Tulevaisuuden visiointia: Logistiikan mahdollisuudet 2020

LOGISTIIKKAPÄIVÄT 8.-9. 5. 2007 KOTKASSA

-innovatiiviset ratkaisut logistiikan menestystekijöinä-

Tulevaisuuden visiointia: Logistiikan mahdollisuudet 2020

Risto Linturi, tulevaisuudentutkija, R. Linturi Oyj

Arvoisa yleisö,

tämä esitys on silppua. Tulevaisuus on, ja logistiikka. Siinä on merkityksiä niin monelle. Vaurautta on luotu miljoonalla tavalla, mutta ei koskaan ilman logistiikkaa.

Monet vakuuttavat, että tulevaisuuden ennustaminen on mahdotonta. Kukaan ei esimerkiksi varmuudella voi tietää, onko maailmassa vuonna 2020 viisi vai seitsemän miljardia ihmistä. Raaka kananmuna voi huomenna pudotessaan pompata ehjänä takaisin käteen, kuten fysiikan hilpeä suurmies, Richard Feynman todisti. Hän myös totesi, että se on äärimmäisen epätodennäköistä. Todennäköisempää on, että aurinko nousee huomenna. Luotamme myös Kiinan ja Venäjän kasvuun, kesän tuloon ja merikuljetusten jatkuvaan tärkeyteen. Ennustaminen on helppoa. Pianonsoitto on paljon vaikeampaa. Maallikolle sattuu siinä enemmän virheitä.

Ennustaminen on todennäköisyyksien taide. Tulevaisuutta ei ehkä rakenneta kymmenen prosentin mahdollisuuden varaan, mutta sen kokoiseen vakavaan uhkaan tulee varautua. 1900-luvulla pandemia syntyi kolme kertaa. Vuositason riski on siis normaalisti kolmen prosentin tasolla. Nyt pandemiariski on asiantuntijasta riippuen viidestä viiteentoista prosenttiin. Yhdysvalloissa kansallisen turvallisuuden virasto varoittaa, että espanjantaudin vakavuustasolla työpaikoilta on turha etsiä päälliköitä. Puolet muistakin jää kotiin. Logistiikan ontuminen voi tappaa yhtä monia kuin tauti.

Pienet todennäköisyydet ovat tärkeitä, jos niihin kuolee. Konservatiivisilla luvuilla laskettu todennäköisyys, että minä kuolen pandemiaan seuraavan vuoden kuluessa, on yli satakertainen tulipaloon verrattuna. Tulevaisuus on hieman kuin meri. Sitä tulee kunnioittaa. Karit ja pahat myrskyt on väistettävä, vaikka niiden todennäköisyys kunakin päivänä on vähäinen. Vuoteen 2020 mennessä näemme monta katastrofia.

Palataan kehityksen suuriin todennäköisyyksiin. Tasaisen vauhdin taulukolla Kiina olisi vuonna 2020 neljä kertaa nykyistä suurempi talousmahti, Venäjä ja Intia kaksi- ja puolikertaisia ja länsimaat noin neljäkymmentä prosenttia nykyistä suurempia. Ostovoimapariteetilla Kiinan osuus maailmantaloudesta on jo nyt lähes kymmenes, hiilidioksidituotanto kuudesosa. Kiinan teknologia on tehotonta. Mutta jos Kiinan miljoonat insinöörit kopioivat keskimääräisen länsimaisen teknologian, maapallon resurssien kysyntä kaksinkertaistuu välittömästi nykyisestä.

Adam Smith sanoi erikoistumisen ja vaihdannan kasvattavan tuottavuutta. Erikoistuminen näkyy yhä monimutkaisempina ja eksoottisempina tuotteina. Näemme myös valtioiden erikoistuvan. Kansainvälisen kauppa on kasvanut aiemmin 50% maailmantaloutta nopeammin, nyt jopa 150% nopeammin. Voitte selittää nopeamman kasvun maailmantalouden avautumisen kautta, mutta Adam Smith antoi jo perimmäisen selityksen: Erikoistuminen ja vaihdanta; vaihdannan arvo kasvaa aina tuottavuutta nopeammin. Teoria näyttää tältä osin selkeältä.

Valitettavan paljon jää silti auki. Jos eurooppalainen yritys siirtää osaamisen kiinan tuotantolinjalle, se ei näy maailmantalouden tilastoissa piratismia kummemmin. Yhdysvaltain viennistä merkittävä osa on bittejä, joiden logistiikkakustannukset lähestyvät nollaa. Toisaalta logistiikkaketju voisi tarjota joillekin tuotteille nykyistä huomattavasti suuremman lisäarvon. Etsitään lisää muuttujia, nämä eivät riitä.

Tieteen vakaan käsityksen mukaan ilmasto-olot muuttuvat. Pohjoisilla alueilla lämpeneminen on nopeinta, 20-luvulle mennessä keskilämpötilat nousevat asteen tai pari. Napajää ja Siperian routa sulavat. Siperian asuttaminen helpottuu. Koillisväylästä tulee merikelpoinen. Venäjän nopeasti kasvava öljyvauraus antaa mahdollisuuden panostaa uusien öljyalueiden ja logistiikan infrastruktuurin kehittämiseen. Esimerkiksi tunneli Beringin salmen ali Alaskaan on suunnitelmissa.

Etelässä ilmaston lämpeneminen aiheuttaa jo ongelmia. Intiassa 2030 mennessä veden määrä henkeä kohden puoliintuu. Useassa Afrikan maassa tämä tapahtuu vuoteen 2020 mennessä. Pekingin alueella pohjavesi on laskenut metrin vuodessa jo kymmeniä vuosia. Myös eteläisessä Euroopassa kuivuus pahenee ennusteiden mukaan. Vuoteen 2020 mennessä näemme kymmeniä miljoonia uusia pakolaisia.

Suomi ja Venäjä jo kasvavat silloin ilmastovyöhykkeiden muutoksesta johtuvan maahanmuuton vuoksi. Vuosisadan lopulla Suomessa voi asua parikymmentä miljoonaa ihmistä ja Venäjällä kolmisen sataa miljoonaa ihmistä. Eurooppalaiset muuttavat leutoon Suomeen vapaasti, jos oman alueen kuivuus kiusaa. Siperiassa on jo nyt paljon kiinalaisia. Nopeampi muuttoliike investointeineen alkaa parin vuosikymmenen kuluessa. Varautuminen alkaa jo aiemmin. Afrikassa muuttopaineita on ollut jo pitkään, mutta sieltä on vaikea päästä pois.

Teknologia muuttuu kiihtyvään tahtiin. Kiina ja Intia tuottavat pian vuosittain miljoona uutta diplomi-insinööriä. Kaikki tietävät toistensa tulokset lähes silmänräpäyksessä. Vuosi 2020 on ajallisesti yhtä kaukana kuin vuosi 1993. Silloin Internetin WWW alkoi nopean leviämisensä. Teknisen kehityksen mittarilla vertailukohta on kauempana. 1980 Suomi oli vielä ikään kuin totalitäärinen valtio. Vallanpitäjä oli ainoa, joka sai sähköisessä mediassa käsitellä ajankohtaisaiheita. Minä olin silloin yksi niistä muutamasta suomalaisesta, jolle henkilökohtaiset tietokoneet olivat työkalu. Muutamaa vuotta aiemmin oli jätetty vahakopiot ja mekaaniset laskimet taakse, kirjanpito tehtiin enimmäkseen paperille, ottolapsia myytiin Tanskaan ja isovanhempani asuivat vielä Haminassa.

Monet tulevaisuudet ovat nyt teknisesti mahdollisia. Suunta valitaan, kun mullistavia teknologioita kaupallistetaan panostamalla miljardeja tuotekehitykseen ja massatuotantoon. Jotain tietysti tiedetään. Uudet raaka-aineet ovat nykyisiä räätälöidympiä. Valmistus on hajautetumpaa. 2020 robotit liikkuvat nykyisiä itsenäisemmin. Pentagonin Afganistanissa lentävien kiväärien ja vakoilukärpästen voi kuvitella yleistyvän kuljetusten valvonnassa. Moni uusi työ muistuttaa videopeliä.

Älyn hajautuminen johtaa prosessien miniatyrisointiin. Jokaista tavaraa ei enää kuljeteta kaukaa. Lapset tehtailevat nyt DVD -levyjä kotonaan. Tulevaisuudessa pienet rautakauppatavarat valmistuvat kotona. Lasersintraus teräsjauhosta on tutkimuslaitosten nykypäivää. Laite maksaa saman, kuin oma ensimmäinen CD ROM – kirjoittimeni 1993. Vaateteollisuuskin muuttuu, kun käsityö jää kokonaan pois.

Nykyinen logistiikka elää massatuotannosta ja suuruuden ekonomiasta. Raaka-aineet, osat ja polttoaineet kuljetetaan tehtaisiin ja tavarat markkinoille. Prosessien hajautus muuttaa logistiikkatarpeita olennaisesti, mutta uhat ovat useissa kategorioissa marginaalisia vielä vuonna 2020. Massaräätälöinnin yksilöllinen RFID- logistiikka kasvaa silti nopeasti. Tuote kulkee tiedon kanssa ja tästä erillään. Tilaajan ja valmistajan tieto yhtyvät viimeistään kuljetuksessa. Samanaikaisesti uudelleenreititys hitailla reiteillä muuttuu yhä tavallisemmaksi.

Katsotaan uudelleen epäjatkuvuuksia. Ilmaston lämpeneminen johtaa merkittäviin rajoituksiin, toisaalta nykyistä arvokkaampaan päästökauppaan. Kehitysmaat saavat sopimuksiin huomattavaa väljyyttä. Tuotanto vähenee edelleen länsimaissa, joihin päästökauppa kohdistuu nopeimmin. Alueelliset kriisit lisääntyvät ja terrorismi vahvistuu. Lentokoneisiin ja internetin palvelimiin kohdistuvat pelot ulottuvat kaikkeen logistiikkaan. Turvallisuustarpeet kasvavat, poikkeustoimet yleistyvät.

Öljyn hinnan on arvioitu nousevan. Tämän on uskottu helpottavan vihreän energian esiinmarssia ja vähentävän päästökaupan tarvetta. Nousu on nyt pysähtynyt 60$ tasolle barrelilta. Sitä korkeammalla tasolla hiilen nesteytykseen kannattaisi investoida merkittävästi. Öljyntuottajat eivät ilmeisesti halua hiilestä kilpailijaa itselleen. 2020 mennessä öljyn kysyntä kuitenkin ylittää väistämättä tarjonnan ja hiilen nesteytyksestä tulee yksi maailman tuottavimmista investointikohteista. Tämän voisi estää vain epäuskottavan laaja ja radikaali Kioton jälkeinen sopimus. Nykyisiltä hiilialueilta on siksi odotettavissa tulevaisuudessa nestemäisiä polttoainekuormia.

Paperin kulutus on länsimaissa kääntynyt laskuun. Mainosrahoitteinen media on vaikeuksissa. Ilmaston lämmetessä printtimedia joutuu helposti tuomituksi. Muistakin syistä Suomi ehkä päätyy käyttämään kuitupuun energiaksi kymmenen tai kolmenkymmenen vuoden kuluessa. Sellulle kehitetään myös muita käyttötapoja, jotka vaikuttavat olennaisesti tämän alueen raaka-ainevirtoihin. Miljoonien insinöörien kohdistaessa bioteknologiaan ja nanoteknologiaan huomionsa, ratkaisut voivat olla yllättäviä, ja kannattamattomat tehtaat suljetaan tarvittaessa nopeasti.

Kiina nousee maailman suurimmaksi kauppamahdiksi. Pärjäämme nyt kohtuullisesti Hollywoodin levittämän arvomaailman avulla. Kiinalaisetkin käyttävät länsimaisia tapoja nyt, koska heikompi omaksuu yleensä vahvemman tavat. Jatkossa meidän tulee ehkä oppia Bollywoodin ja kiinalaisten tapoja. Sukulaisten ja tongin suosiminen kaupassa on heille yhtä kunniallista kuin meille isänmaallisuus. Kiinalaiset ovat verkostojen ammattilaisia. Ystävystyin Taipeissa erään kiinalaisen kanssa. Hän sanoi: “Jos tulet Taipeihin, Hongkongiin, Osloon, Lontooseen tai San Franciscoon, ota minuun yhteyttä. Perheeni ottaa sinut vastaan.”

Venäjän vaikutus kasvaa täällä nopeammin. Heidät ymmärrämme helpommin. Mutta kilpailuttaminen ei sovi sen enempää venäläiseen, kiinalaiseen kuin arabienkaan kulttuuriin, vaikka kaikki osaavat tinkiä. Verkostot ovat tärkeitä.

EU kehittää sisämarkkinoita. Direktiivit suosivat raideliikennettä, koska sisämarkkinoilla se on kertaluokkaa rekkoja energiatehokkaampaa. Meidän asemamme Venäjän raideliikenteen osana on tärkeä, mutta lienee oma asiamme pitää kilpailukyvystä huolta. Kotkan ja Haminan kilpailukyky muiden suomalaisten satamien kanssa ei nyt taida perustua raideliikenteeseen vaan lyhyeen maantie-etäisyyteen. Siksi pienen painon alueen raideliikenne saa kansallisissa arvioissa. Uusi hallitus ehkä harkitsee asian uusiksi. Venäjälle tietysti mahtuu rekkoja, mutta pitkän päälle tehottomuus on vain tilapäistä ja raiteet ovat sielläkin halvin kuljetusmuoto.

En tiedä, onko silmiin sattunut enemmän mahdollisuuksia vai uhkia, mutta fokusoidaan vaurauden luontiin. Tulevaisuuden kulisseja etsimme jo tarpeeksi. Aloitan historiasta, koska siellä logistiikkafirmat olivat kuninkaantekijöitä. Miettikää Venetsian kaupparuhtinaita. Kauppalaivan saapuessa ylituotantoalueelle, paikalliset myivät viljansa hyvin halvalla. Seuraavasta laivasta ei ollut mitään tietoa. Katoalueen asukkaat maksoivat samasta viljasta mitä tahansa. Logistiikkayritys hoiti kuljetuksen lisäksi informaationsiirron ja sopimukset. Kapteeni piti huolen siitä, ettei laiva kulkenut tyhjillään. Lastiruuma ostettiin täyteen tavaraa, joka ehkä kelpaisi seuraavaan satamaan myytäväksi. Kuljetusliike sai itselleen kaiken lisäarvon ja päätti jopa saiko Paavi laivat hyökätäkseen Bysanttiin.

Missä on tulevaisuuden lisäarvo? Byrokraatti elää tavaravirroista, mutta yritykset lisäarvosta, jonka kykenevät rahastamaan. Adam Smith vakuutti tuottavuuden nousevan erikoistumisen ja vaihdannan kautta. Hän myös totesi vaihdannan optimoituvan markkinoilla atomisoitujen toimijoiden välillä. Nyt erikoistuminen etenee markkinoiden ohi. Yhä useammat kaupat solmitaan verkostoissa. Tuotteet ovat liian erikoistuneita markkinoiden vertailtavaksi. Huolintaliike kutoo verkon, jos osaa.

Yritysstrategian teorioissa verkosto tuottaa voittoa luottamuksen kautta. Tästä on kyse myös Kiinan tongeissa, japanin keiratsuissa, jopa Venäjän mafiassa. Hansa-liitto muistuu historian lehdiltä mieleen Itämeren luottamusverkostona. Vuonna 2020 luottamusverkostojen merkitys on jälleen nykyistä suurempi ja luottamusta lisäävät menetelmät tärkeitä.

Burtin rakenteisten reikien teorian mukaan voitto jää sille, joka yhdistää vaihdannan osapuolet toisiinsa ainutkertaisella tavalla. Miksi se ei olisi logistiikkayritys? Miksi kuljetuksesta tuli pelkkää tavaran tai raaka-aineen siirtoa?

Sähkötarvikkeiden huolitsija voi vakuutella kuljetusolosuhteet hyviksi, mutta tavaran vastaanottaja näkee nykyään laadun vain vikaantumisprosenttina. Kontteihin on helppo sijoittaa tarvittavat anturit ja älykkyys, jotta kuljetusolosuhteet voidaan todentaa. Luottamus syntyy läpinäkyvyydestä ja koston mahdollisuudesta, niin omituiselta kuin väite kuulostaakin. Luottamusta kannattaa välittää. Huolitsija voisi maksaa tavaran kuormausvaiheessa tehtyään vastaanottotarkistuksen, jolloin myyjän ja asiakkaan väliset kalliit ja usein vaikeasti neuvoteltavat remburssit jäisivät pois. Informaatioteknologia tarjoaa mahdollisuuden yhä monimutkaisemman erikoistuneen palvelun tarjoamiseen. Huolintaliike tai kuljetusliike voisi parantaa katettaan paljon.

Äskeinen ajatus sopi hyvin huolintaliikkeelle, joka kuljettaa homogeenisia kontteja vakiintuneiden pisteiden välillä. EU ajaa kehitystä, jossa standardoinnin kautta tavaraliikenne muuttuu “bulkiksi”, kaikkien pisteiden väliseksi automatisoiduksi postiliikenteeksi. Tämä tuskin tarjoaa huolintaliikkeille mahdollisuuksia, mutta logistiikkapalveluiden tarvitsijoille, kuljettajille ja kuljetusväylille tämä merkitsee suuria muutoksia. Automatisoitu pakkaus ja purku tuovat tietysti heterogeenisen kontin kustannukset lähemmäs homogeenisen kontin kustannuksia. Puolityhjää kuljetetaan tämän jälkeen vähemmän, varastoalueita ei tarvita niin paljon. Toisaalta homogeeniseen konttiin on helpompi lisätä konttikohtaisia erikoispalveluita, joita ilman monien huolintaliikkeiden merkitys kuihtuu. Ristikkäisiä trendejä jälleen.

Mainitsemani H5N1- pandemia on melko todennäköinen tällä tarkastelujaksolla. Espanjantaudin tasoisena, pandemia vaikuttaisi omaisuuden uusjaon tavoin. Logistiikkapalvelut heikkenevät ja yritykset kaatuvat. Toimituskyvystä maksetaan kriisin ajan monin verroin, jos sopimukset sallivat. Yritykset, jotka kykenevät suojaamaan henkilökuntansa ja estämään työpaikalta pakenemisen, saattavat vuolla kultaa. Suosittelen paneutumista asiaan kymmeniä kertoja paloturvallisuutta paremmin, koska uhat ja mahdollisuudet ovat suurempia. Huolintaliikkeiden tulisi huolehtia etätyömahdollisuuksista ja kuljetusliikkeiden hengityssuojaimista Myös sopimukset tulisi tarkistaa. Kriisitilanteessa logistiikkayhtiö saattaa päätyä jakelemaan tavaraa kaupan ohi. Venetsian kaupparuhtinaiden aika palaa mieleen, mutta palataan takaisin yli viidenkymmenen prosentin todennäköisyyksiin.

Transitoliikenteen kasvu vaikuttaa ilmeiseltä, jos satamat, varastointialueet, raideliikenne ja maantiet vain kykenevät ottamaan kaiken vastaan. Maailmantalouden nopea rakennemuutos suosii reittejä, jotka kykenevät joustavasti ja luotettavasti muuntumaan. Nesteiden kuljetuksessa nanoteknologian muodostamat kalvopinnat tai kääntyvät pinnat voivat auttaa kuljettamaan eri suuntiin keskenään erityyppisiä kemikaaleja ilman vaikeita säiliöiden pesemisiä. Ongelma kasvaa materiaalien laatuvaatimusten tiukentuessa.

Konttien täyttäminen molempiin suuntiin on kasvava ongelma monien suurten kaupunkien erikoistuessa bittien tuotantoon. Monipuoliset alueet hyötyvät edullisista logistiikkakustannuksista. Parhaat kehittävät luovia ratkaisuja verkostoitumalla.

Siirrytään nyt lopuksi suurimpaan silppuun, joka juuttui silmääni.

Kymenlaakson satamat kilpailevat transitoliikenteessä Baltian ja Venäjän omien satamien kanssa. On selvää, että tullimuodollisuudet ja heikko yhteistyö Venäjän viranomaisten kanssa haittaavat kilpailukykyä. Jos alueiden luottamusverkosto toimisi ja intressit sovitettaisiin kunnolla yhteen, hoituisivat asiat ehkä sujuvasti.

Ehkä suunnitelmia jo on, en tiedä. Minä tarjoaisin venäläisille jonkin houkuttelevan tavan suorittaa transitoliikenteen tullaus jo Kotkan tai Haminan satamassa yhdessä Suomen viranomaisten kanssa. Kuljetukset voi sinetöidä ja valvoa teknisesti rajalle asti. Toteutus vastaisi lentoliikenteen kansainvälistä aluetta. Satamaan ulottuisi ikään kuin virtuaalisena Venäjän suljettu kuljetusputki. Varovaista yritystä tähän suuntaan onkin. Kaikki turha byrokratia ja seisominen on arvoverkon katteista pois. Tulevaisuudessa tuottamaton byrokratia poistuu. Rekkajonot ja puskurialueet tuntuvat kokonaisuuden kannalta yhtä hölmöiltä kuin kahdet peräkkäiset tarkistukset.

Venäjä ei ole biteistä elävä tietoyhteiskunta lähitulevaisuudessakaan. Jos Venäjän talous vuoteen 2020 mennessä kasvaa sataviisikymmentä prosenttia ja kansainvälinen kauppa samalla kertoimella, kasvaa Venäjän ulkomaankauppa kuusinkertaiseksi. Kyse on pääosin tavaroista ja raaka-aineista, joiden arvo ei ole olennaisesti nykyistä korkeampi. Arvotavaran osuus kasvaa tietysti vaurastumisen seurauksena paljon nopeammin. Tämä on valtava mahdollisuus, jos kilpailukyky on kunnossa. Ajatusten pitää kuitenkin olla nykyistä suurempia, jos transitoliikenteen markkinaosuus halutaan edes säilyttää. Markkinaosuuden kasvun tulisi tietysti olla tavoitteena. Kuljetusten ja varastoinnin tehokkuus, informaatiosisältö, byrokratia ja volyymi on mitoitettava seuraavaan kertaluokkaan, jos kehitykseen oikeasti uskotaan.

Kaupungit kasvavat tulevaisuudessakin. 20-luvun lopulla 75% maailman ihmisistä elää kahdeksassasadassa maailman suurimmassa kaupungissa, joista lähin on Pietari. Yhdysvalloissa kaupungit ovat tehneet keskenään sopimuksia hiilidioksidipäästöjen estämiseksi, kun valtio ei ole siihen kyennyt. Hansa-liiton aikaan kaupungit tekivät sopimuksia logistiikasta, koska kaupungit ovat aina kasvaneet tai kuolleet logistiikan kautta. Tulevaisuudessa valtioiden rooli vähenee nykyisestä alueiden ja kaupunkien kasvaessa. Logistiikkareittien keskeisten kaupunkien yhteinen intressi on yhteyksien sujuvuus. Minkä kaupunkien kanssa Kotkan ja Haminan kannattaa verkostoitua? Vastaus ei kaikkia miellytä, mutta veikkaisin silti Pietaria ja Moskovaa, en Tallinnaa. Satelliittikaupungin rooli on luultavasti hyvin tuottoisa vuonna 2020.

Kiitos ja hyvää tulevaisuutta!