Kotka, 29. 8. 2000
Globalisaation ja teknologian vaikutuksista alueiden kehitykseen
Risto Linturi, www.linturi.fi
Arvoisa yleisö,
Kymenlaakso on minulle siinä mielessä läheinen alue, että isänisän viimeinen nimismiespitäjä oli Vehkalahti. Äidin vanhemmat olivat syntyjään Vehkalahdelta ja Miehikkälästä. Veljeni asuu Haminassa. Läheisten alueiden kartta on verkottumisen vuoksi kuitenkin muuttunut. Suurin osa omasta työstäni tapahtuu verkoissa ja kaikki työtoverit ovat verkon matkan päässä toisistaan. Jos tekniikka toimisi hieman paremmin, ette tekään tietäisi, olenko oikeasti tässä vai jossakin muualla.
Maailma on muuttunut. New York Timesin ulkomaankolumnisti kuvaa kirjassaan “The Lexus and the Olive Tree” Berliinin muurin sortumisen jälkeistä aikaa. Hänen mukaansa maailma muuttuu rajattomaksi, kun muurit sortuvat yhä useammista paikoista. Patovallien murtuessa vedet tietysti vyöryvät kovin eri suuntiin. Koetan lopuksi kertoa, mitä globalisaatio saattaa merkitä esimerkiksi Kotkan kannalta, mutta tarkastellaan asiaa ensin yleisemmin.
Yhä useampi valtio on pukeutunut kultaiseen pakkopaitaan ja elää markkinoiden ehdoilla. Ulkomaisia yrityksiä ja pääomia on houkuteltava, jotta osaaminen ja tuottavuus kehittyisivät muun maailman tahdissa. Markkinat jättävät sellaisen alueen, joka ei toimi tehokkaasti tai hankaloittaa ansaintamahdollisuuksia. Kuntien keskinäinen kansallinen kilpailu on tuttua jokaiselle, mutta nyt kunnatkin kilpailevat globaaleilla markkinoilla kyvystään palvella helposti siirtyviä sidosryhmiään.
Friedmanin mukaan kuninkaat, pääministerit, shaahit ja presidentit muistuttavat yhä enemmän amerikkalaisia osavaltiokuvernöörejä. He laihduttavat hallintoaan ja kiertävät kaupittelemassa omaa osavaltiotaan suuryrityksille ja sijoittajille. Sijoittajat rynnivät villiintyneenä karjalaumana, eläkerahojaan sijoittava vanhus ei helposti tiedä, mihin Aasian paniikki loppuu ja miksi sen vaikutus leviää myös niihin venäläisiin bondeihin ja Meksikoon. Mutta seuraavalla viikolla sijoitetaan taas vaikkapa Kiinan pikkukylien valokaapeleihin. Friedman huomasi matkustellessaan, että nämä valokaapelit olivat todella keskeisimpiä vaalikysymyksiä jopa syrjäisten kiinalaiskylien pormestarinvaaleissa. Suomessa kunnallinen demokratia ei ole ehtinyt vielä niin pitkälle. Vanhat vastakkainasettelut ovat sitkeitä. Kiinassa ne tuhottiin.
Mutta muutos on moninaisempi - se ei selity pelkällä kultaisella pakkopaidalla.
Melko pian kännykkä muuttuu avaimeksi, kaukosäätimeksi, lompakoksi, valvontapaneeliksi, opastimeksi, äänilevyksi ja äänilevykoteloksi. Jokainen saa verkkoon oman maailmanlaajuisen televisiokanavan näin halutessaan. Virtuaalinen avokonttori ilmaantuu kodin seinälle ja robotit siirtävät astiat tiskikoneesta kaappiin imuroituaan ensin pölyt.
Geenilukija tuhoaa vapaaehtoisen sairasvakuutusjärjestelmän ja vapaaehtoisen eläkejärjestelmän. Verkossa kaikki liikkeet ympäri maailman ovat toistensa naapurissa ja kaikki asiakkaat voivat kysyä toistensa mielipiteitä - hakukoneet muodostavat jokaisen asian ympärille virtuaalikerhoja. Erilaiset hilavitkuttimet ja ihoon tatuoidut näyttömatriisit sekä hermoihin kytketyt lisäaistit, sähköä ja valoa tuottavat puut ja monet muut geeniteknologian ihmeet romuttavat toimialoja, kuten taskulaskin romutti mekaanisen laskinteollisuuden täydellisesti kolmessa vuodessa.
Kuvitelkaa, mitä saisi aikaan lentävä auto. CNN raportoi sellaisesta näyttävästi. Samaten BBC, ABC ja Reuters. Pienimmän version nopeus on yli 500km tunnissa, bensankulutus viisi litraa sadalla ja paino kolmisensataa kiloa. Isomman neljän hengen version kulutus on jeepin verran ja sarjatuotantohinnaksi arvioitiin noin 300 tuhatta markkaa. Laitteet lentävät automaattisesti ja nousevat pystysuoraan. Teimme ennakkotilauksen numero 162. Ensimmäiset sata on varannut Yhdysvaltain armeija.
Miettikää, miten koko maantiede muuttuu, jos lentävät autot yleistyvät. Huomaan kyllä, että te ette usko. Poliitikkoja myöten kaikki uskovat vielä moottoriteihin ja upottavat yhteen kilometriin enemmän rahaa kuin lentävien autojen kehittämiseen maailmanlaajuisesti. Mutta autoihinkaan ei uskottu, eikä laskinteollisuus uskonut taskulaskimiin, eikä rautatiet lentokoneisiin. Nokia uskoi kännykkään. Joku aina uskoo ja muut kärsivät.
Lentävää autoa ei tarvita markkinoiden rajojen murentamiseen. Rahat ja ajatukset kuljeksivat jo melko vapaasti. Pian kappaletavara ylittää rajat lähes yhtä vaivattomasti. Ajatelkaa saattomuisteja ja kuljetusrobotteja, joiden avulla tavara kulkee ja kirjautuu automaattisesti. Pian yksittäiskappaleen kuljettaminen tehtaalta suoraan asiakkaalle maksaa saman kuin toimitus tukkukaupan varastoon. Niiden reittien kautta siis, joiden logistiikka on kunnolla automatisoitu. Tukkukauppa muuttuu tietokoneohjelmaksi, ja varasto siirtyy pyörille tai siiville. Globalisaatio tarkoittaa sitä, että tukkukauppa on kasa ohjelmistotehtaassa monistettuja bittejä.
Me elämme nyt kiireen seassa. Tuottavuus revitään selkänahasta. Toisaalta koneet tekevät tavaraa yhä automaattisemmin ja ihmiset siirtelevät papereita pinosta toiseen, vaikka koneet osaisivat senkin.
Pian sähköinen maksuliikenne, logistiikan automatisoituminen, standarditilikartta ja monet muut kehitelmät vievät työn lukuisalta joukolta kaikenlaisia paperisotkuja tuottavilta ja kirjaavilta taloushallinnon ammattilaisilta.
Taloushallinnon automatisoinnin aiheuttamat kansantalouden säästöt näkyvät kymmeninä miljardeina. Internetissä tilattavissa oleva koivuhalko, joka maksetaan sähköisesti vapauttaa yrittäjän monilta murheilta. Kilpailukyky kasvaa, jos internet leviää niin, että se on riittävän suuri markkina ja riittävän helppo toimintatapa.
Meneillään oleva tietoyhteiskuntakehitys ja verkostoituminen vapauttavat monet ajan, paikan ja organisaatioiden kahleista. Alkavan päivän työ voi löytyä internetistä, jonkun tekijää kaipaavan kotisivulta.
Työtä voi kokeilla hetkisen ja bittikukkarossa näkyy kaiken aikaa, miten homma onnistuu. Työ tehdään verkossa, maksu saadaan tietämättä työn tekijää tai teettäjää. Joku tulevaisuudessa organisoi tämänkin yritystoiminnan, jossa yritys on pelkkä tietokoneohjelma. Swissair teettää kaiken kirjanpitonsa Intiassa. Laatu on hyvä ja hinta halpa ja materiaali kulkee tietoliikenneteitse molempiin suuntiin lähes välittömästi. Milloin ensimmäinen suomalainen kunta tekee saman, jotta loputkin luovaan työhön sopivat kansalaiset voisivat mennä Nokian palvelukseen?
Valtiorajat ja etäisyys ovat bittimaassa merkityksettömiä, pian myös kielirajat poistuvat kielenkääntöautomaattien tieltä. Köyhyyskään ei ole tulevaisuudessa yhtä suuri este. Uusi tekniikka on paljon vanhaa halvempi ja tehokkaampi. Verottaja ja järjestöt ovat ihmeissään, mutta kehitysmaissa näkyy valoa, yhä suurempi osa maailman aivokapasiteetista on käytössä. Osaava ammattilainen yrityksineen joutuu kilpasille koko maailman kanssa. Eikä vain ihmisten, myös ajattelevien koneiden.
Hierarkiat purkautuvat, kun transaktiokustannukset laskevat ja ulkoistaminen muuttuu halvemmaksi kuin valtahierarkian kautta hallinnointi. Työ tehdään yhä useammin suoraan asiakkaalle, ei esimiehelle. Suomessa ollaan onnellisen pitkällä tässä suhteessa. Meidän kulttuurimme sopii verkostoyhteiskuntaan monia maita paremmin. Yhdysvalloissa ja Saksassa esimerkiksi työ todella tehdään esimiestä miellyttämään. Meillä haukutaan esimies ainakin selän takana, jos työkalut ovat huonoja tai käsketään tekemään hyödytöntä työtä. Uskollisuus työlle on paljon suurempaa kuin uskollisuus esimiehelle. Näillä vahvuuksilla Suomi pärjää, kunhan hallinto uskaltaa luottaa kansalaisiinsa ja purkaa valtahierarkioita.
Suurissa organisaatioissa on Suomessakin edelleen paljon Homo Hierarchicus-tyyppisiä ihmisiä, joille vallanhalu on paljon voitontahtoa suurempi. Yrittäjä palkkaa mieluusti älykkäitä työntekijöitä, monet organisaatiot haluavat jees-miehiä.
Verkostoituminen merkitsee maailmankylää, jossa kaikki tietävät toisistaan. Sellaisia rajoja ei enää ole, joiden taakse voisi luoda omalle porukalle omat säännöt. Öykkärit joutuvat näkösälle eivätkä pääse eroon maineestaan eikä isonkaan organisaation selän taakse pääse piiloutumaan. Myös portinvartijoiden ja saavutettujen etujen aika menee ohi muurien ja monopolirakenteiden purkautuessa. Työn on todella oltava asiakkaalle hyödyllistä, jotta siitä saisi hyvän korvauksen. Saavutettu asema tai lisenssi eivät kilpailuyhteiskunnassa riitä, ellei sitten satunnaisesti, kuten Microsoftin jo rapistuva esimerkki näyttää. Osa kunnistakin on öykkärin maineessa – sitä kannattaa varoa.
Tulevaisuudessa ihmiset joutuvat jälleen työskentelemään maineensa eteen ja työtilaisuuksia tulee saavutetun maineen ansiosta tai katoaa kadonneen kunnian myötä. Ei ole rajoja, joiden taakse voisi kadota.
Teollisessa yhteiskunnassa vain julkkikset saattoivat menettää kunniansa. Muiden kaikki rikkeet olivat valtion ja kansalaisen välinen yksityisasia. Verkottunut yhteiskunta paljastaa ja rakentuu avoimuuden varaan. Ihmiset ovat jälleen vastuussa toinen toisilleen kabinettipäättäjiä myöten.
Uudet työpaikat löytyvät luovuuden ja empatian saralta. Ensin vaurautta luotiin alistamalla muut väkivalloin. Seuraavaksi vauraus syntyi kauppaa käymällä, kun kaupparuhtinaat hallitsivat harvoja tiedonsaantireittejä ja kuljetusvälineistöä. Tiedonsaannin ja jakelun parannuttua valta siirtyi teollisuuspohatoille, sitten jakelukanavan ja markkinoinnin haltijoille ja tiedonsaannin entisestään parannuttua tulevilla odotuksilla pelaaville sijoitusparooneille. Jokaisessa vaiheessa vaurauden painopiste siirtyi vaiheeseen sopivimmalle kulttuurille. Nyt valtaosa vauraudesta alkaa olla bittejä. Bittien valmistaminen ja jakelu eivät maksa juuri mitään ja käyttöarvokin keskeisissä tuotteissa paranee määrän lisääntyessä. Tämä tarkoittaa, että toisiksi paras ei saa mitään eikä karkuun pääse, kun rajaton verkko ulottuu kaikkialle. Suomalainen itsepäisyys on vihdoin arvossaan.
Ajatelkaa Nokiaa tai Lucasin yhtiötä. Luovuus on noussut sijoittamisen ja teollisen tuotantokoneiston tai jakelukoneiston edelle. Mitä tämä tarkoittaa työn kannalta? Mitä yksittäisen työntekijän kannalta merkitsee se, että luovuus on tärkeää.
Minulla oli sellainen tehtävä, jossa piti saada julkisuutta aikaan. Ei kannattanut ravata kolkuttelemassa ovia. Ennemmin kannatti kuljeksia ulkoiluttamassa koiraa ja istua kallioilla miettimässä virtuaalisia kaupunkeja, videokameroita jääkaapeissa ja automaattisia ovikelloja tai sitä, miksi suomalaisilla on paljon kännyköitä. Parin vuoden miettimisellä sai pääosan maailman johtavista medioista tänne - kymmenien vuosien hikisellä ravaamisella ei olisi saanut mitään aikaan.
Maailma on muuttunut sellaiseksi, että ihmistä tarvitaan yhä enemmän ajattelevana ja tuntevana olentona. Koneet noudattavat käskyjä, ihmisten tehtävänä on miettiä asioiden merkityksiä ja sitä, miten he voisivat olla toisilleen hyödyksi.
Milne kiteytti asian moneen kertaan loistavasti. Omaksi ohjenuorakseni on juurtunut Nalle Puhin selitys siitä, miksi hänen mielestään mehiläiset surisevat. Hänelle syynä oli se, että hän piti hunajasta ja surinasta hän tiesi, mistä sitä löytyisi.
Mutta tässä kohden voisi ryhtyä etsimään sitä Kotkan hunajaa. Yhä suurempi osa ihmisistä tulee tekemään verkottunutta työtä, jossa asuinpaikalla ei ole selkeää merkitystä. Jos uskotte lentäviin autoihin, joihin oma perheyritykseni keväällä sijoitti kuusi miljoonaa markkaa, Kotka on tulevaisuudessa viidentoista minuutin päässä Helsingistä. Tämä voi tietysti olla ajallisesti yhtä etäällä kuin moottoritie Helsingistä Pietariin. Tietoliikenneyhteyksien, lasten koulutusmahdollisuuksien, asumisviihtyvyyden, veroäyrin, kulttuuripalveluiden ja yleisen paikallisen tehokkuuden merkitys on lähitulevaisuudessa paljon olennaisempi.
Jos paikallisuuteen juurtuneet ihmiset ovat osaavia, on silläkin suuri merkitys. Ja näillä aseilla kaikki alueet yrittävät kilpailla. Kyse ei ole strategiasta. Kunnollinen strategia perustuu omiin vahvuuksiin, ei heikkouksien paikkaamiseen.
Yksi Kotkan vahvuuksista on varmasti sen logistisessa sijainnissa. Meriliikenteen ja maaliikenteen solmukohtia tarvitaan globalisaation kehittyessä entistä enemmän. Mutta tavaravirtojen on kuljettava automatisoidusti. Saattomuistien, paikantimien, automaattisten pakkaus-, purku- ja jakelulinjojen on kyettävä käsittelemään yhtä ja samaa tavaraa sisältävä kontti tai heterogeeninen, eri tavaroita monista paikoista moniin paikkoihin sisältävä kontti lähes samalla hinnalla. Globalisaatio ja rajojen poistuminen edellyttävät korkeaa teknologista osaamista näillä alueilla, jos Kotka haluaa pärjätä kilpailukykyisenä logistiikan solmukohtana. Suurin työ on silloin logistiikan automatisoinnissa, ei pakettien siirtelyssä. Logistiikan automatisointi on vientikelpoista osaamista ja Kotka joko ostaa sitä ulkoa, kehittää itse tai kuihtuu.
Nykyään puhutaan paljon yrittämisen etiikasta. Useimmille yrittäjille tämä on ollut hyvin selvä asia aina. On osattava olla asiakkaalle ja yhteistyökumppanille hyödyksi sellaisella tavalla, jota tämä arvostaa. Asiakasta tai yhteistyökumppania ei myöskään saa pettää. Monille suuryritysten ihmisille tämä ajatustapa tuntuu olevan jotakin uutta ja ihmeellistä, mutta myös hieman epäilyttävää. He ajattelevat, että ei täällä olla mitään hyväntekijöitä. Heille yritystoiminta on rahan tekemistä kovassa kilpailussa. Mutta harva yrittäjä pärjää, jos raha on keskeisin huomion kohde. Tärkeämpää on keskittyä siihen, miten voisi olla parhaiten hyödyksi muille ja toiseksi, miten saa maksun hyvästä työstä.
Koneiden automaattisesti tekemät asiat ovat helposti monistuvia ja helposti kopioitavissa. Niissä ei pitkän päälle ole paljonkaan arvoa, ellei ole ensimmäisten joukossa. Suurin arvo on kyvyssä nähdä, mitä tarvitaan ja kuka tarvitsee. Tietoa saa ostetuksi yhä helpommin, kun vain tietää, mihin tietoa haluaa käyttää. Myös taitoa saa ostetuksi, mutta empatian ja harkintakyvyn ostamista en suosittele. Se on hankittava itse. Rajaton markkina merkitsee vallan uusjakoa. Samalla se merkitsee asiakkaan muuttumista kuninkaaksi. Yritysten on herkistyttävä oivaltamaan, mitä asiakas arvostaa. Alueitaan ajattelevien poliitikkojen on samaten herkistyttävä kuuntelemaan, mitä asukkaat ja alueella toimivat yritykset tarvitsevat. Tarpeet näyttävät joskus olevan ristiriidassa, mutta pitkällä aikavälillä kunkin alueen keskeisten yritysten ja asukkaiden intressit ovat useimmissa asioissa yhteneviä.
Siinä on se mehiläisen surina, jota yhteiskunnallisten päättäjien tulee kuunnella. Hyvää menestystä Kotkalle ja koko Kymenlaaksolle. Toivottavasti täällä halutaan ja osataan panostaa logistiikan todella kunnianhimoisiin tulevaisuuden näkymiin. Nykyiset järjestelmät voivat kymmenen vuoden kuluttua sopia museoon tai palkkatasoltaan hyvin alhaisiin kehitysmaihin.
Kiitoksia mielenkiinnosta!