Tietoyhteiskuntaihmisen ja -yrityksen arvomaailma

Risto Linturi, R. Linturi Oy

Arvoisa yleisö,

Jules Verne väitti vuonna 1863, että teollistuminen muuttaa arvomaailmamme. Hän näki rahan kasvavan mahdin ja yksilön hautautumisen koneiston merkityksettömäksi osaksi.

Myös Aldous Huxley kirjoitti lähtemättömän jäljen ihmiskunnan tajuntaan. Vuonna 1932 julkaistu “Uljas uusi maailma” kuvasi monien keksintöjen jälkeistä aikaa, jossa vanhan ajan yhteisöllisyys oli korvautunut hyvin selkeillä yhteiskuntarakenteilla. Tämän jälkeen vallanpitäjät pysäyttivät kehityksen. Valta pelkää vapautta.

Alvin Toffler selitti teollista murrosta kirjoissaan, mutta näki sen ohi. Myös yksi arvostetuimmista nykytutkijoista, Francis Fukuyama ennakoi kirjassaan “Great Disruption” valonpilkkeiden jo näkyvän. Kaikissa länsimaissa räjähdysmäisesti yleistynyt sosiaalisten sopimusten ja järjestyksen rikkoutuminen tuntuu saavuttavan joitakin lakipisteitään.

Jokainen aikakausi on merkinnyt arvomaailman muutosta. Nyt meidän arvomme ovat itsekkäitä, hedonistisia. Joukkotiedotusvälineet keräävät meidät lukemaan tai katsomaan mainoksia, jotta ostaisimme samoja tuotteita samaan aikaan. Näin meidän on tehtävä, jotta sarjatuotanto toimisi tehokkaasti. Mainokset kertovat, että saamme keskittyä itseemme ja omaan hyväämme, meidän ei tarvitse välittää muista. Yksityisyyden suoja on nostettu niin korkealle, etteivät muut edes näe, mitä teemme. Meidät kasvatetaan täyttämään paikkamme tuotantoketjuissa.

Sata vuotta sitten käsityö oli vielä kunniassa. Tuolloin kunnialla oli selkeä merkitys. Vallitsi kyläkuri. Rikkomukset eivät olleet valtion ja kansalaisen keskinäinen asia. Jokaisen oli työskenneltävä ja toimittava niin, että kanssaihmisten luottamus säilyi. Ihmiset tarvitsivat toisiaan ja kunnioittivat toisiaan. Nykymaailmassa rahalla saa ja hevosella pääsee - ennen ei näin ollut, kuski saattoi sanoa: “minä en sinun rahojasi kaipaa”.

Verkostoituminen tarkoittaa paluuta vanhaan kyläyhteisöön, jossa jokainen oli julkisuuden henkilö. Verkostoituminen tarkoittaa myös paluuta kisällikulttuuriin, jossa ihmisten runsas keskinäinen vuorovaikutus korvaa nykyiset organisaatiolokerot.

Verkostojen kautta elämämme palaa läpinäkyväksi. Läpinäkyvyyden tullessa ja hierarkisen vallan vähetessä kunnia ja yhteisölliset arvot muuttuvat jälleentärkeiksi. Rehellisyys, luotettavuus ja empatia auttavat tulevaisuudessa paljon pitemmälle kuin teollistumisen melskeessä.

Alenevat transaktiokustannukset siirtävät kasvavan osan hierarkioiden valtarakenteista dynaamisemman markkinan kenttään. Kunniallisiksi tunnettujen toimijoiden keskinäinen yhteistyö sujuu paljon taloudellisemmin ja tehokkaammin kuin öykkäreiden yhteistyö.

Kukaan ajatteleva ja ympäristöstään tietoinen ihminen ei voi enää väittää tekniikan kehityksen ja yhteiskuntarakenteiden sekä meidän arvojemme kolmiyhteyttä. Kaikki vaikuttavat toisiinsa ja tekniikka on näistä kolmesta se Pandoran lipas, jonka vaikutukset ovat peruuttamattomia.

Automaatti on yhteiskunnallisesti haastavin tekniikan hedelmä. Monien mielestä se on yhä uudelleen ja uudelleen sama vanha kehruujenny, joka on hävitettävä. Setäni puhui isästä ja tämän pienestä pojasta. Isä otti aina kyntäessään pojan mukaan istumaan auran päälle. Hän kertoi pojalle, miten tärkeänä apuna tämä työssä oli vaikka tosiasiassa hän kaipasi seuraa ja halusi pojan kokevan olonsa hyväksi. Meillä on kaikilla hyvä olo, kun tiedämme tekevämme hyvää ja tärkeää työtä. Poika olikin ylpeä voidessaan olla apuna, kunnes kerran sairaana ollessaan kysyi, miten isä nyt pärjää. Isä lohdutti häntä ja sanoi, ettei pojan tarvitse huolehtia. Hän voi laittaa kiven painoksi. Setäni pyrki kuvaamaan sitä, miten pahalta tuntuu, kun joutuu tarpeettomaksi. Hän ei pitänyt tietokoneista. Minulle esimerkki kertoi, miten pahalta tuntuu elää valheessa ja huomata kaiken aikaa tehneensä tarpeetonta työtä. Poika olisi varmasti selvinnyt paremmin, jos isä olisi ollut rehellinen.

Sanakirjasta voidaan lukea, että automaatti on koje, joka suorittaa tietyn tehtävän itsekseen. Maslowin tarvehierarkian mukaan me haluamme tyydyttää fysiologiset tarpeemme, sen jälkeen turvallisuuden tunteemme, ja ryhmään kuulumisen tarpeet. Kun myös arvostuksen tarve on tyydytetty, keskitymme Maslowin ylevimpänä pitämään tarpeeseen - haluamme olla hyödyksi muille. Automaatin rikkominen ei hyödytä.

Jos perustarpeet on tyydytetty, emme saa tyydytystä kiven paikalla. Emme saa tyydytystä tarpeettomasta työstä. Suomalainen rakennusmies ei kaiva pitkää ojaa lapiolla. Hän vaatii paikalle kaivinkoneen. Monissa muissa maissa turvallisuudentunne ja muut alemmat tarpeet saattavat olla uhattuna ja lapiotyöhönkin ryhdytään.

“Uljas uusi maailma” oli minulle kuin painajainen. Päähenkilön Bernardin tavoin koen arvokkaaksi nykyisten menetelmien kehittämisen. En voi tyytyä sellaiseen yhteiskuntaan, jossa kehitys on kielletty. Istuisimme kaikki kivinä ja kivien käyttö olisi kielletty.

Ymmärrän hyvin maailmankuulua taloustieteilijää Milton Friedmania. Hän uskoo, että kehitys suosii vähäosaisia. Eivät ruhtinaat tarvinneet juoksevaa vettä. Heillä oli juoksevia orjia. Monet automaatit auttavat meitä sellaisen yhteiskunnan kehittämisessä, jossa yhä useampi ihminen saa juoksevan vetensä, siemenviljansa, sähkövalon, kellon, puhelimen ja lääkityksen. Mikäli automaatiota ei olisi, olisimme Jules Vernen tavoin ilman vessapaperia ja useimmat mukavuudet olisivat vähäosaisten hoitamia palveluita varakkaille.

Alunperin vaurautta sai parhaiten luotua väkivallan avulla. Kun yhteiskunta vakiintui, luotiin vaurautta eniten kaupan avulla. Venetsian kaupparuhtinaat tiesivät silloisen maailmansa laajuisen yhteysverkon avulla ainoina, missä on ostettavaa ylenmäärin ja missä muualla sitä tarvitaan. Voitot olivat satoja prosentteja. Investoinnit kohdistuivat laivastoihin, palatseihin ja karavaaneihin.

Napoleonin armeijat kulkivat hitaammin kuin Caesarin armeijat. Logistiikka ei tuona aikana juurikaan kehittynyt, mutta sata vuotta Napoleonin jälkeen kaupparuhtinaiden aika oli ohi. Junat kulkivat pitkin Eurooppaa sadan kilometrin tuntivauhdilla ja lennättimiä kyhättiin.

Nopea tiedonkulku sekä julkinen liikenne muuttivat pelisäännöt kokonaan. Keskeisimmäksi vauraudenluontitavaksi tuli panostus tehokkaaseen tuotantoon ja jakeluun. Nyt raha on siirtynyt yhä kapeampiin markkinasegmentteihin ja nopeampiin markkinaikkunoihin. Informaation runsaus on ohjannut sijoittamaan odotusarvon mukaan, kun aiemmin sijoitettiin toteutuneen mukaan. Päätöksenteon nopeus ja tarkkuus ovat keskeisiä tekijöitä ja niihin panostetaan.

Verkostot auttavat saavuttamaan korvien välissä olevan tiedon ja tietokantahaut kytkevät mukaan koneiden keräämän tiedon. Yhä automaattisemmin paikasta toiseen ja laitteelta toiselle tarpeen mukaan siirtyvä tieto säästää suunnattoman määrän työtä, energiaa ja materiaa.

Nyt atomit muuttuvat biteiksi ja yhä suurempi osa tuotteiden ja tuotannon arvosta on aineetonta. Tuotantokustannus ja jakelukustannus lähenevät nollaa. Alueellisellakaan edulla ei ole merkitystä, koska verkko ulottuu kaikkialle. Painopiste on siirtymässä pois tuotannon ja logistiikan tehokkuudesta - luovuuteen. Tulevaisuudessa on kyettävä tekemään tuotteita ja palveluita, jotka kiinnostavat ja jotka poikeavat kaikesta, mitä on ennen tehty. Toiseksi paras ei saa mitään. Pitää löytää edes muutama asiakas, joiden tarpeet tunnistaa ja hallitsee muita paremmin.

Parhaillaan kehitetään bluetooth-teknologiaa. Muutaman seuraavan vuoden kuluessa kännykät seurustelevat jo sujuvasti lähistöllä olevien legopalikoiden, sähköisten lemmikkien, etäämmällä olevien jääkaappien ja mittalaitteiden, autojen ja moninaisten säätöjärjestelmien kanssa.

Kodin elektroniikka, pankkitili ja kassakone ovat kaikki toisiinsa kytkettyjä. Näppäimistö ja näyttölaite kulkevat aina taskussa, kiinteistä laitteista ne voidaan poistaa. Jossakin kehitetään roskakoria, joka tilaa automaattisesti uutta loppuunkuluneiden tarvikkeiden tilalle.

Tulevaisuudessa koneet haistavat ohikulkijoita ja tunnistavat nämä ulkonäöltä. Ihmiset ovat jatkuvasti tietoisia toisistaan ja etäälläkin olevasta ympäristöstä. Systeemien suunnittelussa olennaisimmaksi muuttuu kyky hahmottaa, miten asia voisi olla. Enää ei riitä pelkkä tiedonkulun hahmottaminen ja uudelleenjärjestely. Nyt on opittava hahmottamaan myös, miltä osin fyysinen ympäristö ja käsiteltävät fyysiset objektit voisi korvata helpommin hallittavilla biteillä.

Helsinkiä mallinnetaan juuri kolmiulotteisena laitakaupunkia myöten. Fyysinen todellisuus ja virtuaalitodellisuus voidaan kytkeä toisiinsa satelliittipaikantimien, kameroiden ja mittalaitteiden sekä paikkatietokantojen avulla.

Monet logistiikkaratkaisut muuttuvat, kun kartat muuttuvat selkeän havainnollisiksi ja eläviksi. Jos haluat taksin, avaa vain virtuaalikaupunki, nouse hieman korkeammalle ja etsi näkyviisi lähin vapaa taksi. Hiiren kilautuksella taksi saa tilauksen ja näet, kuinka se kääntyy tulemaan luoksesi. Logistiikka muuttuu, kun tiedämme, missä muut liikkuvat ja tiedämme, missä itse olemme ja mitä lähistöllämme on. Virtuaalitodellisuus, paikannus ja nopeasti kehittyvä hahmontunnistus mahdollistavat vihdoin myös itsekseen liikkuvien laitteiden yleistymisen. Jossakin kehitellään metrin kokoista helikopteria, joka kuljettaisi itsekseen kymmeien kilojen kuormia. Se toisi sähköiseen kauppaan aivan uusia ulottuvuuksia.

Ei ole enää vaikea kuvitella virtuaalista hahmoa vastaamassa yrityksen palvelunumerossa, kuvapuhelimessa sataan tavallisimpaan kysymykseen. Tietokoneessasi on kamera - virtuaalihenkilö voi katsoa sinua suoraan silmiin niin, että sille tai hänelle on pakko hymyillä ja sitten hän vastaa hymyyn. Luonnollisesti hän kykenee kohteliaasti siirtämään puhelun vaikkei olisi aavistustakaan, mistä olikaan kysymys. Näin nytkin tapahtuu. Miksi tietokoneilta vaadittaisiin sen enempää. Vaihdamme vain inhimillisen tietämättömyyden ja sähläyksen tietokoneavusteiseen sähläykseen.

Jos teet etätyötä, voit koettaa valmentaa virtuaalikloonisi huolehtimaan tavanomaisimmista hommista ja sitten voit itse mennä vaikka kalaan. Mistä sitä kukaan tietää. Samantien voisi kouluttaa useammankin kloonin ja ottaa monia etätöitä. Näinhän artistit tavallaan tekevät - monistuvat äänilevyille ja esiintyvät samanaikaisesti kaikkialla ja saavat jokaisesta kerrasta maksun.

Skinner kehitti erinomaista teoriaa behaviorismista. Hän puhui positiivisesta ja negatiivisesta vahvistamisesta ja ehdollistamisesta. Hymy on maailman parhaita ehdollistajia ja lastenkasvatuksen paras väline. Kunhan tietokoneet kykenevät luomaan keinoihmisiä ja kunhan he näkevät meidän ilmeemme kameran silmästä - silloin me voimme ehdollistaa koneita ja koneet meitä. Meillä on viimeaikaisten tutkimusten mukaan yhdeksän perusilmettä, jotka vastaavat tunnetilojamme. Silmät paljastavat kiinnostuksen kohteen. Kun virtuaalilemmikkisi palkitsee hymyllä, olet pian kypsä noudattamaan sen pienintäkin toivetta.

Jokainen aikakausi on merkinnyt arvomaailman muutosta. Kestävä ja toimiva arvomaailma on tärkein asia, jonka vanhemmilta ja opettajilta voimme saada, yhä nopeammin vanhenevat tiedot ja taidot eivät elämän eväiksi enää riitä. Opettaja sytyttää innostuksen ja hyvän opettajan arvomaailma siirtyy oppilaisiin - tiedot välittyvät hyvin paperilla ja tietoverkkojen välityksellä, arvomaailma vaatii usein enemmän.

Nyt meidän arvomme ovat hedonistisia. Joukkotiedotusvälineet keräävät meidät lukemaan tai katsomaan mainoksia, jotta ostaisimme samoja tuotteita samaan aikaan. Näin meidän on tehtävä, jotta sarjatuotanto toimisi tehokkaasti. Mainokset kertovat, että saamme keskittyä itseemme ja omaan hyväämme, meidän ei tarvitse välittää muista. Yksityisyyden suoja on nostettu niin korkealle, etteivät muut edes näe, mitä teemme. Meidät kasvatetaan täyttämään paikkamme tuotantoketjuissa.

Tulevaisuudessa menestyksen avaimia ovat yhteistyökyky ja luovuus.

Nykyinen koulutusjärjestelmä palkitsee samanlaisuudesta ja huolellisesti opetelluista malliratkaisuista. Maailma ei näistä ansioista enää tulevaisuudessa palkitse. Bittimaailmassa kopioiden tuotantokustannus lähenee nollaa ja toiseksi parasta kopioijaa ei kaivata. Tulevaisuus palkitsee erilaisuudesta, monille oppilaitoksille se on edelleen kauhistus.

Verkkojen levitessä kaikkialle kasvaa verkkorikollisuuden houkutus, ulottuvuus ja mahdollisuus. Jos luomme verkon, jossa kuka tahansa voi lähettää kiristyskirjeen, jossa kuka tahansa voi miljoonajakelussa pilata yksilön tai yrityksen maineen, jossa kuka tahansa voi levittää miljoonittain tekijänoikeuden suojaamaa aineistoa - ilman minkäänlaista kiinnijäämisen riskiä, silloin tilanne on paha. Jos luomme verkon, jossa nämä rikokset voidaan tehdä ja lisäksi kerätä kiristyksellä saatu raha ilman mitään kiinnijäämisen riskiä, silloin olemme luoneet hirviön. Ja juuri sitä olemme nyt tekemässä.

Fyysisessä maailmassa meillä on kasvot, autoilla on rekisterilaatat, seteleissä on numerot. Jopa nerokkaimmat rikolliset ottavat riskin ja voivat jäädä kiinni. Maailmalla kuitenkin keskitytään salakirjoituksen purkuavaimiin, ei jäljitykseen. Salakirjoituksen purku on vallanpitäjän ase vallan säilyttämiseksi. Jäljitys antaisi kansalaisille turvaa myös vallanpitäjiä vastaan. Nyt Orwellin maailmanlaajuinen väärinymmärtäjien joukko on saanut aikaan hysterian.

Kaikenlainen jäljityksen pelko luo parhaillaan Yhdysvalloissa erittäin otollista ympäristöä maailmanlaajuisen isoveljen valtaantulolle. Kun jäljitysjärjestelmää ei ole, on ainoa mahdollisuus rikollisuuden hillintään massiivinen vakoilu ja suojautuminen. Meidän on opittava ajattelemaan asiat loppuun asti - on hyväksyttävä, että naapurin nulikka voi kurkkia oksenreijistä. Meidän pitää nähdä, mitä vallanpitäjät tekevät.

Tulevaisuudessa tietotekniikka ei muokkaa pelkästään ympäristöämme ja järjestelmiämme. Ihminen itse muuttuu tietokoneiden ja tietotekniikan seurauksena. Nykyisin meikki, asusteet, riipustimet ja kauneusleikkaukset muokkaavat meitä kuvitelmamme mukaiseksi. Identiteetin luominen on keskeisimpiä ihmiset tarpeista. Ryhmään kuuluminenkin saa aivan uusia piirteitä, kun kameleontilta lainattu geenimuunneltu keinoiho vaihtaa väriä halujemme mukaan.

Nanokiteiden avulla saamme digitaalisia tatuointeja. Tatuoitu kello, pulssimittari tai käteen tatuoitu todellinen kännykkä leimaavat meidät varmasti omaan ryhmäämme ja kuvastavat arvomaailmaamme. Tatuoitu käärme, joka kiemurtelee sitä villimmin, mitä innostuneempia olemme - se taitaisi auttaa ainakin monia insinöörejä ymmärtämään kehon kieltä.

Osa laajennetusta todellisuudesta auttaa meitä muistamaan kaiken, minkä koskaan olemme kuulleet radiosta, televisiosta tai puolivahingossa pudottamamme mikrofonin ulottuvilta. Puheen tunnistuksen todellinen tärkeys on ymmärretty kokonaan väärin. Tärkeimmät sovellukset ovat Alta-Vistan kaltaisissa hakujärjestelmissä eikä tunnistukset juuri tarvitse olla 70% parempi. Kaikki puhe tallennetaan ja indeksoidaan kännyköihin ja digitaalikorviin ja kaikki muistuu mieleen muutamalla hakusanalla.

Tämä tapahtuu ennen vuotta 2010. Kymmentä tai kahtakymmentä vuotta myöhemmin voimme palauttaa mieliin kaikki aistikokemukset. Tämän päivän massamuisteihin mahtuu helposti taiteilijan DNA ja monenkaltaiset taideteokset. Ennen eläkeikääni voidaan muistivälineille tallentaa taiteilijan koko elämänkokemus. Voit kokea uudelleen mieliateriasi tai jonkun muun kokemuksen. Voimme myös kokea ja nähdä asioita, joita ei ole olemassa. Liikennemerkit ja tienviitat poistetaan, kun ne näkyvät virtuaalisesti tuulilasissa.

Laajennettu todellisuus muuttuu paljon miellyttävämmäksi kuin oikea. Sinä voit aina nauttia keväästä ja auringosta eikä koskaan enää tarvitse nähdä vastenmielisiä asioita. Osa ihmisistä muuttaa loppuelämäkseen kyberarkuun. Japanissa on jo nyt nuoria miehiä, jotka ovat rakastuneet sikäläisiin virtuaalisiin uutistenlukijoihin.

Onneksi tämänkaltainen kehitys ei periydy. Tietojärjestelmät saattavat vieraannuttaa osan meistä todellisuudesta. Sukupolvien saatossa ongelma korjaantuu, mutta murroskausi on varmasti vaikea. Tietoyhteiskunan tärkein taito ei ole osaaminen. Osaamista löytyy verkkojen kautta ja tietoa samoin. Merkityksen käsitäminen on kuitenkin jokaisen omakohtainen asia. Meidän on jokaisen löydettävä osaamisellemme ja työllemme sekä elämällemme merkitys, jotta osaamme hakea merkityksellistä tietoa ja osaamme liittyä merkityksellisiin verkostoihin.

Tulevaisuudessa sosiaaliset taidot tulevat korostumaan. Erilaisten kulttuurien ymmärtäminen, ihmisen sanallisen ja sanattoman kielen tulkinta, manipulointi, ristiriitaisen tiedon hallinta, epäjohdonmukaisuuksien ja vääristelyn tunnistaminen, yhteisöllinen arvomaailma, keskeisten luonnon ja yhteiskunnan syy-seuraussuhteiden hallinta ja informaatiotyökalujen käyttö kuuluvat varmasti tärkeimpiin alueisiin.

Poikkialaisuus on tuleva trendi. Kapea-alaisuutta on riittämiin, erilaiset monien teknologioiden poikki kulkevat sovellukset tulevat yhä tärkeämmiksi ja niiden onnistuminen riippuu yhteiskunnallisten mekanismien, ihmisen tarpeiden ja talouden rakenteiden ymmärryksestä. Tietoa saa verkoista, taitoa on yhteistyökumppaneilla, mutta merkitykset on hallittava itse. Luottamus on ansaittava ja yhteistyökyky sekä yhteistyökumppanien verkosto on opittava luomaan.

Kreikkalaisille vapaille miehille työ ei ollut elämän keskeisin sisältö. He kokivat elämänsä merkitykselliseksi osallistumalla keskusteluihin elämästä, taiteesta ja yhteiskunnasta. Meidän elämämme on kovin materialistista ja itsekeskeistä. Elämässä on muutakin kuin helposti automatisoitavia rutiineja.

Hyvin tehty työn automatisointi antaa meille vapauden käyttää enemmän ajastamme elämän merkitysten etsimiseen, ihmissuhteisiin ja uusien menetelmien ja parannusten keksimiseen. Automaation ansiosta meidän kannattaa istua vaikka vuosi puun alla odottamassa hyvää ajatusta kuin huhkia otsa hiessä huonoilla välineillä. Tuottavuutta ei enää revitä selkänahasta - myös kiireen voi unohtaa. Meidän on pyrittävä muuttamaan yhteiskuntaa ja itseämme. Kiire ja puuduttava rutiini kuuluu automaateille. Inhimillisyyden, merkitysten ja mahdollisuuksian pohdinta ja etsiskely kuuluvat ihmiselle.