyvällä tahdilla, vaan, meidän tulee oppia luomaan ja ylläpitämään luottamuksellisia suhteita internetin välityksellä. Hitaassa maailmassa, ennen lentokoneita, yhteistyö luotiin ja hoidettiin kirjeenvaihdon avulla.

Yhä useammin meidän kykymme arvioida tuotteita on riittämätön, tai kunnolliseen arviointiin menisi liiaksi aikaa suhteessa tuotteiden hintaan. Me joudumme toimimaan luottamuksen varassa. Joudumme myös tilanteisiin, joissa tarvitaan diplomatian tajua, etteivät asiat eskaloidu kalliisiin ja tuhoisiin konflikteihin. Haluamme myös säilyttää yhteistyökuvioissa pelaamisen ja auttamisen ilon. Nämä ovat menestyksen avaimia ja näistä tulisi pitää kiinni. Näihin insinöörikoulutus tarjoaa hyvin heikosti eväitä. Strategiapelien maailmassa, kuten tulevassa internetiin perustuvassa liiketoimintamaailmassakin, tätä kykyä on pakko harjoitella.

Täysin toinen asia - tulevaisuuden maailmassa internet tukee kunnolla liiketoiminta- ja yhteistyöprosesseja. Tietojärjestelmät näyttävät reaaliaikaisen tilanteen. Yrityksen ohjaamisesta tulee nykyisten verkossa pelattavien strategiapelien kaltaista. Nuorille päättäjille ja internet-elämään tottuneille tämä ajatus on luonnollinen. Nuorten päättäjien mielestä puhelin ja sähköposti ovat vanhentuneita tapoja asioiden hoitamiseen. Puheeni ajan olen samalla pelannut. Suuren osan liiketoiminnasta voi automatisoida, jotta yhteistyölle ja strategialle jää enemmän aikaa. Meidän täytyy oppia verkostoitumaan ja käyttämään järjestelmiä tehokkaasti, sekä viestimään useilla kanavilla samanaikaisesti. Nuorille sekin on jokapäiväistä.

Kiitos.