LAUSUNTO TULEVAISUUSVALIOKUNNALLE 24.11.2006
Risto Linturi, risto@linturi.fi
Tämä lausuntoni ei ole ennuste tai skenaario. Kiinnitän huomion joihinkin yhteiskunnallisen muutoksen aiheuttamiin demokratiavajeisiin. Esitän myös mielestäni tavoittelemisen arvoisia korjaustapoja. Esitys ei ole kattava ja pyydän anteeksi kärjistävää esitystapaa. En kertaa ajatuksia turvaverkoista, varovaisen muutoksen tarpeesta, yksilön suojasta vallankäyttäjiä vastaan. Nämä on loistavasti perusteltu kirjassa Avoin yhteiskunta ja sen viholliset, jonka monet teistä ovat varmasti lukeneet. Jokaisessa puolueessa tuntuu olevan avoimen yhteiskunnan vastustajia ja niitä, joiden mielestä normaali ihminen on liian tyhmä ymmärtääkseen oman etunsa. Popperin kirja ei ole heitä varten sen enempää kuin demokratiakaan.
Olen varmasti idealisti. Minulle demokratian keskeisin periaate on yhdistymisen vapaus ja yhteisistä asioista päättäminen yhdessä. Yhteiset asiat jakautuivat ennen maantieteen mukaan. Hansa ja Burgundi olivat harvoja poikkeuksia.
Minua kiinnostaa nyt kolme asiaa
Yhteistyökyky – yhteiskunnan toimivuus on kiinni siitä. Yhteisiä asioita ei ole ilman yhteistyökykyä. Minun pitää tietää, mitä kumppani osaa ja mitä hän tarvitsee, jotta voin tehdä järkevän ehdotuksen yhteistyöstä. Kreikkalaiset kutsuivat idiooteiksi niitä, jotka eivät tulleet yhteisiin kokouksiin kertomaan omista tilanteistaan ja pohtimaan yhteisiä ratkaisuja. Sitä pohdintaa kutsuttiin demokratiaksi. Se ei kunnolla toimi, jos jokainen salaa oman tilanteensa. Yksityisyyden suoja on yhteistyökykyä rapauttava asia. Tietysti haluamme kukin kaivaa nenäämme rauhassa, mutta se kasvattaa kaksinaismoraalia. Yhdysvaltain esimerkki on pelottava, salaisuus on tärkeää ja demokratia on kauneuskilpailu. Hollannissa uskonto kielsi verhot ja nenän lisäksi muutkin paikat kaivellaan julkisesti. Yhteinen normisto on väljempi ja ihmisten todelliset tarpeet nähdään paremmin, todelliset asiat painavat keskusteluissa.
Toinen asiani koskee sitä, miten liikkuvuus on lisääntynyt ja meille tärkeät asiat saattavat tapahtua hyvinkin kaukana. Maantiede ei enää määrää asioita yhteisiksi. Yhteisten asioiden hoito on kuitenkin rajattu maantieteellisin perustein. Virkamiehet hoitavat muun yhteistyön pitkien ketjujen päässä niistä, joille asiat ovat yhteisiä. Nykyinen valtiollinen ja kunnallinen demokratia on maantieteellisesti yhteisten asioiden hoitoa. Maantiede ei valitettavasti tarkoita edes koko Suomea. Valituksi tulevat helpoimmin ne, joiden puheet painottuvat vaalipiirikohtaisiin asioihin
En ihmettele, miksi ihmisten mielenkiinto demokratiaan on vähentynyt. Etääntyminen johtuu siitä, että rakenteet estävät ihmisten mielenkiinnon kannalta yhdenmukaiset rakenteet. Intressit hajautuvat liiaksi – eivät luonnostaan, vaan siksi, että maantiede jakaa ne silpuksi. Perinteinen puoluekartta jauhaa silput muruiksi.
Kolmas asia on kuntajako ja kuntien vastuurakenne. Lisäarvo tulee erikoistumisesta ja vaihdannasta. Yritysmaailmassa verkostoituminen kukoistaa. Kuntasektorilla jokainen organisaatio tuottaa keskenään identtisiä palveluita. Erikoistumista ja vaihdantaa ei juuri näe, yhteistyö on suuruuden ekonomiaa. Vika ei ole kuntien. Laki sisältää paljon yksityiskohtia, jotka estävät erikoistumisen ja vaihdannan kuntien välillä, kuntia yhdistämättä. Suuruus vähentää demokratiaa.
Suuri osa kuntien tarjoamista palveluista olisi nykyään verkon yli tarjottavissa lähes kokonaan maantieteestä riippumatta. Tätäkään ei voi käyttää hyväksi vastuu- ja toteutusvelvollisuuksien ja muiden rakennerajoitteiden vuoksi.
Lisäksi painolastina on näkemyksen puute. Kysyin kauden alkupuolella Harjuhahto-Madetojalta, kokeeko hän ongelmaksi sen, etteivät potilastiedot siirry vilkkaasti liikkuvien kansalaisten perässä. Jokainen piiri noudattaa omaa potilastiedon standardiaan. Hän vastasi suoraan, ettemme voi ryhtyä puuttumaan kunnalliseen itsehallintoon. Harjuhahto-Madetoja lienee jo muuttanut mielensä ennen virkakautensa loppua. Valmista ei tietysti enää tule. Seuraaja varmaan taas vannoo kunnalliseen itsehallintoon. Onneksi rautatieverkkoa ei päätetty kunnallisesti.
Toivottavasti osaatte pitää tätä demokratiakysymyksenä, yhteisen asian jakaminen paloihin ei ole järkevää. Oli aikanaan hyvä, että vakuutuksia, lakisääteisiäkin ryhdyttiin hoitamaan vakuutusosuuskuntien kautta. Ehkä potilastiedotkin voisi puolestamme hoitaa yksi tai useampi valtakunnallinen osuuskunta, johon piirien olisi tiedot toimitettava. Kaikkea demokratiaa ei osuuskunnissa paketoitu samaan maantieteen kääreeseen, alueelliseen monopoliin. Valitettavasti valtio kuitenkin pakotti kilpailuun vedoten osuuskunnat osakeyhtiöiksi. HPY:n teknologiajohtajana seurasin asiaa läheltä. Kilpailu nosti puheluhinnat, demokratia jätti puhelinverkot. Kärjistäen voisi kysyä, riittääkö demokratiaksi todella nykyinen amerikkalainen tapa valita diktaattori neljän vuoden välein. Kysymys on diktaattoreilta palkkansa saaneen Platonin. Kuinka valitsemme sen, joka päättää. Kysymys on Popperin mukaan väärä.
En tiedä keneltä nykyiset arvojohtajat saavat palkkansa. Ehkä kansalta. Vakiintuneiden rakenteiden tukeminen lisää eriarvoisuutta. Matemaattisesti ja sosiologisesti on todistettu riittävän usein, että dynaamisuuden lisääminen vähentää eriarvoisuutta. Rakenteiden vahvistaminen lisää sitä. Valitettavasti vakaat rakenteet lisäävät myös turvallisuuden tunnetta. Sitä taitaa toivoa nykyinen äitihahmo. Samalla lisääntyy eriarvoisuus. Edellinen isähahmo lisäsi dynaamisuutta, hierarkioiden purkamista ja sektoriajattelun vähentämistä. Eriarvoisuus väheni, tuottavuus kasvoi ja epävarmuuden tunne lisääntyi. Kiusallista, arvovalinnat eivät ole aina helppoja. Maaorjakin ehkä tunsi olonsa turvalliseksi, rakenteet olivat vakaita. Mutta ehkä sotken demokratian tasa-arvoon. Yritän palata takaisin aiheeseen.
Mitä nyt sitten toivoisin? Läpinäkyvyyden yhteiskunnallisia vaikutuksia pitäisi tutkia yhteistyön ja vaihdannan kautta. Harrasteena edistetty väitöskirjatyö ei mielestäni ole riittävä, vaikka valmistuisikin omin avuin. Sitran Antti Hautamäki piti ajatuksiani Sitralle liian teoreettisina. Läpinäkyvyyden lisääminen on amerikkalaisen kulttuurin sisäistäneelle ehkä vastenmielinen ajatus muutenkin. Eikä läpinäkyvyys ole oikein suosiossa Suomessakaan. Tietosuojavaltuutettu oli äskettäin sitä mieltä, ettei pienyrittäjällä ole perustuslain suojaa edes sananvapauden osalta. Julkisia tietoja ei saa lukea. Mutta kovin harva piti asiaa tärkeänä.
Lapsipornon levittäminen tuntui yleisessä keskustelussa paljon muodikkaammalta puolustettavalta. Te ymmärrätte eron laillisen ja laittomasti julkisuudessa olevan materiaalin välillä, en tiedä ymmärtääkö tietosuojavaltuutettu. Yleisessä keskustelussa perustuslain merkitystä ei ymmärretä ollenkaan. Mutta yrittäjäähän perustuslaki ei kaiketi suojaa. Monet ovat yrittäjiä pakosta ja palkka on alle minimipalkan. Ansaintamuoto asettaa ihmisen lain edessä toisarvoiseen asemaan monellakin tavalla, mutta tavallaan menen taas aiheen vierestä.
Toisaalta voisin luetella tuhansia käytännön tapauksia, joissa laki suosii hierarkkisia määräysvaltasuhteita ihmisten välillä. Laki vahvistaa alistusrakenteiden pysyvyyttä. Demokratiaa oli vapaa yhdistyminen ja yhteinen yhteisistä asioista päättäminen. Valitettavasti tätä laki ei yleensä tue. Demokratiasta on tullut päättäjien valitsemista alistussuhteille. Valta myös henkilöityy tavalla, joka oli alkuperäisille demokraateille kauhistus. Edustuksellinen demokratia vain edustaa demokratiaa.
Mutta toivon vielä kahta asiaa. Toivon selvitettävän ne areenat, jotka kansallisella päätöksenteolla voidaan erottaa maantieteellisestä aluejaosta omiksi toimijoikseen. Osuuskuntarakenne on hyvä malli siitä, mitä tämä tarkoittaisi. Aihepiirit tulisi irrottaa tietoverkoissa toteuttamiskelpoisista kuntien vastuulla olevista palveluista. Joitakin lakisääteisiä asioita hoidetaan jo valtakunnallisesti näin, esim. vakuutukset.
Voisi etsiä myös globaaleja toimijoita, kuten internetin ICANN, joissa käyttäjien demokratia tai kansalaistoiminta on olennainen vaikuttaja. Suomi voisi valtiona edistää tämänsuuntaisten rakenteiden yleistymistä. Etäisenä tavoitteena olisi virtuaalitodellisuuden kehittyminen omaksi valtiokseen omine lakeineen. Kansalliset lait eivät sinne kuitenkaan ulotu. Kansalaisoikeuksia siellä ei vielä ole. Läänityslaitos siellä kuitenkin toimii ja vieraiden valtioiden vakoilu.
Suomessa virtuaalimaailman tulisi muodostaa oma vaalipiirinsä niitä varten, jotka eivät katso kuuluvansa johonkin maantieteelliseen vaalipiiriin. Nykyinen jako silpoo sen "paikan" intressit nykyisten vaalipiirien sekaan silpuksi. Siinä, missä poroalueen kansanedustajat voivat vetää kotiinpäin ja saavat oman vaalipiirinsä porukoilta paljon ääniä, ei ole mitään tietoverkkoihmisten vaalipiiriä, jossa ääniosuus konsentroituisi. Se eturyhmä ei saa helposti ketään läpi. Internetiä tulisi ajatella omana alueenaan ja niitä, jotka siellä aikansa käyttävät, sen vaalipiirin rekisteröityneinä asukkeina.
Tämä voi ensin kuulostaa omituiselta, mutta territoriaalisilla alueillakin on omat ehdokkaansa ja intressinsä, joita alueilta valitut ajavat. Internet-väen intressit eivät tule ajetuiksi, koska väellä ei ole omia ehdokkaita samalla tavalla kuin territoriaalisilla intressialueilla. Internet-puolue voisi saada hyvinkin suuren kannatuksen omassa vaalipiirissään. Tietysti tämän voisi nimetä valtakunnalliseksi vaalipiiriksi, johon kuuluisivat ulkomailla asuvat ja kaikki, joiden intressi on enemmän valtakunnallisesti suuntautunut. Edustajamäärä olisi luonnollisesti alueelle rekisteröityneiden äänestäjien määrän mukainen. Kiitän kutsusta ja mielenkiinnosta.