TEKNIIKKA MUUTTAA ASUMISTA

PSW Kiinteistömaailma 10v

Asuntomarkkinat ja asuminen - juhlaseminaari

TEKNIIKKA MUUTTAA ASUMISTA

Risto Linturi

Arvoisa yleisö,

Viisikymmenluvulla aravasäännöt kielsivät lainan, jos keittiöön edes varattiin tila jääkaapille. Maaseutukoulujen opettajille kuului tallipaikka, mutta talliin piti laittaa niin korkea kynnys, ettei sinne varmasti voinut ajaa autolla. Autopaikkoja muutamat kaavoittajat halusivat ainakin varata, koska he uskoivat, että autokanta oli kasvussa, mutta päättäjät estivät. Suomi ei ollut mikään autojen täyttämä Amerikka eikä sellaiseksi tulossakaan. Nykyään tiedämme, mihin on tultu, emmekä ole samalla tavalla hulluja. Meillä on omat hullutuksemme. Emme tietysti vieläkään ota huomioon tulevaisuutta, koska perimmältään emme radikaaleihin muutoksiin usko. Toistuvasti käy kuitenkin, että rakennuskanta menettää arvonsa, koska sisävessat puuttuvat, ulkojääkaapille ei löydy jakeluauton mentävää tilaa tai olohuone on liian valoisa kotiteatterin tarpeisiin.

1863 Jules Verne kirjoitti lumppupaperille kirjan Pariisi 1900-luvulla. Hän ennusti Euroopan kisällipajojen muuttuvan osakkuuksiin perustuviksi suuryrityksiksi, kaupunkirakenteiden leviävän, ilman saastuvan autoista ja tehtaista. Hän näki, miten kehitys vie lähiöasumiseen, kasvottomaan tuottamiseen ja kunnian sekä runouden merkityksen katoamiseen. Silloin ei juuri haarukoita käytetty, vaikka savupiiput alkoivat jo olla tavallisia ja sähköä kokeiltiin. Useimmat elivät tietysti edelleen luonnon määräämässä rytmissä. Vessapaperia ei ollut, varakkaimmat käyttivät purjoa. Vernen puheet kuulostivat aikalaisista täysin käsittämättömiltä.

Monet asiat tuntuvat nytkin käsittämättömiltä. Kysyin muutamassa tilaisuudessa, miten voi olla, että parin kymppitonnin videoprojektori on kokonaiskustannuksiltaan normaalia televisiota edullisempi. Kukaan ei keksinyt, koska lattiapinta-alaa ei osattu laskea kokonaiskustannuksiin. Tämä siitä huolimatta, että arkkitehti suunnittelee tilan televisiota varten ja olohuone kalustetaan television ympärille.

Meillä taitaa olla yksi maailman kuuluisimmista ulko-ovista. Maailman suurten lehtien lisäksi parikymmentä USA:n ja Euroopan suurinta televisiokanavaa on näyttänyt, miten kännykällä saa vastattua ovikelloon ja avattua kotioven. ABC-yhtiö kuvasi ovikellon toimintaa viisi tuntia ja sitten näytti keksinnön pääuutislähetyksessään. Monet edelleen ihmettelevät, mitä hyötyä moisesta on. Samat ihmiset jäävät kotiin ovivahdiksi, kun jokin paketti, avaimen unohtanut lapsi tai epämääräisen ajan ilmoittanut vieras on tulossa. Minä vahdin ovea kännykkäni avulla. Tietoliikenne vapauttaa ajasta ja paikasta.

Maailman pienin kone koostuu seitsemästäkymmenestä atomista. Rajat hämärtyvät. Nanoteknologia pienentää koneita ja monia kemiallisia ja biologisiakin prosesseja voidaan automatisoida. Voisimme jo nyt tehdä mekaanisen koiran, joka seuraa tiettyjä hajuja tai noukkii villakoiria nurkista. Ennenpitkää osaamme korvata veren nestemäisellä automaatilla, joka hoitaa saman tehtävän entistä paremmin. Liikennemerkkien paikalleen sijoittaminen voitaisiin automatisoida, mutta samantien voidaan automatisoida niiden kuvan projisointi suoraan verkkokalvolle, jolloin liikennemerkit, katukilvet ja muut opasteet voidaan jättää valmistamatta.

Ilmeistä on, että teollinen automaatio on vaikuttanut elämäämme hyvin paljon, mutta vaikutus on enimmäkseen ollut epäsuora. Koneiden avulla materiaalien, energian ja tavaroiden tuotanto on muuttunut halvaksi massatuotannoksi. Yhteiskunnalliset hierarkiat ovat tämän seurauksena kasvaneet, maalta on muutettu kaupunkeihin ja pelloilta ja käsityöläispajoista tehtaisiin sekä suunnittelupöytien ääreen.

Suunta on nyt muuttunut. Vapaudumme nopeasti ajasta ja paikasta. Tuotanto moninaistuu, luovuus, empatia ja kunnia ovat nousemassa arvoonsa. Verkostojen kautta työ tehdään yhä useammin tietoliikenneteitse ja voimme hoitaa osan työstä mökiltä, matkoilta ja kotoa.

Toistaiseksi tämä on ulkoista. Tulevaisuudessa automaatit kietoutuvat yhä lähemmäs meitä kaikkia hyvinkin konkreettisesti ja välittömästi. Sydämentahdistimen tavoin automaatit voivat muuttua erottamattomaksi osaksi elämäämme. Jo nyt tutkijat kokeilevat käteen upotetuilla siruilla, jotka ohjaavat ympärillä olevia laitteita ajatuksen voimalla. Moni on kiitollinen siitä, että nämä visiot ovat vielä laboratoriotulevaisuutta.

Omakohtainen jokapäiväinen kosketukseni automaatioon tapahtuu kotona. Nykyään saatan vieraaseen vessaan mennessäni ihmetellä, miksi on niin pimeätä. Kotona vessan valot palavat aina, kun vessassa ollaan. Kun huoneista poistutaan, sammuvat valot ja ilmanvaihto vähenee. VTT:n mukaan lämmitys- ja valaistusenergiaa saattaa säästyä jopa 30%. Laskin huvikseni, säästyykö aikaa. Nelihenkinen perhe voi säästää elinaikanaan henkilötyövuoden verran valojen automatisoinnilla. Henkilötyövuosi on tietysti varsin lyhyt aika, kärjistän tarkoituksella, mutta kuitenkin. Moni kuvittelee valojen naksuttelun hoituvan muun rutiinin mukana, mutta ei se siltä tunnu enää kokeilemisen jälkeen. Automaatio vapauttaa ihmisen tekemään itse haluamiaan asioita. Minun aikani säästyy puiden pilkkomiseen, johon en halua koneen apua.

Olen oppinut melko paljon automaatiosta rakennusprojektin ja käyttöönoton aikana. Automaatio toimii sitä paremmin, mitä huomaamattomampaa se on. Monet luulevat, että automaatio tarkoittaa paljon nappuloita ja monimutkaista käyttöä. Väliin tuntuu siltä, että osa automaatiosuunnittelijoistakin luulee näin. Meillä kotona se tarkoittaa vähemmän nappuloita ja vähemmän osaamista nappuloiden käytössä. Parhaimmillaan automaattisesti toimivan systeemin voi unohtaa. Huoltomiehenkin se tilaa itse.

Meillä porrasvalot toimivat hyvänä esimerkkinä. Toivottiin, että ne syttyvät automaattisesti tarvittaessa. Valot piti tietysti suunnata siten, etteivät ne häikäise maanantainakaan aamuyöstä ja se onnistui hyvin. Mutta aluksi valojen syttyminen toteutettiin liikeantureiden ja kellokytkimen avulla. Lopputulos oli, että kevään edetessä valot syttyivät valoisaankin aikaan. Tämä turha syttyminen harmitti ja kiinnitti huomiota väärin toimivaan automaatioon. Hämäräkytkin ratkaisi tämän häiriön eikä valojen toiminta enää herätä huomiota. Työtilan hiilidioksidianturi on alusta lähtien unohtunut kokonaan, koska systeemi on toiminut niin hyvin. Kun porukkaa on enemmän, kiertää ilma nopeammin ja koko asian voi unohtaa. Samaten pihan kastelun, koska kosteusanturit kertovat, milloin piha on kuiva ja sitten yöaikaan tihkuletkut kastelevat. Huonekohtainen ilmanvaihto toi tullessaan yllättäviä mukavuuksia, kuten äänieristetyt makuuhuoneiden ovet. Nyt televisionkatselu esimerkiksi ei häiritse lasten nukkumista.

Kannattaa siis miettiä hyvin tosissaan tietojenkäsittelyä ja automaatiota. Mitä niillä voidaan saavuttaa? Mielikuvamme on vääristynyt, kun keskeiset markkinoidut asiat ovat monimutkaisia ja käyttöä vaativia. Yhä useampi meistä istuu yhä suuremman osan ajasta käyttämässä tätä niinkutsuttua automaattista tietojenkäsittelyä.

Todellinen automaatio on jotakin paljon parempaa. Automaation tarkoituksena ei ole sitoa meitä koneiden ääreen vaan vapauttaa meidät toinen toistemme seuraan. Automaation irvikuvana voisi pitää Microsoftin tekstinkäsittelyohjelmaa, joka runoa kirjoittaessa alkaa jokaisen rivin isolla kirjaimella ja jokaisen lyhenteen jälkeen tekee saman erehdyksen. Ei pidä automatisoida sellaisia asioita, joissa valinnan voi lukea vain ihmisen mielestä, ellei samalla suunnittele tapaa, jolla se mieli luetaan.

Automaation varjolla tulee myös usein suunniteltua arveluttavia asioita. Luin pari vuotta sitten Bill Gatesin talosta, jossa kulkijoilla on tunnistuskortit. Litteille näytöille ilmaantuu kävijöiden lempitauluja ja mielimusiikki seuraa kulkua. Seinissä oleviin mikrofoneihin voi myös kertoa toiveensa. Lapseni sanoivat selkeästi minulle, että he eivät muuta uuteen kotiin, jos suunnittelen jotakin samanlaista. Automaatio merkitsee muutosta, mutta samalla ihmisyyteen ja kulttuuriin liittyviä arvoja on kunnioitettava. Haluamme hallita ympäristöämme. Emme halua, että ympäristö hallitsee ja valvoo meitä. Asunto on myös asukkaidensa näköinen ja taulujen keskeisin arvo on ainutkertaisuus. Empatia ja ihmisten omien ajatusten ja arvojen kunnioitus ovat avaimia, joita ilman suunnittelijat väistämättä erehtyvät. Huonoa, tarpeetonta tai väärää ei haluta.

“Kotini on linnani” on meille kaikille tuttu sanonta. Luulen, että kyse on turvallisuudesta ja luottamuksesta. Videokamera jääkaapissa tai kulutuksen lukija internettiin kytketyssä roskakorissa ei meiltä tätä turvallisuutta riistä, jos tunnemme, että kontrolli on omissa käsissämme. Minulle tuli mieleen, että kontrolli voisi olla kännykässä, jonka kaikki koemme omaksemme.

Suomalainen rakennusautomaation kehittäjä, Lonix on ottanut konseptin omakseen ja vetää rakennusautomaation yhteisen LON-standardin varassa laajaa kehitysprojektia, jossa pyritään tulevaisuuden älytaloon. Vietän nykyään melko paljon aikaa Lonixin puitteissa ja viimeisen vuoden aikana koko rakennusteollisuus tuntuu hyväksyneen uudistusten välttämättömyyden aina kerrostaloasuntoja myöten.

Asentaja, huoltomies, isännöitsijä ja asukas saavat kännykän ja internetin kautta kukin tarvitsemansa tiedot kulutukseen, vaaratilanteisiin tai viihtyvyyteen liittyen. Asukas voi myös kännykän ja bluetooth-tekniikan avulla ohjata toimintaa haluamakseen.

Tekesin ja liittojen Samba-ohjelma vauhditti suomalaista rakennusautomaatiota ja auttoi yhdistämään voimavarat saman standardin taakse. Nyt Lon on edennyt maailmanlaajuisesti, mutta Suomi on edelleen selkeästi kehityksen kärjessä laajalla rintamalla ja odotettavissa on, että kansainvälisiä menestystuotteita tulee useita.

Työskentelin seitsemänkymmenluvun lopulla freelancer-ohjelmoijana Osmo Kainulaisen apuna. Hän kehitti tuolloisia mikrotietokoneita rakennusautomaatiosovelluksiin ohjaamaan lämmitystä ja valaistusta. Valitettavan kauan on kestänyt, että jäykkä ja kehityshaluton teollisuudenala on ottanut tietotekniikan omakseen, mutta nyt vauhti näyttää kiihtyvän. Luulisin, että kymmenen vuoden kuluttua vanha rakennuskanta on samanlaisessa ongelmatilanteessa kuin viisikymmenluvun rakennuksen seitsemänkymmenluvun koittaessa.

Tietotekniikka ei tietysti merkitse kaikkea. Meillä esimerkiksi varaavat rakenteet, selektiivilasit, rakennuksen oikea suuntaaminen ja muu hyvän arkkitehtuurin ja terveen energiataloudellisen rakentamisen noudattaminen ovat merkinneet enemmän kuin automaatio. Mutta nuo ovat usein vaikeita ja tapauskohtaisia asioita. Automaatio muuttuu pian helpoksi rutiiniksi. Automaation avulla ihmiset myös oppivat tietämään, minkälaisissa huoneilmassa he asuvat ja millä tavoin energia kuluu. Lisääntyneen tiedon myötä tekniikka johtaa entistä huolettomampaan asumiseen entistä terveemmissä ja energiataloudellisemmissa asunnoissa, jos niin vain haluamme.

Mutta palatkaamme takaisin tulevaisuuden automaatteihin. Kymmenessä vuodessa autot lentävät. Neljän hengen kulkuväline nousee pihalta, maksaa saman verran kuin jeeppi ja kuluttaa viisitoista litraa sadalla kilometrillä kuudensadan kilometrin tuntinopeudella. Maantiede muuttuu ja rakennuskannan arvo sen mukana. Markkinoille tulevat myös tulevaisuudessa kauppakasseja kuljettavat lennokit ja muut logistiikkaa automatisoivat välineet. Itsekseen liikkuvia kotitalouskojeita on jo myynnissä, mutta kokeiluissa olevat koirien tavoin kulkevat, keskustelevat ja käyttäjiensä kasvot ja komennot tunnistavat leikkivät apuvälineet ovat nekin tulossa markkinoille pian. Paikantamisen, radioverkkojen, konemotoriikan ja hahmontunnistuksen läpimurrot tekevät tieteiskirjojen roboteista laajalle yleisölle paljon teollisuusrobotteja todellisempia kotien apulaisia. Logistiikan automatisointi vapauttaa sekin etäisyyksistä.

Monet miettivät sitä, miten etätyötä voi tehdä, kun makuuhuoneeseen ei mahdu työpistettä. Jos asia todella haluttaisiin ratkaista, rakennettaisiin koteihin riittävät tilat työskentelyyn sillä rahalla, joka keskitetystä konttorirakentamisesta vapautuu. Jo nyt asiakkaat ja yhteistyökumppanit tavataan entistä useammin tietoliikenneteitse. Aika ei mitenkään riitä kaikkien matkustamiseen kaikkien luokse. Miksi jokin keskustan konttori olisi se paikka, jonne jokainen menee aamulla ensimmäiseksi. Miksei se kiintopiste voisi olla koti, jossa on ehdittävä käydä ainakin kerran päivässä. Toistaiseksi tietoliikennevalmiudet ja asenteet eivät ole olleet kypsiä, mutta ne kypsyvät kyllä. Ja siinä vaiheessa koteihin on rakennettava työskentelylle sopivat tilat ja tarvittaessa perhettä häiritsemätön neuvottelusisäänkäynti.

Mikäli lentävä auto toteutuu, poistuvat etäisyyksien rajoitukset. Moottoritiet käyvät turhiksi investoinneiksi ja raideliikenne alkaa taas kannattaa paremmin. Mutta ilman lentävää autoakin maailma muuttuu ja keskustaan ei ole pakko päästä joka päivä, vaikka tekisi globaalia työtä kiihkeässä internet-ajan rytmissä. Minä asun ja työskentelen kahden hiekkatien päässä, enkä mitenkään saisi samoja asioita aikaiseksi, jos joka päivä pitäisi käyttää aikaa niinkutsutulle työpaikalle siirtymiseen. Energiatalouskin toimii paremmin, kun ei tarvitse pitää monia eri tiloja lämpimänä töissä ja kotona. Mutta siirrytään takaisin tulevaisuuteen.

On helppoa kuvitella sellainen automaatti, joka rakentaa tuolin. Geenimanipulaatiolla voidaan saada aikaan visakoivu, joka kasvaa suoraan tuolin muotoon. Näkymättömät nanokoneet voivat ravintoliuokseen heitettyinä monistua ja kiteytyä keraamiseksi moottoriksi. Rakennushomeen poistoonkin voidaan kehittää automaattisia ratkaisuja kehittämällä biologisia automaatteja tai itseään kopioivia ja hometta tuhoavia nanokiteitä. Kreikkalaisille vapaille miehille työ ei ollut elämän keskeisin sisältö. He kokivat elämänsä merkitykselliseksi osallistumalla keskusteluihin elämästä, taiteesta ja yhteiskunnasta. Toivottavasti joskus pääsemme samaan pisteeseen. Siihenkin saakka kannattaa miettiä asioiden perimmäisiä merkityksiä. Monet niistä liittyvät asumiseen.

Ulkomaiset toimittajat ovat joskus kysyneet, miksi meillä on kahden istuttava puusee pihalla. Suomessa moniriviset ovat kai olleet kansallinen tapa, mutta miksi? Puusee haisee, jonka vuoksi se on tavallisesti sijoitettu pihapiirin ulkopuolelle. Syksypimeällä susien ulvoessa sinne on ollut yksi aika pelottava mennä, eikä oven ulkopuolellekaan ole ollut mukava jäädä odottamaan. Yleensä vanhoihin laajalle levinneisiin tapoihin on joku järkeenkäypä selitys. Ruhtinaiden moniin kartanoihin saattaa liittyä samanlainen selitys. Heillä nimittäin ei ollut puuseetä vaan he kävivät runsaine henkilökuntineen sokkeloisissa puutarhoissa asioillaan. Ennen pitkää semmoinenkin käy sietämättömäksi ja kartanon puutarha pitää jättää maatumaan. Meillä on nykyiselläänkin paljon sellaisia rakenteita ja tapoja, joiden perimmäiset syyt ovat vanhentuneita. Ne korvautuvat uusilla merkityksillä ja tavoilla. “Miksi?” on edelleen paras kysymys. Kiitos mielenkiinnosta.