Risto Linturi
Aldous Huxley kirjoitti lähtemättömän jäljen ihmiskunnan tajuntaan. Vuonna 1932 julkaistu “Uljas uusi maailma” kuvasi monien keksintöjen jälkeistä aikaa, jossa vanhan ajan yhteisöllisyys oli korvautunut hyvin selkeillä yhteiskuntarakenteilla. Tämän jälkeen vallanpitäjät pysäyttivät kehityksen kieltämällä uudet keksinnöt. Valta pelkää vapautta.
Nollan leviäminen Eurooppaan oli hidasta. Paavi oli kieltänyt nollan käytön, mutta Fibbonacci uhmasi kieltoa ja pian nolla alkoi levitä kaikkialle. Maallikot alkoivat oppia syyn ja seurauksen lakeja. Heidän hallitsemisensa vaikeutui. Noituudesta siirryttiin hiljalleen teknologia- ja tiedeuskoon ja lopulta nykyiseen markkinauskoon.
Jules Verne ennusti 1863 monia koneita nähtyään, miten kaiken tehokkuuden tavoittelun nimissä kunnian merkitys tulee vähenemään ja mammonan palvonta kasvamaan.Verne epäonnistui opera librettojen kirjoittajana ja oivallus kumpusi ehkä katkeruudesta.
Watsonin ja Crickin sata vuotta myöhemmin selvitettyä elämän perusrakenteen, Jules Vernen ennakoima arvomaailman rappeutuminen ei vielä näkynyt täysimääräisenä. Mutta ihmisen lentäessä kuuhun oli yhteiskunnallisen järjestelmän rapautuminen jo ilmiliekeissään. Alvin Toffler selitti pian tämän jälkeen muutoksen teknologian kehityksestä johtuvaksi. Hänen näkemyksensä mukaan teollinen massamarkkina oli ongelmien syy. Verne oli ollut uskomattoman kaukonäköinen.
Eräs arvostetuimmista nykytutkijoista, Francis Fukuyama analysoi kirjassaan “Great Disruption” meneillään olevaa murrosta. Kaikissa länsimaissa räjähdysmäisesti yleistynyt sosiaalisten sopimusten ja järjestyksen rikkoutuminen tuntuu saavuttavan joitakin lakipisteitään. Yhdysvalloissa rikollisuuden määrä on viisikymmenkertaistunut viidessä kymmenessä vuodessa, mutta kasvu on taittunut.
Kukaan ajatteleva ja ympäristöstään tietoinen ihminen ei voi enää väittää tekniikan kehityksen ja yhteiskuntarakenteiden sekä meidän arvojemme kolmiyhteyttä. Kaikki vaikuttavat toisiinsa ja tekniikka on näistä kolmesta se Pandoran lipas, jonka monet vaikutukset ovat peruuttamattomia.
Automaatti on yhteiskunnallisesti haastavin tekniikan hedelmä. Monien mielestä se on yhä uudelleen ja uudelleen sama vanha kehruujenny, joka on hävitettävä. Haluan tässä kohden toistaa edesmenneen setäni kertoman tarinan. Setäni puhui isästä ja tämän pienestä pojasta. Isä otti aina kyntäessään pojan mukaan istumaan auran päälle. Hän kertoi pojalle, miten tärkeänä apuna tämä työssä oli vaikka tosiasiassa hän kaipasi seuraa ja halusi pojan kokevan olonsa hyväksi.
Meillä on kaikilla hyvä olo, kun tiedämme tekevämme hyvää ja tärkeää työtä. Poika olikin ylpeä voidessaan olla apuna, kunnes kerran sairaana ollessaan kysyi, miten isä nyt pärjää. Isä lohdutti häntä ja sanoi, ettei pojan tarvitse huolehtia. Hän voi laittaa kiven painoksi. Setäni pyrki kuvaamaan sitä, miten pahalta tuntuu, kun joutuu tarpeettomaksi. Hän ei pitänyt tietokoneista. Minulle esimerkki kertoi, miten pahalta tuntuu elää valheessa ja huomata kaiken aikaa tehneensä tarpeetonta työtä. Poika olisi varmasti selvinnyt paremmin, jos isä olisi ollut rehellinen.
Ihmisillä on luontaisia sosialisia tarpeita. Maslowin tarvehierarkian mukaan me haluamme tyydyttää fysiologiset tarpeemme, sen jälkeen turvallisuuden tunteemme, ja ryhmään kuulumisen tarpeet. Kun myös arvostuksen tarve on tyydytetty, keskitymme Maslowin ylevimpänä pitämään tarpeeseen - haluamme olla hyödyksi muille.
Jos perustarpeet on tyydytetty, emme juurikaan kykene saamaan tyydytystä kiven paikalla olemisesta. Emme myöskään kykene saamaan tyydytystä tehdessämme tarpeettomaksi koettua työtä. On melko selvää, että suomalainen rakennusmies ei rupea kaivamaan pitkää ojaa lapiolla vaan vaatii paikalle kaivinkoneen. Monissa muissa maissa turvallisuudentunne ja muut alemmat tarpeet saattavat olla uhattuna ja lapiotyöhönkin ryhdytään.
“Uljas uusi maailma” oli minulle kuin painajainen. Päähenkilön Bernardin tavoin koen positiiviseksi ja tavoittelemisen arvoiseksi nykyisten toimintatapojen ja menetelmien kehittämisen enkä voisi olla sopusoinnussa sellaisen yhteiskunna kanssa, jossa kehitys on kielletty. Istuisimme kaikki kivinä ja kivien käyttö olisi kielletty.
Voiko ajatteleva ja ymmärtävä ihminen kokea olonsa hyödylliseksi, ellei taistele vääriä sääntöjä vastaan. Ymmärrän hyvin maailmankuulua taloustieteilijää Milton Friedmania. Hän uskoo, että kehitys suosii vähäosaisia. Eivät ruhtinaat tarvinneet juoksevaa vettä. Heillä oli juoksevia orjia. Monet automaatit auttavat meitä sellaisen yhteiskunnan kehittämisessä, jossa yhä useampi ihminen saa juoksevan vetensä, siemenviljansa, sähkövalon, kellon, puhelimen ja lääkityksen. Mikäli automaatiota ei olisi, olisimme Jules Vernen tavoin ilman vessapaperia ja useimmat mukavuudet olisivat vähäosaisten hoitamia palveluita varakkaille.
Maailman pienin kone koostuu seitsemästäkymmenestä atomista. Rajat hämärtyvät. Nanoteknologia pienentää koneita ja monia kemiallisia ja biologisiakin prosesseja voidaan automatisoida. Nyt voisimme tehdä mekaanisen koiran, joka seuraa tiettyjä hajuja häntä heiluen.
Ennenpitkää osaamme korvata veren nestemäisellä automaatilla, joka hoitaa hapensaannin nykyistä paremmin. Liikennemerkkien paikalleen sijoittaminen voitaisiin automatisoida, mutta samantien voidaan automatisoida niiden kuvan projisointi suoraan verkkokalvolle, jolloin liikennemerkit, katukilvet ja muut opasteet voidaan jättää valmistamatta. Tavara muuttuu reaaliaikaiseksi palveluksi yllättävillä tavoilla.
Akkujen ja aurinkopaneelien parantuessa osa satelliiteista voidaan korvata korkealla pilvien yläpuolella ikuisesti aurinkovoimalla lentävillä koneilla. Ne ratkaisisivat monia nykyisten järjestelmien ongelmia. Taiwanille tällainen Nasan rahoittamassa kokeilussa kehitetty järjestelmä lienee jo tilattu mainittuja satelliitteja ja tukiasemia korvaamaan.
Ilmeistä on, että teollinen automaatio on vaikuttanut elämäämme hyvin paljon, mutta vaikutus on enimmäkseen ollut epäsuora. Perustutkimuksen ja koneiden avulla materiaalien, energian ja tavaroiden tuotanto on muuttunut halvaksi massatuotannoksi. Yhteiskunnalliset hierarkiat ovat tämän seurauksena kasvaneet, maalta on muutettu kaupunkeihin ja pelloilta ja käsityöläispajoista tehtaisiin sekä suunnittelupöytien ääreen.
Joukkoviestintä on syntynyt massatuotannon ansiosta ja sitä varten. Jotta tuotanto ja jakelu toimisivat tehokkaasti, piti kaikki saada kuluttamaan samoja tuotteita samaan aikaan. Tiedon jakelua hoitavat automaatit osasivat monistaa saman viestin kaikille samanaikaisesti. Tämä muutti yhteiskuntaa ja ihmistä itsekkääseen suuntaan ja Chaplinin Nykyajan kuvauksen mukaan ihminen koki usein olevansa vain mutteri koneistossa.
Suunta on muuttumassa. Tofflerin ennakoinnin mukaan tietojenkäsittelyn automatisointi loi pohjan pienille sarjoille ja suurten yleisöjen hajautumiselle. Automaatit muuttuvat nyt entistä älykkäämmiksi ja kykenevät tuottamaan tarpeiden mukaan räätälöityjä tavaroita, viestejä ja palveluita. Myös jakelulogistiikka automatisoituu. Kaikkien ei enää tarvitse kuluttaa samaa samaan aikaan.
Viestinnän automatisointi on muuttanut valta-asetelmia ja arvomaailmaa. Jokainen saa sanottavansa julki, jos se vain muita kiinnostaa. Öykkärit jäävät entistä helpommin kiinni tekemisistään ja tieto on yhä helpommin jokaisen saatavilla. Saattaa olla, että verkostoituminen kääntää ensimmäisen informaationyhteiskunnan itsekeskeisyyden takaisin yhteisöllisten arvojen suuntaan ja palauttaa kisälliajan kunnian ja yhteisen hyvän tavoitteet. Sijoittajakaan ei arvosta yhtiötä, joka salaa aikomuksensa. Ja vähempiarvoiset syödään.
Tulevaisuudessa automaatit kietoutuvat yhä lähemmäs meitä kaikkia hyvinkin konkreettisesti ja välittömästi. Sydämentahdistin ei ole ainoa automaatti, joka tulevaisuudessa on erottamaton osa elämäämme.
Nanokiteet ja nanokoneet saattavat veren lisäksi muokata meitä näkyvämmillä tavoilla. Ihminen on aina halunnut samaistua omaan ryhmäänsä. Kuvitelkaa nanokiteitä, jotka muuttavat väriä kehossa kulkevan magneettikentän mukaan. Niistä voi tatuoida ranteeseen vaikkapa kellon. Joku varmaan haluaisi punaiset täplät poskiin aina, kun tekee mieli flirttailla ja käärmeen olkapäälle, joka kiemurtelee sitä villimmin, mitä innostuneempi on. Telepatia on myös ulottuvilla.
Omakohtainen jokapäiväinen kosketukseni automaatioon on hieman arkisempi ja tapahtuu kotona. Nykyään saatan mennä vessaan jossakin muualla ja ihmettelen, miksi on niin pimeätä. Kotona vessan valot palavat aina, kun vessassa ollaan. Kun huoneista poistutaan, sammuvat valot ja ilmanvaihto vähenee. VTT:n mukaan lämmitys- ja valaistusenergiaa saattaa säästyä jopa 30%. Laskin huvikseni, säästyykö aikaa. Nelihenkinen perhe voi säästää elinaikanaan henkilötyövuoden verran valojen automatisoinnilla. Moni kuvittelee valojen naksuttelun hoituvan muun rutiinin mukana, mutta kannattaa kokeilla. Automaatio vapauttaa ihmisen tekemään itse haluamiaan asioita. Minun aikani säästyy puiden pilkkomiseen, johon en halua koneen apua.
Automaation varjolla tulee myös usein suunniteltua arveluttavia asioita. Luin pari vuotta sitten Bill Gatesin talosta, jossa kulkijoilla on tunnistuskortit. Litteille näytöille ilmaantuu kävijöiden lempitauluja ja keskustietokoneen ohjaamana mielimusiikki seuraa kulkua. Seinissä oleviin mikrofoneihin voi myös kertoa toiveensa. Lapseni sanoivat selkeästi minulle, että he eivät muuta, jos suunnittelen samanlaisen isovelisysteemin. Empatia ja ihmisten omien ajatusten ja arvojen kunnioitus ovat avaimia, joita ilman suunnittelijat väistämättä erehtyvät.
Mutta palatkaamme takaisin tulevaisuuden automaatteihin. CNN raportoi vastikään lentävästä autosta. Neljän hengen kulkuväline nousee kymmenen metrin alueelta, maksaa tulevaisuudessa saman kuin jeeppi Suomessa ja kuluttaa viisitoista litraa sadalla kilometrillä kuudensadan kilometrin tuntinopeudella. Auto lentää tietokoneohjauksella automaattisesti, kun matkustaja vain osoittaa suunnan. Lentoauton runko on hiilikuitua ja pitkään kehitetyt moottorit pääosin alumiinisia wankel-moottoreita.
Käsittääkseni tarvittavat tietokoneohjelmat ovat toistaiseksi vielä huonommassa kunnossa kuin sen Suomeen tyrkytetyn Jas-hävittäjän, joka sekosi ja putosi. Mutta algoritmithat kehittyvät ja prosessorit nopeutuvat. Se puoli ei varmasti ole mahdoton hoitaa. Senkin uhalla, että pidätte minua hulluna kerron, että R. Linturi Oyj on tilannut yhden tällaisen ja lisäksi sijoittanut kehitystyötä tekevään yritykseen viidenneksen koko sijoituspääomastaan. Pala Eiffeltornia siis meilläkin.
Itsekseen pyörillä liikkuvia kotitalouskojeita on jo myynnissä, mutta kokeiluissa olevat koirien tavoin kulkevat, keskustelevat ja käyttäjiensä kasvot ja komennot tunnistavat leikkivät apuvälineet ovat nekin tulossa markkinoille pian. Paikantamisen, radioverkkojen, konemotoriikan ja hahmontunnistuksen läpimurrot tekevät tieteiskirjojen roboteista laajalle yleisölle paljon teollisuusrobotteja todellisempia. Pankkiautomaatit siirtyvät taskuun ja fyysinen raha katoaa. Myös kerjäläiset tarvitsevat kännykän, voidakseen ottaa rahaa vastaan.
On helppoa kuvitella sellainen automaatti, joka rakentaa tuolin. Nanokoneet tai geenimanipulaatio saattavat tuoda toisenlaisen automatisoidun ratkaisun samaan tarpeeseen. Geenimanipulaatiolla voidaan saada aikaan visakoivu, joka kasvaa suoraan tuolin muotoon. Näkymättömät nanokoneet voivat ravintoliuokseen heitettyinä monistua ja kiteytyä keraamiseksi moottoriksi. Rakennushomeen poistoonkin voidaan kehittää automaattisia ratkaisuja kehittämällä biologisia automaatteja tai itseään kopioivia ja hometta tuhoavia nanokiteitä. Biotietokoneiden ja nanokoneiden kehittely johtaa varmasti itseään kopioivien koneiden eli automaattisesti lisääntyvien koneiden aikaan. Tähän piilee huomattava riski ja varovaisuus on varmasti viisautta.
Pelko ihmisen korvautumisesta ja muuttumisesta tarpeettomaksi ei kuitenkaan ole viisautta. Ihmiset ovat perimmältään sosiaalisia olentoja ja muunlainen perimä karsiutuu muutamassa sukupolvessa pois. Me siis tarvitsemme toisiamme ja voimme olla hyödyksi toisillemme. Se osa ihmiskuntaa kuolee sukupuuttoon, jolle koneet tuovat täyden tyydytyksen. Voi olla, että koneet muuttuvat ihmistä älykkäämmiksi omissa asioissaan. Koneet nytkin tekevät monia asioita ihmistä paremmin. Mutta ihmiselle jää aina merkitysten alue, jonne talouden painopiste jo nyt on siirtymässä. Koneiden aikaansaannokset ovat halpoja - kallista on se, jota ei voida automaattisesti monistaa.
Luovuus ja empatia ovat tulevaisuuden tuottavuuden avaimet. Suurin arvo on biteissä, mutta niiden jakelu ja monistaminen on lähes ilmaista. Kopioija ei siksi saa katetta, ja paraskin saa katetta vain ainutlaatuisille tuotteille. Siksi jatkuva suunnittelu ja luovuus sekä asiakkaiden tarpeiden empaattinen ymmärtäminen ovat keskeisimpiä kilpailutekijöitä.
Mutta palataan tulevaisuuden virtuaalimaailmaan. Varmasti melko moni teistäkin polttaa tupakkaa ja harrastaa muitakin paheita. Englantilaisessa tutkimuksessa on kytketty anturit koehenkilön päähän muistikeskukseen ja nauhoitettu muistikuvat. Myöhemmin nämä on syötetty toisen koehenkilön kalloon poratusta reijästä tämän aivoihin.
Kokeilussa saatiin merkittäviä positiivisia tuloksia. Kuvitelkaa parinkymmenen vuoden kuluttua – voitte polttaa viimeisen savukkeenne. Voitte nauhoittaa sen ja muitakin mukavia juttuja. Aina sen jälkeen, kun tekee mieli, voitte toistaa nauhalta kokemuksen ja laittaa vaikka kynän suuhun. Tuntuu ihan samalta. Paljon tätä ennen koneet muistavat ja muutamasta sanasta palauttavat mieleen kaikki kuulemansa keskustelut.
Kreikkalaisille vapaille miehille työ ei ollut elämän keskeisin sisältö. He kokivat elämänsä merkitykselliseksi osallistumalla keskusteluihin elämästä, taiteesta ja yhteiskunnasta. Meidän elämämme on kovin materialistista ja itsekeskeistä. Elämässä on muutakin kuin helposti automatisoitavia rutiineja. Hyvin tehty työn automatisointi antaa meille vapauden käyttää enemmän ajastamme elämän merkitysten etsimiseen, ihmissuhteisiin ja uusien menetelmien ja parannusten keksimiseen.
Automaation ansiosta meidän kannattaa istua vaikka vuosi puun alla odottamassa hyvää ajatusta kuin huhkia otsa hiessä huonoilla välineillä. Sijoittajat maksavat kymmeniä miljoonia hyvästä ideasta. Yhtiön arvo saattaa olla jopa kolmekymmentä miljoonaa markkaa työntekijää kohden. Tuottavuutta ei enää revitä selkänahasta. Kiire ja puuduttava rutiini kuuluu automaateille. Inhimillisyyden, merkitysten ja mahdollisuuksian pohdinta, etsiskely ja keksiminen kuuluvat ihmiselle.