Helsinki, 17.1.2008

Radikaalit innovaatiot eläkevakuutustoiminnassa, taustapohdintaa

Risto Linturi, risto@linturi.fi

Eläke on hassu sana; vähän kuin pieni elämä. Nyt on vaikea käsittää, miten uusi työeläke on. Kun menin kansakouluun, työeläke oli vielä harvinaisuus. Säätyjakoon perustuva virkamieseläke oli hieman useammalla, mutta valtaosa vanhuksista kitui kanssaihmisten hyväntahtoisuuden, omaisuuden tai syytingin varassa. Uudet asiat menevät toisinaan nopeasti ohi, mutta eläkkeestä kukin työntekijä tietysti toivoo pysyvää. Varma on hyvä nimi eläkeyhtiölle. Silti tulevaisuuden globaalissa myllerryksessä useimpien maailman ihmisten työeläke on vain epävarma haave.

Opiskelu on tulevaisuudentutkijoille tärkeää. Historian ja antropologian avulla ymmärrämme, ettei nykyinen ole ainoa tapa asioiden järjestämiseksi. Antropologia avaa myös merkityksiä. Vanhukset ovat aiemmin olleet tärkeä menestystekijä yhteisöille. Tarujen ja lorujen kautta vanhukset ovat muistaneet reseptit ja säännöt, mutta myös sukulaisuussuhteet, omistusoikeudet selviytymistarinat ja lääkeyrtit.

Vanhukset ovat myös muuttaneet maailmaa tarinoilla. Joku kekseliäs käynnisti uskomuksen, joka elättää monia maailman vanhuksia edelleen. Vainajien henget palaavat kostamaan huonon kohtelun. Metsästäjä-keräilijä -yhteisöissä ja varhaisissa viljelykulttuureissakin ryhmät muodostuivat suurperheistä ja tämän suurperheen etu oli yleensä yksilön etua tärkeämpi. Vanhukset saattoivat myös olla sukua yhdistäviä symboleja. Ryhmää ehkä kunnioitettiin, jos se piti huolen omistaan. On tietysti kyliä, joiden haudat paljastavat vanhukset huonosti kohdelluiksi ja kulttuureja, joissa hyödyllisyytensä menettänyt kunniallinen vanhus lähtee yksin vuorelle kuolemaan. Proteiiniköyhissä kulttuureissa vanhukset syötettiin lapsille. Viimeksi laajamittaista ihmissyöntiä on esiintynyt länsimaissa Pietarin piirityksen aikaan. Säännöt ja käytöstavat unohtuvat usein kriiseissä.

Nykyään me tietysti korostamme, että jokainen on eläkkeensä säästänyt. Näin ei tietysti ole, enkä puhu nyt mistään säästämisasteesta. Sumereille ajatus olisi ollut aivan selvä. Heidän kirjanpitonsa oli hyvin kehittynyt, mutta kaikki kauppa oli vaihtokauppaa. He myös keksivät palkkatyön. Kirjanpitoon merkittiin, mitä on toiselle annettu ja vastapuoli saattoi jäädä velkaa. Syntyi sopimuksellinen, temppelien pakottama oikeus velallisen tulevaan ansaintaan. Oikeuksia voi ansaita, mutta eläkkeitä ei voi säästää ainakaan suljetun kansantalouden kannalta.

Jokaisen eläkeläisen tarvitsemat tuotteet ja palvelut tulee tehdä joka päivä. Filosofisesti voidaan verrata tätä ansaintaa syytinkiin. Eläkeläiset ovat valmistaneet tuottavuutta parantavia työkaluja ja eläke on ikään kuin niiden vuokraa ja säästö tarkoittaa tätä. Eläkevarojen takaisinlainaushan osin tähtäsi juuri tähän. Tämä kuitenkin edellyttää omaisuusoikeuden ja omaisuuden arvon pysyvyyttä. Jokaisella sopimuksella on vastapuolensa ja valvojansa. Tässä sopimuksessa vastapuolina on osin syntymättömiä lapsista ja maahanmuuttajia. Miksi he pitävät kiinni velvoitteista, jos työstä yhä suurempi osa menee vieraiden vanhusten taskuun? Demokratia voi tietysti päättää mitä tahansa, mutta nopeasti kansainvälistyvän nuoren osaajan tai yrityksen maastapakoa ei voi estää. Kansantalouden siis tulee tuottaa eläkeläisten tarvitsemat tuotteet ja palvelut riittävän tehokkaasti ja työikäistä väestöä liikaa rasittamatta. Muutoin sopimusten pohja hajoaa käsiin.

Elinaikakerroin suojaa systeemiä heikentämällä eläkkeensaajan etua. Elinaikaodote on ennusteissa arvioitu hyvin konservatiivisesti ja eläke saattaa todellisuudessa heiketä ongelmallisen paljon. Ennuste uskoo sairauksia hoidettavan tulevaisuudessa paremmin, mutta luonnollinen maksimielinikä pysyy paikallaan. Viime syksynä nimekäs tutkijaryhmä löysi mekanismin, joka oikeasti estää merkittävän osan vanhenemisesta. On tiedetty pitkään, miten nälkiintymisrajalla pidetyt hiiret ja muut nisäkkäät elävät 50% normaalia kauemmin. Siclairin tutkimusryhmä huomasi nälän lisäävän signaaliainetta, joka estää mitokondrion reikiintymisen ja solun tuhoutumisen. Jos luonnollinen maksimielinikä kasvaa esimerkiksi 30 vuodella nykyisestä, siirtyy koko ikäpyramidi sen verran tuonnemmaksi.

Viimeisen sadan vuoden aikana maailmantalous on muuttunut radikaalisti noin kymmenen vuoden välein. Tiheydestään huolimatta nämä epäjatkuvuudet jätetään yleensä ennusteista kokonaan pois, koska niiden aikaa tai suuntaa ei tiedetä.

Euroopan unionissa palveluiden ja työvoiman liikkuvuus ei toteudu kunnolla, ellei eläkesäännöksiä homogenisoida. Tämä ei ehkä tapahdu nopeasti, mutta yksittäisetkin ratkaisut muuttavat peliä Suomessa merkittävästi. Kansainvälisten suuryhtiöiden vapauttaminen kansallisista säännöistä olisi ehkä yllätys; tytäryhtiötaloudeksi muuttuvan Suomen työeläkkeet muuttuisivat melkoisesti. Jos joku pykälä nyt estää tämän, voi sen tulevassa EU:n päätöksenteossa kiertää entistä helpommin.

Sadan viime vuoden aikana on ollut kolme pandemiaa. H5N1 on kohonneella riskitasolla, vuositason riski on erään asiantuntija-arvion mukaan 10%. Influenssaan sairastuu ensimmäisessä aallossa yleensä 30% väestöstä, pari miljoonaa.

Toivottavasti H5N1:n yli 50% kuolleisuus lievenee alle 10%:n. Jo espanjantaudin kaltainen pandemia karkottaisi keskijohdon työpaikoilta lähes kokonaan, ainakin amerikkalaisen tutkimuksen mukaan. Seurauksena jo paljon vähäisemmästä on massiivinen lama, pörssin ja tuottavuuden 30-lukua muistuttava romahdus.

Jos Kiina kopioi länsimaisen tuotannon keskimääräisen tason, maapallon resurssien kysyntä kaksinkertaistuu välittömästi. Me näemme tämän tietysti jo öljyn kallistumisena, mutta tulemme näkemään paljon muutakin. Maailmantalouden painopisteen siirtyminen itään voi johtaa myös nopeisiin muutoksiin ja kriiseihin.

Ilmaston lämpenemisen seurauksena eteläisestä Euroopasta voi kesäisin tulla 50 asteen sauna, jossa ilmastointilaitteita ja suihkuvettä säännöstellään tiukasti. Kovin suurta mielikuvitusta ei tarvita ennustamaan kesäistä muuttoliikettä pohjoiseen. Muutama prosentti kuivuvien alueiden väestöstä riittää muuttamaan Suomen hyvin kansainväliseksi ja kalliiksi, lisäämättä eläkeläisiä palvelevaa väestöä. Eläkeläiset pitää ehkä nykyistä suuremmassa määrin ohjata halvempiin maihin eläkepäiviksi.

Johdannaisguru Nassim Nicholas Taleb kirjoitti vastikään menestyskirjan Musta Joutsen. Hän on erikoistunut yllättäviin, vaikutuksiltaan suuriin tapahtumiin, joita hän pitää ennustamattomina. Pääosa sijoittajista laskee normaalijakaumaan perustuvien kaavojen mukaista kannattavuutta. Taleb on rikastunut osoittamalla tämän vääräksi. Yhä useampi talouden ilmiö noudattaa mittakaavatonta jakaumaa. Tulevan riskitason ennustaminen menneen perusteella on mittakaavattomassa jakaumassa mahdotonta. Amerikkalaiset pankit menettivät 1982 lähes kaiken, mitä olivat koko historiansa aikana yhteensä saaneet kerättyä.

Mittakaavattomassa verkossa kymmenen kertaa isompi voi olla vain kymmenen kertaa harvinaisempi. Harvinaisen tapahtuman vaikutus voi olla yhtä suuri kuin pienempien yhteensä. Kymmenien vuosien tilastot menettävät ennustusvoimansa. Turvallista sijoitustoimintaa ei enää ole. Hajauttaminen on näennäistä mustan joutsenen edessä. Enimmäkseen vain kiinalaiset itse esimerkiksi sijoittavat sikäläisiin yrityksiin, vaikka Kiina kouluttaa puoli miljoonaa diplomi-insinööriä vuosittain.

Tulevaisuudentutkija maalaa usein uhkakuvia. Todennäköisintä tulevaisuutta ei oikeasti ole. Heikoista signaaleista kertyy helposti liikaa epävarmuuksia. Jokaisen pitkän ennusteen todennäköisyys jää alle puoleen. Yrityksen tulisi silti rakentaa tulevaisuuden edellytyksiä itselleen. Pääosa kehityksestä tehdään pienin askelin, nykyistä toimintatapaa parantamalla. Tietotekniikka tarjoaa uusimmat keinot kustannusten alentamiseen, markkinoinnin ja palvelun parantamiseen.

Automaattinen tietojenkäsittely – välillä tuntuu unohtuvan, että tietotekniikan keskeinen tarkoitus on automatisoida ja siirtää työtä koneiden tehtäväksi. Tietoliikenteen kehityksen myötä etäisyydet menettävät merkitystään ja tietotyön henkilösidonnainen osa voidaan siirtää esimerkiksi Intiaan. Globalisaatio on vielä alkutekijöissään. Yhä useampi työ siirtyy halvan työn maihin, kunnes palkkaerot kaventuvat. Toistaiseksi etäisyyksillä on yllättävän iso merkitys. Intiassa halvin uusi auto maksaa jo alle 2.000 euroa. Erot eivät ole kestävällä pohjalla. Osa länsimaista tulee ajautumaan voimakkaaseen lamaan, tasaantuminen ei tapahdu ilman kriisejä.

Tietoyhteiskunta siirtää osaamisen verkkoon. Minä opiskelin diplomi-insinööriksi monisteiden avulla. En tiedä, oliko TKK:n opetus hyvää vai huonoa, minä en ottanut siihen osaa. Nykyään kuka tahansa motivoitunut englanninkielen taitoinen nuori löytää vastaavat ja paljon paremmat monisteet Internetistä. Monet lääkärit kokevat potilaiden tietävän jo heitä enemmän monista taudeista. Eläkesäästäjän tiedoilla ei tietysti ole suurta merkitystä, jos maksut ovat lakisääteisiä ja tuotteet vakioitu. Vapaaehtoisissa eläkkeissä tiedolla voi olla paljon suurempi merkitys.

Minä olen ollut YELin piirissä nyt yli kaksikymmentä vuotta. Valtio ohjaa yhä useamman asiantuntijan yrittäjäksi verotuksen keinoin. YEL on melko väljä ja vakuutuksenottaja voi määritellä palkkasumman oman etunsa mukaisesti. Yrittäjä ei ehkä osaa sijoittaa rahojaan vakuutusyhtiötä paremmin, mutta tietoyhteiskunnan keinoin yrittäjä saa pian selville odotettavissa olevan elinikänsä paljon vakuutusyhtiötä paremmin. Keskeiset DNA-sekvenssit saa nyt analysoitua muutamalla tuhannella eurolla. Vakuutusyhtiö ei lain mukaan sitä tietoa saa. Vapaaehtoiset vakuutukset saattavat pian olla tiensä päässä. Yhdysvalloissa sairasvakuutusten hallintokulut ovat jo suuremmat kuin esimerkiksi Singaporen koko terveydenhoitokulut henkeä kohden ja Singaporen tulokset ovat paremmat. Jos vakuutus on peli ja vakuutuksen ottaja tietää tilanteensa vakuutuksen antajaa paremmin, muuttuu toiminta pian kannattamattomaksi. Nobelisti Stiglitz osoitti, ettei markkina toimi, jos vain toisella osapuolella on hyvä tieto kauppatavaran virheistä.

Institutionaalinen teoria kutsuu pääomaksi kaikkea, mitä organisaation sidosryhmät arvostavat. Internetin suurimmat menestyjät eivät keskity asiakkaisiin vaan verkostoihin. Ilmaisjakelulehden lukijat eivät ole asiakkaita. Mitä rahan lisäksi eläkeyhtiö voisi antaa eläkeläisille? Mitä eläkeläiset voisivat antaa toisilleen tai eläkeyhtiön asiakasyrityksille? Eläkeyhtiö tuntee sidosryhmänsä, onko sillä merkitystä; auttaisivatko tiedot joitakin muita sidosryhmiä?

Armeijan tärkein sidosryhmä on yleensä vihollinen. Investointien keskeisin merkitys kohdistuu viholliseen. Organisaation tärkein tehtävä ei siis ole tuottaa sidosryhmilleen yksinomaan hyötyä. Joskus valta on tärkeä asioiden ohjailussa. Suuri sijoittaja kokee olonsa turvallisemmaksi kuin pieni. Suurilla pääomilla voi järjestellä toimialoja ja parantaa sijoituskohteiden kannattavuutta. Suurella vakuuttajalla on laaja tieto vakuutettavista. Tieto on valtaa sekä suhteessa vakuutuksenottajiin että lainsäätäjään. Toimialojensa johtavat yhtiöt lobbaavat lakeja itselleen suosiollisiksi.

Yhteiskunta paheksuu sitä, joka käyttää valtaa omaksi edukseen. Viimeisen sadan vuoden aikana useat Nobel-palkitut ekonomistit, kuten Coase, Nash ja Stiglitz ovat osoittaneet, että vapaa markkina ei johda kokonaisoptimiin. Toisinaan yhteistyöhön pakottavista valtarakenteista on selvää hyötyä kaikille.

Vauraus syntyy erikoistumisen ja vaihdannan kautta, kuten Adam Smith osoitti. Lakien tulisi olla sellaisia, että jokaisen kannattaisi pelata mahdollisimman avoimesti positiivisia summapelejä sidosryhmiensä kanssa. Eläkevakuutusyhtiönä Varma tässä hengessä auttaa työssä jaksamisessa. Työeläkevakuuttajalle kertyy helposti tietoa. Työeläkeyhtiön myös kannattaa auttaa työnantajia ja työntekijöitä. Suuria työnantajia lisäksi rohkaistaan tähän eläkemaksujen porrastuksin.

Eläkkeensaaja kuuluu työeläkeyhtiön sidosryhmään. Eläkkeensaajan hyvinvointi on koko toiminnan tarkoitus. Laki on valitettavasti kirjoitettu siten, että työeläkeyhtiön ei kannata auttaa eläkkeensaajaa pitkään hyvään elämään. E

Medici-ilmiö nimisessä kirjassa Frans Johansson kuvaa renessanssin hengessä, miten yhä useammat hyvät ideat syntyvät rajoja rikkomalla. Roolien, osaamisalueiden, kulttuurien ja teknologioiden epälineaarinen yhdistely on usein avain läpimurtoon. Amazon pani lukijat kriitikoiksi, keltainen pörssi teki mainoksista maksuttomia, osuuskunnat tekivät kuluttajista kauppiaita ja Leonardo kuvitti ihmisen anatomian.

Tutkimusten mukaan me olemme viitekehysten vankeja. Assosiaatiot syntyvät siihen viitekehykseen, jossa me luulemme olevamme. Luovuus yhdistää toisiinsa asiat, joita on ennen pidetty erillisinä. Luova ihminen on Leonardon tavoin usein itseoppinut – häntä ei ole muovattu valmiiseen lokeroon. Jotkut opettelevat monta lokeroa ja kulkevat niiden poikki. Viitekehysten yhdistely on luovuuden avain.

Nämä olivat viritysääniä, jatketaan muutamien kalvojen parissa.