Helsingin Messukeskus 28.08.2001

Logistiikka 2021: Logistiikan kehittyminen ja sen vaikutus yhteiskuntaan

Risto Linturi, tulevaisuudentutkija, R. Linturi Oyj

Arvoisa yleisö,

Ihmisillä on kautta aikojen ollut joitakin logistisia ongelmia. Keräily- ja metsästystaloudessa saattoi kyllä olla, että ainoastaan suurempi riista siirrettiin ja muu kulutettiin löytöpaikalla. Maanviljelyksen levitessä sama meno siirtyi hieman isompaan mittakaavaan. Hyvin vähän siirtyi viljelykseltä toiselle, kunnes viljelyksiä valloitettiin ja ihmiset alistettiin laajemmiksi järjestäytyneen vallan keskittymiksi.

Keski-Amerikan suurimmissa kaupungeissa eli satoja tuhansia ihmisiä jo ennen pyörän keksimistä. Ruoka kuljetettiin heille toreilla myytäväksi laajoilta alueilta. On hämärän peitossa, minkälaisia palveluksia kaupunki teki maaseudulle ansaitakseen kaiken tämän kestityksen, mutta ainakin uskontoon se liittyi ja mahdollisesti maaorjuuteen. Näin oli monessa muussakin paikassa kaupunkien vallan noustessa. Neuvostoliiton sortuessa länsi avusti nimenomaan kaupunkeja, koska vallan purkautuessa kaupunkien kyky vapaaehtoisesti saada tarvikkeita maaseudulta ehtyi ja kaupunkien purkautuminen tai pakkovalta olisivat aiheuttaneet lännelle ongelmia.

Euroopassa tavaroita on siirretty historiallisen ajan alusta lähtien sekä maitse että meritse pitkiä etäisyyksiä. Kaupunkien taloudellista tai sotilaallista ja poliittista valtaa pitävä ylhäisö maksoi ruhtinaallisesti kaukomaiden harvinaisuuksista. Kauppareittejä hallitsivat kaupparuhtinaat, jotka yksin saivat tietoja siitä, missä oli tavaraa yllin kyllin ja missä sitä tarvittiin. Ateenassa avoimen yhteiskunnan ensimmäinen suuri puolustaja Perikles tiesi, että meriherruus on avain vaurauteen. Perikles aikalaisineen ymmärsi, että kansainvälinen kauppa ennen pitkää purkaa orjuuden kaupan keskipisteissä. Perikles lopulta sortui, mutta ideat jäivät kituliaasti elämään. Takaiskuja on ollut näihin päiviin saakka. Paavi vuokrasi Venetsian kaupparuhtinaiden laivat hyökätessään Bysanttiin. Hitlerin valjastama saksalainen logistinen tehokkuus romahti vasta venäjän talveen ja nykyisen kännykkäteollisuuden avulla kivet lentävät pitkin maailman kongressikeskusten katuja. Yhteiskunnallisesti valveutuneen suursijoittaja Soroksen opettajan, globaalin hyvinvointiyhteiskunnan filosofian luojan Karl Popperin mukaan avoimen yhteiskunnan vihollisia on ollut kaikkina aikoina. Popper kirjoitti kirjansa “Avoin yhteiskunta ja sen viholliset” toisen maailmansodan sortoa paossa.

Kiinassa kaikki teollistumisen edellytykset olivat valmiina kolmesataa vuotta ennen uuden ajan ja teollistumisen eurooppalaista syntyä. Kiina kävi laajasti ulkomaankauppaa, kehitti ja keksi menetelmiä, kunnes keisari totesi avoimuuden ja muutoksen uhkaavan omaa ehdotonta valtaansa. Kiinalaiset laivat lakkasivat kyntämästä maailman meriä, keksiminen ja uudistukset kiellettiin ja palattiin vanhoihin tapoihin ja kaavoihin.

Jos näin ei olisi käynyt, teollistuminen ja globalisaatio olisivat kiinalaisia keksintöjä ja englannin ylivallan sijaan opettelisimme kiinan kieltä.

Napoleonin sotilaat kulkivat hitaammin kuin Caesarin legioonat. Rooma oli rakentanut logistiikan reitit ja Rooma palveli sekä kaupan että byrokratian keskipisteenä hyvin tehokkaasti ja kilpailevat reitit estäen. Napoleon kulki roomalaisten rakentamia teitä, vaikkakin ne pääosin menivät väärään suuntaan. Caesarin ajasta Napoleonin aikaan saakka talouden valta oli kaupparuhtinailla, kirkolla tai sotilasjohtajilla. Sata vuotta Napoleonin jälkeen junat kulkivat ympäri Euroopan sadan kilometrin tuntinopeudella ja lennättimet välittivät tietoja valon nopeudella. Enää ei kaupparuhtinas ollut ainoa, joka tiesi, missä tavaraa on ja muutkin saivat tavaransa kuljetetuksi markkinoille. Avoimen yhteiskunnan vastainen idea itsekkäästä kansallisvaltiosta ja kansojen oikeudesta ei vielä nostanut rajoja Euroopassa. Logistiikan palvelut olivat avautuneet ja teollistumiseen kannatti panostaa. Rahat eivät enää jääneet kaupparuhtinaalle vaan sille, joka kykeni tuottamaan tavaroita edullisimmin. Valta siirtyi kauppaa suosivasta kulttuurista tuotannolle suosiollisille kulttuureille, kuten Saksalle ja Japanille.

Teollistumisen luonteen vuoksi valta ei jäänyt parhaille valmistajille vaan niille, jotka hallitsevat jakelu- ja markkinointikanavia ja kysyntää luovia mielikuvia. Kaikki tiedämme amerikkalaisten ansiot näissä asioissa. Mielikuvien ja ilmaisujen kopioitumista hallitseva meemiteoria opettaa, miten ideat leviävät ja miten meemijoukot hallitsevan päätöksentekoamme. Michael Jordan, Nike ja CNN levittivät brandikulttuuria maailman kaikkiin kolkkiin.

Nyt internet on vapauttanut tiedon jakelua. Ajatukset leviävät tiedotuskanavien vallasta riippumatta. Samalla valta on hajautunut ja turbulenssi lisääntynyt. Asiakkaat saavat tiedon toistensa mielipiteistä hakukoneiden avulla. On kuin kaupat olisivat siirtyneet toinen toisensa viereen ajatusten ja tavaroiden leijuessa ihmisten joukossa lähes vapaasti ilman tietoista ylhäältä johdettua päämäärää. Tamagotchi tuli maailman lapsille tutuksi muutamassa viikossa ilman minkäänlaista markkinointia. Hyvät ja hyvin esitetyt ideat saavat rahoituksen amerikkalaisten eläkeläisten säätiöiltä teollisuuden alasta riippumatta. Maailma on muuttumassa kaaoksen tai kompleksisuuden lakien ja itseorganisoituvien järjestelmien kentäksi, jossa aiempien vallanpitäjien rooli on kuihtunut ja läpinäkyvyyden lisääntyminen pakottaa useimmat toimimaan yleisesti hyväksytyllä tavalla.

Melko pian kännykkä muuttuu avaimeksi, kaukosäätimeksi, lompakoksi, valvontapaneeliksi, opastimeksi, äänilevyksi ja äänilevykoteloksi. Jokainen saa verkkoon oman maailmanlaajuisen televisiokanavan näin halutessaan. Virtuaalinen avokonttori ilmaantuu kodin seinälle ja robotit siirtävät astiat tiskikoneesta kaappiin imuroituaan ensin pölyt. Erilaiset hilavitkuttimet ja ihoon tatuoidut näyttömatriisit sekä hermoihin kytketyt lisäaistit, sähköä ja valoa tuottavat puut ja monet muut geeniteknologian ihmeet romuttavat toimialoja, kuten taskulaskin romutti mekaanisen laskinteollisuuden täydellisesti kolmessa vuodessa.

Kuvitelkaa, mitä saisi aikaan lentävä auto. CNN raportoi sellaisesta näyttävästi. Samaten BBC, ABC ja Reuters. Nopeus on yli 500km tunnissa, neljän hengen version kulutus on jeepin verran ja hinnaksi arvioidaan noin 300 tuhatta markkaa.

Laitteet lentävät automaattisesti ja nousevat pystysuoraan. Teimme ennakkotilauksen numero 162. Ensimmäiset sata on varannut Yhdysvaltain armeija. Prototyypin ohjausjärjestelmää testaavat ensimmäiset kokeet ovat menossa.

Miettikää, miten koko maantiede muuttuu, jos lentävät autot yleistyvät. Huomaan kyllä, että te ette usko. Poliitikkoja myöten kaikki uskovat vielä moottoriteihin ja upottavat yhteen kilometriin enemmän rahaa kuin lentävien autojen kehittämiseen maailmanlaajuisesti. Mutta autoihinkaan ei uskottu, eikä laskinteollisuus uskonut taskulaskimiin, eikä rautatiet lentokoneisiin. Nokia uskoi kännykkään. Joku aina uskoo ja muut kärsivät. Sudenkorennon kokoiset kameraa kantavat vakoilukoneet ja aurinkopaneelein varustetut satelliitin korvaamaan suunnitellut jättikoneetkin jo lentävät itsekseen. Myös itsekseen liikkuvia pölynimureita ja ruohonleikkureita myydään niistä innostuneille. Luultavasti pikkutavaraa kantavia lentäviä kauppakasseja ei tarvitse odottaa vuoteen 2021 saakka. Niitäkin jo kehitetään.

Lentävää autoa ei tarvita markkinoiden rajojen murentamiseen. Rahat ja ajatukset kuljeksivat jo melko vapaasti. Pian kappaletavara ylittää rajat lähes yhtä vaivattomasti. Ajatelkaa saattomuisteja ja kuljetusrobotteja, joiden avulla tavara kulkee ja kirjautuu automaattisesti hihnalta toiselle ja kontista toiseen. Pian yksittäiskappaleen kuljettaminen tehtaalta suoraan asiakkaalle maksaa saman kuin toimitus tukkukaupan varastoon. Niiden reittien kautta siis, joiden logistiikka on kunnolla automatisoitu. Tukkukauppa muuttuu tietokoneohjelmaksi, ja varasto siirtyy pyörille tai siiville. Globalisaatio tarkoittaa ehkä sitä, että tukkukauppa on kasa ohjelmistotehtaassa monistettuja bittejä.

Me elämme nyt kiireen seassa. Tuottavuus revitään selkänahasta. Toisaalta koneet tekevät tavaraa yhä automaattisemmin ja ihmiset siirtelevät papereita pinosta toiseen, vaikka koneet osaisivat senkin.

Pian sähköinen maksuliikenne, logistiikan automatisoituminen, standarditilikartta ja monet muut kehitelmät vievät työn lukuisalta joukolta kaikenlaisia paperisotkuja tuottavilta ja kirjaavilta taloushallinnon ammattilaisilta.

Taloushallinnon automatisoinnin aiheuttamat kansantalouden säästöt näkyvät kymmeninä miljardeina. Internetissä tilattavissa oleva koivuhalko, joka maksetaan sähköisesti vapauttaa yrittäjän monilta murheilta. Kilpailukyky kasvaa, jos internet leviää niin, että se on riittävän suuri markkina ja riittävän helppo toimintatapa.

Meneillään oleva tietoyhteiskuntakehitys ja verkostoituminen vapauttavat monet ajan, paikan ja organisaatioiden kahleista. Alkavan päivän työ voi löytyä internetistä, jonkun tekijää kaipaavan kotisivulta.

Työtä voi kokeilla hetkisen ja bittikukkarossa näkyy kaiken aikaa, miten homma onnistuu. Työ tehdään verkossa, maksu saadaan tietämättä työn tekijää tai teettäjää. Joku tulevaisuudessa organisoi tämänkin, jossa yritys on pelkkä tietokoneohjelma. Swissair teettää kaiken kirjanpitonsa Intiassa. Laatu on hyvä ja hinta halpa ja materiaali kulkee tietoliikenneteitse molempiin suuntiin lähes välittömästi. Kansainvälinen työnjako lisää yhteistä jaettavaa – pitää vain olla systeemi, joka estää vallan väärinkäytöksiä ja turvaa heikommista lähtöasetelmista ponnistaville kohtuullisen mahdollisuuden.

Valtiorajat ja etäisyys ovat bittimaassa merkityksettömiä, pian myös kielirajat poistuvat kielenkääntöautomaattien tieltä. Köyhyyskään ei ole tulevaisuudessa yhtä suuri este. Uusi tekniikka on paljon vanhaa halvempi ja tehokkaampi. Verottaja ja järjestöt ovat ihmeissään, mutta monissa kehitysmaissa näkyy jo valoa, yhä suurempi osa maailman aivokapasiteetista on käytössä. Osaava ammattilainen yrityksineen joutuu kilpasille koko maailman kanssa. Eikä vain ihmisten, myös ajattelevien koneiden. Kohta emme lainkaan tiedä onko televisioesiintyjä ihminen vai tietokoneohjelma. Ennen pitkää useilla tavaroillamme on tahto ja persoonallisuus.

Hierarkiat purkautuvat, kun transaktiokustannukset laskevat ja ulkoistaminen muuttuu halvemmaksi kuin valtahierarkian kautta hallinnointi. Työ tehdään yhä useammin suoraan asiakkaalle, ei esimiehelle. Suomessa ollaan onnellisen pitkällä tässä suhteessa. Meidän kulttuurimme sopii verkostoyhteiskuntaan monia maita paremmin. Yhdysvalloissa ja Saksassa esimerkiksi työ todella tehdään esimiestä miellyttämään. Meillä haukutaan esimies ainakin selän takana, jos työkalut ovat huonoja tai käsketään tekemään hyödytöntä työtä. Uskollisuus työlle on paljon suurempaa kuin uskollisuus esimiehelle. Näillä vahvuuksilla Suomi pärjää, kunhan hallinto uskaltaa luottaa kansalaisiinsa ja purkaa valtahierarkioita.

Uudet työpaikat löytyvät luovuuden ja empatian saralta. Ensin vaurautta luotiin alistamalla muut väkivalloin. Kaupparuhtinaiden ja teollisuuspohattojen jälkeen tiedonsaannin entisestään parannuttua valta siirtyi tulevilla odotuksilla pelaaville sijoitusparooneille. Jokaisessa vaiheessa vaurauden painopiste siirtyi vaiheeseen sopivimmalle kulttuurille. Nyt valtaosa vauraudesta alkaa olla bittejä. Bittien valmistaminen ja jakelu eivät maksa juuri mitään ja käyttöarvokin keskeisissä tuotteissa paranee määrän lisääntyessä. Tämä tarkoittaa, että toisiksi paras ei saa mitään eikä karkuun pääse, kun rajaton verkko ulottuu kaikkialle. Suomalainen itsepäisyys ja kekseliäisyys on vihdoin arvossaan.

Yhä suurempi osa ihmisistä tulee tekemään verkottunutta työtä, jossa asuinpaikalla ei ole selkeää merkitystä. Jotta tämä visio toteutuisi on tavaravirtojen kuljettava automatisoidusti. Tutut tavarat ja palvelut ja uudet internetistä löytyneet houkutukset pitää saada ostetuksi asuinpaikasta riippumatta. Saattomuistien, paikantimien, automaattisten pakkaus-, purku- ja jakelulinjojen on kyettävä käsittelemään yhtä ja samaa tavaraa sisältävä kontti tai heterogeeninen, eri tavaroita monista paikoista moniin paikkoihin sisältävä kontti lähes samalla hinnalla. Globalisaatio ja rajojen poistuminen edellyttävät korkeaa teknologista osaamista näillä alueilla. Esteitä tietysti on, kuten Ruotsin ja Tanskan yhdistävän sillan eri puolilla on huomattu. Vaikeuksien vuoksi yritykset eivät enää palkkaa rajan toisella puolella asuvia, mutta luultavasti tällaiset keinotekoiset raja-aidat purkautuvat.

Jos paikka menettää merkityksensä, poistuu samalla alueellinen eriarvoisuus ja monet muut alueelliset, ihmisen aikaansaamat erot ja jopa osa luonnon luomista eroista. Muutos luo valitettavasti uutta eriarvoisuutta samalla, kun se poistaa vanhaa. Lisäksi muutoksessa joku aina menettää valtansa tai omaisuutensa ja pakkovallan sidostenkin purkautuessa vapautuu samalla rikollisiakin voimia. Lisäksi muutos jo itsessään aiheuttaa ihmisille tuskaa, koska asiat eivät toimi enää kuvitelmien mukaan – sääntöjen muuttaminen tuntuu epäreilulta. Perimmältään itseorganisoituvat järjestelmät kuitenkin pyrkivät luomaan uutta järjestystä ja tasa-arvon ajatukset ovat levinneet niin syvälle ihmisiin, että niiden muuttuminen maailmanlaajuisiksi tasapainottaviksi voimiksi nykyisten ongelmallisten mellakoiden sijaan on toivottavasti vain ajan kysymys.

Mutta palataan hetkeksi käytännönläheisempiin seikkoihin

Saattomuisti tai konkreettisemmalta nimeltään RFID-tarra on yksi keskeisimpiä tulevaisuuden infrastruktuurin synnyttäjiä. Kun tavarat tietävät, mistä ne ovat tulleet, miten niitä on kohdeltu ja minne ne kuuluvat – silloin leikkikalurobotit osaavat mennä illalla omiin koreihinsa keräten sitä ennen kaiken muun lattioilla lojuvan tilpehöörin mukaansa. Saattomuisti automatisoi todella monia asioita tehokkaasti. Kuvitellaan pestävien vaatteiden jättäminen miehittämättömään kylmäpesupisteeseen. Säkkiin kiinnitetty tarra kertoo keräilypisteen antennin kautta lähimmäksi paikannetulle keräilyautolle tilauksen, pesutavan ja palveluluokan. Pesulassa säkki kulkee automaattisesti ja paluumatkalla kertoo jakeluautolle, minne haluaa. Saapuessaan takaisin jakelupisteeseen, lähettää järjestelmä lyhytviestin asiakkaalle ja generoi laskun saattomuistin tietojen perusteella, ellei asiakas maksa suoraan sähköisesti.

Nykyisellään ehkä parin euron hintaiset saattomuistit halpenevat yleistyessään. Toistaiseksi niitä käytetään vertikaalisten rakenteiden automatisointiin selkeissä logistisissa kuljetusketjuissa. Todellinen läpimurto syntyy, kun tarrat muuttuvat yleisiksi siten, että niillä merkitään sekä paikkoja että tavaroita ja keskenään yhteensopivat lukijat ovat sekä yritysten että kuluttajien jokapäiväisessä käytössä. Todellisen logistiikan läpimurron saisi aikaan kännykkään sisäänrakennettu RFID-lukija. Tarvittavat osat ovat niin halpoja, että tämän toteuttaminen olisi mahdollista jo tänään. Sellaisen avulla kaupan ja palveluiden logistiikka ulottuisi tuomaan lisäarvoa tuotteiden koko käyttöiän ja hieman sen jälkeenkin. Kuvitelkaa internettiin kytkettyä roskakoria, joka kirjoittaa kauppalistaan tilauksen kaikista käytetyistä roskakoriin laitetuista tuotteista. Jääkaapissa RFID-lukijaa ei tarvita – epäkäytännöllisiä ideoita on maailma pullollaan, mutta moneen muuhun paikkaan lukija kyllä sopisi ja internet-kännykässä se olisi todella merkittävä ominaisuus. Toivottavasti riittävän moni edistää ajatusta, jotta se tarttuisi.

Joissakin japanilaisissa kaupungeissa suunnitellaan asuinalueiden infrastruktuuriin vesijohtojen ja viemäreiden lisäksi putkipostia. Itsekseen liikkuvat kulkuneuvot olisivat hieman modernimpi ratkaisu samaan asiaan. Toisaalta yhä useampi fyysisen maailman asia muuttuu biteiksi. Pasianssikortit ovat jo menneet bittien taivaaseen, äänilevyt ovat kovasti menossa. Myös liikennemerkit katoavat, kun opasteet näkyvät tuulilasissa tai kännykässä. Laboratorioissa kehitellään tekniikoita, joilla kirjoittimet valmistaisivat yksinkertaisia kappaleita ja nanoteknologian edetessä me saamme varmaan koteihimme jonkinlaisen sammion, johon internetistä siirretään piirustuksia ja valmiit tavarat kalastetaan haavilla nanoliuoksesta muutaman hetken päästä.

Yöpöydälläni on kirja fysiikan lain luonteesta. Kirjoittaja on viime vuosisadan ehkä toiseksi merkittävin fyysikko, kepposten tekijä, loistava selittäjä ja nobelisti Richard Feynman. Hänen selityksistään ymmärsin, että fysiikan periaatteiden mukaisesti sekoittunut neste voisi todella itsekseen jälleen erottua ja pudonnut kananmuna hypätä ehjänä takaisin käteen, mutta tämä on äärimmäisen epätodennäköistä. Luonnossa toisistaan erottuneet asiat pyrkivät sotkeentumaan. Järjestyksen ylläpitämiseen tarvitaan energiaeroja, jotka nekin tuppaavat tasoittumaan.

Kun tavaroiden, ideoiden ja ihmisten siirtely muuttuu yhä helpommaksi, sekoittuu kaikki muodostaen yhä kompleksimman ja vähemmän erotellussa järjestyksessä olevan maailman. Tämän jo näemme ympärillämme. Kaaosteorian mukaisesti energian eli kehityksen voimasta järjestelmään syntyy turbulenssia, äkillisiä pyörteitä. Varmaan olette yhtä mieltä siitä, että maailmanlaajuinen dynaamisuus on kasvanut ja jotakin pyörteiden omaista liikehdinnässä on, joka ei enää vaikuta tavanomaiselta suhdanteiden aaltoilulta. Teollistumisen pyörteet synnyttivät maailmansodat, informaatiovallankumouksen pyörteet kaatoivat Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan totalitääriset järjestelmät. Kaaosteoria ja siihen kytkeytyvä kompleksisuuden teoria eivät puhu pelkästään olemassa olevien rakenteiden sortumisista. Murrosvaiheiden termejä ovat bifurkaatiopisteet ja oudot atraktorit. Kompleksisuuden teoriassa käytetään esimerkkinä muurahaista, joka syystä kelpaa hyväksi logistisen järjestelmän malliksi. Yksittäisistä yksinkertaisista päättelyistä syntyy erinomaisen toimivia muurahaiskekoja ilman keskitettyä hallintoa. Ihmisetkin tulevat synnyttämään yhä uusia ja entistä monimutkaisempia rakenteita, joita kukaan yksittäinen ihminen ei kokonaisuutena ymmärrä tai hallitse.

Tavalla tai toisella nämä kaikki uudet järjestyksen muodot liittyvät logistiikkaan ja logistiikan tarpeeseen. Emme elä enää keräilytaloudessa. Tiedon, ihmisten ja tavaroiden esteetön ja vaivaton kulku on se liima, joka voi pitää tämän pallon kasassa. Vaikka logistiikan kehitys siis aluksi lisäsi valtahierarkioita näyttää se nyt tehostuessaan auttavan ihmiset takaisin keräilytalouden kaltaiseen tasa-arvoon koko maailman tullessa käden ulottuville. Itsekkäämmän ja yksinkertaisemman motiivin logistiikan kehittämiseen saa ajatuksesta, jonka mukaan talouden valta katoaa, jos toiminta ei ole tehokasta.