VAROVA, Helsinki, 17. ja 18. tammikuuta 2007
Luovuus ja logistiikka
Hyvät kuulijat!
Koulussa opetettiin, ettei saisi aloittaa muinaisista roomalaisista. Minä en ole koskaan kunnolla osannut totella, mutta aloitan nyt kuitenkin teidän omasta historiastanne.
Radioputket – uusi teknologia ja uudet tarpeet, siinä yrityksenne alkuvaiheet ja nimi: varovasti kuljetettavaa tavaraa. Mitä uutta nyt on, jota pitäisi kuljettaa uudella tavalla varovasti, nykyajan hilavitkuttimet, vaaralliset kemikaalit tai viinit. Esitteessä kysytte: Mitä voimme tehdä puolestasi maailmanlaajuisissa kuljetuksissa, huolinnassa ja logistiikassa? Kysymys on kiehtova ja osa vastauksista yllättäviä. Mutta ovatko rajat silti liian ahtaat rajat mielikuvituksen leikkiin?
Mutta nyt siirryn jo roomalaisiin.
Vuonna kymmenen sanoi roomalainen insinööri Julius Sextus Frontinus kehityksen saavuttaneen rajansa. Hän ei nähnyt mitään toivoa kehityksestä jatkossa. Kollegani Mika Mannermaa viittasi kirjassaan tähän, esimerkkinä epäonnistuneesta ennusteesta. Minusta tuhat vuotta on loistava kelpoisuusaika ennusteelle.
Roomalainen logistiikka oli hyvin kehittynyt. Sotilasmahdin kannalta oli tärkeää keskittää joukot nopeasti sinne, missä niitä tarvitaan. Caesarin joukot liikkuivat yhtä nopeasti kuin Napoleonin joukot. Useimmat tiet veivät Roomaan vielä Napoleonin aikaankin, joten Caesar kulki myös suorempia reittejä. Vallan keskittämisen kannalta roomalaisille oli olennaista, että kaikki selvittäminen suoritettiin Roomassa, periferia ei voinut liittoutua tai irtautua, koska Rooma oli kaiken logistiikan keskipiste. Kehitys kuitenkin pysähtyi, eriarvoisuus kasvoi ja olot kurjistuivat.
Kiina oli tuhat vuotta myöhemmin kasvanut laajaksi yhtenäiseksi kauppa-alueeksi. Lapion muotoiset rautarahat saattoivat painaa ostoksia enemmän. Enkä osaa kuvitella, kuinka suuri karavaani tarvittiin yrityskauppaan. Raskaita rahansiirtoja hoitivat valtakunnalliset huolintaliikkeet. Yksi näistä keksi, ettei rahaa oikeasti tarvitse kuljettaa ostajalta myyjälle, jos huolintaliikkeellä on konttori ja rahaa kummassakin paikassa. Huolintaliike keksi lentorahan eli paperirahan, jolla vastaava määrä lapiorahaa nostettiin toisesta konttorista.
Suuri osa kaikista keksinnöistä liittyy logistiikkaan. Vesijohtojen jälkeen veden siirtäminen oli helpompaa, ohjusten jälkeen pommeja ei enää tarvinnut rahdata maaleihinsa, ne lensivät itse. Internetin aikakaudella tietoa ei enää tarvitse siirtää, sekin siirtyy itse. Luovuus ja kekseliäisyys ovat merkillisiä asioita. Uudet keksinnöt luovat ongelmia, joita aikaisemmin ei osattu edes kuvitella. Tieto ei enää kulje tavaran mukana ja maksaminenkin tapahtuu tavaran kulusta erillään. Sekaannuksissa on varmasti selvittämistä.
Me odotamme yleisesti, että ansiotaso nousisi joka vuosi. Ansiotaso ei voi nousta, ellei tuottavuus nouse. Logistiikan tehostuu joko juoksemalla nopeammin tai tekemällä asiat entistä vaivattomammin. Adam Smith sanoi tuottavuuden nousun perustuvan erikoistumiseen ja vaihdantaan. Erikoistunut osaaja toistaa työtehtäväänsä ja keksii siihen parannuksia. Toisinaan parannukset eivät vaikuta erikoistumiselta, kuten kiinalaisen huolintaliikkeen keksimä paperiraha, mutta tämä on vain näköharha. Yksinkertaisimmillaan tavara, tavaraan liittyvä tieto ja maksu liikkuvat samaa reittiä. Venetsialaiset kaupparuhtinaat hoitivat kaiken samoilla laivoilla.
Miksi me olemme tänään täällä, parannusten keksiminen on kai muiden tehtävä?
Nokian Renkaat on kymmenessä vuodessa kasvanut lähes viisinkertaiseksi, vaikka toimiala on vaikea. Menestys on työntekijöiden oppimisen ja kehitystyön tulos. Aloitteita on tehty kymmeniä tuhansia vuosittain, yksi kuukaudessa työntekijää kohden. Pääosin ehdotukset parantavat kunkin tiimin omaa työtä. Tuhansien aloitteiden joukossa oli paljon niitäkin helmiä, jotka helpottivat kaikkien työtä. Moni aloitekyvytön yritys on kuihtunut tai ostettu. Yritykset eivät pysähdy.
Aloitekyky vaatii tietysti osaamista, mutta osaamisen lisäksi pitäisi nähdä vaihtoehto nykyiselle. Nykyinen ura on kuljettu niin syväksi, ettei enää ymmärretä, miten seteliraha joskus oli huolintaliikkeen keksintö.
Arvomaailman muutos on hankalin ymmärtää. Miettikää viisi vuotta taaksepäin. Nostakaa käsiä – kuinka monen mielestä oli arveluttavaa polttaa viljaa energiaksi? Entäpä alkoholin käyttö polttoaineena, kuinka monen mielestä se oli hyvä juttu? Ajatukset ovat nyt suoristuneet, mutta luovuus kohtaa usein vastarintaa, vaikka ajatukset olisivat hyviäkin.
Kokeilen nyt teidän rajojanne muutaman minuutin mittaisen tarinan avulla.
Jared Diamond kuvasi kirjassaan Collapse maailmojen tuhoa. Hän kertoi myös omasta työstään tutkijana. Hänen ystävänsä ja pitkäaikainen työntekijänsä tuli kerran pyytämään vapaata. Miehen tyttären sulhanen oli kuollut ja hänen piti osallistua muistotilaisuuteen. Paikallisen tavan mukaan vainaja syötiin muistotilaisuudessa. Luultavasti tapa oli saanut alkunsa proteiininpuutteessa pullistuvia lasten vatsoja katsellessa. Vanhukset ovat ehkä halunneet testamentata omat proteiininsa jälkeläisilleen ja keksineet koko tradition.
Jared Diamond kertoi myös Pääsiäissaarista. Siellä maailman suurimmat palmupuut tuhottiin kanootteihin, patsaiden kuljetukseen ja polttohautauksiin. Puiden loputtua ruumiit kaivettiin maahan, kalastus loppui ja nälänhädän aikaan ruumiit kaivettiin haudoista ylös ja syötiin. Ei kuulosta kauniilta. Tuonelan lautturi ehkä kuvastaa saamelaisten tapaa viedä ruumiit saareen, jotta ne eivät niin helposti tulisi syödyksi. Monessa muussa paikassa on ollut tapana laittaa tarpeeksi isoja kiviä haudan päälle. Jordaniassa lähiomaiset haudattiin oman talon lattian alle ja hauta kaivettiin auki muutaman kerran, kunnes vainajan kallo laitettiin hyllylle.
Jos ihmissyönti tuntuu kovin vieraalta ajatukselta, muistakaa, että kirkon pyhin sakramentti, ehtoollinen on ritualisoitua ihmissyöntiä. Katolisen uskon mukaan öylätti muuttuu oikeasti lihaksi ja viini vereksi, luterilaisuuden mukaan rituaali on symbolinen. Rituaalit eivät yleensä nouse tyhjästä. Ehkä Jeesuksen aikaan tapa Lähi-idässä oli samanlainen kuin 1960-luvulla Uudessa Guineassa. Roomalaiset eivät tietenkään ihmissyöntiä sallineet, mutta salaseurat varmasti ovat jatkaneet vanhoja tapoja roomalaisilta piilossa.
Jeesushan opetti opetuslapsilleen, että hänen kuolemansa jälkeen hänen muistokseen, hänen ruumiinsa pitää syödä ja verensä juoda. Jos opetuslapset näin opetettiin, he kai noudattivat opetusta ja jatkoivat traditiota. Minua hieman hämmentää se, että olemme tämän tienneet ja silti ihmettelemme, miksi hauta oli tyhjä. Mitä siellä haudassa olisi voinut olla?
Mutta jatketaan mielikuvituksen käyttöä. Mitä opetuslapset ovat kertoneet roomalaisille viranomaisille, jotka ovat kysyneet tyhjästä haudasta? Selitykset ovat varmasti olleet mielenkiintoisia, koska laki kielsi ihmissyönnin.
Sitten voi pohtia, miten salaseuran saa pysymään salaisena. Jäsenten tulee osallistua johonkin rituaaliin, josta ei uskalla kertoa ulkopuolisille. Papit edelleen vahtivat silmä tarkkana, että ehtoollinen varmasti tulee nautittua, vaikka salaisuus on jo kaikonnut.
Jos kuljitte mukana ja pystytte näkemään jotakin kaunista siinä Uuden Guinean vanhassa traditiossa, silloin teillä on edellytyksiä hyvinkin radikaaleihin ideoihin. Luova ajattelu hyppii helposti viitekehyksestä toiseen. Esitteenne kysymyksen vuoksi voisin kysyä takaisin, onnistuuko: voitteko maksaa kaupan puolestani käteisellä? Entä voitteko tarkastaa vastaanotettavien tavaroiden laadun maksettaessa? Voitteko raportoida kuljetuksen aikaisen lämpötilan, kosteuden ja tärinän? Voitteko valita määrityksen mukaiset tavarat, voitteko ostaa, myydä, pakata, purkaa ja pullottaa? Varmasti listasin asioita, jotka eivät kaikkien mielestä teille mitenkään kuulu.
Uusi Guinea on itse asiassa hyvin lähellä teitä. Toisen maailmansodan aikaan siellä levisi nopeasti huolintaan liittyvä uskonto, taitaa olla ainoa logistiikkauskonto maailmassa. Cargo-kultti muotoutui, kun väliaikaisten sodanaikaisten lentokenttien kautta alkuasukkaat saivat runsaasti tavaraa ikään kuin taivaan lahjana jumalilta. Toiminnan loputtua he raivasivat kenttiä ja sytyttivät merkkitulia hyvin uskonnollisten riittimenojen tapaan toivoen jumalien muuttuvan taas suosiollisiksi. Keppostelija ja nobelisti Richard Feynman arveli hyvin monien länsimaisten käytäntöjen olevan cargo-kultin tapaisia. Liikkeenjohdon best practices –oppi itse asiassa kehottaa nimenomaan matkimaan onnistuneita käytäntöjä, vaikka ei niitä ymmärtäisi. Hyvin suuri osa tekemisistämme on uskonvaraisia, todelliset syyt ja seuraukset voivat olla aivan muita kuin kuvittelemme.
Luova ajattelu ei aina ole kovin miellyttävää. Jakob Bronowski sanoi, ettei uutta keksi, jos hyväksyy vanhan tavan jäsentää maailman. Luovuudessa on kyse siitä, että näkee yhtäläisyyden kahden asian välillä, joita ennen pidettiin erillisinä.
Ajatellaan vaikkapa, miten keskiajan armeijoiden mukana aina piti olla pappi. Armeijan suurin ongelma historian saatossa on ollut logistiikka. Ruokatarpeet sai kuljetettua mukana vain viidenkymmenen kilometrin matkan. Ruoka hankittiin yleensä ryöstämällä, ja siemenviljaa oli jokaisessa asutussa kylässä runsaasti, koska viljan tuottavuus oli hyvin alhainen. Samaa reittiä ei tietysti voinut palata takaisin, koska siellä ei enää ollut mitään. Siksi sotajoukkojen reitit kaartelevat. Mutta pelkän viljan syönti aiheuttaa ongelmia. Mukana oleva pappi ratkaisee ongelman tarjoilemalla sotajoukoille ehtoollisen riittävän usein. Tämän vuoksi sakastiin ei saa vieläkään mennä. Ehtoollisen valmistus on salainen. Tämän vuoksi rituaalituli on vanhalla englanninkielellä bonefire, luutuli, koska luita ei saanut jäädä.
Nyt voimme palata todellisuuteen. Luovuus vaatii kyseenalaistamista ja kykyä yhdistää asioita normaalista poikkeavalla tavalla. Huolitsija, joka silittää kuljetuksessa rypistyneitä paitoja, osaa jo tämän, mutta aina voi harjoitella lisää.
Kyseenalaistaminen alkaa kohteen purkamisesta. Tavara, tavaraan liittyvä tieto ja maksu siirretään, jokainen vaatii oman tarkastelunsa. Osapuolilla ja sidosryhmillä on monia riskejä, pelkoja ja tiedon tarpeita prosessin kaikissa vaiheissa.
Kuinka moni potentiaalinen asiakas haluaisi tietää, ettei tavara joudu olemaan liian kylmässä tai kosteassa. Nykyisten antureiden ja saattomuistin avulla kuljetusolosuhteet voidaan todistaa hyvin edullisesti. Edullisimmin tämän voi taata huolitsija jonka tavara kulkee samassa kontissa koko matkan.
Tavara tietysti lähtee, siirtyy ja menee perille, mutta entä, jos näin ei käy. Itellan uudessa palvelussa lähetän postikortin sähköisesti ja se menee pahvikorttina perille. Musiikin voi tilata sähköisesti ja se ei ehkä koskaan enää muutu tavaraksi. Lasersintrauksessa pultit ja mutterit voi tilata internetistä ja kotona oleva lasersintrauslaite kolauttaa ne luukustaan ulos hetken surinan jälkeen.
Roskat kerätään ja niiden määränpää ei kiinnosta lähettäjää. Toisinaan määränpää tai kuljetustapa vaihtuu kesken matkan tilaajan halusta, toisinaan ongelmista johtuen. Kontit ajatellaan pakkauksina, mutta entä, jos kontti olisikin valmis kokonaisuus?
Postiin voimme laittaa tavaroita, jotka reitittyvät itse, sisältävät tiedot ja tarvittaessa maksun saman mekanismin mukaisesti. Syntyykö suuremmille kokonaisuuksille, kuten konteille tai lavoille joskus samankaltainen automatisoitu ketju? Automaation lisääntyessä huolitsijan tarjoama lisäarvo voi vähentyä. Toisaalta automaatio tarjoaa yhä monipuolisempia palvelumahdollisuuksia.
Mitä asiakkaat tarvitsevat? Porter neuvoi integroitumaan asiakkaan omaan arvoketjuun. Matkalla painuneiden paitojen silittäminen on ehkä sitä, tai ehkä siinä ohitetaan yksi välikäsi kokonaan. Mitä muita rutiineja lähtöpäässä tai vastaanottopäässä huolitsija voisi tehdä asiakkaan puolesta? Voisiko tukkurin sijaan palvella jakeluketjua? Mitä uusia asiakasryhmiä ja tarvitsijoita toimialojen myllerryksessä on syntynyt. Mitä uusia kriteerejä teknologian muutoksessa on tullut?
Toisinaan asiakas on kiinnostunut kuljetuksen nopeudesta, toisinaan vasteaikaviiveestä. Joillekin tilauksen helppous, toimitus- tai vastaanottorutiinin keveys, tavaroihin tehdyt omaan prosessiin liittyvät merkinnät tai RFID -ominaisuudet, kuljetusolosuhteiden vakaus, viranomaisbyrokratia ja monet muut asiat voivat olla merkityksellisiä. Joillekin asiakkaille ihmissuhteet ovat tärkeimmät. Nykyisten asiakkaiden tarpeet ja merkitykset te varmasti tunnette. Uusia asiakkaita on etsittävä myös niiden joukosta, joiden tarpeet eivät heti ole ilmeisiä.
Keksiminen on työlästä. Lähes kaikki ideat tuntuvat tavalla tai toisella huonoilta. Ideoita pitää kehittää ja yhdistellä ja sittenkin suurin osa jää huonoiksi. Organisaatiot eivät useinkaan halua muuttua, joten myös hyvät ideat jäävät usein toteutumatta. Tästä huolimatta muutokseen pitää pyrkiä. Tuottavuus maailmalla kasvaa koko ajan. Paikalleen pysähtyjä kuihtuu, palkanmaksukyky ja kehitysresurssit loppuvat. Ideoiden tulee juosta, jotta pysyisi edes paikallaan.
Keksiminen ei kuitenkaan vaadi mitään neroutta. Kahdesta suuresta sähkötekniikan keksijästä Tesla taisi olla nero. Edison oli pelkästään sinnikäs. Tesla keksi mm. loisteputken, sähkömoottorin ja langattoman tietoliikenteen. Edison keksi hehkulampun, äänitallenteet, elokuvaprojektorin ja mikrofonin. Useimmat keksinnöt vaikuttivat tavalla tai toisella logistiikkaan, mutta minusta mielenkiintoinen on Teslan mielipide Edisonista. Tesla uskoi Edisonin löytävän neulan heinäsuovasta ottamalla korren kerrallaan käteensä ja katsomalla onko se neula. Edison tosiaan etsi ja kokeili erilaisia vaihtoehtoja hyvin systemaattisesti ja ennakkoluulottomasti. Tesla kuoli köyhänä, Edison on nykyisen jättiyhtiön General Electricin perustaja.
Innovaatiot voidaan jakaa radikaaleihin ja inkrementaalisiin eli vähittäisiin. Suurin hyöty saadaan vähittäisistä parannuksista, koska radikaalit muutokset ovat harvinaisia ja vaikeita. Aiempi ihmissyöntiesimerkki on kurssilta, jolla opetan radikaaleja innovaatioita, vähittäisiä innovaatioita opetetaan hyvin monella kurssilla.
Aloitetaan helposta asiakaslähtöisestä systematiikasta, jonka Porter osoitti. Selvittäkää, mitä työvaiheita ja tietoa kuljettamiinne tavaroihin liittyy teitä ennen ja teidän jälkeenne. Mitä alihankkija, päämies tai joku muu tekee ja mitä tietoa kaipaa teitä ennen ja teidän työnne jälkeen. Voitteko te helpottaa noita työvaiheita, lisätä tietoa tai tehdä ne tehokkaammin osana omaa prosessianne.
Omakin prosessi pitää tietysti kyseenalaistaa samalla tavalla. Onko jokin työvaihe asiakkaan tai alihankkijan helpommin tehtävissä. Itsepalvelu on parantanut monen yrityksen katetta ja joissakin tapauksissa parantanut laatua ja lisännyt kysyntää. Sisäisenkin prosessin parantaminen on usein pienestä kiinni, esimerkiksi dokumenttien helpompi mapittaminen voi säästää paljon aikaa. Muutama vuosi sitten laskin, että kengännauhojen sitomiseen olisi mennyt useita henkilötyöviikkoja elämäni aikana. Myös lamppujen sammuttamiseen ja ovivahtina odotteluun menevän ajan olen poistanut. Ovikelloon voin vastata kännykällä ja avata oven, lamput sammuvat itse. Automaation mahdollisuudet kasvavat koko ajan. Mikroprosessoreita on jo hammasharjoissa ja saattomuisteja kaljapulloissa.
Mitä ominaisuuksia asiakas arvostaa? Mitä ominaisuuksia ne asiakkaat arvostavat, jotka eivät teiltä osta? Onko kaupan rakennemuutos johtanut muutokseen myös huolintakentässä? Mihin tarvitaan keskusliikkeitä ja varastoja eurooppalaisessa Suomessa? Eikö keskusliikkeen pitänyt muuttua internet-palveluksi ja varaston piti siirtyä pyörille? Miksi keskusliikkeillä on vielä vahva ote, miksi kauppa ei ole eurooppalaistunut ja verkostoitunut tehokkaammin?
Siirrytään radikaalimpaan systematiikkaan. Radikaalin innovaation etsintä tulee sitoa johonkin lähtökohtaan. Tämän esityksen taustakeskustelussa minulle kerrottiin, että Varova on tehokkaimmillaan, kun asiakkaiden pakatut kappaletavarat kuljetetaan ulkomailta Suomeen tai toisinpäin konttia välillä purkamatta. Etsitään nyt siis ideoita, jotka liittyvät tähän.
Aloitetaan uusien teknologioiden mahdollisuuksista. Anturit ja saattomuistit on huomattavan helppo kiinnittää konttiin matkan ajaksi ja tuottaa asiakkaalle raportti kontin olosuhteista matkan ajalta. Asiakkaat voivat arvostaa tällaista raporttia, vaikka siitä ei heille käytännön hyötyä olisikaan. Esimerkiksi jotkut kännyköiden akut voivat vaurioitua pakkasessa, puutavara kosteassa, tietokoneet tärinässä ja monia muitakin olosuhteita on, joissa tavaroiden tarkistaminen on vaikeaa, vaikka olosuhteet olisivat olleet virheelliset. Joskus kuvatkin kertovat paljon, nykyään ne siirtyvät vaivatta.
Mahdollisuuksia voi etsiä myös analogioiden kautta. Oletan, että kontteja ei aina saada täyteen. Matkatoimistot myyvät vastaavissa tilanteissa netin kautta viime hetken lentoja edullisemmin. Joku voisi myös ostaa kuljetuskapasiteettia siten, että tavara saa tulla milloin tahansa kuukauden aikana. Roomalaisilla oli tapana hinnoitella tavarat etäisyyden mukaan. Tyhjää tilaa voisi täyttää vanhojen laivanvarustajien tapaan tavaroilla, jotka ovat helposti myytävissä ja lähtömaassa selvästi edullisempia kuin kohdemaassa. Historiasta löytyy paljon virikkeitä siihen, miten tyhjäksi jäävä kapasiteetti täytettiin.
Sosiologiset muutokset avaavat nekin mahdollisuuksia. Yhä useammin perheet muuttavat ulkomaankomennuksille. Kontissa voi jopa asua, kuten Mies vailla menneisyyttä–elokuvassa. Saunan ja muiden kodin mukavuuksien, virtuaalihuoneen tai diskon siirtäminen kontissa voisi tulevaisuudessa olla muodikas juttu. Vaatteiden siirtäminen sovituskoppeineen paikkakunnalta toiselle konteissa voisi sekin olla uutta muotia. Konttiin voisi myös sijoittaa pienen tehtaan, jotta tuotannon saisi nopeasti siirrettyä asiakkaiden luokse. Kuten huomaatte, radikaalilla puolella ideat helposti rönsyilevät älyttömiksi, mutta niissäkin voi olla jokin hyvä siemen.
Teidän on pakko olla hyviä ongelmanratkaisussa. Yllättävät tilanteet ovat varmaan enemmän sääntö kuin poikkeus, asiakas odottaa teidän selvittävän yllätykset. Te olette asiantuntijoita kuljetuksissa, eri vaihtoehtojen ominaisuuksissa, omien asiakkaiden tarpeissa, alihankkijoiden kyvyissä ja viranomaisten toimintatavoissa. Kukaan ulkopuolinen ei keksi teille hyviä ideoita – teidän pitää yhteensä keksiä satoja kertoja enemmän ja parempia ideoita omaan työhönne kuin minun. Keksimisen menetelmissä voin auttaa ja minä kaipaan muutosta.
Maailma muuttuu koko ajan. Vanhoille ja uusille asiakkaille tulee etsiä ratkaisuja. Suhtautukaa nykytilanteeseen samanlaisena ongelmana kuin noihin yllätyksiin. Esko Aho toivoi kriisin tunnelmaa ilman kriisiä, koska silloin me olemme kaikki luovia ja uudistushaluisia. Toivottavasti osaamme olla luovia ja muutoshaluisia jo ennen kriisin tunnelmaa, koska kriisi kyllä tulee, ellei mikään kehity. Lupaatte esitteessänne onnistua asiakkaan puolesta, jos asiakas kysyy oikeita asioita. Uusia uria raivataan ehdottamalla palveluita, joita asiakas ei olisi edes osannut kysyä.
Lopetan tämän perinteisen tyyppisen puheen, koska olen palannut sinne, mistä aloitin. Jatketaan muutaman kalvon kanssa ja toivon, että esitätte sekä kysymyksiä että vastauksia. Tänään on väärän kuninkaan päivä ja asioita saa laittaa uuteen järjestykseen.