SAIMAA SUMMIT 2009
8.7. Media & Yhteiskunta
Kohti satamegaisten yhteyksien Suomea
Risto Linturi
Arvoisa ministeri, hyvä yleisö,
kesä on kirjojen aikaa. Seth Lloyd on kvanttitietokoneen kehittäjä. Hänen vaimonsa on Eva ja hänen kirjansa alkaa omenasta. Kvanttifyysikot tietävät, että omenakin koostuu biteistä. Maailma on jättimäinen kvanttitietokone ja se ohjelmoi itseään yhä monimutkaisemmaksi. Omenaan mahtuu miljoonia miljardeja miljardeja bittejä.
Savonlinna on edistyksellinen kaupunki. Ensimmäiset puhelimet saatiin tänne pari vuotta puhelimen keksimisen jälkeen hieman ennen hehkulampun keksimistä. Runsaat 130 vuotta sitten alkoi toinen Afgaanisota, Nordenskiöld purjehti Euraasian ympäri ja englantilaiset hävisivät useita taisteluita Zuluille. Valon nopeudesta tai biteistä ei vielä ollut tarkkaa tietoa.
Sata vuotta myöhemmin Savonlinnaan tilattiin ensimmäiset valokuidut, mutta koteihin bitit kulkivat vielä hitaasti. Omat kolmenkymmenen vuoden takaiset kokeiluni siirsivät tietoa satoja bittejä sekunnissa. Sillä vauhdilla omenan biteistä olisi vasta siirtynyt siemenen verran, vaikka siirto olisi aloitettu alkuräjähdyksestä. Nykyisilläkin miljoonakertaisilla nopeuksilla omenan siirto veisi evoluution maapallolla käyttämän ajan.
Luonto on siis edelleen insinöörejä älykkäämpi tiedonkäsittelyssä ja tiedonsiirrossa. Mutta eikö se meille ihmisille riitä, että saamme kaikki roskapostit jokaiseen niemeen ja notkoon? Tarvitseeko ja voiko nopeus edelleen kasvaa satakertaiseksi kymmenen vuoden välein?
Kivikautinen ihminen kaipasi itselleen hieman kuivempaa luolaa. Mielikuvituksettomalle parempi nykyisyys on aina riittävä. Haaveilijalle taivaskaan ei ole rajana, kaikki on mahdollista ja juuri oven takana. En tiedä, kummastako virheestä on enemmän haittaa.
Suomen menestys on kiinni siitä, että kehitämme tehokkaasti uutta. Kiina on nopea omaksuja, matkijoiden elintason voi tarkistaa sieltä.
Tarvitsemme 90-luvun tapaisia kehityshyppyjä. Ne syntyvät visionäärisistä tavoitteista. Internetin alkuvaiheissa tavoitteita oli. Modeeminopeudet satakertaistettiin muutamassa vuodessa, minuuttilaskutettava yhteys muuttui jatkuvaksi laajakaistaksi. Visionäärit testasivat kokeissaan sen tietoverkon rakenteet, jota tänään pidetään arkisena. Tilausvideot, virtuaalimaailmat ja sähköiset kaupat testattiin jo 90-luvun puolivälissä.
Nyt optisten kuitujen avulla nopeuksia voidaan kasvattaa taas radikaalisti. Valtiovalta on nostanut tavoitteeksi 100 megan tietoverkot. Visionääreille jää kuitenkin vielä paljon tilaa, koska käyttötarpeita ei ole osoitettu.
Mitä valtio tarkoittaa sadan megan nopeudella? Minulla on erään operaattorin mainostama 10 megainen kiinteä laajakaistayhteys ja mökillä megainen mokkula. Kumpikin saavuttaa useimmiten vain muutaman prosentin luvatusta nopeudesta. Sata megaa pitää olla sata megaa. Jos se on joskus viisikymmentä, joskus kymmenen ja joskus kaksi, on turha kuvitella, että sillä olisi sen enempää käyttöä kuin nykyisillä yhteyksillä.
Suurimmat uudet mahdollisuudet vaativat luotettavia yhteyksiä, joissa luvatut nopeudet ovat oikeasti aina käyttäjän käytettävissä.
Kuvitelkaa100 megan yhteys Internet TV-palveluun. Emme tarvitse tallentavia digibokseja. Katsomme palvelimelta minkä tahansa ohjelman milloin tahansa, tai useita samanaikaisesti. Kuvan laatu on tarvittaessa paljon HDTV-tasoakin parempi. Kanavamäärä on rajaton, koko kanavakäsite katoaa teknisesti merkityksettömäksi. Kuka tahansa voi toimittaa palvelimelle omat kotivideonsa, kenen tahansa nähtäville.
90-luvulla tulin maailmalla kuuluisaksi haaveilemalla tästä. Nyt tekniikka on saavuttanut haaveet. Youtube on kalpea aavistus siitä, mitä voisi olla.
Mahdollisuudet ovat paljon suuremmat. Kuinka moni teistä nauttii Windowsin ja tietoturvaohjelmien päivityksistä tai varmuuskopioinnista? Kuka vaihtaisi koneensa uudempaa, jos se ei olisi niin hankalaa? Kuka käyttää oman koneensa laskenta-ajasta yli promillen? Henkilökohtainen tietokone on muuttunut rasitteeksi. Nopean ja luotettavan laajakaistan jälkeen se on kuin kotona valmistettu paperi. Joku voi nauttia siitä harrasteena, mutta mitään käytännöllistä tai tehokasta teknologiaa nykyiset tietojärjestelmät eivät enää edusta. PC on tehnyt miljoonista suomalaisista nörttejä pakottamalla kaikki omien järjestelmiensä operaattoreiksi.
Tietokoneet voi koota operaattorin konesaliin. Varmatoiminen 100 megan laajakaista korvaa helposti oheislaitteiden johdot. Käyttäjä näkee samat sovellukset kuin ennenkin, mutta ilman vikaantuvaa ja virusten uhkaamaa tietokonetta ja sen helposti sotkeentuvaa käyttöjärjestelmää.
Käyttäjän uusi tietokone on virtuaali-PC, osa superkokoista tietokonetta. Superkoneesta käyttäjä saa helposti esimerkiksi satakertaisen tehon nykyiseen verrattuna. Virtuaali-PC on suoraan internetin runkoverkossa kiinni ja yhteysnopeus alueen muihin virtuaalikoneisiin ja palveluihin on lähes rajaton.
Superkoneita ovat toistaiseksi käyttäneet vain tutkijat ja säämiehet. Uusi arkkitehtuuri tuo superlaskennan kaikkien ulottuville. Diagnostiikkaan tarvittava hahmontunnistus voi auttaa lääketiedettä, viihde saa uusia ulottuvuuksia ja kuvien tunnistaminen, elokuvien muokkaus, monimutkaiset simulaatiot … uusia sovelluksia voidaan keksiä enemmän kuin internetin tullessa. Katse tulee vain kääntää kehityshyppyä kohti.
Niin, ja sitten ongelmiin! Tämä kaikki onnistuu vain, jos valokuitu tulee riittävän lähelle. Jotta kaikki hyödyt saadaan ulosmitattua, kuitu tulee saada lähimpään kortteliin. Jokaiseen niemeen ja notkoon näin nopeaa yhteyttä ei saa, kun ei ole saanut vesijohtoa eikä sähköverkkoakaan.
Langattomat yhteydet ovat nekin haaste. Korkeat radiotaajuudet ovat kyllä nopeita, mutta ne ovat yhteisiä. Kovin monet eivät samanaikaisesti voi saman antennin alueella näin suuria nopeuksia käyttää. Mokkulan kautta ongelmiin on jo törmätty sata kertaa helpommilla vaatimuksilla.
Runkoverkon rooli pitää myös ajatella uudelleen. Jos käyttäjälle tarjotaan valokuidun suuri nopeus, tarvitaanko runkoverkossa miljoona kuitua? Se lienee mahdotonta. Kukin käyttäjä voi käyttää suurinta nopeutta vain lyhyen matkaa tai lyhyen aikaa. Nopeita palveluita ei siis voi sijoittaa valtakunnalliseen runkoverkkoon. Se on kuin jokainen kävisi marketissa Helsinki-Vantaan lentokentän kautta.
Nykyiseen runkoverkkoon mahtuu vain tuhatkunta suomalaista HDTV-ohjelman katsojaa. Runkoverkko muuttuu tulevaisuudessa nopeammaksi, mutta vaatimuksetkin kasvavat. Ainoa järkevä vaihtoehto: jokaista muutamaa tuhatta käyttäjää varten rakennetaan oma konesalinsa. Sadan megan tasoiset palvelut tulee tarjota jokaisella alueella paikallisesti. Palvelut voidaan tarvittaessa hallita keskitetysti.
Savonlinnan Puhelin 26 muun Finnet-yhtiön kanssa, kaikkien suurten kansainvälisten tietoliikenne- ja tietojärjestelmätoimittajien tukemana on käynnistänyt Supermatrix-nimisen projektin näiden uusien arkkitehtuurien vaatimusten ja mahdollisuuksien selvittämiseksi.
Hanke on maailmalla yhtä ainutkertainen kuin suomalaiset tietoliikennehankkeet 90-luvun loppupuolella. Tarkoitus on samanaikaisesti helpottaa kotien ja pk-yritysten sekä kuntien arjen tietotekniikkaa, mutta myös nostaa suuria uusia mahdollisuuksia esiin. Yksi näistä käyttämättömistä mahdollisuuksista on alueelliset palvelut.
Internet tulee kehittymään alueellisten laajakaistasaarekkeiden suuntaan. Se on väistämätöntä nopeuksien kasvaessa ja kuituverkon ulottuessa kotitalouksiin asti. Suomessa alueelliset palvelut ovat löytyneet parhaiten puhelinluettelosta, mutta lienee jo aika siirtyä Internet-aikaan.
Internet ei tulevaisuudessa ole ainoastaan paras tapa saada uutisia ja tuttuja maailmalta. Se voi tulevaisuudessa olla myös hyvä tapa hoitaa paikallisia tietoliikennetarpeita. Kunnille nykyisessä talouden tilanteessa tämä on yhtä suuri haaste kuin mahdollisuuskin. Kuntalaisille mahdollisuus. Päättäjiltä edellytetään nyt realiteettien ja kehityksen tajua.
Mutta ainakaan täällä Savossa mikään ei saa olla näin selvää. Paikallinen puhelinyhtiö esimerkiksi tarjoaa useita valtakunnallisia palveluita nimellä Blue Lake Communications, tunnetuin asiakas on helsinkiläinen Eduskunta. Paikallisesti 120 megan laajakaistatuote on tarjolla ensimmäisenä Suomessa. Glokalisaatio – tietoyhteiskunnan profeetan, Manuel Castellsin puhuma paikallisen ja globaalin kehittyminen rinnakkain on nykyajan keskeisimpiä trendejä.
Mutta kierretään kehä nyt loppuun. Aloitimme Evasta ja omenasta. Minä otan nyt käärmeen roolin ja puhun kaksihaaraisella kielellä. Seth Lloyd laski kirjassaan kvanttitietokoneen teoreettisen laskentakapasiteetin. Omenan siemenen kokoinen kvanttitietokone laskee miljardi kertaa enemmän laskutoimituksia sekunnissa kuin kaikki nykyiset tietokoneet yhteensä miljardissa vuodessa. Muistikapasiteettikin olisi miljardi kertaa suurempi kuin kaikkien nykyisten kiintolevyjen kapasiteetti yhteensä.
Henkeä ei silti kannata pidätellä odottaessa. Tietotekniikan nykyisellä kehitysnopeudella näihin teoreettisiin reunoihin päästään Mooren lain mukaan vasta vuonna 2205. Omenansiemenen lämpöenergia vastaisi siinä vaiheessa pientä ydinpommia. Siinä on luonnonläheiselle Aatamille pohdinnan paikka. Paratiisissa jokainen ei ehkä tarvitse omaa pommia.
Kiitos mielenkiinnosta!