Markkinat ilman rajoja

Leonia, rahailta, 4.11.1999

Markkinat ilman rajoja

Risto Linturi

Arvoisa yleisö,

Verkoista ja verkostoitumisesta voi esittää monenlaisia visioita. Keskityn nyt verkostoitumisen suurimpaan vaikutukseen, maailman globaalistumiseen, tietoliikenteen aiheuttamaan muurien murtumiseen. Ilmiö vaikuttaa vallan käyttöön, arvomaailmaan ja talouden rakenteisiin.

Teistä moni lukee varmasti Talouselämä-lehteä. Kolmisen viikkoa sitten Pekka Seppänen kertoi löytäneensä yhden kirjan, joka paljastaa totuuden. Elämme aikaa, jossa perusasiat eivät muutu. Lehden mukaan asiat ovat muuttuneet viimeisen neljän vuosikymmenen aikana hitaammin kuin edellisenä vastaavana jaksona. Muutosgurujen puheet nopeutuvasta kehityksestä ovat Talouselämän mukaan tyhjää löpinää.

Kuitenkin 1950 vain prosentilla suomalaisista kotitalouksista oli jääkaappi ja autoja oli kymmenesosa nykyisestä. Rikollisuus Amerikassa on siitä viisikymmenkertaistunut ja arvomaailma muuttunut. Nykyään asutaan nukkumalähiöissä, syödään mikroruokaa ja katsotaan televisiota. Myös vaurastumisen tavoissa on tapahtunut suuria muutoksia. Edelleenkin on ostettava halvalla ja myytävä kalliilla. Kaikki ei siis muutu. Rautateitäkin tarvitaan, mutta voittoa niistä ei synny.

Maailma on muuttunut. New York Timesin ulkomaankolumnisti kuvaa kirjassaan “The Lexus and the Olive Tree” Berliinin muurin sortumisen jälkeistä aikaa. Hänen mukaansa maailma muuttuu rajattomaksi, kun muurit sortuvat yhä useammista paikoista.

Yhä useampi valtio on pukeutunut kultaiseen pakkopaitaan ja elää markkinoiden ehdoilla. Ulkomaisia yrityksiä ja pääomia on houkuteltava, jotta osaaminen ja tuottavuus kehittyisivät muun maailman tahdissa. Markkina jättää sellaisen valtion, joka ei toimi tehokkaasti tai hankaloittaa ansaintamahdollisuuksia.

Friedmanin mukaan kuninkaat, pääministerit, shaahit ja presidentit muistuttavat yhä enemmän amerikkalaisia osavaltiokuvernöörejä. He laihduttavat hallintoaan ja kiertävät kaupittelemassa omaa osavaltiotaan suuryrityksille ja sijoittajille. Sijoittajat rynnivät villiintyneenä karjalaumana, eläkerahojaan sijoittava vanhus ei helposti tiedä, mihin Aasian paniikki loppuu ja miksi sen vaikutus leviää myös niihin venäläisiin bondeihin ja Meksikoon. Mutta seuraavalla viikolla sijoitetaan taas vaikkapa Kiinan pikkukylien valokaapeleihin.

Muutos on moninaisempi - se ei selity pelkällä kultaisella pakkopaidalla.

Melko pian kännykkä muuttuu avaimeksi, kaukosäätimeksi, lompakoksi, valvontapaneeliksi, opastimeksi, äänilevyksi ja äänilevykoteloksi. Jokainen saa verkkoon oman maailmanlaajuisen televisiokanavan näin halutessaan. Virtuaalinen avokonttori ilmaantuu kodin seinälle ja robotit siirtävät astiat tiskikoneesta kaappiin imuroituaan ensin pölyt. Geenilukija tuhoaa vapaaehtoisen sairasvakuutusjärjestelmän ja vapaaehtoisen eläkejärjestelmän. Verkossa kaikki liikkeet ympäri maailman ovat toistensa naapurissa ja kaikki asiakkaat voivat kysyä toistensa mielipiteitä - hakukoneet muodostavat jokaisen asian ympärille virtuaalikerhoja. Erilaiset hilavitkuttimet ja ihoon tatuoidut näyttömatriisit sekä hermoihin kytketyt lisäaistit, sähköä ja valoa tuottavat puut ja monet muut geeniteknologian ihmeet romuttavat toimialoja, kuten taskulaskin romutti mekaanisen laskinteollisuuden täydellisesti kolmessa vuodessa.

Kuvitelkaa, mitä saisi aikaan lentävä auto. CNN raportoi sellaisesta näyttävästi. Samaten BBC, ABC ja Reuters. Pienimmän version nopeus on yli 500km tunnissa, bensankulutus viisi litraa sadalla ja paino kolmisensataa kiloa. Isomman neljän hengen version kulutus on jeepin verran ja sarjatuotantohinnaksi arvioitiin noin 300 tuhatta markkaa. Laitteet lentävät automaattisesti ja nousevat pystysuoraan. Koelento on jo suoritettu. En ole nähnyt enkä siksi osaa olla varma, etteikö kyse olisi maailmanlaajuisesta huijauksesta. Mutta näin iso maailmanlaajuinen huijaus - siihen on vaikeampi uskoa kuin auton lentämiseen.

Miettikää, miten koko maantiede muuttuu, jos lentävät autot yleistyvät. Huomaan kyllä, että te ette usko. Autoihinkaan ei uskottu, eikä laskinteollisuus uskonut taskulaskimiin, eikä rautatiet lentokoneisiin. Nokia uskoi kännykkään. Joku aina uskoo ja muut kärsivät. Ottakaa ainakin selvää, jos lentävä auto muuttaisi toimintaympäristöänne seuraavan kymmenen vuoden kuluessa.

Lentävää autoa ei tarvita markkinoiden rajojen murentamiseen. Rahat ja ajatukset kuljeksivat jo melko vapaasti. Pian kappaletavara ylittää rajat lähes yhtä vaivattomasti. Ajatelkaa saattomuisteja ja kuljetusrobotteja, joiden avulla tavara kulkee ja kirjautuu automaattisesti. Pian yksittäiskappaleen kuljettaminen tehtaalta suoraan asiakkaalle maksaa saman kuin toimitus tukkukaupan varastoon. Tukkukauppa muuttuu tietokoneohjelmaksi, ja varasto siirtyy pyörille. Globalisaatio tarkoittaa sitä, että tukkukauppa on kasa ohjelmistotehtaassa monistettuja bittejä.

Me elämme nyt kiireen seassa. Tuottavuus revitään selkänahasta. Toisaalta koneet tekevät tavaraa yhä automaattisemmin ja ihmiset siirtelevät papereita pinosta toiseen, vaikka koneet osaisivat senkin.

Pian sähköinen maksuliikenne, logistiikan automatisoituminen, standarditilikartta ja monet muut kehitelmät vievät työn lukuisalta joukolta kaikenlaisia paperisotkuja tuottavilta ja kirjaavilta taloushallinnon ammattilaisilta.

Taloushallinnon automatisoinnin aiheuttamat kansantalouden säästöt näkyvät kymmeninä miljardeina. Internetissä tilattavissa oleva koivuhalko, joka maksetaan sähköisesti vapauttaa yrittäjän monilta murheilta. Kilpailukyky kasvaa, jos internet leviää niin, että se on riittävän suuri markkina ja riittävän helppo toimintatapa.

Meneillään oleva tietoyhteiskuntakehitys ja verkostoituminen vapauttavat monet ajan, paikan ja organisaatioiden kahleista. Alkavan päivän työ voi löytyä internetistä, jonkun tekijää kaipaavan kotisivulta.

Työtä voi kokeilla hetkisen ja bittikukkarossa näkyy kaiken aikaa, miten homma onnistuu. Työ tehdään verkossa, maksu saadaan tietämättä työn tekijää tai teettäjää. Joku tulevaisuudessa organisoi tämänkin yritystoiminnan, jossa yritys on pelkkä tietokoneohjelma. Swissair teettää kaiken kirjanpitonsa Intiassa. Laatu on hyvä ja hinta halpa ja materiaali kulkee tietoliikenneteitse molempiin suuntiin lähes välittömästi.

Valtiorajat ja etäisyys ovat bittimaassa merkityksettömiä, pian myös kielirajat poistuvat kielenkääntöautomaattien tieltä. Köyhyyskään ei ole tulevaisuudessa suuri este. Uusi tekniikka on paljon vanhaa halvempi ja tehokkaampi. Verottaja ja järjestöt ovat ihmeissään, mutta kehitysmaissa näkyy valoa, yhä suurempi osa maailman aivokapasiteetista on käytössä. Ja osaava ammattilainen yrityksineen joutuu kilpasille koko maailman kanssa. Eikä pelkästään ihmisten vaan myös ajattelevien koneiden.

Hierarkiat purkautuvat ja työ tehdään yhä useammin suoraan asiakkaalle, ei esimiehelle. Suomessa ollaan onnellisen pitkällä tässä suhteessa. Poikkeuksia tietysti on, mutta meidän kulttuurimme sopii verkostoituneeseen yhteiskuntaan monia muita maita paremmin. Yhdysvalloissa ja Saksassa esimerkiksi työ tehdään esimiestä miellyttämään. Meillä haukutaan esimies ainakin selän takana, jos työkalut ovat huonoja tai käsketään tekemään hyödytöntä työtä. Uskollisuus työlle on paljon suurempaa kuin uskollisuus esimiehelle. Näillä vahvuuksilla Suomi pärjää verkostoituneessa maailmassa paljon paremmin kuin tottelevaisuutta vaatineessa teollisessa yhteiskunnassa.

Monien pk-yrittäjien onneksi suurissa organisaatioissa on Suomessakin edelleen paljon Homo Hierarchicus-tyyppisiä ihmisiä, joille vallanhalu on paljon voitontahtoa suurempi. Yrittäjä palkkaa mieluusti älykkäitä työntekijöitä, monet organisaatiot haluavat jees-miehiä.

Verkostoituminen merkitsee maailmankylää, jossa kaikki tietävät toisistaan. Sellaisia rajoja ei enää ole, joiden taakse voisi luoda omalle porukalle omat säännöt. Öykkärit joutuvat näkösälle eivätkä pääse eroon maineestaan eikä isonkaan organisaation selän taakse pääse piiloutumaan. Myös portinvartijoiden ja saavutettujen etujen aika menee ohi muurien ja monopolirakenteiden purkautuessa. Työn on todella oltava asiakkaalle hyödyllistä, jotta siitä saisi hyvän korvauksen. Saavutettu asema tai lisenssi eivät kilpailuyhteiskunnassa riitä, ellei sitten satunnaisesti, kuten Microsoftin jo rapistuva esimerkki näyttää.

Tulevaisuudessa ihmiset joutuvat jälleen työskentelemään maineensa eteen ja työtilaisuuksia tulee saavutetun maineen ansiosta tai katoaa kadonneen kunnian myötä. Ei ole rajoja, joiden taakse voisi kadota.

Teollisessa yhteiskunnassa vain julkkikset saattoivat menettää kunniansa. Muiden kaikki rikkeet olivat valtion ja kansalaisen välinen yksityisasia. Verkostoitunut yhteiskunta paljastaa ja rakentuu avoimmuuden varaan. Ihmiset ovat jälleen vastuussa toinen toisilleen.

Uudet työpaikat löytyvät luovuuden ja empatian saralta. Ensin vaurautta luotiin alistamalla muut väkivalloin. Seuraavaksi vauraus syntyi kauppaa käymällä, kun kaupparuhtinaat hallitsivat harvoja tiedonsaantireittejä ja kuljetusvälineistöä. Tiedonsaannin ja jakelun parannuttua valta siirtyi teollisuuspohatoille ja tiedonsaannin entisestään parannuttua tulevilla odotuksilla pelaaville sijoitusparooneille. Nyt valtaosa vauraudesta alkaa olla bittejä. Bittien valmistaminen ja jakelu eivät maksa juuri mitään ja käyttöarvokin keskeisissä tuotteissa paranee määrän lisääntyessä. Tämä tarkoittaa, että toisiksi paras ei saa mitään eikä karkuun pääse, kun rajaton verkko ulottuu kaikkialle.

Ajatelkaa Nokiaa tai Lucasin yhtiötä. Luovuus on noussut sijoittamisen ja teollisen tuotantokoneiston tai jakelukoneiston edelle. Mitä tämä tarkoittaa työn kannalta? Mitä yksittäisen työntekijän kannalta merkitsee se, että luovuus on tärkeää.

Minulla oli sellainen tehtävä, jossa piti saada julkisuutta aikaan. Ei kannattanut ravata kolkuttelemassa ovia. Ennemmin kannatti kuljeksia ulkoiluttamassa koiraa ja istua kallioilla miettimässä virtuaalisia kaupunkeja, videokameroita jääkaapeissa ja automaattisia ovikelloja tai sitä, miksi suomalaisilla on paljon kännyköitä. Parin vuoden miettimisellä sai pääosan maailman johtavista medioista tänne - kymmenien vuosien hikisellä ravaamisella ei olisi saanut mitään aikaan.

Maailma on muuttunut sellaiseksi, että ihmistä tarvitaan yhä enemmän ajattelevana ja tuntevana olentona. Koneet noudattavat käskyjä, ihmisten tehtävänä on miettiä, miten he voisivat olla toisilleen hyödyksi ja mikä merkitys asioilla ylipäänsä meille ihmisille on.

Milne kiteytti asian moneen kertaan loistavasti. Omaksi ohjenuorakseni on juurtunut Nalle Puhin selitys siitä, miksi hänen mielestään mehiläiset surisevat. Hänelle syynä oli se, että hän piti hunajasta ja surinasta hän helpommin tiesi, mistä sitä löytyisi.

Jules Verne ennusti teollistumisen hävittävän vanhat arvot ja johtavan ihmiset rahan palvojiksi palkkatyön ja sijoitusten ääreen. Näin on käynyt, mutta muutoksen ei tarvitse olla peruuttamaton. Verkostoituminen voi muuttaa tavoitteemme nykyistä yhteisöllisemmiksi.

Nykyään puhutaan paljon yrittämisen etiikasta. Useimmille yrittäjille tämä on ollut hyvin selvä asia aina. On osattava olla asiakkaalle ja yhteistyökumppanille hyödyksi sellaisella tavalla, jota tämä arvostaa. Asiakasta tai yhteistyökumppania ei myöskään saa pettää. Monille suuryritysten ihmisille tämä ajatustapa tuntuu olevan jotakin uutta ja ihmeellistä, mutta myös hieman epäilyttävää. He ajattelevat, että ei täällä olla mitään hyväntekijöitä. Yritystoiminta on rahantekemistä kovassa kilpailussa, jossa kaikki lain puitteissa pitäytyvä on sallittua.

Koneiden automaattisesti tekemät asiat ovat helposti monistuvia ja helposti kopioitavissa. Niissä ei pitkän päälle ole paljonkaan arvoa. Arvo on kyvyssä nähdä, mitä tarvitaan ja kuka tarvitsee. Tietoa saa ostetuksi yhä helpommin, kun vain tietää, mihin tietoa haluaa käyttää. Myös taitoa saa ostetuksi, mutta empatian ja harkintakyvyn ostamista en suosittele. Se on hankittava itse. Rajaton markkina merkitsee vallan uusjakoa. Samalla se merkitsee asiakkaan muuttumista kuninkaaksi. Yritysten on herkistyttävä oivaltamaan, mitä asiakas arvostaa.

Sellainen kännykkäkauppias, joka luulee, että kännykkä ostetaan vain puhumista varten ei pärjää. Ei kukaan järkevä kelloliikekään kuvittele, että kelloja ostetaan sitä varten, että niistä näkee ajan. Ihmiset rakentavat identiteettiään. Globalisaatiota kuvaavassa Friedmanin kirjassa Lexus edustaa tuottavuutta ja oliivipuu identiteettiä. Voisi olla Leoniallekin harkinnan paikka - suomalainen identiteetti myy nykyään erinomaisesti. Sampo voisi merkitä tuottavuutta ja Lempo suomalaista identiteettiä. Moni yritys ottaisi osansa sellaisen mielikuvan vahvuudesta.

Kiitoksia mielenkiinnosta