Vanajanlinna /Metsänvartijan tila 10.09.2002
TULEVAISUUS JA OHJELMISTOLIIKETOIMINNAN HAASTEET
Risto Linturi, tulevaisuudentutkija
Arvoisa yleisö,
Tulevaisuuden tutkiminen on käytännössä nykyisyyden ja menneisyyden tutkimista. Tilasin elokuussa suoraan kustantajan verkkokaupasta valtateknologioiden historiaa käsittelevän kaksiosaisen kirjan “Sources of Social Power”. Kirja kuvaa, miten erilaiset innovaatiot, esimerkiksi rauta, orjuus, uskonto ja valtio, ovat auttaneet vallankäyttäjiä. Tilaaminen sujui hyvin – käyttöliittymä oli selkeä, salaus luotettavan tuntuinen ja tilausvahvistus täsmällinen. Perjantaina kiirehdin postiin. Cambridgen paketissa oli vain kakkososa ja ilmoitus, että ensimmäinen osa on jälkitilauksessa, toimitusajasta ei ole tietoa. Rahti ja toisen osan hinta oli laskutettu Eurocardilta.
Kuka lie älyn jättiläinen määritellyt ohjelmiston. Mitä teen kakkososalla? Miksi myyjän virheen vuoksi minun pitää maksaa kaksi rahtia? Kysyivät sähköpostiosoitteeni, mutta eivät sitä ongelmatilanteessa käyttäneet. Ottivat rahat, vaikka toimitus ei ollut sovitun mukainen.
Automaatit eivät ymmärrä käyttäjäpalautteesta juuri mitään. Jos tietokone näkisi ilmeeni ja ymmärtäisi siitä mitään, ei tekstinkäsittelyohjelma muuttaisi jokaista runonsäkeen alkukirjainta isoksi. Mutta tuntuu kuin suunnittelijoilla olisi omiakin rajoituksia. Useimmat teknisen alan asiantuntijat ihmettelevät, miksi ihmiset tekevät niin paljon tarpeettoman tuntuisia asioita. Kysyjille ei tule mieleen Maslowin tarvehierarkia, joka kohtuullisen selkeästi osoittaa, mikä meitä ihmisiä motivoi – mitä todella tarvitsemme ja mikä on tyydyttämättömien tarpeiden prioriteetti.
Ihmiset ovat aina kehitelleet järjestelmiä. Ympäristö ja työkalut ovat muuttuneet, mutta menetelmien keksiminen ja suunnittelu ovat ihmiselle ominainen piirre. Suunnittelu on vaativin ihmisen taidoista, koska siinä on otettava huomioon kaikki.
Systeemejä kehitetään aina eniten sinne, mikä nähdään vaurauden luonnin kannalta keskeiseksi alueeksi. Tuotannollinen tehokkuus ei ole enää tärkein asia. Painopiste on siirtynyt kapeampiin markkinasegmentteihin, nopeampiin markkinaikkunoihin. Verkostot auttavat saavuttamaan korvien välissä olevan tiedon ja päätöksenteon tukijärjestelmät kytkevät mukaan koneiden keräämän tiedon. Yhä automaattisemmin paikasta toiseen ja laitteelta toiselle tarpeen mukaan siirtyvä tieto säästää suunnattoman määrän työtä, energiaa ja materiaa.
Nyt atomit muuttuvat biteiksi ja yhä suurempi osa tuotteiden ja tuotannon arvosta on aineetonta. Tuotantokustannus ja jakelukustannus lähenevät nollaa. Alueellisellakaan edulla ei ole merkitystä, koska verkko ulottuu kaikkialle. Painopiste on siirtymässä pois tuotannon ja logistiikan tehokkuudesta - luovuuteen.
Tulevaisuudessa on kyettävä tekemään tuotteita ja palveluita, jotka kiinnostavat ja jotka poikkeavat kaikesta, mitä on ennen tehty.
Nopea verkottuminen on tuonut meidät uudenlaiseen tilanteeseen. Maailma on yhtäkkiä täynnä erilaisia tietojärjestelmiä, joihin voidaan olla yhteydessä internetin ja muiden avointen verkkojen kautta. Tietojärjestelmiä voidaan yhä harvemmin suunnitella erillisiksi. Niiden tulee olla myöhemmin ja niistä riippumatta kehitettävien järjestelmien tavoitettavissa. Niiden on kyettävä tavoittamaan itseään myöhemmin tehtyjä toisia järjestelmiä. Muotiin tullut olio- tai objektiorientoitunut suunnittelu on korvautumassa komponenttiajattelulla eikä silloin niinkään ole kyse tekniikasta vaan ajattelutavan muutoksesta. Emme enää suunnittele systeemiä. Se on verkossa ja se elää meistä riippumatta. Suunnittelemme yhtä oliota, joka elää kyseisessä systeemissä koettaen parhaansa mukaan täyttää tehtävänsä. Käyttäjätkään eivät enää ole komennettavissa. Pääosa käyttäjistä on asiakkaita ja verkottuneita ulkopuolisia, joita pitää houkutella.
Parhaillaan kehitetään bluetooth-teknologiaa. Muutaman seuraavan vuoden kuluessa kännykät seurustelevat jo sujuvasti lähistöllä olevien legopalikoiden, sähköisten lemmikkien, etäämmällä olevien jääkaappien ja mittalaitteiden, autojen ja moninaisten säätöjärjestelmien kanssa. Kodin elektroniikka, pankkitili ja kassakone ovat kaikki toisiinsa kytkettyjä. Näppäimistö ja näyttölaite kulkevat aina taskussa, kiinteistä laitteista ne voidaan poistaa. Parhaillaan kehitetään roskakoria, joka tilaa automaattisesti uutta loppuunkuluneiden tarvikkeiden tilalle. Ihmiset ovat jatkuvasti tietoisia toisistaan ja etäälläkin olevasta ympäristöstä. Kaikkea ei tarvitse tietää itse tai löytää tietojärjestelmästä, kunhan saa yhteyden siihen, joka tietää ja ymmärtää merkityksiä. Systeemien suunnittelussa ei enää riitä tiedonkulun uudelleenjärjestely. Nyt on opittava hahmottamaan myös, miltä osin fyysinen ympäristö ja käsiteltävät fyysiset objektit voisi korvata helpommin hallittavilla biteillä.
Uusin teknologia olisi vaikuttanut useimmista jumalalliselta vielä sata vuotta sitten. Ja tietysti tulevaisuudessakin tietotekniikan, materiaalitekniikan ja geenitekniikan avulla tehdään asioita, joita nyt useimmat pitävät jumalten yksinoikeutena. Tietotekniikan ja tietoliikenteen kehittäjät kokevat omat askareensa usein pieninä, arkisina askeleina kehityksen polulla, mutta muurahaistenkin pienistä askelista tulee paljon niitä itseään suurempia kekoja ja valtateitä.
Viimeisen parin vuoden ajan on levinnyt semmoinen tunne, että tulevaisuus on peruutettu. Laajakaistayhteydet, kamerakännykät, sähköiset bussi- ja elokuvaliput ja ihmisten varaosaporsaat sekä lentävät autot ovat silti edenneet. Pysähdys on siis useimmilla vain korvien välissä ja kukkarossa.
Tietotekniikka on muuttunut. Yhä edelleen tietysti automatisoidaan rutiineja, mutta käsitys rutiineista on muuttunut. Monet uudet näyttelijät ovat tietokoneohjelmia, lemmikit robotteja ja tavarat kulkevat lähes itsekseen paikasta toiseen muistaen omat ominaisuutensa ja historiansa. Neuroverkot järjestävät samankaltaisia asioita ja ihmisiä lähekkäin, liikennemerkit muuttuvat virtuaalisiksi, kirjanpito automatisoituu standarditilikarttojen myötä. Uudet materiaalit antavat tietokoneille hajun ja robottikoirat korvaavat tryffelisiat. Tietokoneet tunnistavat ohikulkijoita jo ulkonäöltä ja geenitekniikka tunnistaa rikollisia kymmeniä vuosia vanhoista jäljistä. Yhä uudet alueet avaavat mahdollisuuksia niille, joilla ei mahdollisuuksia ennen ollut. Palataan kuitenkin ajassa taaksepäin.
Aldous Huxley kirjoitti lähtemättömän jäljen ihmiskunnan tajuntaan. Vuonna 1932 julkaistu “Uljas uusi maailma” kuvasi monien keksintöjen jälkeistä aikaa, jossa vanhan ajan yhteisöllisyys oli korvautunut hyvin selkeillä yhteiskuntarakenteilla. Tämän jälkeen vallanpitäjät pysäyttivät kehityksen kieltämällä uudet keksinnöt. Valta pelkää vapautta.
Nollan leviäminen Eurooppaan oli hidasta. Paavi oli kieltänyt nollan käytön, mutta Fibbonacci uhmasi kieltoa ja pian nolla alkoi levitä kaikkialle. Maallikot alkoivat oppia syyn ja seurauksen lakeja. Heidän hallitsemisensa vaikeutui. Noituudesta siirryttiin hiljalleen teknologia- ja tiedeuskoon ja lopulta nykyiseen markkinauskoon.
Jules Verne ennusti 1863 monia koneita nähtyään, miten kaiken tehokkuuden tavoittelun nimissä kunnian merkitys tulee vähenemään ja mammonan palvonta kasvamaan. Verne epäonnistui oopperan librettojen kirjoittajana ja oivallus kumpusi ehkä katkeruudesta.
Watsonin ja Crickin sata vuotta myöhemmin selvitettyä elämän perusrakenteen, Jules Vernen ennakoima arvomaailman rappeutuminen ei vielä näkynyt täysimääräisenä. Mutta ihmisen lentäessä kuuhun oli yhteiskunnallisen järjestelmän rapautuminen jo ilmiliekeissään. Alvin Toffler selitti pian tämän jälkeen muutoksen teknologian kehityksestä johtuvaksi. Hänen näkemyksensä mukaan teollinen massamarkkina oli ongelmien syy. Verne oli ollut uskomattoman kaukonäköinen.
Eräs arvostetuimmista nykytutkijoista, Francis Fukuyama analysoi kirjassaan “Great Disruption” meneillään olevaa murrosta. Kaikissa länsimaissa räjähdysmäisesti yleistynyt sosiaalisten sopimusten ja järjestyksen rikkoutuminen tuntuu saavuttavan joitakin lakipisteitään. Yhdysvalloissa rikollisuuden määrä on viisikymmenkertaistunut viidessä kymmenessä vuodessa, mutta kasvu on taittunut.
Vuoden takainen tapahtumasarja ei enää ollut seurausta samasta kehityksestä vaan globalisaation muuta turbulenssia, yhteiskunnallisten jännitteiden ja haavoittuvuuksien leimahduksia.
Kukaan ajatteleva ja ympäristöstään tietoinen ihminen ei voi enää väittää tekniikan kehityksen ja yhteiskuntarakenteiden sekä meidän arvojemme kolmiyhteyttä. Kaikki vaikuttavat toisiinsa ja tekniikka on näistä kolmesta se Pandoran lipas, jonka monet vaikutukset ovat peruuttamattomia.
New York Timesin ulkomaankolumnisti kuvasi kirjassaan “The Lexus and the Olive Tree” Berliinin muurin sortumisen jälkeistä aikaa. Hänen mukaansa maailma muuttuu rajattomaksi, kun muurit sortuvat yhä useammista paikoista. Hän ei varmaan arvannut, miten konkreettisesti muurit New Yorkissakin tulisivat sortumaan, vaikka globaalista terrorismista ja, jopa Osama bin Ladenin ja USAn keskinäisestä sodasta kirjoittikin. Patovallien murtuessa vedet tietysti vyöryvät kovin eri suuntiin. Pelkojen noustessa rajat joko jälleen sulkeutuvat tai Harri Holkerin YK:ssa toteamalla tavalla ymmärretään, että tarvitaan entistä suurempaa avoimuutta ja kansainvälistä yhteistyötä – maailman kansat tarvitsevat toisiaan. Läpitunkeva ymmärrys uudenlaisesta tilanteesta tarjoaa mahdollisuuden monensuuntaiseen muutokseen.
Eristyminen on muuttunut hyvin vaikeaksi. Yhä useampi valtio on pukeutunut kultaiseen pakkopaitaan ja elää entistä avoimemman yhteiskunnan ja kansainvälistyvien markkinoiden ehdoilla. Ulkomaisia yrityksiä ja pääomia on houkuteltava, jotta osaaminen ja tuottavuus kehittyisivät muun maailman tahdissa. Markkinat jättävät sellaisen alueen, joka ei toimi tehokkaasti tai hankaloittaa ansaintamahdollisuuksia.
Friedmanin mukaan kuninkaat, pääministerit, shaahit ja presidentit muistuttavat yhä enemmän amerikkalaisia kuvernöörejä. He laihduttavat hallintoaan ja kiertävät kaupittelemassa omaa osavaltiotaan suuryrityksille ja sijoittajille. Sijoittajat rynnivät villiintyneenä karjalaumana, eläkerahojaan sijoittava vanhus ei helposti tiedä, mihin Aasian paniikki loppuu ja miksi sen vaikutus leviää myös niihin venäläisiin bondeihin ja Meksikoon. Mutta seuraavalla viikolla sijoitetaan taas vaikkapa Kiinan pikkukylien valokaapeleihin.
Friedman huomasi matkustellessaan, että nämä valokaapelit olivat todella keskeisimpiä vaalikysymyksiä jopa syrjäisten kiinalaiskylien pormestarinvaaleissa. Suomessa kunnallinen demokratia ei ole ehtinyt vielä niin pitkälle. Vanhat vastakkainasettelut ovat sitkeitä. Kiinassa ne tuhottiin, kuten pörssien viimeaikainen alamäki tuhosi monien amerikkalaisten eläkesijoittajien unelmat helpommasta vanhuudesta. Monet sikäläiset seitsenkymppiset ja jopa kahdeksankymppiset opiskelevat nyt tietotekniikkaa saadakseen töitä. Rahastoihin sijoitetut eläkerahat eivät enää riitä elämiseen.
Muutos tietysti on moninaisempi - se ei selity pelkällä kultaisella pakkopaidalla.
Kännykkä muuttuu kameraksi, matkalipuksi, avaimeksi, kaukosäätimeksi, lompakoksi, valvontapaneeliksi, opastimeksi, äänilevyksi ja äänilevykoteloksi. Jokainen saa verkkoon oman maailmanlaajuisen televisiokanavan näin halutessaan. Virtuaalinen avokonttori ilmaantuu kodin seinälle ja robotit siirtävät astiat tiskikoneesta kaappiin imuroituaan ensin pölyt.
Geenilukija tuhoaa vapaaehtoisen sairasvakuutusjärjestelmän ja vapaaehtoisen eläkejärjestelmän. Verkossa kaikki liikkeet ympäri maailman ovat toistensa naapurissa ja kaikki asiakkaat voivat kysyä toistensa mielipiteitä - hakukoneet muodostavat jokaisen asian ympärille virtuaalikerhoja.
Erilaiset hilavitkuttimet ja ihoon tatuoidut näyttömatriisit sekä hermoihin kytketyt lisäaistit, sähköä ja valoa tuottavat puut ja monet muut geeniteknologian ihmeet romuttavat toimialoja, kuten taskulaskin romutti mekaanisen laskinteollisuuden täydellisesti kolmessa vuodessa 70-luvulla.
On varmaan aiheellista pohtia, mikä on ohjelmistoliiketoiminnan tarkoitus. Yksinkertaisin ajatus liittyy yritysten rutiineihin. Rutiinien automatisointi siten, että tarvittavat toimet automatisoituvat ja nopeutuvat – saadaan tarkkuutta ja kustannussäästöjä aikaan. Irvikuva tästä automaattisesta tietojenkäsittelystä tietysti toteutuu monessa paikassa, kun käyttäjät istuvat käyttämässä automaattejaan niin, ettei aika tunnu mihinkään muuhun riittävän. Automaatin piti olla laite, joka toimii ilman käyttäjää. Kokonaan toinen alue on, jos kyetään täyttämään joitakin Maslowin jäsentämistä tarpeista tietotekniikan avulla. Esimerkiksi ryhmään kuulumisen tarve ja arvostuksen saamisen tarve täytetään yhä useammin verkossa. Internet ja kännykät kykenevät näihin ja siksi yleistyivät ruohonjuuritasolla niin nopeasti. Digitelevision merkitystä on Maslowin hierarkiassa vaikea löytää muille kuin ohjelmantekijöille.
Iso osa ohjelmistoliiketoiminnasta on samojen rutiinien ohjelmointia jatkuvasti laajempia mahdollisuuksia tarjoaville uusille alustoille. Siihen liittyy teknisiä, markkinoinnillisia ja projektinjohdollisia haasteita käytettävyyden lisäksi. Oikean alustan ja rajapintojen valinta Microsoftin myllertäessä, Linux-, Symbian- ja Java-leirien tarjotessa vähemmän monopolistisia vaihtoehtojaan.
Kokonaan uusien sovellusten kehittämisessä liiketoiminnallinen asiakastarpeen ymmärrys sekä käyttäjätarpeiden ymmärrys nousevat arvoonsa. Tietokonepeli on esimerkki viimeksimainitusta kasvavasta liiketoiminnan alueesta. Päätöksentekoon kerättävän tiedon jalostaminen ja muu rutiinien automatisointi ovat tietysti liiketoiminnan laajin alue. Pelit ja muut inhimillisiä tarpeita suoraan täyttävien sovellusten markkinat ovat vielä lapsenkengissään.
Automaatti on yhteiskunnallisesti haastavin tekniikan hedelmä. Monien mielestä se on yhä uudelleen ja uudelleen sama vanha kehruujenny, joka on hävitettävä. Haluan tässä kohden toistaa edesmenneen setäni kertoman tarinan. Setäni puhui isästä ja tämän pienestä pojasta. Isä otti aina kyntäessään pojan mukaan istumaan auran päälle. Hän kertoi pojalle, miten tärkeänä apuna tämä työssä oli vaikka tosiasiassa hän kaipasi seuraa ja halusi pojan kokevan olonsa hyväksi.
Meillä on kaikilla hyvä olo, kun tiedämme tekevämme hyvää ja tärkeää työtä. Poika olikin ylpeä voidessaan olla apuna, kunnes kerran sairaana ollessaan kysyi, miten isä nyt pärjää. Isä lohdutti häntä ja sanoi, ettei pojan tarvitse huolehtia. Hän voi laittaa kiven painoksi. Setäni pyrki kuvaamaan sitä, miten pahalta tuntuu, kun joutuu tarpeettomaksi. Hän ei pitänyt tietokoneista. Minulle esimerkki kertoi, miten pahalta tuntuu elää valheessa ja huomata kaiken aikaa tehneensä tarpeetonta työtä. Poika olisi varmasti selvinnyt paremmin, jos isä olisi ollut rehellinen.
Ihmisillä on luontaisia sosiaalisia tarpeita. Jo mainitsemani Maslowin tarvehierarkian mukaan me haluamme tyydyttää fysiologiset tarpeemme, sen jälkeen turvallisuuden tunteemme, ja ryhmään kuulumisen tarpeet. Kun myös arvostuksen tarve on tyydytetty, keskitymme Maslowin ylevimpänä pitämään tarpeeseen - haluamme olla hyödyksi muille.
Jos perustarpeet on tyydytetty, emme juurikaan kykene saamaan tyydytystä kiven paikalla olemisesta. Emme myöskään kykene saamaan tyydytystä tehdessämme tarpeettomaksi koettua työtä. On melko selvää, että suomalainen rakennusmies ei rupea kaivamaan pitkää ojaa lapiolla vaan vaatii paikalle kaivinkoneen. Monissa muissa maissa turvallisuudentunne ja muut alemmat tarpeet saattavat olla uhattuna ja lapiotyöhönkin ryhdytään.
“Uljas uusi maailma” oli minulle kuin painajainen. Päähenkilön Bernardin tavoin koen positiiviseksi ja tavoittelemisen arvoiseksi nykyisten toimintatapojen ja menetelmien kehittämisen enkä voisi olla sopusoinnussa sellaisen yhteiskunnan kanssa, jossa kehitys on kielletty. Istuisimme kaikki kivinä ja kivien käyttö olisi kielletty. Paineita kivien käytön kieltämiseen on valitettavasti aina ollut.
Voiko ajatteleva ja ymmärtävä ihminen kokea olonsa hyödylliseksi, ellei taistele vääriä sääntöjä vastaan. Ymmärrän hyvin maailmankuulua taloustieteilijää Milton Friedmania. Hän uskoo, että kehitys suosii vähäosaisia. Eivät ruhtinaat tarvinneet juoksevaa vettä. Heillä oli juoksevia orjia. Monet automaatit auttavat meitä sellaisen yhteiskunnan kehittämisessä, jossa yhä useampi ihminen saa juoksevan vetensä, siemenviljansa, sähkövalon, kellon, puhelimen ja lääkityksen. Avoimeksi muuttuvissa kehitysmaissa Friedmanin ajatukset näkyvät. Tansaniassa näytti ilmeiseltä, että ihmisillä ei ollut varaa kyniin ja paperiin, mutta halpoja taskulaskimia oli paljon. Mikäli automaatiota ei olisi, olisimme mekin ehkä Jules Vernen ja useimpien tansanialaisten tavoin ilman vessapaperia ja useimmat mukavuudet olisivat vähäosaisten hoitamia palveluita varakkaille.
Kuvitelkaa, mitä saisi aikaan lentävä auto. CNN raportoi sellaisesta näyttävästi jokunen vuosi sitten. Samaten BBC, ABC ja Reuters. Pienimmän version nopeus on yli 500km tunnissa, bensankulutus viisi litraa sadalla ja paino kolmisensataa kiloa. Isomman neljän hengen version kulutus on jeepin verran ja sarjatuotantohinnaksi arvioitiin noin 300 tuhatta markkaa. Laitteet lentävät automaattisesti ja nousevat pystysuoraan. Teimme kolmisen vuotta sitten ennakkotilauksen numero 162. Ensimmäiset sata on varannut Yhdysvaltain armeija.
Miettikää, miten koko maantiede muuttuu, jos lentävät autot yleistyvät. Huomaan kyllä, että te ette usko. Poliitikkoja myöten kaikki uskovat vielä moottoriteihin ja upottavat yhteen kilometriin enemmän rahaa kuin lentävien autojen kehittämiseen maailmanlaajuisesti. Mutta autoihinkaan ei uskottu, eikä laskinteollisuus uskonut taskulaskimiin, eikä rautatiet lentokoneisiin. Nokia uskoi kännykkään. Joku aina uskoo ja muut kärsivät.
Heinäkuussa Mollerin Skycar ylitti kokeissa jo minuutin tasapainoisen lennon haamurajan. NASA kehittää automatisoitua lennonjohtojärjestelmää, joka toimii kuin Internetin reititin ja reitittää Mollerin paketit toisiinsa törmäämättä pihasta pihaan. Anopin voi istuttaa autoon ja sanoa autolle: “anoppi kotiin”. Kauppakassikin voisi lentää. Kotka kantaa kohtuullisella energiankulutuksella kuormaa nopeasti ja tarkasti. Jos insinööri ei kykene samaan, on tekniikassa vielä kehitettävää.
Lentävää autoa tai kauppakassia ei tarvita rajojen murentamiseen. Rahat ja ajatukset kuljeksivat jo melko vapaasti. Pian kappaletavara ylittää rajat lähes yhtä vaivattomasti. Ajatelkaa saattomuisteja ja kuljetusrobotteja, joiden avulla tavara kulkee ja kirjautuu automaattisesti. Pian yksittäiskappaleen kuljettaminen tehtaalta suoraan asiakkaalle maksaa saman kuin toimitus tukkukaupan varastoon. Niiden reittien kautta siis, joiden logistiikka on kunnolla automatisoitu. Tukkukauppa muuttuu tietokoneohjelmaksi, ja varasto siirtyy pyörille tai siiville. Globalisaatio tarkoittaa sitä, että tukkukauppa on kasa ohjelmistotehtaassa monistettuja bittejä.
Me elämme nyt kiireen seassa. Tuottavuus revitään selkänahasta. Toisaalta koneet tekevät tavaraa yhä automaattisemmin ja ihmiset siirtelevät papereita pinosta toiseen, vaikka koneet osaisivat senkin.
Pian sähköinen maksuliikenne, logistiikan automatisoituminen, standarditilikartta ja monet muut kehitelmät vievät työn lukuisalta joukolta kaikenlaisia paperisotkuja tuottavilta ja kirjaavilta taloushallinnon ammattilaisilta.
Taloushallinnon automatisoinnin aiheuttamat kansantalouden säästöt näkyvät kymmeninä miljardeina. Internetissä tilattavissa oleva koivuhalko, joka maksetaan sähköisesti vapauttaa yrittäjän monilta murheilta. Kilpailukyky kasvaa, jos internetin käyttö jokapäiväistyy niin, että se on riittävän suuri markkina ja riittävän helppo toimintatapa. Pääosan markkinoista voi vallata toimimalla pelkästään netissä.
Meneillään oleva tietoyhteiskuntakehitys ja verkostoituminen vapauttavat monet ajan, paikan ja organisaatioiden kahleista. Alkavan päivän työkin voi löytyä internetistä, jonkun tekijää kaipaavan kotisivulta.
Työtä voi kokeilla hetkisen ja bittikukkarossa näkyy kaiken aikaa, miten homma onnistuu. Työ tehdään verkossa, maksu saadaan tietämättä työn tekijää tai teettäjää. Joku tulevaisuudessa organisoi tämänkin yritystoiminnan, jossa yritys on pelkkä tietokoneohjelma. Swissair teetti kaiken kirjanpitonsa Intiassa. Laatu oli hyvä ja hinta halpa ja materiaali kulki tietoliikenneteitse molempiin suuntiin lähes välittömästi. Kaikki ei silti ollut kohdallaan eikä Swissairia enää ole. Tämä tuskin oli intialaisten vika. He osaavat luontevasti ja huolellisesti kirjata jopa itsensä.
Valtiorajat ja etäisyys ovat bittimaassa merkityksettömiä, pian myös kielirajat poistuvat kielenkääntöautomaattien tieltä. Köyhyyskään ei ole tulevaisuudessa yhtä suuri este. Uusi tekniikka on paljon vanhaa halvempi ja tehokkaampi. Verottaja ja järjestöt ovat ihmeissään, mutta kehitysmaissa näkyy valoa, yhä suurempi osa maailman aivokapasiteetista on käytössä. Osaava ammattilainen yrityksineen joutuu kilpasille koko maailman kanssa. Eikä vain ihmisten, myös ajattelevien koneiden.
On helppoa kuvitella sellainen automaatti, joka rakentaa tuolin. Mekaniikka ei enää ole kovin haastavaa ja sen jälkeen, kun näin Sonyn uusien robottien tanssivan, pyörähtävän sulavan kuperkeikan kompastumisen jälkeen ja menevän siltaan, josta käsilläseisonnan kautta luontevasti takaisin kävelyyn – en enää epäile ohjelmoinninkaan olevan liian suuren haasteen. Nanokoneet tai geenimanipulaatio saattavat tuoda vielä sulavamman automatisoidun ratkaisun samaan tarpeeseen. Geenimanipulaatiolla voidaan saada aikaan visakoivu, joka kasvaa suoraan tuolin muotoon. Näkymättömät nanokoneet voivat ravintoliuokseen heitettyinä monistua ja kiteytyä keraamiseksi moottoriksi. Rakennushomeen poistoonkin voidaan kehittää automaattisia ratkaisuja kehittämällä biologisia automaatteja tai itseään kopioivia ja hometta tuhoavia nanokiteitä. Toivottavasti eivät karkaa tuhoamaan kaikkia homeita. Viineistä ja juustosta kannattaa nauttia niin kauan kun niitä vielä on.
Biotietokoneiden ja nanokoneiden kehittely johtaa varmasti itseään kopioivien koneiden eli automaattisesti lisääntyvien koneiden aikaan. Maailmalla on jo keittiön pöydän kokoisia pienoistehtaita, jotka joustavilla tuotantolinjoillaan kykenevät valmistamaan asiakaskohtaisesti pieniä tarvikkeita. Joskus tällaisia valmistustehtaita kannetaan koteihin ja kytketään internettiin. Varovaisuus on varmasti viisautta, mutta liika varovaisuus johtaa jännitteiden ja riskien kasvuun, koska kaaosteorian mukaan turbulensseja ei kunnolla voi hallita – niitä voi ehkä kanavoida.
Miniatyrisoituja joustavia tuotantolinjoja on jo kokeiltu. Monissa kodeissa on jo kopiokoneita. Kopiokoneen kokoinen joustava tuotantolinja väsää sähköisen kaupan myymän reseptin mukaan vaikkapa pienen kellon, jonka voi pian tilauksen jälkeen laittaa ranteeseen. Äänilevyjä ja valokuviahan jo voi itselleen sorvata. Ohjelmoijat ja laitteistojen kehittäjät ovat olleet ahkeria.
Ihmistä tullaan varmasti kehittelemään. Kuuluisa pyörätuolissa istuva fyysikko Hawkings vastikään päätyi siihen, ettei ihminen säily merkityksellisenä, ellei ihmistä kehitetä koneita nopeammin kytkemällä tietokoneet suoraan ihmisen hermostoon. Varmasti melko moni teistä polttaa tupakkaa ja harrastaa muitakin paheita. Englantilaisessa tutkimuksessa on kytketty anturit koehenkilön päähän muistikeskukseen ja nauhoitettu muistikuvat. Myöhemmin nämä on syötetty toisen koehenkilön kalloon poratusta reijästä tämän aivoihin.
Kokeilussa saatiin merkittäviä positiivisia tuloksia. Kuvitelkaa parinkymmenen vuoden kuluttua – voitte polttaa viimeisen savukkeenne. Voitte nauhoittaa sen ja muitakin mukavia juttuja. Aina sen jälkeen, kun tekee mieli, voitte toistaa nauhalta kokemuksen ja laittaa vaikka kynän suuhun. Tuntuu ihan samalta. Paljon tätä ennen koneet muistavat ja muutamasta sanasta palauttavat mieleen kaikki kuulemansa keskustelut. Nokian uusimman kamerakännykän lisämuistikortille mahtuu jo 16 tuntia puhetta. Ensi vuonna 32 tuntia ja kymmenen vuoden päästä pari tuhatta tuntia.
Tietysti kaiken voi ladata kotimikroon, johon jo mahtuu koko elämän kaikki puhe. Puheentunnistuksen ja hakukoneen avulla voi avainsanoilla etsiä mitä tahansa. Kännykältä voi kauppareissulla kysyä, oliko kotona aamulla puhetta maidosta. Känny vastaa – “ei maidosta, mutta piimästä, haluatko kuulla.” Sanon – anna tulla ja kone toistaa tutun äänen: “Ja älä sitten ainakaan piimää osta.” Tai sitten voi kysyä: “Olenko todella luvannut äskeiselle soittajalle jotakin.” Känny vastaa – kotikoneesta löytyy vuoden takainen samanääninen keskustelu – haluatko kuulla?"
Kännyt alkavat nykyään olla GPRS-Java-alustoja. Sony julkaisi juuri uuden videonauhurin. Siinä on 160 gigatavun kiintolevy ja kiinteä nettiyhteys. Linuxin vauhdittama kone lukee verkosta TV-ohjelmien kuvauksia ja nauhoittaa sata tuntia ohjelmaa, jos ohjelmakuvauksissa on haluttuja avainsanoja. Jos ohjelmaa ei katsota, pyytää laite anteeksi virhearviotaan. Vehje maksaa Japanissa tuhannen euroa.
Vaikka huomio kohdistettaisiin vain liiketoiminnallisiin sovelluksiin ja nämä tuntuisivat humpuukilta, kannattaa muistaa Nokia olevan monille iso asiakas, sähköisen kaupan perustuvan ruohonjuuritasolta levinneeseen internetiin ja kuluttajien kännyköihin. Myös romput levisivät kotien peli-innostuksen kautta.
Näitä en olisi kaivannut, mutta keinoverta todella kaipasin, kun Kilimanjaron kiipeämisen jälkeiset ylimääräiset punaiset verisolut loppuivat ja koiralenkillä ylämäet taas hengästyttivät. Nanokiteet ja nanokoneet saattavat veren lisäksi muokata meitä näkyvämmillä tavoilla. Ihminen on aina halunnut samaistua omaan ryhmäänsä. Kuvitelkaa nanokiteitä, jotka muuttavat väriä kehossa kulkevan magneettikentän mukaan. Niistä voi tatuoida ranteeseen vaikkapa kellon. Joku varmaan haluaisi punaiset täplät poskiin aina, kun tekee mieli flirttailla ja käärmeen olkapäälle, joka kiemurtelee sitä villimmin, mitä innostuneempi on. Telepatia on myös ulottuvilla.
Akkujen ja aurinkopaneelien parantuessa osa satelliiteista voidaan korvata korkealla pilvien yläpuolella ikuisesti aurinkovoimalla lentävillä koneilla. Ne ratkaisisivat monia nykyisten järjestelmien ongelmia. Taiwanille tällainen Nasan rahoittamassa kokeilussa kehitetty järjestelmä lienee jo tilattu mainittuja satelliitteja ja tukiasemia korvaamaan. Vuosi sitten laite nousi itsekseen potkurikoneiden ennätyskorkeuteen, lähes kolmeenkymmeneen kilometriin vetysähkön ja aurinkopaneelien voimalla.
Ilmeistä on, että teollinen automaatio on vaikuttanut elämäämme hyvin paljon, mutta vaikutus on enimmäkseen ollut epäsuora. Perustutkimuksen ja koneiden avulla materiaalien, energian ja tavaroiden tuotanto on muuttunut halvaksi massatuotannoksi. Yhteiskunnalliset hierarkiat ovat tämän seurauksena kasvaneet, maalta on muutettu kaupunkeihin ja pelloilta ja käsityöläispajoista tehtaisiin sekä suunnittelupöytien ääreen.
Joukkoviestintä on syntynyt massatuotannon ansiosta ja sitä varten. Jotta tuotanto ja jakelu toimisivat tehokkaasti, piti kaikki saada kuluttamaan samoja tuotteita samaan aikaan. Tiedon jakelua hoitavat automaatit osasivat monistaa saman viestin kaikille samanaikaisesti. Tämä muutti yhteiskuntaa ja ihmistä itsekkääseen suuntaan ja Chaplinin Nykyajan kuvauksen mukaan ihminen koki usein olevansa vain mutteri koneistossa.
Suunta on muuttumassa. Tofflerin ennakoinnin mukaan tietojenkäsittelyn automatisointi loi pohjan pienille sarjoille ja suurten yleisöjen hajautumiselle. Automaatit muuttuvat nyt entistä älykkäämmiksi ja kykenevät tuottamaan tarpeiden mukaan räätälöityjä tavaroita, viestejä ja palveluita. Myös jakelulogistiikka automatisoituu. Kaikkien ei enää tarvitse kuluttaa samaa samaan aikaan.
Hierarkiat purkautuvat, kun transaktiokustannukset laskevat ja ulkoistaminen muuttuu halvemmaksi kuin valtahierarkian kautta hallinnointi. Työ tehdään yhä useammin suoraan asiakkaalle, ei esimiehelle. Suomessa ollaan onnellisen pitkällä tässä suhteessa. Meidän kulttuurimme sopii verkostoyhteiskuntaan monia maita paremmin. Yhdysvalloissa ja Saksassa esimerkiksi työ todella tehdään esimiestä miellyttämään. Meillä haukutaan esimies ainakin selän takana, jos työkalut ovat huonoja tai käsketään tekemään hyödytöntä työtä. Uskollisuus työlle on paljon suurempaa kuin uskollisuus esimiehelle. Näillä vahvuuksilla Suomi pärjää, kunhan hallinto uskaltaa luottaa kansalaisiinsa ja purkaa valtahierarkioita.
Suurissa organisaatioissa on Suomessakin edelleen paljon Homo Hierarchicus- tyyppisiä ihmisiä, joille vallanhalu on paljon voitontahtoa suurempi. Yrittäjä palkkaa mieluusti älykkäitä työntekijöitä, monet organisaatiot haluavat jees- miehiä.
Verkottuminen merkitsee maailmankylää, jossa kaikki tietävät toisistaan. Sellaisia rajoja ei enää ole, joiden taakse voisi luoda omalle porukalle omat säännöt. Öykkärit joutuvat näkösälle eivätkä pääse eroon maineestaan eikä isonkaan organisaation selän taakse pääse piiloutumaan. Myös portinvartijoiden ja saavutettujen etujen aika menee ohi muurien ja monopolirakenteiden purkautuessa. Työn on todella oltava asiakkaalle hyödyllistä, jotta siitä saisi hyvän korvauksen. Saavutettu asema tai lisenssi eivät kilpailuyhteiskunnassa riitä, ellei sitten satunnaisesti, kuten Microsoftin jo rapistuva esimerkki näyttää. Osa yrityksistäkin on öykkärin maineessa – sitä kannattaa varoa.
Tulevaisuudessa ihmiset joutuvat jälleen työskentelemään maineensa eteen ja työtilaisuuksia tulee saavutetun maineen ansiosta tai katoaa kadonneen kunnian myötä. Ei ole rajoja, joiden taakse voisi kadota.
Teollisessa yhteiskunnassa vain julkkikset saattoivat menettää kunniansa. Muiden kaikki rikkeet olivat valtion ja kansalaisen välinen yksityisasia. Verkottunut yhteiskunta paljastaa ja rakentuu avoimuuden varaan. Ihmiset ovat jälleen vastuussa muille ihmisille aina kabinettipäättäjiä myöten.
Uudet työpaikat löytyvät luovuuden ja empatian saralta. Ensin vaurautta luotiin alistamalla muut väkivalloin. Seuraavaksi vauraus syntyi kauppaa käymällä, kun kaupparuhtinaat hallitsivat harvoja tiedonsaantireittejä ja kuljetusvälineistöä. Tiedonsaannin ja jakelun parannuttua valta siirtyi teollisuuspohatoille, sitten jakelukanavan ja markkinoinnin haltijoille ja tiedonsaannin entisestään parannuttua tulevilla odotuksilla pelaaville sijoitusparoneille.
Jokaisessa vaiheessa vaurauden painopiste siirtyi vaiheeseen sopivimmalle kulttuurille. Nyt valtaosa vauraudesta alkaa olla bittejä. Bittien valmistaminen ja jakelu eivät maksa juuri mitään ja käyttöarvokin keskeisissä tuotteissa paranee määrän lisääntyessä. Tämä tarkoittaa, että toisiksi paras ei saa mitään eikä karkuun pääse, kun rajaton verkko ulottuu kaikkialle. Suomalainen aloitteellinen itsepäisyys on vihdoin arvossaan.
Ajatelkaa Nokiaa tai Lucasin yhtiötä. Luovuus on noussut sijoittamisen ja teollisen tuotantokoneiston tai jakelukoneiston edelle. Mitä tämä tarkoittaa työn kannalta? Mitä yksittäisen työntekijän kannalta merkitsee se, että luovuus on tärkeää.
Minulla oli sellainen tehtävä, jossa piti saada julkisuutta aikaan. Ei kannattanut ravata kolkuttelemassa ovia. Ennemmin kannatti kuljeksia ulkoiluttamassa koiraa ja istua kallioilla miettimässä virtuaalisia kaupunkeja, videokameroita jääkaapeissa ja automaattisia ovikelloja tai sitä, miksi suomalaisilla on paljon kännyköitä. Parin vuoden miettimisellä sai pääosan maailman johtavista medioista tänne - kymmenien vuosien hikisellä ravaamisella ei olisi saanut mitään aikaan.
Maailma on muuttunut sellaiseksi, että ihmistä tarvitaan yhä enemmän ajattelevana ja tuntevana olentona. Koneet noudattavat käskyjä, ihmisten tehtävänä on miettiä asioiden merkityksiä ja sitä, miten he voisivat olla toisilleen hyödyksi.
Milne kiteytti asian moneen kertaan loistavasti. Omaksi ohjenuorakseni on juurtunut Nalle Puhin selitys siitä, miksi hänen mielestään mehiläiset surisevat. Hänelle syynä oli se, että hän piti hunajasta ja surinasta hän tiesi, mistä sitä löytyisi. Minulle tietoliikenteen ja tietotekniikan hunaja on vapautus ajasta ja paikasta – mahdollisuus antaa koneiden hoitaa itse itsensä ja ne rutiinit, joista en pidä.
Nykyään puhutaan paljon liiketoiminnan etiikasta. Useimmille yrittäjille tämä on ollut hyvin selvä asia aina, vaikka liikemiehiksi kutsutut ovat ajoittain mainetta sotkeneetkin. On osattava olla asiakkaalle ja yhteistyökumppanille hyödyksi sellaisella tavalla, jota tämä arvostaa. Asiakasta tai yhteistyökumppania ei myöskään saa pettää. Joillekin suuryritysten ihmisille tämä ajatustapa tuntuu olevan jotakin uutta ja ihmeellistä, mutta myös hieman epäilyttävää. He ajattelevat, että ei täällä olla mitään hyväntekijöitä. Sonera-kohussa tuntui jopa useimmille olevan hyväksyttävää, vaikka Saksan sijoitus olisi liiketoiminnallisesti tiedettykin tappiolliseksi, jos sen avulla olisi kuitenkin saatu yritys myydyksi. Kyse olisi silloinkin laittomuudesta. Yritystoiminnan tarkoitus ei ole vain rahan tekeminen kovassa kilpailussa. Harva pärjää, jos raha on keskeisin huomion kohde. Kestävämpää on keskittyä siihen, miten voi olla hyödyksi muille ja toiseksi, miten saa maksun hyvästä työstä.
Koneiden automaattisesti tekemät asiat ovat helposti helposti kopioitavissa. Niissä ei pitkän päälle ole paljonkaan arvoa, ellei ole ensimmäisten joukossa. Suurin arvo on kyvyssä nähdä, mitä tarvitaan ja kuka tarvitsee. Tietoa saa ostetuksi yhä helpommin, kun vain tietää, mihin tietoa haluaa käyttää. Myös taitoa saa ostetuksi, mutta empatian ja harkintakyvyn ostamista en suosittele. Se on hankittava itse. Rajaton markkina merkitsee vallan uusjakoa. Samalla se merkitsee asiakkaan muuttumista kuninkaaksi. Yritysten on herkistyttävä oivaltamaan, mitä asiakas arvostaa.
Ohjelmistoliiketoiminnan kannalta atomien muuttuminen biteiksi merkitsee jatkuvaa, joskin suhdanteisiin sidottua kasvua. Suuntautuminen kompleksisuuden teorian mukaisiin itseorganisoituviin rakenteisiin kasvattaa edelleen erityisesti ohjelmistotuotteiden merkitystä. Transaktiokustannusten jatkuva aleneminen johtaa kasvavaan ulkoistamiseen. Kaiken ulkoistaminen ei onnistu ilman internetin kaltaisia yhä laajemmalle ulottuvia yrityksistä ja toimialoista riippumattomia käytäntöjä.
Tärkein nykyisessä kehityksessä huomattava asia on, ettei IT ole enää sitä perinteistä tietojen käsittelyä. Viimeaikainen aivotutkimus on löytänyt viisauden ja älykkyyden eron. Tunnette kaikki varmaan älykkäitä ihmisiä, jotka tekevät toistuvasti samoja virheitä. Kyse ei ole kokemuksista. Kyse on tunteista. Niitä on vaikea tietokantoihin tallentaa. Siksi tietojärjestelmien on yhä enemmän tuettava ihmisten keskinäistä kommunikointia. Neuvot ja ymmärrys saadaan edelleen kanssaihmisiltä.