Stadia Forum 2006: Uudistuva liiketoiminta ja innovaatiot Stadia, Juhlasali, Bulevardi 31 - 6.4.2006
Luovuus ja radikaalit innovaatiot Kehitysjohtaja Risto Linturi, R. Linturi Oyj
Arvoisa yleisö,
Meidän on helppo ihmetellä, mitä ne mahtoivat siellä Pääsiäissaarella ajatella kaataessaan viimeisen puun. Historiantutkija Jared Diamondin mukaan eivät juuri mitään. Puita oli kaadettu satojen vuosien ajan. Viimeisten sukupolvien mittaan puiden merkitys oli käynyt vähäiseksi. Samalla elämä kurjistui. Olisi kannattanut keksiä polttohautaukselle vähemmän puita kuluttava vaihtoehto. Polynesialaisen hallintomallin mukaisten sektorijohtajien kilpailu yhä isommilla patsailla kulutti sekin metsää nopeasti. Puiden loputtua kuolleiden maahan panemiseen tietysti päädyttiin ja isoimmat patsaat jäivät kesken. Pakon edessä tapahtuva muutos johti nälänhätään, ruumiita syötiin haudoista, tuhoon ohjanneet sektorijohtajat oli ehkä syöty sitä ennen. Romahdus tapahtui ja jälkimaailma jäi ihmettelemään.
Me olemme hieman samanlaisessa tilanteessa nyt. Makean veden loppuminen, viljelymaiden pilaantuminen, kalansaaliiden hupeneminen ja ympäristömyrkkyjen leviäminen ovat ilmaston lämpenemisen ohella laajamittaisia varoituksia. Nykyinen toimintamalli johtaa meidät pääsiäissaaren tilanteeseen. Leningradin piiritys muistuttaa, ettei nälkäinen väestö kunnioita helppojen aikojen käytöstapoja.
Jared Diamondin kirja “Collapse”, kuvaa yhteiskuntien tuhoa. Tuttu arvomaailma, jäykät rakenteet ja vallanpitäjien itsekkyys ovat suurempia tuhon syitä kuin tietämättömyys. Grönlannin viikingit esimerkiksi olisivat selvinneet, jos olisivat suostuneet syömään kalaa tai hankkineet Euroopasta rautaa kirkonkellojen ja luksustavaran sijaan. Islannissa viikingit selvisivät. Luonnon ongelmat ja mahdollisuudet otettiin tosissaan, vanhoja tapoja hylättiin ja omaksuttiin uusia.
Maailma tarvitsee uusia ideoita. Kiinalaisten kopioidessa länsimaisen osaamisen, maapallon kuormitus kaksinkertaistuu, vaikka kaikki muu kehitys pysähtyisi. Muutkin haluavat kehittyä ja maapallon väestö edelleen lisääntyy – nykytahdilla vielä 70 vuotta. Ilman keksintöjen ihmeitä yhtälö ei toimi; jokin antaa väistämättä periksi.
Mutta maailma sikseen - yrityksetkin tarvitsevat uusia ideoita, jotta tuottavuus nousee. Kustannustaso kuitenkin nousee ja paikalleen ei voi pysähtyä.
Keksiminen on tulevaisuuden ihmisen elinehto. Ilman keksintöjä Suomi putoaa melko nopeasti kiinalaisten elintasoon. Ilman keksintöjä miljardit ihmiset kuolevat seuraavan sadan vuoden aikana ilmaston lämpenemisen ja resurssien loppumisen aiheuttamiin vaikutuksiin. Keksimisellä en tarkoita yksinomaan teknologiaa. Sosiaaliset innovaatiot ovat luultavasti tärkeimpiä – kollektiivinen luovuus.
Richard Floridan peräänkuuluttama luova luokka koostuu muutosvalmiista ihmisistä. Risc Monitor –tutkimuksen mukaan näiden ihmisten määrä on vähentynyt Suomessa nopeasti viime vuosina. Rakenteita on vahvistettu – muutoshalu on kuollut.
Luovuuteen vaikuttaa varmasti ilmapiiri. Sitä on myös selitetty kahvihuoneilla, virikkeellisellä ympäristöllä ja löysällä ajankäytöllä. Yrityksissä opetetaan johtamaan luovuutta, mutta usein innovaatioiden hallinta tappaa muutoksen. Harvoin puhutaan säveltäjien johtamisesta tai taidemaalareiden johtamisesta. Heidän opettamisestaan kuitenkin puhutaan paljon. Yritystoiminnassa keksimistä ei yleensä opeteta. Oletetaan, että kekseliäisyys tai luovuus on synnynnäistä tai olosuhteista riippuvaa.
Verrataan toisiinsa kahta keksijää. Uskallan väittää, että Edison ei ollut mikään nero. Hän perehtyi sähköön tuoreena tutkimusalueena. Oli helppo havaita, että ohueen johtimeen johdettu sähkövirta sai langan hehkumaan. Valaiseminen oli ongelma ja toimivasta sähkövalosta oli haaveiltu jo pitkään. Käytännön kokeita vaadittiin laboratoriossa vielä neljä tuhatta. Muut Edisonin 1800 patenttia olivat samalla tavalla pääosin suoraviivaisen, mutta määrätietoisen ajattelun tulosta.
Tesla kritisoi Edisonia sanoen, että Edison löytäisi kyllä neulan heinäsuovasta ottamalla korren kerrallaan käteensä ja tutkimalla, onko se neula. Teslan ajattelu oli monimutkaisempaa. Hän huomasi sähkövirran muutoksen aiheuttaman magneettikentän johtimen ympärillä. Hän keksi sähkömoottorin, langattoman tietoliikenteen, loisteputken ja vaihtovirran. Hän keksi 800 muutakin patenttia, mutta kuoli köyhänä ja unohdettuna. Tesla oli varmaan nero enkä jäljitä hänen ajattelussaan mitään yksinkertaista ja suoraviivaista.
Jos tyydymme Edisonin tapaiseen luovuuteen, uskon keksineeni, miten kenelle tahansa ahkeralle ja määrätietoisen ennakkoluulottomalle ihmiselle voidaan kekseliäisyyttä opettaa. Enkä tarkoita normaalin luovuuskurssin tapaista kekseliäisyyttä, jonka jälkeen voi nopeasti listata tuhat käyttötarkoitusta paperiliittimelle. Tarkoitan Edisonin tapaista metodista lähestymistapaa, joka tuottaa omalle organisaatiolle soveltuvia innovaatioita tiedostamattomiin tai tunnettuihin tarpeisiin. Monet Edisonin keksinnöt olivat varsin radikaaleja, kyse ei ollut mistään vähäisistä parannuksista, joita tuotekehittäjät nykyään valtaosin tekevät.
Saatatte muistaa Jakob Bronowskin. Hän selitti maailmanhistorian keksintöjen kautta BBC:n sarjassa “Ihmisen vaiheet”. Pieni rillipäinen vanha mies, matemaatikko, fyysikko, historioitsija ja runoilija. Hänen kirjansa – “On the Origins of Knowledge and Creativity” selittää luovuuden; Luovuus hylkää nykyiset kategoriat ja rajat.
Newton ei keksinyt sitä, että maa vetää omenaa puoleensa. Sen olivat kaikki tienneet jo iät ja ajat. Newton huomasi, että omenan putoamisen ja kuun kiertämisen voi selittää aivan samalla tavalla. Bronowskin mukaan luovuus on siinä, että yhdistää toisiinsa sellaiset asiat, joita ei aiemmin ole toisiinsa yhdistetty. Ruusunpunan ja ruusun piikkien avulla hän kytki tämän runouteen ja kaikkeen luovuuteen.
Luova ihminen ei ole miellyttävä, koska ei hyväksy vallitsevia käsityksiä eikä rajoja vaan pyrkii katsomaan niiden läpi. Mukautuvaiset ovat paljon mukavampia.
Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Newton tiesi tämän hyvin, mutta tiesi myös, että pelkistämien on tietämisen avain. Laskiessaan kuun kiertoaikaa hän jätti auringon, planeettojen sekä tähtien vaikutuksen huomiotta. Hän oletti, että vaikutukset ovat epäolennaisia. Newton oli ilahtunut, kun lopputulos osui hyvin lähelle oikeaa.
Newton tiesi, että kaksi kappaletta ei voi vetää toisiaan puoleensa. Hän esitti teoriansa, koska kaavat tuottivat riittävän hyviä tuloksia. Viime vuosisadan toiseksi suurin fyysikko, Richard Feynman sanoi Newtonin keksineen, että enkelit eivät työnnä planeettoja radalla eteenpäin vaan sisäänpäin. Sen verran tiedämme vieläkin. Tästä huolimatta puhumme edelleen vetovoimasta. Koulussa jopa opetetaan, että se on erikoistapauksena totta. Mutta kappaleet eivät vedä toisiaan puoleensa edes erikoistapauksena. Kaavat toimivat – totuutta emme varmaan koskaan saa selville.
Mutta kuinka hyviä teorioiden tulee olla. Newton pääsi lähellä täydellisyyttä. Usein jopa viisi prosenttia on hyvä saavutus. Jos siis kaava ennustaa viisi prosenttia tapauksista oikein ja loput jakautuvat satunnaisesti, lääkärin olisi paha sellaista käyttää. Toisaalta pörssissä menestys olisi erinomainen, koska jo satunnainen tuottaa pitkässä juoksussa pankkikorkoa paremmin. Liiketoiminnassa viiden prosentin teoriat ovat siis kelvollisia. Totuuden kanssa niillä ei ole paljon tekemistä; toinen täysin ristiriitainen viiden prosentin teoria voi olla yhtä hyödyllinen.
Maailma muuttuu. Ennen kovin epäolennainen yksityiskohta saattaa nykyään olla merkityksellinen. Tarttuva paha henki on nykyään myrkky, bakteeri tai virus. Sunnit erotellaan shiioista, kerma maidosta ja luomu tavallisesta.
Maailman muuttuessa sanat muuttuvat. Filosofien kysymys tuolin syvimmästä olemuksesta on jo vanhentunut. On tietysti yhä vaikeampi määritellä tuoli. Polkupyörän, auton ja hevosen pitää jäädä ulos ja pyörätuolin sekä keinutuolin sisään. Sana ei jäsennä maailmaa oikein. Olennainen ei erotu. Nykyään puhutaan istuimista.
Joskus vanhat sanat johtavat ristiriitoihin, kuten Michelson ja Morley havaitsivat valonnopeuden mittauksessa. Einstein keksi ristiriidan syyn. Käsitämme ajan, nopeuden ja avaruuden väärin. Hän ei valitettavasti keksinyt sopivia käsitteitä tilalle.
Postmoderni ajattelu katsoo sanojen läpi. Jos johtamiskirjallisuudessa sanan leadership korvaa sanalla viettely, ymmärtää johtajuuden piirteitä paremmin. Amerikkalainen demokratia avautuu, jos huomataan heidän valitsevan itselleen diktaattorin neljän vuoden välein. Aineettomat oikeudet olivat Yhdysvaltain perustuslain säätäjille vapauden rajoitus. Myös yksityisyyden suoja on vapauden rajoitus, mutta nykyään niistä puhutaan vapautena. Tulisi myös kysyä, kuka hyötyy mistäkin jäsennyksestä. Esimerkiksi kastilaitos on ollut varsin radikaali innovaatio.
Kuusikymmenluvulla Thomas Kuhn lanseerasi ajatuksen paradigmoista. Tieto perustuu vallitsevaan jäsennykseen. Jokin toinen jäsennys voi olla tehokkaampi. Koska sen kategoriat ja sanat kuitenkin poikkeavat vanhasta, ei uuden avulla voi todistaa vanhaa vääräksi tai ristiriitaiseksi. Osa radikaaleista innovaatioista on uusia paradigmoja. Niitä ei vanhoille johtajille voi selittää heidän käyttämillään termeillä.
Kulttuurien välisessä keskustelussa on paljon tällaisia piirteitä.
Mennään hetkeksi mielen sisään. Mitä siellä tapahtuu oivalluksen hetkellä?
Emergenssin isä, John Holland kuvasi hermosolulle yksinkertaisen mallin. Hermosolut ovat verkottuneet keskenään. Kustakin solusta on yhteys suureen joukkoon muita soluja. Solu laukeaa, kun se saa riittävän määrän herättäviä signaaleja muilta. Lauennut solu lähettää edelleen signaalin kaikille soluille, joihin se on yhteydessä. Jos signaalin vastaanottava solu laukeaa, näiden välinen yhteys vahvistuu. Seuraavalla kerralla yhteys laukaisee vastaanottajan herkemmin. Vastaanottaja ei laukea, jos muilta saatu kannatus jäi liian vähäiseksi, silloin yhteyden vaikutus heikkenee ja lopulta muuttuu negatiiviseksi.
Nämä säännöt John Holland yhdisti silmän sakkaadiseen liikkeeseen. Kolmion kaksi kulmaa nähtyään hermoverkkomalli herkistyi odottamaan kolmatta yhtä vähäisemmistä vihjeistä. Ohjelmoinnissa ei ollut mitään kolmioihin viittaavaa. Meidän aivomme siis oppivat tunnistamaan sellaisia hahmoja, jotka näemme toistuvasti. Käsialan tunnistus on hyvä esimerkki. Me siis uraudumme, ja tunnistamme asiat sabluunan mukaisiksi, vaikka käsiala vipattaisi melkoisesti.
Sama tunnistus toimii sanoissa ja lauseissa. Jos sanan ensimmäinen ja viimeinen kirjain ovat kohdallaan, muut saavat olla sekaisin. Lukeminen sujuu silti. Jos lauseessa on muutamia tuttuja sanoja, joista syntyy ymmärrettävä kokonaisuus, ei kaikkea tarvitse edes kuulla. Saatamme tietysti ymmärtää asian ihan väärin, jos on kyse jostakin uudesta, mutta me suosimme vanhoja ajatuksia ja rakenteita.
Antropologi Mary Douglas kuvasi kirjassaan Purity and Danger, miten meidän on helppo ajatella kategorioiden kautta. On helppo sanoa koira - sana sisältää kaikki koiran vakiopiirteet. Hän osoitti myös, miten tavallista alkuperäiskansoille on pitää välimuotoja vaarallisina tai likaisina. On tavallista puhua sekasikiöistä. Siirtymäriitit on haluttu mahdollisimman selkeiksi. Tunkio on välitila, multa on puhdasta. Haluamme jopa sulkea mielemme monilta asioilta, jotka eivät kunnolla loksahda selkeisiin kohtiin. Seuraava hieman johdatteleva esimerkki voi havainnollistaa asiaa:
Jared Diamond kertoi antaneensa eräälle työntekijälleen vapaata, koska tämän tyttären sulhanen oli kuollut. Työntekijän piti osallistua muistotilaisuuteen, jossa viimeisenä ystävänpalveluksena vainaja syötiin. Uudessa Guineassa resurssit on käytetty tehokkaasti. Pääsiäissaarella ruumiit poltettiin, kunnes puut loppuivat. Ruuan loppuessa hautoja kaivettiin auki. Näin on voinut käydä muuallakin. Lähi-idässä oli ainakin jääkauden jälkeen tapana haudata vainajat oman talon lattian alle, saamelaiset ovat vieneet ruumiit saareen ja meillä on tapana laittaa haudan päälle iso kivi.
Meikäläinen rituaali-ihmissyönti ei ole voinut syntyä aivan tyhjästä. Jeesus opetti opetuslapsilleen, miten hänen muistokseen hänen verensä pitää juoda ja hänen lihansa syödä. Katolisten kuuluu uskoa, että ehtoollisviini on oikeasti verta ja öylätti lihaa mennessään vatsaan. Mekin hoemme sitä, mutta emme usko. Mutta vastatkaa nyt hiljaa seuraavaan kysymykseen – näin siis Jeesus opetuslapsia opetti ja sen me tiedämme. Miksi ihmettelemme sitä, että hauta tämän opetuksen jälkeen oli tyhjä?
Ja mitä selityksiä itse keksisitte vastaavassa tilanteessa viranomaisille?
Käsitteet kuuluvat kukin omaan kontekstiinsa. Meidän on vaikea nähdä yhteyttä länsimaiden ja muslimimaailman välillä. Meillä maanpetoksesta on tuomittu kuolemaan, heillä uskonnonpetoksesta. Kukin kumartaa suurinta valtaa. Meillä naiset peittävät rintansa kunnian vuoksi, heillä kasvot. Meillä moniavioisuus on kielletty, mutta rinnakkaissuhteet on sallittu. Heillä tämä on toisinpäin. Kummallekin oma käytäntö vaikuttaa lähes luonnonlain kaltaiselta. En tiedä, miltä muslimeista tuntuu meikäläinen rituaali, jossa yksi heidän profeetoistaan syödään, mutta ainakin buddhalaiset pitävät meikäläistä oman jumalan syöntiä pöyristyttävänä. Jos olette käyneet amerikkalaisten kanssa ravintolassa, olette saattaneet huomata, mitä vaikeuksia poronliha voi joillekin tuottaa. Oksennus palauttaa Petterin ylös.
Sanoihin siis liittyy paljon sellaistakin, mitä emme heti ymmärrä. Miettikää vaikkapa muutaman vuoden taakse. Varmaan moni teistä muistaa, miten pahalta ajatukselta aluksi tuntui, kun puhuttiin viljan polttamisesta energiaksi. Samaan aikaan puhuttiin myös alkoholin käytöstä polttoaineena. Se ei tuntunut yhtään pahalta. Ero on pieni. Sanoihin sisältyy käyttötarkoitus ja sen arvo.
Tunteet liittyvät luovuuteen ja keksimiseen monella tavalla. Lähdetään liikkeelle emootioista. Antonio Damasio kuvaa emootiot kehon tilaksi. Hänen käsityksensä emootioista tarkentaa Darwinin esittämää, välillä unohdettua kehon tilaa.
Kuhunkin muistikuvaan voi liittyä jokin somaattinen merkki, joka palauttaa osan pelosta, ilosta vihasta tai surusta. Jos olemme peloissamme, mieleen tulee myös enemmän pelkoon liittyviä ajatuksia – esimerkiksi pimeällä polulla. Tunnevajaat muistikuvat eivät tule helposti mieleen, niihin ei liity somaattisia merkkejä.
Ideointivaiheessa mieleen tulee siis enimmäkseen asioita, joilla tuntuu olevan jokin tunteenomainen merkitys. Monet loistavat matemaatikot pitävät kaavoja kauniina. Se auttaa näkemään kaavojen välisiä yhteyksiä. Monet tiedemiehet ovat kuvanneet ajatteluaan pääosin alitajuiseksi. Aivot varastoivat valtavan määrän tietoa. Trivial Pursuitia pelanneet havaitsevat sen hyvin. Tietoinen mieli ei prosessoi kaikkea aina. Meidän tulisi oppia ajattelemaan tunteella niitä asioita, joita ideoidessa tarvitaan. Valitettavan monessa työssä tämä tuottaa kyllä melkoista tuskaa.
Nähdessämme nimen ja kasvot, tunteet tulevat helposti mukaan. Nykyisen maailman mittakaava on vaikea hahmottaa. Aivomme ovat peräisin metsästäjä-keräilijävaiheesta. Miljardia on vaikea erottaa miljoonasta. Joka päivä kolmekymmentätuhatta eteläisen Afrikan pasta kuolee vääryyksiin. Suomessa se olisi bussilastillinen päivässä.
Laajan ideamassan nopea hahmottaminen ja määrällisesti olennaisen erottaminen edellyttää, että hihasta ravistamatta ja ajattelematta osaatte vastata esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin kertaluokalleen oikein:
Kuinka suureen kuutioon maailman ihmiset mahtuvat paloina?
Kuinka paljon merenpinta nousee, jos merivesi lämpenee yhden asteen?
Omaa ajattelua tulee kalibroida myös muilla tavoilla. Oivalluksessa on kyse hahmontunnistuksesta. Jokin asia muistuttaa jotakin toista. Liitämme ne samaan kategoriaan. Kokeillaan: kelpaako teille amerikkalaisten koulujen tavoin ketsuppi vihannekseksi? Entä kurkkurelissi tai murskattu tomaatti? Mahtaisiko porkkanaraaste kelvata? Mihin lokeroon menisi perunaraaste? Joko se on juures. Kategoriat horjuvat, jos mieli ei ole kasvimaalla tai ravintoympyrässä vaan salaattilautasella.
Oivallus voi myös kytkeä tarinan alun omaan tilanteeseenne. Näette yhtäkkiä, mihin olette menossa, jos annatte tarinan edetä. Mielessämme olevat tarinat ohjaavat tämän vuoksi käyttäytymistämme enemmän kuin mikään muu.
Jotta oivallukset löytäisivät hyödyllisiä rakenteita, tulisi mieleen painaa riittävästi valmiita sabluunoita. Eksponentiaalinen kasvu, maailman ihmiset kuuden kädenpuristuksen päässä toisistaan, biljardipöytä kompleksina järjestelmänä, tahdissa tuikkivat tuhannet tulikärpäset ja mellakoivat nuoret - niihin ei sovi projektijohtamisen metafora. Monet kirjat ovat täynnä näitä vanhoja ja uusia rakenteita, jotka tuntuvat vastaavat globaalin yhteiskunnan toimintatapoja. Jos ette ole polttaneet niitä mieleenne, ette helposti tunnista niitä käytännössä.
Mieli sulkee helposti pois ratkaisut, joita ei pidetä tähän maailmaan kuuluvina. Alitajunta ei onneksi erota hyvää romaania todellisuudesta, sen me teemme tietoisella tasolla. Siksi esimerkiksi Harry Potterin lukeminen avartaa mielikuvitusta. Sen jälkeen alitajunta tuottaa myös keksimättömiä, taikasauvalla hankittavia ratkaisuja.
Metaforat toimivat myös muunlaisina malleina ja listoina. Kuvitelkaa vaikkapa kännykkää telepatialaitteena. Kunnollinen telepatialaite auttaisi tietysti ajatusten lukemisessa. Kamera silmälasien kehyksiin ja siinä se on – kännykkä tunnistaa vastaantulijan, kertoo perhesuhteet ja tunnistaa kasvojen lihasten pinnetilasta vielä emootiotilan. Aviopuoliso lukee myös ajatukset, jos kännykkäpaikannus näyttää paikaksi päivätanssit. Kännykkä superkatseena, kaukosäätimenä, kukkarona, avaimina – jokainen metafora avaa erilaisen näkökulman.
Dekonstruktio on vielä yksi ase ajattelun luutumaa vastaan. Tutut keinot muuttuvat helposti päämääriksi. Otetaan esimerkki – joku kuvittelee kehittävänsä paremman lukon. Toinen toteaa, että lukolla on monta tarkoitusta, se vaikeuttaa pääsyä, osoittaa, ettei läpikulku ole kaikille sallittu, ilmaisee luvattoman kulun, luo turvallisuuden tunteen ja kohottaa statusta. Kaikki eivät tarvitse kaikkea eikä ratkaisun tarvitse olla lukko. Ollaan lähempänä radikaalia innovaatiota, mutta paradigmaa tulee siis vaihtaa.
Tähänastinen on vielä ollut verryttelyä, jota pitäisi jatkaa kuukausia. Ihminen jää helposti vanhojen ajatusten vangiksi, vaikka hyväkin metodi olisi käytössä. Mutta ongelmaksi luovuudessa tulee heikkojen ideoiden runsaus. Liikkeenjohto kyllästyy arvioimaan kaikkia maailmanparannusideoita, jos niitä ryhtyy kehittelemään.
Jos vapaita ideoita ei synny liikaa, on mielikuvitusta syytä harjoitella. Aivot ovat selvästi kangistuneet. Toimivan mielikuvituksen ideoita tulee toisaalta karsia rajaamalla etsimisen suunta. Tavallisesti katsotaan nykyistä tuotetta, prosessia tai asiakasta tai ratkotaan ongelmaa. Käytännössä tämä rajaa ajatukset inkrementaalisiin innovaatioihin. Parannetaan nykyisen tuotteen tai palvelun jotakin ominaisuutta.
Radikaali innovaatio on ongelmallisempi etsittävä. Asiakas, tuote ja tapa toimia voivat kaikki muuttua. Yhtenäistä määritelmää ei ole, mutta tässä voi ajatella, että radikaali innovaatio yhdistää kaksi erilaista uutta ideaa toisiinsa - liikeidean kaksi sivua muuttuu. Normaali etsintä ei näitä ideoita löydä ja vapaa ideointi tuottaa liiallisen määrän tutkittavia ideoita. Ideointi ei ole organisaation kannalta tehokasta.
Mahdotonta tehokas rajaaminen ei kuitenkaan ole. Yritysstrategia antaa kolme selkeää rajausohjetta. Margaret Peteraf kiinnittää huomiota termiin “Ex ante limits”, kilpailua edeltävä rajoite. Kilpailuetua ei voi kannattavasti hankia, ellei valmiiksi omaa muista poikkeavaa kykyä. On tarpeeksi esimerkkejä siitä, miten pioneeri saa nuolen selkään. Toinen rajaus: klassisen teorian mukaan päätöksiä tehdään liiketoimintaympäristön muuttuessa. Kolmanneksi: yleisen viisauden mukaan kannattaa tyydyttää asiakkaiden tai prosessin tarpeita. Jokainen on etsimisen suunta.
Radikaalien innovaatioiden kolmiomenetelmä aloittaa yrityksen lähtökohtaisesta erilaisuudesta, koska se rajaa etsimistä parhaiten. Edisonilla tämä erilaisuus olisi ollut sähköön liittyvien ilmiöiden hyvä hallinta. Paperitehtailla erilaisuus voisi olla vaikkapa rullaprosessi ja vakuutusyhtiöillä esimerkiksi erilaisten riskien todennäköisyyden ja vahinkojen kustannusten tai korjaustapojen tuntemus.
Erilaisuutta etsitään usein virheellisesti suhteessa lähimpiin kilpailijoihin. Silloin löytyy se pieni ero, joka selittää kasvunopeutta tai kannattavuutta oman toimialan sisällä, mutta ei sitä pääasiaa, jonka vuoksi toimialalle on päässyt. Radikaalin innovaation jälkeen kilpaillaan uudella pelikentällä. Rullaprosessi voisi valmistaa joustavaa aurinkopaneelia. Tuskin moni paperitehdas siihen heti ryhtyy.
Erilaisuuden tulee täyttää Jay Barneyn VRIN-ehdot, jotta siitä olisi pitkäaikaiseksi kilpailueduksi. Sen tulee olla arvokas, eli toiminnan kannalta olennainen. Sen tulee myös olla riittävän harvinainen eikä se saa olla helposti kopioitavissa tai korvattavissa (Valuable, Rare, Inimitable, Nonsubstitutable).
Eroja kannattaa etsiä omien resurssien ja prosessien lisäksi verkostoista, sijainnista ja ympäristötekijöistä. Michael Porter kuvasi hyvin suuren joukon menestystä selittäviä alueellisia lähtökohtaeroja kirjassaan “Kansallinen kilpailuetu”. Eräs tärkeimmistä selittävistä tekijöistä oli vaativan asiakkaan läheisyys. Resursseista myös niukkuus saattoi selittää tehokkaan osaamisen. Suomessa esimerkiksi rakennuseristeiden osaaminen on hyvällä tasolla vaativan ympäristön vuoksi.
Erilaisuuksia ei pyritä tässä vaiheessa yhdistämään. Kukin yksinään voi riittää. Seuraavaksi kiinnitetään huomio liiketoimintaympäristössä tapahtuneisiin muutoksiin. Tämä lähtee ajatuksesta, jonka mukaan vanhat mahdollisuudet on jo useimmiten havaittu. Kartoittamattomilta seuduilta löytää tuoreita mahdollisuuksia.
Nyt siis katsotaan kaikkia mahdollisia muutoksia. Toimialan rajoihin ei saa pysähtyä, radikaali innovaatio vie rajojen yli. Trendeistä ja heikoista signaaleista on internetissä paljon listoja. Ideointivaiheessa virikkeiden ei tarvitse olla virheettömiä.
Listoja tarvitaan, koska ajattelu pitää ohjata assosiaatioihin, joita normaalisti ei tulisi mieleen. Muutoksia on nykymaailmassa valtavasti. Kaupungistuminen, arvomaailma, ilmasto, globalisaatio.
Siirrytään nyt hetkeksi kunnolla tulevaisuuteen, vaikkapa vuoteen 2050, jolloin nykyiset parikymppiset ovat eläkeiässä. Monissa pörssikursseissa on odotuksia lähes sinne asti. Osa investoinneista kuoleentuu myös hitaasti, joten sinnekin pitää katsoa.
Keinoveren, itseään korjaavien mitokondrioitten ja uudistuvien hermosolujen vuoksi eläkeikää ei tietysti enää ole. Elinikäodotteen noustua yli sadan vuoden jo 2030 eläkkeet putosivat sääntöjen mukaan puoleen. Sata miljoonaa vesipakolaista sai EU:n lopullisesti luopumaan vanhanmallisista eläkkeistä ja siirtymään säästövakuutuksiin. Lasten luonnollinen elinikäodote on nyt yli 200 vuotta, mutta monet kuolevat muista syistä.
Normaali suomalainen tekee kotona rompullisen eli tuhat laboratoriotestiä aineenvaihdunnastaan vähintään kerran viikossa. Google analysoi tulokset.
Kudoksia kasvatetaan kaikkiin tarkoituksiin. Kapinoiva nuoriso ei enää käytä lävistyksiä. Joku kasvattaa olkapäälleen ylimääräisen korvan, jonkun muun otsassa tatuoitu käärme liikkuu ja muuttaa koko ajan väriä. Kanojen sijaan kasvatetaan pelkkiä rintapaloja, kuten Winston Churchill 30-luvulla toivoi. Autot lentävät eikä niissä tarvita kuljettajaa. Kauppakassit keräävät itse tavaransa ja lentävät nekin tarvittaessa. Mutta kaikkea ei hankita kaupasta. Miniatyrisoidut kotitehtaat valmistavat tavallisimmat rautakauppatarvikkeet ja monet muut pikkuesineet. Kotitalousrobotti viihdyttää ja tekee useimmat ruuat omista kudosviljelmistään.
Ihmiset ovat bakteerikammoisia, läpinäkyvyydestä on tullut lähes pakollinen muoti. Läpinäkymättömiä reppuja tai toppatakkeja ei voi julkisesti kantaa terroristivaaran vuoksi. Liikkuvuus on muutoinkin vähentynyt. Suurimpaan terrori-iskuun on kuollut sata miljoonaan ihmistä – yhtä paljon kuin pahimpaan yksittäiseen ympäristötuhoon.
Kiina on maailman suurin kauppamahti. Kiinalaisen ja intialaisen kulttuurin levittyä sukujen arvostus ja pitkäjänteisyys on kasvanut ja pitkäntähtäimen suunnittelua jälleen harjoitetaan. Suuret ympäristökatastrofit ovat ajaneet satoja miljoonia kiinalaisia muihin maihin ja tämäkin on edesauttanut kiinalaisen arvomaailman leviämistä. Nykyään siihen kuuluu syvä ympäristön kunnioitus.
Ilmakehän hiilidioksidimäärä on kaksinkertainen vuosituhannen vaihteeseen verrattuna. Pyörremyrskyluokitukseen on lisätty yksi pykälä. Puolet Afrikan väestöstä on kuollut kuivumisen tautien ja aavikoitumisen seurauksena. Myös Yhdysvaltain keskilänsi on aavikoitunut. Ilmasto on lämmennyt vasta kaksi astetta, mutta Grönlannissa nousu on kuusi astetta. Osa eteläisen Grönlannin jäätiköstä on murtunut ja valunut mereen. Myös Etelänapamantereen länsiosan jäätikkö on valumassa mereen. Merenpinta on toistaiseksi noussut vasta metrin, mutta esimerkiksi Bangladeshin ja New Yorkin tuhoisat tulvat ovat lähes jokavuotisia. Merenpinnan uskotaan nousevan vielä 7 metriä seuraavan sadan vuoden aikana. Tampereesta suunnitellaan Suomen seuraavaa pääkaupunkia.
Maapallon viljelyalasta puolet on tuhoutunut. Metsäalasta on neljännes jäljellä. Hiilidioksidi ilmakehässä ei enää lisäänny, mutta sulavilta tundra-alueilta vapautuva metaani kiihdyttää vielä kasvihuoneilmiötä. Palataan nyt takaisin nykyisyyteen.
Trendien ja muiden muutosten, kuten keksintöjen ja lainsäädännön tai katastrofien lisäksi kannattaa koettaa kyseenalaistusta. Mitä suuremman valtavirran kykenette kyseenalaistamaan, sitä isompi on palkinto.
Yksi parhaista kyseenalaistamisen tavoista on Alvin Tofflerin käyttämä analyysi, jossa kartoitetaan jonkin valtavirran syntyhistoria. Miksi kukin ominaisuus on syntynyt? Onko alkuperäinen syy edelleen olemassa? Jos esimerkiksi sumereilla olisi ollut internet, ei rahaa koskaan olisi keksitty. Lydiassakin kaikki olisi ollut sumerien tavoin pelkkää monimutkaista vaihtokauppaa. Tämän kirkastuksen jälkeen voi jatkaa. Länsimaissa rahatalouden ulkopuolinen vaihtokauppa on lisääntynyt valtavasti tietokoneiden leviämisen jälkeen. Linux on vain yksi esimerkki. Uusi trendi löytyi.
Kolmiomenetelmän mukaisesti kukin muutos testataan omaa valittua erilaisuutta vastaan. Jos riittävän iso ja kiinnostava yhteys löytyy, muodostetaan näistä pari. Erimerkiksi vakuutusyhtiön riskien tuntemus kytkeytyy älykkäiden autojen esiinmarssiin. Tässä kohden ei pohdita hyötyjä – vältetään liian helpot ajatukset. Kahden idean yhdistämiseksi joudutaan katsomaan hyötyjä erikseen.
Aivot ponnistelevat hyvin paljon sovittaakseen ristiriitoja. Puhutaan kognitiivisesta dissonanssista. Sitä kannattaa käyttää hyväksi. Voi uskotella itselleen kussakin kohdassa, että muutoksen ja erilaisuuden välillä on yhteys, jos sen vain keksisi. Tämä on raskasta ja läpikäytävää materiaalia on paljon. Systemaattisena työnä keksiminen on kaukana haaveillusta rauhallisesta laiskottelusta. Edison hyvin selkeästi piiskasi porukkansa ja merkittäviä keksintöjä tuli kiivaaseen tahtiin.
Konsensusajattelu kannattaa tässä vaiheessa unohtaa. Barrikaadeille nousseiden radikaalien ajattelussa on paljon opittavaa. Olemme etsimässä potentiaalieroja, jolloin sorto, vapautus, mahdollinen tulevaisuus ja alistaminen ovat haun keskiössä. Jos jotakin tahoa riistetään, saa vapautuksen tuoja osan hyödystä. Pelkkä kurjuus ei tässä kohden auta, etsitään nimenomaan riistoa, jossa joku hyötyy muiden kustannuksella.
Siirrytään kolmanteen vaiheeseen. Nyt hankitaan listoja ihmisten, laitteiden, organisaatioiden ja luonnon tarpeista. Esimerkiksi Maslowin motivaatioteorian yksityiskohdat ovat hyödyllisiä. Insinöörit aivan liian usein väittävät menestystuotteista, ettei menestystä olisi voinut arvata, koska tuote eivät täytä mitään selvää tarvetta. Tarve on kyllä aina löytynyt Maslowin teksteistä, mutta Maslow on useimmille tuotekehittäjille pelkkä nimi tai vanhentunut teoria. Ihan niin kuin Newtonin mekaniikka – sekin on vanhentunut, mutta käyttökelpoinen.
Erityisen mielenkiintoisena pidän ryhmään kuulumisen ajatusta. Haluamme kuulua johonkin, se näkyy pukeutumisessa, matkimme omaa ryhmäämme ja luomme yksilöllisen identiteetin oman ryhmämme rajojen sisälle. Arvostuksen haluamme omalta ryhmältämme – ulkopuolisten arvostus ei niin paljon merkitse. Esimerkiksi Repe Helismaa samaistui taiteilijoihin ja halusi näiden arvostusta, mutta ei saanut.
Maailma on muuttunut arvostuksen kannalta huonoon suuntaan. Kyläläiset samaistuivat omaan kyläänsä, koska muita ei juuri näkynyt. Jokainen saattoi nähdä itsensä parhaana ja identiteetti tuli siitä, mitä teki ja osasi. Oli myös helppo kokea itsensä tarpeelliseksi omalle ryhmälleen. Nykyään monet kokevat yhteenkuuluvuutta omaan vertaisryhmäänsä – muihin samanlaisiin. Ryhmään pääsee helposti ja ryhmäidentiteetti on yksinkertainen, mutta yksilöidentiteetti vaikea. Lisäksi samankaltaisille on vaikea olla hyödyksi ja arvostuksen saavat vain harvat parhaat.
Organisaatioiden roolien mukaisia tarpeita on paljon: myyjillä, juristeilla ja tuotesuunnittelijoilla kullakin omansa. Päämääriksi muuttuneita keinoja on vielä enemmän. Osa tarpeista löytyy, kun omaa tai jonkun organisaation arkea seurataan yksityiskohtaisesti vaihe vaiheelta taikasauvan kanssa. Jokaisessa vaiheessa voi pohtia, mitä tekisi toisin, jos kädessä olisi taikasauva. Tätä on vaikea tehdä, jos ei ole tutustunut fantasiakirjoihin tai ohjelmiin riittävästi. Vaimoni on noita –sarjassa aikoinaan suosikkitaika oli ruuanlaitto. Nyt siihen on keksitty valmisruoat ja mikroaaltouuni.
Tavoitteena on siis kaivaa tarpeita esiin. Me olemme usein niin tottuneet rutiineihimme, että emme osaa kaivata niihin ratkaisua. Pikkupojat esimerkiksi toivoisivat taikasauvaa hampaiden harjauksen sijaan. Aikuisille hampaiden harjaus tapahtuu jo tietoisen ajattelun ulkopuolella, se ei enää tule mieleen harmin aiheena.
Kun tarpeita on listalla runsaasti sekä yksilön että organisaatioiden kannalta, yritetään jälleen tarve kerrallaan löytää yhteys tarpeen ja edellisessä vaiheessa löydetyn parin kesken. Esimerkiksi älykkään auton tuottamaa liukkaustietoa tarvitsisivat kaikki samaan suuntaan myöhemmin ajavat. Vakuutusyhtiö voisi välittää tiedon kaikille järjestelmään liittyville asiakkailleen. Edisonille äänen tallennuksen tarpeet eivät aluksi olleet selviä ja puhelimien ensimmäiseksi tarpeeksi Bell ajatteli musiikin kuuntelua, mutta tekniikkaan sopivat tarpeet ja lisäkeksinnöt löytyivät kyllä pian.
Kun oma erilaisuus onnistutaan kytkemään liiketoimintaympäristön muutokseen ja selkeään tarpeeseen merkittävällä tavalla, on kolmio saatu aikaan. Kytkimme siis ensin erilaisuuteen erilaisia muutoksia ja sitten näihin pareihin tarpeita. Lopputuloksena saimme kolmioita. Seuraavaksi näitä kolmiota ryhdytään jalostamaan liikeidean suuntaan esimerkiksi esiselvitysten kautta. Mindmap-tekniikassa kolmio on alkupiste ja siihen kytketään kaikki muu.
Innovaatioksi tästä on vielä pitkä matka. Tutkimuksen, kehittelyn ja tuotannon haasteita ennen tulee voittaa ennakkoluulot ja yrityksen sisäinen vastustus. Osa päättäjistä voi menettää kompetenssinsa. Markkinoitavuuteen ja kannattavuuteen liittyy myös paljon enemmän kysymysmerkkejä kuin inkrementaalisissa innovaatioissa. Tavallisin virhe on rynnätä alueelle, jossa jollakin toisella toimijalla on merkittävä markkinavoima. Lisäarvon hyöty valuu tälle.
Vaikeuksista huolimatta maailma tarvitsee kipeästi radikaaleja ajatuksia. Ne voivat pelastaa muutamia miljardeja ihmisiä. Keksikää ahkerasti. Kiitos mielenkiinnosta!