IV Suomen ja Viron ystävyyskuntakokous Kotkassa 7.-8.9.2005
Tulevaisuudentutkijan puheenvuoro
Tutkija Risto Linturi
Arvoisa yleisö,
viisikymmentä vuotta sitten isoisäni oli Vehkalahden nimismiehenä tässä Kotkan naapurissa. Hänelle evakkoon lähtö Karjalasta oli yhtä lähellä kuin Viron vapautuminen monelle teistä. Omat vanhempani, työelämän juuri aloittaneet sota-ajan lapset, maksoivat kuukausipalkkansa radiosta. Jääkaappi oli vain yhdellä sadasta, televisiota ei kenelläkään. Suomalaiset muuttivat kaupunkeihin. Valokuvissa lasten silmistä paistaa viattomuus. Yhteisöt olivat vahvoja ja normit selkeitä.
Maailma on muuttunut monella. Tavara, ihmiset ja tieto liikkuvat paljon aiempaa nopeammin – muutos on kiihkeämpää. Tulevat viisikymmentä vuotta näkevät autojen ja kauppakassien lentävän, robottipalvelijoiden kattavan pöydän, kotien pienoistehtaiden tuottavan pikkutavarat. Ihmiset ja eläimet ovat osin keinotekoisia, jotkut kuvittelevat elävänsä ikuisesti, toiset kääntävät säätimestä lisää mielihyvää aivoihin eivätkä jaksa murehtia. New Orleans ja Irak ovat yhä tavallisempia.
Otetaan hieman rauhallisemmin. Katsotaan joitakin megatrendejä, ensin ilmastoa.
Suunnittelin keväällä upotettavan rantasaunan yhdessä kotkalaisen rakennusmestarin Sakari Horton kanssa. Tammikuussa meitä ja Viroa vaivannut myrsky nosti veden saunan lattialle ja tuhosi lattian ja lämpöeristeet. Nyt sauna kestää vahingoittumatta hieman suuremmankin veden nousun. Ei tietysti sellaista, jonka Katrina aiheutti New Orleansin seudulle. Edellisenä vuonna kaadoin tontilta lähes sata kuivunutta puuta, joista pari oli selvinnyt ruotsinvallasta saakka hengissä – nyt oli ollut kuivempaa.
Ilmasto lämpenee. Se ei kuulosta pahalta täällä pohjoisessa, mutta lämpeneminen lisää ääri-ilmiöitä. Esimerkiksi Englannissa rankkasateiden määrä on yli kaksinkertaistunut 80-luvun jälkeen, vaikka sademäärä kokonaisuutenaan ei ole kasvanut. Aasiassa tarunhohtoinen Xanadu on nykyään hiekkamyrskyjen aavikkoa. Täällä ukkospuuskat tai trombit ovat entistä rajumpia. Yhdysvalloissa Katrinan taloudellinen tuho oli viisimiljoonakertainen oman saunamme vaurioihin nähden; ainakin Suomen koko vuoden bruttokansantuote. Kunnallistekniikka petti.
Kiipesimme puolisoni kanssa muutama vuosi sitten Kilimanjarolle. Reissu oli aivan upea, mutta jäätikkö siellä olivat vain kalpea aavistus vanhoihin valokuviin verrattuina. Napamerien jäätiköistä jo 40% on sulanut syntymäni jälkeen. Grönlannissa lämpenemisen ennustetaan olevan jopa seitsemän astetta ja eteläisimpien jäätiköiden valuma on viimeaikoina nopeasti kolminkertaistunut. Pelkkä Grönlannin jäätikön sulaminen nostaisi merenpintaa seitsemän metriä.
Helsingissä suuri joukko asuntoja jäi talvimyrskyssä veden valtaan, vaikka eivät olleet rannassa. Kunnallistekniikka petti, tulvavesi tuli viemäriverkoston kautta, sulkuventtiilit puuttuivat. Viidenkymmenen vuoden kuluttua, veden noustua pysyvästi, Helsinki voi olla hieman kuin New Orleans ennen pyörremyrsky Katrinaa – patovalleilla suojattu. Saarten ympäröimä Helsinki voi päästä vähällä, jos kunnalliset päättäjät ovat rohkeita ja kaukonäköisiä. Ehkä Tanskan ja Ruotsin välinen salmikin on padottu, Kotka ja Tallinnakin säästyisivät. Onneksi presidentinlinna on veden vallassa selvästi ennen omaa asuntoamme. Herääminen tapahtuu ajoissa.
Siperian ikirouta on nyt alkanut sulaa. Sieltä vapautuvia valtavia metaanipäästöjä ei ole toistaiseksi otettu mukaan lämpenemislaskelmiin. Toteutuva lämpeneminen on koko ajan ollut laskelmia suurempaa juuri tällaisten kerrannaisten vuoksi.
Viime syksynä näimme kesämökillä haikaran. Lintukirjojen mukaan se ei sinne kuuluisi, mutta Haikarat eivät enää Suomessa ole suuria harvinaisuuksia. Verkoista sain runsaasti meduusoja – ennen niitäkään ei täällä ollut. Veljeni näki Kotkan lähistöllä tänä keväänä pelikaanin. Perhoslajit ovat runsastuneet. Samaten tuholaiset. Lämpeneminen tapahtuu niin nopeasti, ettei pohjoinen luonto ehdi sopeutua.
Yhdistynyt Eurooppa voi näihin asioihin vaikuttaa, Suomi tai Viro yksin eivät.
Jätetään ilmastokysymys.
Internet ja kännykät ovat tuoneet maailman sormenpäihimme. Ennen yhteistä oli paikka, nyt yhteistä voi olla virtuaalinen paikka. Yhteistä voivat olla myös arvot, normit ja palveluinfrastruktuuri.
20 tuhatta kiinalaista nuorta järjestää kuvapuhelimillaan virtuaalisia nakubileitä internetissä. Yrityksille netti on automatisoidun hallinnon ja tiedonvaihdon koneisto. Monille se on massiivinen reaaliaikainen kirjasto maailman kaikkeen tietoon. Virossa kehitetty nettipuhelin Skype horjuttaa entisiä talouden jättiläisiä, teleoperaattoreita. Google, Yahoo ja Microsoft pyrkivät nyt Skypen kanssa kilpasille. Kuntien palvelunumerot eivät Skypeä suosi – kunnat suosivat vielä vanhoja dinosauruksia.
Kymmenen vuotta sitten ilmaiset puhelut ennustettiin. Enää puheluista ei tarvitse maksaa. Tietoliikenne voi mullistaa kuntiakin. Taipein pormestari Ma kävi Helsingissä muutama vuosi sitten tutustumassa käynnistämääni Helsinki Arena –projektiin. Nyt hän on vienyt ajatuksia omaan suuntaansa paljon pidemmälle.
Maailmassa on vielä karismaattisia uudistuskykyisiä kuntajohtajia. Pormestari Ma näki tietoliikenteessä ratkaisun Taipein liikenneongelmiin. Taipei on nyt monen muun kunnan tavoin pystyttänyt julkisen langattoman internetin WLANin kuntalaisten käyttöön. WLAN-kännyköillä myös puhelut ovat maksuttomia. Teknologia näihin tarpeisiin on niin edullista, että suurimmaksi kustannukseksi operaattoreille alkaa muodostua asiakashankinta ja laskutus – markkina ei toimi. Toivottavasti kunnatkin joskus vastaisivat näihin maksuttomiin puheluihin.
Valitettavasti kunnat ovat usein tottumattomia ottamaan uusia haasteita. Muut kuin historian urauttamat yhteiset asiat jätetään markkinoiden hoitoon, vaikka markkinat eivät niitä kunnolla hoida. Adam Smith oli väärässä. Kaunis Mieli elokuvan Nobel-palkittu John Nash osoitti, että markkina ei yleensä saavuta uusia optimitiloja ilman pakottavia kollektiivisia päätöksiä. Vanhoista vastuista ei toisaalta luovuta.
Miksi kunnat osaavat hoitaa vesijohdot ja viemäröinnit ja katuverkon? Samat asiat, joista antiikin roomalaiset huolehtivat. Jules Vernen aikaista metroa ajatuksellisesti uudemman infrastruktuurin kehittämiseen ei kyetä. Näkemystä ja rohkeutta tuntuu puuttuvan. Laajan tuen saaminen vaatii myös poliittista kykyä ja tahtoa.
Yllättävän monet asiat voidaan hoitaa verkossa paikasta riippumatta. Ihmiset myös liikkuvat hyvin laajasti. Useimmat hallinnon rakenteet ovat silti sidoksissa aikaan ja paikkaan. En tiedä, onko vastikään Suomessa ehdotettu aluekuntamalli hyvä, mutta sen tiedän, että nykyinen on huono. Ajasta ja paikasta riippumattomat tai matkoilla käytetyt palvelut tulisi muuttaa verkottuneen yhteiskunnan rakenteita vastaaviksi. Vanhassa osuuskunta-ajatuksessa oli paljon tällaisia piirteitä – osuuskunnan rajat eivät olleet maantieteelliset rajat – demokratia silti toimi ja ihmiset hoitivat yhteisiä asioitaan. Vakuutusosuuskunnat osoittavat, miten lakisääteisiäkin rakenteita voidaan järjestää verkostomaisesti ja demokraattisesti.
Kuntauudistuksesta ja demokratiasta puhutaan nyt koko ajan vain maantieteellisin termein, vaikka ihmisten ei enää tarvitsisi olla asioidensa hoidossa paikkaan sidottuja. Nyt asuinpaikan saa valita, mutta samassa jäykässä paketissa saa sitten kaiken muun. Verkostomaisuus merkitsisi suurempaa valinnanvapautta. Verkostomaisuus avaisi myös ihmisten suoran yhteistyön valtiorajoista riippumatta.
Yhteistyö rajojen yli kuulostaa hierarkkiselta ja ihmisiä etäännyttävältä ongelmalta. Keskiajan Eurooppa ei ollut rajojen kahlitsema. Erilaiset verkostot eivät tunnistaneet valtiorajoja. Jopa osa valtioista oli maantieteellisesti epämääräisiä kuten Hansaliitto. Virtuaalikunnat ja valtiot ovat tulevaisuuden Euroopan haaste. Yhteinen Eurooppa mahdollistaa verkostoitumisen rajoista välittämättä ja yhteiset verkostot yhdistävät. Kuntien ja valtioiden tulisi avata palveluitaan lokerot ja rajat ylittäville verkostoille.
Liikkuvuus on lisääntynyt ja tuottavuus kasvanut. Kaaosteorian keksijä David Ruelle totesi, että taloutta voi verrata vesikattilaan. Kun energiaa lisätään, syntyy ensin aaltoilua, sitten ristiaallokkoa ja sitten pyörteisyyttä. Tehokkuuden ja liikkuvuuden lisääntyminen lisää automaattisesti katastrofeja.
Kaaosteorian ja kompleksisuuden teorian tutkijat ovat todistaneet, että informaation käsittely on tehokkainta kaaoksen reunalla. Jäykät rakenteet eivät sopeudu eivätkä käsittele informaatiota tehokkaasti. Dynaamiset rakenteet ovat tehokkaita, mutta myös alttiita häiriöille. Munakasta ei saa rikkomatta munia. Tässä ei ole vastauksia, vain kysymyksiä. Elämä tehokkuuden äärirajoilla vaatii rohkeutta.
Tehokkuuden kasvun havaitsemme nykyään terroristien toiminnassa. 9/11 ja Irakin siltaturma osoittivat, miten tehokas terroristi nyt surmaa tuhansia kerrallaan. Kymmenen vuoden kuluttua luku voi olla kymmenen tuhatta, sitten sata tuhatta ja miljoona. Viidenkymmenen vuoden kuluttua terroristit voisivat tämän trendin mukaan jo tappaa sata miljoonaa ihmistä kerralla. Sitä aiemmin maailma on joko muuttunut poliisivaltioksi tai läpinäkyväksi yhteiskunnaksi, jossa kukaan ei voi kaivaa nenäänsä ilman, että joku naapuri huomaa. Läpinäkyvyyden kaipuun huomaa jo siinä, ettei Lontoon metroon enää kovin moni uskalla repun kanssa mennä.
Internet on omalla tavallaan vaarallinen paikka. Kiristyskirjeen voi lähettää anonyymisti, uhkauksen, esimerkiksi maineen pilaamisen tai palvelunestohyökkäyksen, voi toteuttaa anonyymisti ja jopa rahat voi ottaa vastaan anonyymisti. Olemme saaneet amerikkalaisten johdolla aikaan maailmanverkon, jossa kansalaiset eivät enää näe toisiaan. Ainoastaan kaikkia vakoileva isoveli voi pitää rikollisuuden kurissa. Ironista on, että isoveljen olisi voinut välttää, jos verkkoon olisi ajoissa lisätty julkista jäljitettävyyttä suosivia mekanismeja. Näitä yksityisyyden suojaansa palvovat amerikkalaiset pelkäsivät isoveljeä enemmän.
Internet on yksi tulevaisuudentutkimuksen haasteista. Ihmisten keskinäinen organisoituminen etäisyyksistä riippumatta reaaliajassa ja lähes kustannuksitta avaa mahdollisuuksia. On vaikea kuvitella, mihin se nakubileiden ja virusten lisäksi johtaa.
Tulevaisuudentutkimus on parhaimmillaan tulevaisuuden keksimistä. Jules Verne on hyvä esikuva. Hän totesi vuonna 1863, miten sadan vuoden kuluttua tuotannon pääomavaltaistuminen, kasvoton omistus ja kasvoton tekeminen johtavat siihen, ettei kreikkaa ja latinaa enää opeteta kouluissa eikä runoutta arvosteta. Palvellaan vain teknokraattista tehokkuutta ja rahaa. Kaikki liittyy teknologiaan tavalla tai toisella.
Nähtäväksi jää vielä, merkitseekö internetin maailmankylä paluuta yhteisölliseen arvomaailmaan, salaisuuksien katoamista ja verkostomaista luottamusta. Nythän emme niinkään luota toisiimme vaan luotamme yhteiskunnan laitostuneisiin rakenteisiin. Ennen kylä oli se yhteisö, jossa asiat hoidettiin, nyt uudet yhteisöt ovat tietoverkoissa kiinteitä, mutta maantieteellisesti hajallaan. Seinänaapurit elävät aivan eri maailmoissa. Kuuluisan sosiologin, Manuell Castellsin mukaan tämä on tulevaisuuden suurimpia ongelmia. Ratkaisujakin on tutkittu: Netville oli kanadalainen kokeilu, jossa kaupunginosan verkottaminen ja yhteisöllisten palveluiden tarjoaminen paransi olennaisesti naapuruston keskinäisiä suhteita.
Megatrendeistä ikääntyminen on yksi huomattavimpia. Eläkeikä tulee nousemaan elinikäodotteen noustessa. Laskelmissa ei kuitenkaan ole otettu huomioon geeniterapian, kantasoluhoitojen, keinoelinten kasvatuksen ja muiden mahdollisten terveydenhoidon läpimurtojen vaikutusta elinikään. Voi olla, että esimerkiksi mitokondrio opitaan korvaamaan synteettisellä nanoteknologisella laitteella.
Joillakin keksinnöillä voi olla kymmenien vuosien vaikutus väestön elinikäodotteeseen. Hiirillä näitä tuloksia on jo saatu. Vaikutukset terveydenhuollon kustannuksiin, eläkejärjestelmään, vakuutusyhtiöihin, yhteiskunnallisiin asenteisiin ja eriarvoistumiseen olisivat radikaaleja. Viidenkymmenen vuoden kuluttua nykyisen eläkeiän ylittäneitä voi olla yli 50% väestöstä, äänestäjistä jopa 2/3 osaa.
Teknologia kehittyy nyt erityisen nopeasti lääketieteessä, mutta myös biologit kehittävät omia ratkaisujaan. Kiinassa ja Intiassa kehitetään suolaisessa vedessä kasvavaa riisiä. Se saattaisi olla laajinta ihmisjoukkoa koskettava keksintö maailmanhistoriassa. Nopeasti lisääntyvän kuivuuden ongelmiin voi olla useita ratkaisuja. Osa biologien ratkaisuista tai erehdyksistä varmasti koskettaa myös meitä.
Moniin nykyisiin ongelmiin on jo keksitty ratkaisut. John Nashin teoriat unohtanut julkinen valta jättää ongelmat markkinoille. Markkinat eivät kollektiivisia ratkaisuja tee. Edes Internet ei syntynyt markkinoiden kautta vaan julkisen rahoituksen kautta. Uusia mahdollisuuksia olisi jatkuvasti, mutta ne jätetään käyttämättä kollektiivisen ajattelun ja kyvyn puuttuessa. Puoluejako on vanhentunut. Alue- ja puoluerajat ylittäviä ja sirpaloituneita intressejä ei kukaan kykene kunnolla kokoamaan.
Esimerkiksi rakennusala ja rakennusten valvonta sekä huolto ovat paljon autoja isompi asia. Kuitenkin autot ovat täynnä mittareita ja mukavuuksia, katsastustoiminta on tehokasta ja huolellista. Asunnot ja jopa koulut homehtuvat ilman kontrollia.
Rakennusalan viranomaismääräykset ovat kuin tietotekniikkaa ja automaatiota ei olisi koskaan keksitty. Infrastruktuuriin tämä liittyy siten, että kaikki pelastustoimeen, muuhun turvallisuuteen, vanhustenhuoltoon ja erilaisiin palveluihin liittyvä automatisoinnin vaatima infrastruktuuri puuttuu. Asunnot, jotka aiheuttavat autoja paljon enemmän haittoja, saavat olla lähes kaikelta valvonnalta rauhassa. Jopa kouluissa ongelmia selvitetään vasta sairastumisten jatkuttua vuosikausia.
Me elämme huomioyhteiskunnassa. On paljon asioita, jotka ovat mahdollisia, mutta niiden läpivienti voi edellyttää yhteisen tahtotilan syntymisen. Joskus se on yhteensattumien summa, toisinaan karismaattisen johtajan tai loistavan myyntitykin ansiota. Infrastruktuuria tai muuta yhteistyötä edellyttävä tulevaisuus on siksi vaikeasti ennustettavissa.
Nämä ajatukset olivat hajanaisia, kuten tulevaisuuskin. Kiitoksia mielenkiinnosta.