Risto Linturi
Aldous Huxley kirjoitti lähtemättömän jäljen ihmiskunnan tajuntaan. Vuonna 1932 julkaistu “Uljas uusi maailma” kuvasi monien keksintöjen jälkeistä aikaa, jossa vanhan ajan yhteisöllisyys oli korvautunut hyvin selkeillä yhteiskuntarakenteilla. Tämän jälkeen vallanpitäjät pysäyttivät kehityksen kieltämällä uudet keksinnöt. Valta pelkää vapautta.
Nollan leviäminen Eurooppaan oli hidasta. Paavi oli kieltänyt nollan käytön, mutta Fibbonacci uhmasi kieltoa ja pian nolla alkoi levitä kaikkialle. Maallikot alkoivat oppia syyn ja seurauksen lakeja. Heidän hallitsemisensa vaikeutui. Noituudesta siirryttiin hiljalleen teknologia- ja tiedeuskoon ja lopulta nykyiseen markkinauskoon.
Fysiikan sekä muiden luonnontieteiden ja matematiikan merkitystä kehitykselle on mahdoton mitata. Kehitystä ei olisi lainkaan ilman perustaa. Yhä parempi syyn ja seurauksen ymmärtäminen on ajanut meidät kehittämään koneita tehostamaan toimintaamme. Jules Verne ennustikin monia koneita nähtyään, miten kaiken tehokkuuden tavoittelun nimissä kunnian merkitys tulee vähenemään ja mammonan palvonta kasvamaan. Tiedättekö muuten, että Verne kirjoitti oopperan librettoja ennen tieteisromaaneja, ja omaksi kärsimyksekseen oli paljon parempi tieteisromaanien kirjoittajana kuin runoilijana.
Watsonin ja Crickin selvitettyä elämän perusrakenteen, Jules Vernen ennakoima arvomaailman rappeutuminen ei vielä näkynyt täysimääräisenä. Ihmisen lentäessä kuuhun oli yhteiskunnallisen järjestelmän rapautuminen jo ilmiliekeissään. Alvin Toffler selitti tapahtuvaa murrosta useissa kirjoissaan pian tämän jälkeen. Toffler jäsensi muutoksen teknologian kehityksestä johtuvaksi. Hänen näkemyksensä mukaan teollinen massamarkkina oli ongelmien syy. Samaa väitti myös Verne ennusteessaan paljon aiemmin.
Eräs arvostetuimmista nykytutkijoista, Francis Fukuyama analysoi kirjassaan “Great Disruption” meneillään olevaa murrosta. Hän uskoo valonpilkkeiden jo näkyvän ja uuden sosiaalisen järjestyksen olevan tulossa. Kaikissa länsimaissa räjähdysmäisesti yleistynyt sosiaalisten sopimusten ja järjestyksen rikkoutuminen tuntuu saavuttavan joitakin lakipisteitään. Yhdysvalloissa rikollisuuden määrä on viisikymmenkertaistunut viidessä kymmenessä vuodessa.
Kukaan ajatteleva ja ympäristöstään tietoinen ihminen ei voi enää väittää tekniikan kehityksen ja yhteiskuntarakenteiden sekä meidän arvojemme kolmiyhteyttä. Kaikki vaikuttavat toisiinsa ja tekniikka on näistä kolmesta se Pandoran lipas, jonka monet vaikutukset ovat peruuttamattomia.
Koneenrakentajat ja ohjelmoijat elävät niissä puitteissa, jotka perustutkimus on heille suonut. Kevenevät virtalähteet, herkistyvät anturit, pienemmät ja pienemmät virtapiirit, kevyemmät ja lujemmat materiaalit – nämä ovat jatkuvasti tarpeen, jotta kehitys kehittyisi. Mutta onko tämä kehitys siis hyvästä.
Automaatti on yhteiskunnallisesti haastavin tekniikan hedelmä. Monien mielestä se on yhä uudelleen ja uudelleen sama vanha kehruujenny, joka on hävitettävä. Haluan tässä kohden toistaa edesmenneen setäni kertoman tarinan. Setäni puhui isästä ja tämän pienestä pojasta. Isä otti aina kyntäessään pojan mukaan istumaan auran päälle. Hän kertoi pojalle, miten tärkeänä apuna tämä työssä oli vaikka tosiasiassa hän kaipasi seuraa ja halusi pojan kokevan olonsa hyväksi. Meillä on kaikilla hyvä olo, kun tiedämme tekevämme hyvää ja tärkeää työtä. Poika olikin ylpeä voidessaan olla apuna, kunnes kerran sairaana ollessaan kysyi, miten isä nyt pärjää. Isä lohdutti häntä ja sanoi, ettei pojan tarvitse huolehtia. Hän voi laittaa kiven painoksi. Setäni pyrki kuvaamaan sitä, miten pahalta tuntuu, kun joutuu tarpeettomaksi. Hän ei pitänyt tietokoneista. Minulle esimerkki kertoi, miten pahalta tuntuu elää valheessa ja huomata kaiken aikaa tehneensä tarpeetonta työtä. Poika olisi varmasti selvinnyt paremmin, jos isä olisi ollut rehellinen.
Sanakirjasta voidaan lukea, että automaatti on koje, joka suorittaa tietyn tehtävän itsekseen. Sanaan sisältyy siis perimmältään ajatus käyttäjän tekemisestä tarpeettomaksi vai sisältyykö siihen oikeastaan vain ajatus käyttämisen vaivattomuudesta. Ihmisillä on luontaisia sosialisia tarpeita. Maslowin tarvehierarkian mukaan me haluamme tyydyttää fysiologiset tarpeemme, sen jälkeen turvallisuuden tunteemme, ja ryhmään kuulumisen tarpeet. Kun myös arvostuksen tarve on tyydytetty, keskitymme Maslowin ylevimpänä pitämään tarpeeseen - haluamme olla hyödyksi muille.
Jos perustarpeet on tyydytetty, emme juurikaan kykene saamaan tyydytystä kiven paikalla olemisesta. Emme myöskään kykene saamaan tyydytystä tehdessämme tarpeettomaksi koettua työtä. On melko selvää, että suomalainen rakennusmies ei rupea kaivamaan pitkää ojaa lapiolla vaan vaatii paikalle kaivinkoneen. Monissa muissa maissa turvallisuudentunne ja muut alemmat tarpeet saattavat olla uhattuna ja lapiotyöhönkin ryhdytään.
“Uljas uusi maailma” oli minulle kuin painajainen. Päähenkilön Bernardin tavoin koen positiiviseksi ja tavoittelemisen arvoiseksi nykyisten toimintatapojen ja menetelmien kehittämisen enkä voisi olla sopusoinnussa sellaisen yhteiskunna kanssa, jossa kehitys on kielletty. Istuisimme kaikki kivinä ja kivien käyttö olisi kielletty.
Voiko ajatteleva ja ymmärtävä ihminen kokea olonsa hyödylliseksi, ellei taistele vääriä sääntöjä vastaan. Ymmärrän hyvin maailmankuulua taloustieteilijää Milton Friedmania. Hän uskoo, että kehitys suosii vähäosaisia. Eivät ruhtinaat tarvinneet juoksevaa vettä. Heillä oli juoksevia orjia. Monet automaatit auttavat meitä sellaisen yhteiskunnan kehittämisessä, jossa yhä useampi ihminen saa juoksevan vetensä, siemenviljansa, sähkövalon, kellon, puhelimen ja lääkityksen. Mikäli automaatiota ei olisi, olisimme Jules Vernen tavoin ilman vessapaperia ja useimmat mukavuudet olisivat vähäosaisten hoitamia palveluita varakkaille.
Maailman pienin kone koostuu seitsemästäkymmenestä atomista. Rajat hämärtyvät. Nanoteknologia pienentää koneita ja monia kemiallisia ja biologisiakin prosesseja voidaan automatisoida. Voisimme jo nyt tehdä mekaanisen koiran, joka seuraa tiettyjä hajuja. Ennenpitkää osaamme korvata veren nestemäisellä automaatilla, joka hoitaa saman tehtävän entistä paremmin. Liikennemerkkien paikalleen sijoittaminen voitaisiin automatisoida, mutta samantien voidaan automatisoida niiden kuvan projisointi suoraan verkkokalvolle, jolloin liikennemerkit, katukilvet ja muut opasteet voidaan jättää valmistamatta.
Akkujen ja aurinkopaneelien parantuessa osa satelliiteista voidaan korvata korkealla pilvien yläpuolella ikuisesti aurinkovoimalla lentävillä koneilla. Ne ratkaisisivat monia nykyisten järjestelmien ongelmia. Riittävän lujan kuidun avulla voisi jopa rakentaa avaruushissin. Moottorien tehostuessa ja keventyessa sekä ohjauksen automatisoituessa unelma lentävästä autosta vihdoin toteutuu. Nämä ovat vain yksittäisiä esimerkkejä perustutkimuksen kannalta pienistä parannuksista, jotka johtavat sovelluksissa suuriin läpimurtoihin ja vielä suurempiin yhteiskunnallisiin vaikutuksiin.
Ilmeistä on, että teollinen automaatio on vaikuttanut elämäämme hyvin paljon, mutta vaikutus on enimmäkseen ollut epäsuora. Perustutkimuksen ja koneiden avulla materiaalien, energian ja tavaroiden tuotanto on muuttunut halvaksi massatuotannoksi. Yhteiskunnalliset hierarkiat ovat tämän seurauksena kasvaneet, maalta on muutettu kaupunkeihin ja pelloilta ja käsityöläispajoista tehtaisiin sekä suunnittelupöytien ääreen.
Joukkoviestintä on syntynyt massatuotannon ansiosta ja sitä varten. Jotta tuotanto ja jakelu toimisivat tehokkaasti, piti kaikki saada kuluttamaan samoja tuotteita samaan aikaan. Tiedon jakelua hoitavat automaatit osasivat monistaa saman viestin kaikille samanaikaisesti. Tämä muutti yhteiskuntaa ja ihmistä itsekkääseen suuntaan ja Chaplinin Nykyajan kuvauksen mukaan ihminen koki usein olevansa vain mutteri koneistossa.
Tofflerin ennakoinnin mukaan tietojenkäsittelyn automatisointi loi pohjan pienille sarjoille ja suurten yleisöjen hajautumiselle. Automaatit muuttuvat entistä älykkäämmiksi ja kykenevät tuottamaan tarpeiden mukaan räätälöityjä tavaroita, viestejä ja palveluita. Myös jakelulogistiikka automatisoituu. Kaikkien ei enää tarvitse kuluttaa samaa samaan aikaan.
Viestinnän automatisointi on muuttanut valta-asetelmia ja arvomaailmaa. Jokainen saa sanottavansa julki, jos se vain muita kiinnostaa. Öykkärit jäävät entistä helpommin kiinni tekemisistään ja tieto on yhä helpommin jokaisen saatavilla. Saattaa olla, että verkostoituminen kääntää ensimmäisen informaationyhteiskunnan itsekeskeisyyden takaisin yhteisöllisten arvojen suuntaan ja palauttaa kisälliajan kunnian ja yhteisen hyvän tavoitteet.
Mutta tulevaisuudessa automaatit kietoutuvat yhä lähemmäs meitä kaikkia hyvinkin konkreettisesti ja välittömästi. Sydämentahdistimen tavoin automaatit voivat muuttua erottamattomaksi osaksi elämäämme. Nanokiteet ja nanokoneet saattavat veren lisäksi muokata meitä näkyvämmillä tavoilla. Ihminen on aina halunnut samaistua omaan ryhmäänsä. Kuvitelkaa nanokiteitä, jotka muuttavat väriä kehossa kulkevan magneettikentän mukaan. Niistä voi tatuoida ranteeseen vaikkapa kellon. Joku varmaan haluaisi punaiset täplät poskiin aina, kun tekee mieli flirttailla ja käärmeen olkapäälle, joka kiemurtelee sitä villimmin, mitä innostuneempi on.
Omakohtainen jokapäiväinen kosketukseni automaatioon on hieman arkisempi ja tapahtuu kotona. Nykyään saatan mennä vessaan jossakin muualla ja ihmettelen, miksi on niin pimeätä. Kotona vessan valot palavat aina, kun vessassa ollaan. Kun huoneista poistutaan, sammuvat valot ja ilmanvaihto vähenee. VTT:n mukaan lämmitys- ja valaistusenergiaa saattaa säästyä jopa 30%. Laskin huvikseni, säästyykö aikaa. Nelihenkinen perhe voi säästää elinaikanaan henkilötyövuoden verran valojen automatisoinnilla. Moni kuvittelee valojen naksuttelun hoituvan muun rutiinin mukana, mutta kannattaa kokeilla. Automaatio vapauttaa ihmisen tekemään itse haluamiaan asioita. Minun aikani säästyy puiden pilkkomiseen, johon en halua koneen apua.
Olen oppinut melko paljon automaatiosta rakennusprojektin ja käyttöönoton aikana. Automaatio toimii sitä paremmin, mitä huomaamattomampaa se on. Monet luulevat, että automaatio tarkoittaa paljon nappuloita ja monimutkaista käyttöä. Väliin tuntuu siltä, että osa automaatiosuunnittelijoistakin luulee näin. Meillä kotona se tarkoittaa vähemmän nappuloita ja vähemmän osaamista nappuloiden käytössä.
Kannattaa miettiä hyvin tosissaan automaattista tietojenkäsittelyä. Yhä useampi meistä istuu yhä suuremman osan ajasta käyttämässä tätä niinkutsuttua automaattista tietojenkäsittelyä.
Todellinen automaatio on jotakin paljon parempaa. Automaation tarkoituksena ei ole sitoa meitä koneiden ääreen vaan vapauttaa meidät toinen toistemme seuraan. Automaation irvikuvana voisi pitää Microsoftin tekstinkäsittelyohjelmaa, joka runoa kirjoittaessa alkaa jokaisen rivin isolla kirjaimella ja jokaisen lyhenteen jälkeen tekee saman erehdyksen. Ei pidä automatisoida sellaisia asioita, joissa valinnan voi lukea vain ihmisen mielestä, ellei samalla suunnittele tapaa, jolla se mieli luetaan.
Automaation varjolla tulee myös usein suunniteltua arveluttavia asioita. Luin pari vuotta sitten Bill Gatesin talosta, jossa kulkijoilla on tunnistuskortit. Litteille näytöille ilmaantuu kävijöiden lempitauluja ja mielimusiikki seuraa kulkua. Seinissä oleviin mikrofoneihin voi myös kertoa toiveensa. Lapseni sanoivat selkeästi minulle, että he eivät muuta, jos suunnittelen jotakin samanlaista. Automaatio merkitsee muutosta, mutta samalla ihmisyyteen ja kulttuuriin liittyviä arvoja on kunnioitettava. Haluamme hallita ympäristöämme. Emme halua, että ympäristö hallitsee ja valvoo meitä. Asunto on myös asukkaidensa näköinen ja taulujen keskeisin arvo on ainutkertaisuus. Empatia ja ihmisten omien ajatusten ja arvojen kunnioitus ovat avaimia, joita ilman suunnittelijat väistämättä erehtyvät.
Mutta palatkaamme takaisin tulevaisuuden automaatteihin. CNN raportoi vastikään lentävästä autosta, johon jo aiemmin viittasin. Neljän hengen kulkuväline nousee kymmenen metrin alueelta, maksaa tulevaisuudessa saman verran kuin jeeppi Suomessa ja kuluttaa viisitoista litraa sadalla kilometrillä kuudensadan kilometrin tuntinopeudella. Auto lentää tietokoneohjauksella automaattisesti, kun matkustaja vain osoittaa suunnan. Käsittääkseni tarvittavat tietokoneohjelmat ovat toistaiseksi vielä huonommassa kunnossa kuin sen Suomeen tyrkytetyn Jas-hävittäjän, joka sekosi ja putosi. Mutta algoritmithat kehittyvät ja prosessorit nopeutuvat. Se puoli ei varmasti ole mahdoton hoitaa. Senkin uhalla, että pidätte minua hulluna kerron, että R. Linturi Oy on tilannut yhden tällaisen ja lisäksi sijoittanut kehitystyötä tekevään yritykseen kymmenesosan koko sijoituspääomastaan. Pala Eiffeltornia siis meilläkin.
Lentoauton runko on hiilikuitua ja pitkään kehitetyt moottorit pääosin alumiinisia wankel-moottoreita. Nopeammin markkinoille voivat tulla metrin kokoiset kauppakasseja kuljettavat pienoishelikopterit ja muut logistiikkaa automatisoivat välineet.
Itsekseen pyörillä liikkuvia kotitalouskojeita on jo myynnissä, mutta kokeiluissa olevat koirien tavoin kulkevat, keskustelevat ja käyttäjiensä kasvot ja komennot tunnistavat leikkivät apuvälineet ovat nekin tulossa markkinoille pian. Paikantamisen, radioverkkojen, konemotoriikan ja hahmontunnistuksen läpimurrot tekevät tieteiskirjojen roboteista laajalle yleisölle paljon teollisuusrobotteja todellisempia. Pankkiautomaatit siirtyvät taskuun ja fyysinen raha katoaa. Myös kerjäläiset tarvitsevat kännykän, voidakseen ottaa rahaa vastaan.
On helppoa kuvitella sellainen automaatti, joka rakentaa tuolin. Nanokoneet tai geenimanipulaatio saattavat tuoda toisenlaisen automatisoidun ratkaisun samaan tarpeeseen. Geenimanipulaatiolla voidaan saada aikaan visakoivu, joka kasvaa suoraan tuolin muotoon. Näkymättömät nanokoneet voivat ravintoliuokseen heitettyinä monistua ja kiteytyä keraamiseksi moottoriksi. Rakennushomeen poistoonkin voidaan kehittää automaattisia ratkaisuja kehittämällä biologisia automaatteja tai itseään kopioivia ja hometta tuhoavia nanokiteitä. Biotietokoneiden ja nanokoneiden kehittely johtaa varmasti itseään kopioivien koneiden eli automaattisesti lisääntyvien koneiden aikaan. Tähän piilee huomattava riski, mutta siitä myöhemmin.
Mietitään paljon sitä, milloin koneet korvaavat ihmisen. Mutta, mitä tämä kysymys oikeasti tarkoittaa ja minkälainen minä-kuva kysyjillä on. Oletko tärkeä itsellesi? Luuletko, että et mitenkään osaa olla hyödyksi kenellekään toiselle ihmiselle, jos koneet kehittyvät viisaiksi? Uhkaavatko koneet taloudellista asemaasi?
Perimmältään kysymys on kahdesta asiasta. Ihmiset ovat perimmältään sosiaalisia olentoja ja muunlainen perimä karsiutuu muutamassa sukupolvessa pois. Me siis tarvitsemme toisiamme ja voimme olla hyödyksi toisillemme. Se osa ihmiskuntaa kuolee sukupuuttoon, jolle koneet tuovat täyden tyydytyksen. Ihmiset eivät siis lakkaa olemasta tarpeellisia toisilleen. Voi olla, että koneet muuttuvat ihmistä älykkäämmiksi omissa asioissaan. Koneet nytkin tekevät monia asioita ihmistä paremmin. Mutta ihmiselle jää aina merkitysten alue, jonne talouden painopiste jo nyt on siirtymässä. Koneiden aikaansaannokset ovat halpoja - kallista on se, jota ei voida monistaa.
Toinen näkökulma on paljon vaikeampi. Koneet voivat tehdä ihmiset tarpeettomiksi, jos ne kilpailevat ihmisten kanssa samoista resursseista. Tätä tapahtuu paljon jo nyt yksilötasolla. Työpaikkoja menetetään, kun rahat sijoitetaan mieluummin koneisiin kuin ihmisten palkkaamiseen. Tämä näkökulma on kipeä vain muutoksen kipeyden vuoksi tai tulonjaon ongelmien vuoksi.
Milton Friedmania vapaasti mukaillen tuottavuuden kasvu jakautuu halvempina massatuotteina melko tasaisesti vaikka varallisuus ei niin tasaisesti jakautuisikaan. Nykyisellään ongelma on siis enimmäkseen muutoksen kipua. Tulevaisuudessa koneet voivat kilpailla yhteisistä resursseista laajemminkin. Ajatellaan vaikkapa automaattisesti kopioituvia nanokoneita tai geenimuunneltuja bakteereja. Laskuvirheet, mutaatiot tai paha tahto saattavat levittää nämä maailmalle tuhoamaan meidän tarvitsemiamme resursseja tai käyttämään niitä omiin tarkoituksiinsa. Maapallo on pieni ja ongelmasta tulee todellinen. Ongelmia kohdataan myös, kun automaattinen tietojenkäsittely kehittää vakavaa riippuvuutta aiheuttavia automaattisesti leviäviä virtuaalikokemuksia.
Varmasti melko moni teistäkin polttaa tupakkaa ja harrastaa muitakin paheita. Englantilaisessa tutkimuksessa on kytketty anturit koehenkilön päähän muistikeskukseen ja nauhoitettu muistikuvat. Myöhemmin nämä on syötetty toisen koehenkilön kalloon poratusta reijästä tämän aivoihin. Kokeilussa saatiin merkittäviä positiivisia tuloksia. Kuvitelkaa parinkymmenen vuoden kuluttua – voitte polttaa viimeisen savukkeenne. Voitte nauhoittaa sen ja muitakin mukavia juttuja. Aina sen jälkeen, kun tekee mieli, voitte toistaa nauhalta kokemuksen ja laittaa vaikka kynän suuhun. Tuntuu ihan samalta. Paljon tätä ennen koneet muistavat ka muutamasta sanasta palauttavat mieleen kaikki kuulemansa keskustelut.
Näiden uhkakuvien jälkeen on tärkeätä palata automaation positiivisiin puoliin. Kreikkalaisille vapaille miehille työ ei ollut elämän keskeisin sisältö. He kokivat elämänsä merkitykselliseksi osallistumalla keskusteluihin elämästä, taiteesta ja yhteiskunnasta. Meidän elämämme on kovin materialistista ja itsekeskeistä. Elämässä on muutakin kuin helposti automatisoitavia rutiineja. Hyvin tehty työn automatisointi antaa meille vapauden käyttää enemmän ajastamme elämän merkitysten etsimiseen, ihmissuhteisiin ja uusien menetelmien ja parannusten keksimiseen. Automaation ansiosta meidän kannattaa istua vaikka vuosi puun alla odottamassa hyvää ajatusta kuin huhkia otsa hiessä huonoilla välineillä. Tuottavuutta ei enää revitä selkänahasta - myös kiireen voi unohtaa. Meidän on pyrittävä muuttamaan yhteiskuntaa ja itseämme. Kiire ja puuduttava rutiini kuuluu automaateille. Inhimillisyyden, merkitysten ja mahdollisuuksian pohdinta ja etsiskely kuuluvat ihmiselle.