TIETOTEKNIIKKA JA TULEVAISUUDEN HAASTEET

TIETOTEKNIIKKA JA TULEVAISUUDEN HAASTEET –YHTEISKUNTA TEKNOLOGIAN PYÖRTEISSÄ

Risto Linturi, tulevaisuudentutkija, www.linturi.fi

Arvoisat kuulijat,

luolaihmiset olivat taitavia monessa asiassa. Biologisesti emme heistä eroa, mutta meillä on enemmän edeltävien sukupolvien keräämää tietoa. Se siirtyy kielen rakenteissa, tarinoissa, työkaluissa, infrastruktuurissa, tavoissa ja tottumuksissa. Ekonomistit eivät kunnolla ole saaneet mitatuksi tietotekniikan vaikutusta tuottavuuteen, mutta ilman tietotekniikkaa emme osaa valmistaa edes kivikirveitä.

Sarsin luontainen leviämistahti tuntuu monien tilastojen valossa olevan yli 10% päivässä. Kaksi kuukautta sitten WHO raportoi parista sadasta tapauksesta ja muutamasta kuolleesta. Ilman tehokasta tiedonkeruuta ja mahdollisten levittäjien eristämistä tauti olisi 10% päivätahdilla tarttunut kahdessa kuukaudessa pariin sataan tuhanteen ja kesän tai vuoden loppuun mennessä jo miljardiin ihmiseen. Kuolleita olisi jokaisen lähipiirissä. Nyt vaikuttaa siltä, että laajamittaisella tiedottamisella ja kontaktitietojen käsittelyllä taudin leviäminen saadaan pysymään kontrollissa, vaikka se onkin pahimmissa tautipesäkkeissä vaatinut melkoisia elintapojen muutoksia, joihin esimerkiksi Taiwan ei vielä ole ollut valmis, koska 10% tahti jatkuu tänäänkin.

Mustan surman aikaan jotkut kaupungit säilyivät ampumalla kaikki kaupunkiin pyrkijät. Toisissa jopa 90% väestä kuoli. Kiinassa karanteenin rikkojia uhataan nyt samalla tuomiolla, tiesulut ovat yleisiä, mutta ilmeisesti aseita ei ole vielä käytetty.

Tietotekniikan seurauksena erilaiset kaupalliset ja hallinnolliset transaktiot ovat muuttuneet vaivattomiksi, vaikka kokonaisuus onkin monimutkaistunut. Kymmenien tuhansien vuosien mittaisen vaihdantatalouden jälkeen Irakin alueella asuneet sumerit keksivät, ettei vaihtoa tarvitse suorittaa heti. Temppelit pitivät kirjaa kuka kenellekin on velkaa. Tuhansia vuosia myöhemmin Lydiassa metallinpaloihin painetut leimat – raha – vapautti tästä valtiontalouden keskitetystä kirjanpidosta. Kreikkalaiset eivät enää piirtäneet kirjanpitoa savitauluille, mutta väki oli liikkuvaista eikä sotilaille voinut antaa palkkaa, joka painaisi paljon tai kävisi maksuksi vain kotikaupungissa.

Nykymaailmassa raha voitaisiin taas unohtaa ja tavallaan unohdetaankin. Tilisaldot kirjautuvat maailmankylässä rahan liikkumatta kuin sumereilla ikään, eikä enää ihmetellä, jos internetissä Amazonista tilattu kirja tulee lähipostiin halvemmalla kuin keskustan kirjakaupasta noudettuna, jos kaupassa ylipäänsä haluttua kirjaa on.

Suomi johti mobiiliteknologian kärjessä muutaman vuoden ajan. Peruspalvelut tekstiviesteineen ovatkin muuttaneet ihmisten vuorovaikutusta yllättävän paljon. Päätöksenteko on nopeutunut ja asiantuntemus tavoitetaan tilanteen vaatiessa.

Mobiilimaksaminen ja sähköinen allekirjoitus jäivät operaattorikurjistumisen ja valtapiirien taistelun jalkoihin. Niitä otetaan monissa muissa maissa Suomea joutuisammin käyttöön. Etelä-Korea on hyvä esimerkki. Kassapäätteitä varustetaan bluetooth-yhteyksillä, jotta kännykkämaksaminen olisi mahdollisimman vaivatonta. Meillä näpytellään vielä tekstiviesteillä parkki- ja ratikkamaksuja.

Tietoverkossa kaikki kaupat ja palvelut ovat toistensa vieressä. Hakukoneet löytävät hyviä tarinoita käyttökokemuksista. Sähköpostin ja tekstiviestien avulla suuret ihmisjoukot voidaan mobilisoida osoittamaan mieltään kansainvälisen valuuttarahaston kokousta vastaan tai viehekalastuksen puolesta. Orwellin 1984 kertoi, miten teknologian avulla rakenteet saadaan jäykiksi ja kontrolli kovaksi. On käynyt päinvastoin. Ihmiset voivat kytkeytyä ja muuttaa kytkentöjään yhä nopeammin ja vaivattomammin ja yhä laajemmassa mitassa.

70-luvulla fyysikot ihmettelivät kovasti pyörteiden olemusta. Mikään silloinen fysiikan laki ei kyennyt selittämään ilmiötä. David Ruelle on toinen teorian keksijöistä. Monimutkaisen selityksen jälkeen Ruelle vertaa vesikattilaa kansantalouteen. Kun vettä lämmitetään, liikkuvat molekyylit enemmän ja vapaammin suhteessa toisiinsa. Lämmitys vastaa yhteiskunnassa teknologista kehitystä, jota tuottavuuden nousun myötä tuo järjestelmään lisää energiaa. Ennen pitkää veden pinta aaltoilee kuten suhdanteet. Lämmön vielä lisääntyessä alkaa ristiaallokko ja sitten pyörteisyyttä. Ruelle toteaa, ettei pyörteinen järjestelmä tunne mitään tasapainotilaa ja siihen pyrkiminen vain voimistaa äkillisiä muutoksia. Pyörteitä ei siis voi työntää, vaikka niitä voikin houkutella teoriaan liittyvien outojen attraktoreiden avulla. Hyvä esimerkki oudosta attraktorista on Attac-liike, jonka momentti hiipui toiseen outoon attraktoriin, 9/11-ilmiöön.

Sotatieteen laitoksella kompleksisuuden teoriaa tutkinut Ilachinski toteaa, että kompleksin järjestelmän voi oikein ajoitetulla hyvinkin pienellä ja onnistuneella interventiolla ohjata aivan uuteen suuntaan. Al Qaidan ilmeinen tarkoitus New Yorkin ja Washingtonin lentokoneiskuilla oli horjuttaa Saudi Arabian hallitusta kärjistämällä arabien ja USA:n välejä. Resurssien huvettua iskut ovat nyt suorempia – Marokon ja Saudi-Arabian esimerkkien mukaan. Eilinen Algerian maanjäristys tuskin kuitenkaan oli Al Qaidan syytä. Monet länsimaiset ihmiset muuttavat parhaillaan arabimaista pois.

Clinton kuvasi hieman ennen Afganistanin sotaa pitämässään esitelmässä, miten huonosti FBI:n tietojärjestelmät toimivat. Epäilyttävät tiedot eivät yhdistyneet ja siksi pienimuotoista operaatiota ei yksittäisistä huomioista huolimatta tunnistettu ajoissa. Hän kertoi, että FBI:n eri yksiköiden tietokannat eivät ole yhteydessä toisiinsa.

Yhä vähemmällä voi saada aikaan yhä enemmän. Pieni mutaatio flunssaviruksessa ja tarttuminen muutamaan tuhanteen ihmiseen vähentää lentomatkustajien määrää paikoin kolmanteen osaan aiemmasta ja pudottaa Aasian kansantuotteen kasvulukuja kolmanneksella. Sarsia ennen sanottiin, että kaikki maailman ihmiset ovat kuuden kädenpuristuksen etäisyydellä toisistaan. Monet kädenpuristukset ovat muuttuneet kumarruksiksi ja videoneuvotteluiden suosio on kasvanut. Sars voi muuttaa maailmaa yhtä pysyvästi kuin kännykkä tai internet. Sata Ilmiötä –kirjassa kuvasimme muutama vuosi sitten Ilkka Hannulan kanssa etiäisen, joka siirtää hahmomme ja aistimme nopeasti mihin tahansa maailman kolkkaan. Nyt niillä olisi kysyntää.

Tietotekniikka sai alkunsa työläiden laskutoimitusten automatisointina. IBM ohjasi kehitystä kortistoja korvaavien tiedostojen suuntaan. Cobol ja Fortran olivat aikansa keksintöjä. Tietokannat auttoivat käsittelemään samoja tietoja useista eri sovelluksista ja tietoliikenne useista eri toimipaikoista reaaliaikaisesti. Kaikki nämä muutokset ovat vaikuttaneet toimintatapojen lisäksi siihen, mitä ylipäänsä voi tehdä voitollisesti.

Internetin ja kännyköiden avulla työn voi tehdä missä tahansa. Netin myötä standardoituneet sovellusten väliset rajapinnat ja selainkäyttöliittymät mullistavat koko järjestelmäajattelun. Tietojärjestelmiä ei todellisuudessa voi enää suunnitella. Tiedosto- ja eräsiirtoaikaan käyttäjät suunniteltiin ja ohjeistettiin järjestelmän osiksi. Tietokantojen tultua käyttäjien vapausasteen lisääntyivät, mutta järjestelmä oli edelleen suunnittelijan kohde ja käyttäjät ainakin periaatteessa komennettavissa.

Nykyään käyttäjät voivat olla asiakkaita, muiden sidosryhmien aiemmin tai myöhemmin tekemiä sovelluksia tai hakkereita. Tietojärjestelmää ei enää suunnitella, suunnitellaan paloja, jotka keskustelevat verkossa vellovien nykyisten tai tulevien palojen ja ihmisten kanssa. Itsepalvelu ja tietojärjestelmien vapaa liitettävyys ovat internetin vaikutuksesta avanneet kokonaan uuden maailman. Vanhat tavat eivät tietysti kuole, mutta niiden varaan laskevat yritykset voivat kuolla.

Tapasin viime viikolla nuoren vakuutustarkastajan, joka kirjoitti raportin kynällä itsemonistuvalle lomakkeelle, otti kuvat perinteisellä kameralla. Neliömittaukseen hän käytti lasermittainta. Siihen hän oli voinut itse vaikuttaa. Ehkä asia on harkittu parhaaksi näin, mutta kuvittelen, että multimediaviesteistä, kamerakännyköistä ja internetistä voisi olla paljon enemmänkin hyötyä. Syystä tai toisesta tietojärjestelmien kehitystahtia on hidastettu Suomessa huomattavasti. Toivottavasti vain tilapäisesti. Ilman automaatiota tuottavuuden kasvu otetaan selkänahasta. Hänelläkin oli kiire.

Riskit ovat kasvaneet. 50 tuhatta lasta kuolee edelleen joka päivä siihen, että lääkkeet eivät ole heitä varten. Mutta sitä ei pidetä riskinä, koska heillä ei ole omaisuutta eikä juuri tulevaisuuttakaan. Maailmaa mullistava riskin toteutuma oli, kun World Trade Center tuhoutui ja muutama lentokone siinä samassa. Vakuutusyhtiöt muuttivat hinnoitteluaan. Myös sarsin vuoksi monet vakuutusyhtiöt muuttivat vakuutustensa ehtoja.

Monet yllätykselliset tuhot ja terroriteot tulevat olemaan vaikutuksiltaan paljon aikaisempaa suurempia. Ihmettelen, jos seuraavan kymmenen vuoden kuluessa yksittäiseen terroritekoon ei kuole 50 tuhatta ja kahdenkymmenen vuoden kuluessa miljoonaa ihmistä. Jos sars olisi ollut terroristien kehittämä ja yhtä tehokkaasti levitetty kuin taannoinen pernaruttopulveri, olisi siihen varmaan jo kuollut miljoonia.

Epävarmuus lisää vakuutusten kysyntää, mutta samalla vakuutusten tarjonta muuttuu haastavammaksi. Moninaiset riskit ja riskien muutokset vaativat tietojärjestelmiltä paljon. Myös asiakkaiden kyky pelata vakuutuspeliä saattaa aiheuttaa haasteita.

Craig Venter lupaa henkilökohtaisen geenikartan nyt miljoonalla dollarilla. Muutaman vuoden päästä tuhat yleisintä perinnöllistä tautia voidaan seuloa halvalla nanokiteillä kanavoidulla reagenssirompulla, johon pudotetaan veritippa ja laitetaan kotimikron romppuasemaan pyörimään laserin analysoitavaksi. Jos nykyistä lakia ei muuteta, tietää vakuutuksen ottaja oman riskinsä vakuutuksen antajaa paremmin ja sellainen peli ei yleensä pelinhoitajalle kannata. Vielä pahemmin vapaaehtoisiin eläkevakuutuksiin purisivat elämää olennaisesti pidentävät hoidot.

Tietojärjestelmien alue on jatkuvasti laajentunut. Seuraavien parin vuosikymmenen aikana palvelurobotit soittavat ruokailun aikana pianoa, korjaavat astiat ja saattavat laittaa yksinkertaisia ruokia. Kotona pakastearkun kokoisessa kotitehtaassa miniatyrisoidut teollisuusrobotit valmistavat joustavalla tuotantolinjalla internetistä tilattuja tavaroita. Lapset suunnittelevat itsevalaisevien geenikasvien kukintoja.

Maailma muuttuu – telepatiasta ei enää puhuta, koska kännyköiden kautta se saatiin jokaiselle. Treffit tehdään keskustaan puolen päivän maissa – tarkemmin ei kännykkäaikana tarvitse sopia. Eksyminenkin on jo yhtä harvinaista kuin turha odotus. Seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana muutokset ovat paljon suurempia kuin viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana. Ehkä yhtä suuria kuin Vernen ajasta nykyaikaan. Vernen aikana ei vielä käytetty vessapaperia. Eikä kyllä Ranskassa juuri vessojakaan. Sokkeloiset puutarhat olivat sitä varten. Arvomaailma muuttuu ja käytöstavat sen mukana.

Arvomaailman muutosta ennakoi Jules Vernen 1863 kirjoittama kirja, Pariisi 1900-luvulla. Kirja kuvaa, miten tuotannon pääomavaltaistuessa ihmiset muuttuvat kasvottomiksi liukuhihnan osiksi sekä työn tekijöinä että omistajina. Verne sanoi tämän johtavan kannattavuuden ja tehokkuuden palvontaan ja siihen, että runouden arvostus laskee ja vuoteen 1960 mennessä kreikan ja latinan opetus kouluissa loppuu. Filosofit puhuivat samoista asioista viime vuosisadan alussa ja sosiologit puolta vuosisataa myöhemmin. Chaplin esitti nykyaikansa siinä välissä.

Alvin Toffler selitti menestysteoksessaan Kolmas Aalto, miksi tämä arvomaailman itsekeskeistyminen kuuluu toisen aallon teolliseen logiikkaan. Ydinperhe piti saada maalta kaupunkien tehtaisiin. Vanhan ajan kunnia velvoitti hoitamaan isovanhemmat ja heikossa asemassa olleet muut sukulaiset.

Heidät piti ilman tunnonvaivoja saada jättää yhteiskunnan kontolle ja muuttoliikettä estäneet kunnian ja yhteisöllisen luottamuksen rakenteet piti korvata yhteiskunnan sopimuksellisilla ja juridisilla rakenteilla ja yhteiskunnallisella arvomaailmalla. Emme enää olleet vastuussa toinen toisillemme vaan yhteiskunnalle. Ei enää ollut naapurin asia, mitä teimme – vaikka olisimme potkineet mummoja kaduilla. Se oli meidän ja vallanpitäjän välinen asia ja tietysti toisinaan vakuutusyhtiön murhe.

Yksityisyyden suoja on tullut meille pyhäksi arvoksi jopa siinä mittakaavassa, että kritiikki sitä vastaan on vaikeaa. Halutaan kyllä hyväksyä pakon edessä joku viranomainen, joka ikään kuin edustuksellisesti vallanpitäjän kautta valvoo rikollisten tekemisiä, mutta naapureiden katseilta halutaan olla suojassa.

Kreikassa demokratian ajatuksiin kuului yksilön vapaus. Atomos merkitsee yksilöä myös ihmisistä puhuttaessa. Siitä huolimatta yksityinen kääntyy kreikan sanaksi idiotiko. Idiooteiksi kutsuttiin niitä yksilöitä, jotka eivät paljastaneet ajatuksiaan ja tilanteitaan, eivät osallistuneet demokratiaan.

Nyt alkaa olla ilmeistä, että yksityisyyden suoja on idioottien suojaa. Valtion järjestämä vakoilu on vain rakenne yksityisyyden suojan vahvistamiseksi ja hedonististen arvojen suojelemiseksi – jatkoa samalle idioottien suojalle. Mutta jätetään tämä polku ja palataan transaktiokustannuksiin.

Transaktiokustannusten laskun kautta ulkoistaminen on muuttunut hierarkioiden kautta hallinnointia edullisemmaksi. Alihankkijat pääsevät käsiksi yhteisiin tietoihin yhtä helposti kuin omat työntekijät – jopa satunnaisesti ja suunnittelematta.

Joustavat tuotantolinjat, logistiikan automaatio ja tietojärjestelmien jatkuva kehittyminen ovat johtaneet tilanteeseen, jossa kopioita syntyy halvalla, tavarat siirtyvät rajojen yli, tehtaasta asiakkaalle, lähes yhtä halvalla kuin tukkukaupasta vähittäisliikkeen varastoon.

Hakukoneestaan kuuluisa Google tarjoaa kahta mielenkiintoista kokeilupalvelua. Googlen News osoitti minulle, että tietokoneohjelma valitsee kiinnostavampia uutisaiheita etusivulleen kuin Reutersin tai CNN:n päätoimittajat – ja laajemmin. Googlen kysymyspalsta on esimerkki automaattisesta verkotetun freelancetyön välittämisestä, jota olen muutaman vuoden ajan odottanut. Googlen sivuille voi asettaa työtehtäviä ja hinnoitella ne. Tehtäviin ensimmäisen kelvollisen vastauksen antanut saa maksun. Maksumenettelyä en vielä ehtinyt selvittää, mutta on vain ajan kysymys, milloin ratkaisut ovat kelvollisia ja virtuaaliyritykset tätä todellisuutta.

Yksityisyyden suojan lisäksi olemme oppineet arvostamaan kännykän ja tietoverkon tarjoamia mahdollisuuksia. Asiat voi hoitaa ajasta ja paikasta riippumatta. Huomasin pari vuotta sitten, että tuosta vapaudesta oli tullut minulle niin tärkeä arvo, että tapaamisten sopiminen kalenteriin tuntui vaikealta. Olin niin kiintynyt vapauteeni, että koin ajan ja paikan sitomisen vapautta rajoittavaksi. Sovin nykyään mieluummin tapaamisia samaksi päiväksi tai huomiseksi kuin viikon tai kuukauden päähän – ja vielä mieluummin hoidan asian puhelimessa tai verkossa aikaa sopimatta.

Tarve ihmisten tapaamiseen kasvokkain ei ole kadonnut mihinkään, mutta tarve tyydyttyy koirapoluilla, kotona ja niissä tapaamisissa, jotka jäävät jäljelle entistä pidempinä. Ja voi olla, että sarsin pelko ylittää kuvapuhelinten pelon ja virtuaalisia henkilökohtaisia palvelupisteitä kokeillaan pian muuallakin kuin Turun saaristossa.

Kun transaktiokustannukset ovat laskeneet ja ulkoistaminen lisääntynyt, on ihmisten yhä useammin ja jokaisella organisaatioportaalla asioitava organisaation ulkopuolisten ihmisten kanssa. Ennen oli johtajien hyvä veli –verkostoja, joissa sopimuksia tehtiin ja luottamus toimijoiden kesken syntyi. Nyt luottamuksen piirin tulee olla paljon laajempi, jotta sopimiseen ja taustojen selvittelyihin ei tarvitse käyttää kaikkea aikaa. Turvallisuuden takaajia yrityksille ovat tietysti pankit, verottaja ja Luottokunta, mutta nämä eivät nykymaailman laajoissa verkostoissa riitä.

Yhä enemmän luottamus syntyy huhuista ja muusta maineesta. Nämä leviävät verkoissa laajemmin ja nopeammin kuin kyläraiteilla ja verkoissa alkaa olla mielipiteitä meistä jokaisesta. Kun maine tai kunnia käyvät tärkeiksi, nousee niiden arvostus jälleen korkeammalle. Samalla kiihtyy taistelu mekanismeista, joilla maineen menetys estetään öykkäröinnistä huolimatta. Idiootit haluavat salaisuutensa.

Joustavat tuotantolinjat, jakelulogistiikka ja internet ovat muuttaneet pelisääntöjä. Luovuudesta ja ainutkertaisten tuotteiden aineettomista oikeuksista on tullut tärkein vaurastumisen väline. Tämä näkyy myös arvomaailmassa. Luovuuden arvostus on noussut ja immateriaalioikeuksista taistellaan yhä kiivaammin. Jules Vernen aikaan niiden perään ei juuri kukaan kysellyt. Mestarit saivat rahansa mestaroinnista ja kopioiden tekijät kopioinnista. Kunnia oli keksijän tai säveltäjän suurin palkka.

Vapaus ajasta ja paikasta sekä tottumus helppoihin transaktioihin lisäävät sähköisen asioinnin tarvetta. Tällainen mekanismi muuttuu kierteeksi. Mahdollisuuksien lisääntyminen tuo lisää välineitä, tottumusta ja tarvetta. Luovuuden arvostuksen myötä impulsiivisuudenkin arvostus nousee. Erilaisuutta arvostetaan jo, vaikka läpi historian se on nähty enimmäkseen omituisuutena ja itsekeskeisyytenä.

Transaktiokustannusten aleneminen ja kehitys merkitsevät kompleksisuuden teorian mukaan pyörteisyyden lisääntymistä kaaoksen rajalla. Koska yhä pitemmälle etenevä ulkoistaminen helpottaa itseorganisoituvuutta ja tämä toimii tehokkaimmin kaaoksen reunalla, olemme koko ajan kasvavien riskien keskellä niin kauan, kuin nopea kehitys jatkuu. Fukuyaman mukaan ihmiset pitkän päälle itseorganisoituvat ja sosiaalistuvat hyviin suuntiin, mutta välillä nopeissa muutoksissa rakenteet sortuvat tai räjähtävät - tehokkuuden kasvaessa yhä kekseliäämmillä ja tuhoisammilla tavoilla. Tuhojen suuruudesta en siis ole yllättynyt, ellei joku kehittää autotallissaan tavan loukata miljoonia ihmisiä kerralla. Sadoista ja tuhansista on jo tulossa jokapäiväisiä uutisia.

Nykyäänkin on ihmisiä, jotka epämiellyttävien asioiden pelossa mieluiten hoitavat asiansa virastoissa ja kauppakeskuksissa tai asematorilla vierailematta. Pelot varmasti lisääntyvät ajansäästötarpeiden lisäksi. Pankit lisäksi ymmärsivät jo aikaa sitten, miten paljon helpompaa on, jos asiakkaat tallentavat itse tietonsa tietoverkkoihin.

Vähitellen sen ovat ymmärtäneet muutkin. Monet syyt ajavat sähköiseen asiointiin.

Johtaako kehitys amerikkalaistyyppisiin suljettuihin ja vartioituihin asuinalueisiin ja asiointialueisiin tai siihen automaation irvikuvaan, jossa me kaikki istumme nenä ruudussa käyttämässä sitä automaatiota, josta automaation meidät piti vapauttaa?

Edelleen ihmiset arvostavat toisten ihmisten neuvoja. Sähköisten palveluiden takaa on saatava helppo kontakti vaikka puhelimitse. Silti hyvin harvalla webbisivulla on painonappi, joka kytkee ip-puhelun. Webbisivuilta ei juuri henkilökohtaista palvelua saa ja osittain siksi ihmiset edelleen kuormittavat runsaasti muita kanavia. Useimmat ihmisten kysymykset alkavat sanoilla: “Minulla on sellainen tilanne tai ongelma…” Tuollaiseen kysymykseen on koneen hyvin vaikea vastata eikä se kunnolla löydy hakupuista vaan vaatii empaattisen asiantuntevan ihmisen. Luotettavuus vaatii, että palvelulla on kasvot ja ihminen, jonka voi ainakin haukkua, jos palvelu epäonnistuu.

Globalisaation ja tribalismin lisääntyessä yhä useampi ihminen kokee yhteenkuuluvuutta muihin kuin ympärillään oleviin ihmisiin. Nykyajan hullujen ja itsekkäiden on paljon entisiä helpompi aiheuttaa tuhoa vaikkapa sähköisen asioinnin keinoin. Joka vuosi keksitään yhä tehokkaampia tuhoamistapoja ja kaupungit sekä muut logistiikan vaikutuspisteet tihenevät. Vakoilulla kehitystä ei estetä.

Toivon, että verkottumisen dynamiikan vuoksi avoimuus lisääntyisi. Toivon, että siirtyisimme David Brinin Transparent Societyn kuvaamaan yhteiskuntaan, jossa seinät ovat lasia ja naapurien muihin vaikuttavat teot näkyvillä. Olemme menossa siihen suuntaan. Bugbearin jakelemana sain taannoin varsin ison määrän minulle ilmeisesti kuulumatonta sähköpostia. Huhut kulkevat ja kaikki paljastuu kuin vanhassa pikkukylässä pikkupoikien kurkkiessa jokaisesta oksanreiästä.

On tietysti hankala ajatus, ettei saa kaivaa nenää rauhassa. Mutta vallanpitäjä ei voi käyttää vakoilutietojaan väärin, jos hekään eivät saa kaivaa nenäänsä rauhassa. Ja yhteisistä asioista välittäminen väistämättä lisääntyy, jos koiraansa ennen rauhassa hakannut kylänmies tietää, että siitä eivät muut pidä. Yhteisöllinen arvomaailma syntyy vain sitä kautta, että yhteisö tietää, miten yksilöt toimivat.

Toisena vaihtoehtona on sitten se kieltojen ja keskitetyn valvonnan – totalitarismin uhan polku. Mitään helppoa ratkaisua ei ole – on pään pensaaseen laittamista, jos ajattelemme, että ongelmat ratkeavat vakuuttelemalla toisillemme, että lasten kanssa täytyy viettää aikaa ja väkivaltaohjelmia vähentää. Tästä huolimatta teen pääosan töistäni nykyään kotona ja suosittelen sitä muillekin.

On selvää, että nämä arvomaailman ja yhteiskunnan rakenteiden murrokset vaikuttavat siihen, mitä ja miten liiketoimintaa tehdään. Läpinäkyvyys, vallankäytön hierarkkisuus ja terrorismi vaikuttavat rahoituksen ja vakuutusmaailman kiemuroihin monella tavalla. Rahanpesun valvonta, riskiluokituksien seuranta ja poliittisten liikkeiden mukaan ryhmittyvät yritykset ovat vain yksittäisiä esimerkkejä. XML, Java, Linux, .Net, internet, Windows ja tulevat tekniset valtavirrat eivät ole muutosten syitä vaan vastauksia talouden ja yhteiskunnan rakenteiden paineisiin.

Hyvää ja kehittävää tulevaisuutta.