TIETOTEKNIIKAN JA TIETOLIIKENTEEN NÄKYMIÄ
FOORUMI ´99, KOHTI PAPERITONTA TULEVAISUUTTA
HPY Fellow Risto Linturi, R. Linturi Oy
Arvoisat kuulijat, hyvät naiset ja herrat,
Kohti paperitonta tulevaisuutta: me olemme olleet siellä, ennen pidin puheeni ilman paperia. Niitä taisi olla kymmenisen tuhatta paperitta pidettyä esitelmää. Koulutusyhtiö Tieturi siirtyi askel kerrallaan paperittomuuteen, kun pääosa rutiineista, kurssiohjelmien teko, kalenterit ja päivittäinen raportointi ja sisäinen posti siirtyivät kokonaan lähiverkkoon kymmenisen vuotta sitten. Paperi väheni myös siitä syystä, että kirjoittimet sijoitettiin käytäville, jotta paperin edestä joutuisi näkemään ylimääräistä vaivaa. Sitten tietysti kurssimateriaali monistettiin kaikille ja esitteitä lähetettiin tolkuton määrä. Mutta monistus ja paino sekä jakelu oli ulkoistettu - Tieturissa paperi oli suuressa määrin onnistuttu poistamaan.
Samaan aikaan Lapin korkeakoulussa siivoojat lukivat työmääräimensä päätteiltä. Nyt muutamat jo jakavat esitelmämateriaalinsa virtuaalisesti sijoittamalla sen internettiin. Koulutusyhtiö FCS-Partners, jossa olen nykyään mukana markkinoi ja jakaa jäsenlehtensä internetin kautta. Mutta mennään askel menneisyyteen ja sieltä sitten pidemmälle tulevaisuuteen.
Tiedättekö miksi tervehdimme oikealla kädellä ja miksi kehitysmaissa edelleen katsotaan pitkään, jos tartutte ruokaan vasemmalla? 1860 ei ollut vessapaperia - varakkaimmat käyttivät purjoa. Paperiakin tietysti käytettiin. Jules Verne kirjoitti lumppupaperille kirjan Pariisi 1900-luvulla. Hän ennusti Euroopan kisällipajojen muuttuvan osakkuuksiin perustuviksi suuryrityksiksi, kaupunkirakenteiden leviävän, ilman saastuvan autoista ja tehtaista. Silloin ei paljon ollut haarukoita, ei kylmäsäilytystiloja.
Sähköä kokeiltiin, polttomoottori oli keksitty, teollistuminen alkoi ja sen seurauksena latina ja kreikka, runous, kunnia ja yksilöllisyys menettivät paljon arvostaan. Tämänkin Verne osasi ennustaa teollistumisen seuraukseksi.
Verne ennusti myös paperin kulutuksen räjähdysmäisen kasvun ja sanoi, että tulevaisuudessa paperi valmistetaan puusta, koska siihenastiset raaka-aineet eivät riitä. Sata vuotta myöhemmin Vernen annusteet olivat toteutuneet.
1950 ei juuri ollut televisioita, vesivessat ja suihkut yleistyivät vähitellen. Kukaan Suomessa ei enää muistanut, miksi tervehditään oikealla kädellä ja mitä piti tehdä vain vasemmalla. Samaan aikaan aravasäännöissä kiellettiin edes tilan varaaminen jääkaapille.
Maaseutukuntien opettajien kiintiöön kuului heinäpaaleja ja tallissa piti olla niin korkea kynnys, ettei sinne vain saisi autoa. Yhä useampi luki sanomalehtiä, kävi säännöllisesti kaupassa ja vaihtoi hevosen autoon. Kaupungistuminen eteni nopeasti ja valtio otti hoitaakseen yhä suuremman osan yksilön vastuista ja rahoista. Kanssaihmisille ei enää oltu vastuussa, yksilö vastaa nykyisin vain vallanpitäjälle, ei naapureille.
1982 Suomi oli vielä totalitäärinen valtio. Vallanpitäjä oli ainoa, joka sai kertoa kansalaisille sähköisten tiedotusvälineiden kautta, mikä on totuus. Mitä mieltä nyt olette aivan rehellisesti ottaen sellaisten banaanitasavaltojen demokraattisista äänestyksistä.
Nyt Internetistä näkyy tuhansia televisio- ja radiokanavia. Kolmasosa amerikkalaisten valveillaoloajasta kuluu horroksen kaltaisessa tilassa silmien kohdistuessa pieneen nurkassa olevaan laatikkoon. Aivotutkijoiden mukaan tyypillisen amerikkalaisen ohjelman katsojan aivojen tila muistuttaa horrosta.
Useimmat käyvät palkkatyössä, arvomaailma on Vernen ennustamalla tavalla kaventunut ja itsekäs. Paperin kulutus on entisestään kasvanut, mutta osa asioista osataan jälleen hoitaa ilman paperia. Japanilaisilla on jälleen jopa peperittomia vessojakin.
Suurin osa postista kulkee salamannopeasti tietoverkoissa tai Vernen ennustamina faxeina ja suurkaupunkien pörssien toisiinsa yhdistetyt valotaulut, jotka Verne ennusti - ne joutuvat antamaan periksi jokaisen kotona olevalle pienemmälle valotaululle pörssien muuttuessa virtuaalisiksi.
Vuosi kaksituhatta on heti joulun jälkeen. Silti vain viisi vuotta sitten ei ollut selailtavaa internettiä, ei sähkörahaa, ei koululaisten kännyköitä, ei tamagotseja - tuotettiin ensimmäisiä kotimaisia romppuja. Nyt yhtäkkiä valtionpäämiehet pelkäävät internetin rapauttavan veropohjan, tuhoavan tekijänoikeusjärjestelmän ja horjuttavan maailmantalouksia ellei seuraavina muutamana vuotena reagoida. Paperiteollisuus ei vielä pelkää mitään, tekevät ennusteensa kuten ennenkin.
Vuoteen 2020 on hieman pidempi aika. Nyt kouluun menevät lapset ovat silloin uransa alussa ja heidän opettamisensa siis tähtää tuohon aikaan.
Parissakymmenessä vuodessa tuleva muutos on kuitenkin suurempi kuin vuodesta 1950 tähän päivään ja yhtä suuri kuin kaikki Vernen ennustamat muutokset yhteensä. Teknologia on uusin villi länsi - asutusta vailla, monien sääntöjen ulottumattomissa. Uusi teknologia on myös paperin ulottumattomissa. Internet ja mobiili tietotekniikka automatisoivat yhä useampia rakenteita. Paperi ei toimi automaattisesti.
Nykyään kiistellään siitä, onko se televisio vai tietokone, joka internettiin lopulta kytketään. Rakensimme juuri omakotitalon, jota ohjaavat sadat prosessorit on kytketty palvelimen kautta Internettiin. Uskoakseni tavallisin internettiin liitetty laite ei vuonna 2020 ole televisio tai mikrotietokone vaan ilmastointipelti tai sähkölamppu. Energiansäästömahdollisuudet ja kiinteistöhuollon mahdollisuudet ovat valtavat.
Pian jääkaappi liitetään internettiin sähkölamppujen seuraksi, jotta kaupassa voi katsoa jääkaapin pienoiskameran läpi, onko tarvis yhteen vai kahteen maitolitraan. Sitten voi odottaa, että vieraat osaisivat tuoda itse kahvikerman, jos sitä kaipaavat ja ehkä kauppiaskin osaisi tuoda ovelle sen, mitä kaapista puuttuu. Mutta silloin kyllä laittaisin jääkaappiin mieluiten oven myös ulospäin.
Internettiin kytkettäviä jääkaappeja kehitellään jo. Myös postilaatikoiden kylmäosastoista puhutaan. Internettiin kytketty roskis on viimeisin uutuus. Mikäpä sen paremmin tietäisi, mitä kaupasta pitää saada käytetyn tilalle.
Emme me tarvitse lisää lomakkeita ja räpellettäviä kuvaruutuja. Emme tarvitse sisältöä verkkoon. Me tarvitsemme automaatteja, jotka hoitavat asiat meidän puolestamme ilman, että edes huomaamme ajatella asiaa.
Internetissä viestiminen ei ole kovin pääomasidonnaista. Muutaman vuoden kuluessa kuka tahansa voi kotoa tai kerhosta lähettää verkkoon omaa televisio-ohjelmaa vaikkapa jääkaapista, mutta muualtakin. Tuotantotekniikka kehittyy - tulee virtuaalilavasteita, virtuaalinäyttelijöitä, jokamiehen editointilaitteita. Tekninen laatu on lähitulevaisuudessa televisiotasoa.
Sisältö on ihan muuta. Isovanhemmat voivat osallistua lapsenlapsen nimipäiville etäisyyksistä huolimatta. MG-harrastaja voi katsoa kaverinsa opastamana kaasuttimen vaihdon ja kirkonmenot voi nekin seurata, vaikka kotiaskareet sitoisivat. Massatiedotusvälineiden keskeisin rooli syntyi teollistumisesta ja tarpeesta synkronoida koko yhteiskunta ostamaan sitä samaa tuotetta samaan aikaan, jotta sarjatuotannosta saatiin maksimihyöty. Nyt ollaan jo massaräätälöinnissä ja pian yksilöllisessä tuotannossa. Bittimaassa jakelukustannus ja valmistuskustannus lähenevät nollaa.
Useimmilla kirjoilla on pari tuhatta lukijaa - miksi video-ohjelmilla pitäisi olla sen enempää. Enää ei olisi niin suurta tarvetta nollata informaation arvoa ja keskittyä siihen, että kaikki osaavat samat asiat. Sellaiset asiat, jotka naapurikin tietää ovat ilmaisia - ei niistä enää ole kilpailukyvyn lisääjiksi. Tulee pyrkiä informaation lisäämiseen erilaistumisen kautta. Verkostoituminen tarkoittaa sitä.
Verkostoituneessa yhteiskunnassa ihmisillä on erilaisia kiinnostuksia, erilaisia arvoja, erilaisia taitoja ja keskinäistä yhteistoimintaa.
Sarjatuotantoyhteiskunnassa oli selkeästi nähtävissä, miten ihmisten keskeisiksi arvoiksi tulivat toisaalta raha ja toisaalta suuret brandit - cokis, lee cooper, mersu, ibm, valio. Niihin luotettiin ja niitä tavoiteltiin. Systeemi toimi ja se oli selkeästi ylhäältä johdettu, hierarkinen. Ihmisten keskinäistä kunnioitusta ei järjestelmä juurikaan tarvinnut vaan kasvottomuutta. Yhteiskunta otti hoitaakseen rahamme ja vastuumme. Nyt ollaan tilanteessa, jossa jopa mummojen potkiminen puistoissa on yksityisasia. Se ei ole julkinen ja normaalia on kuulla - mitä se sulle kuuluu, se on mun oma asia, mitä mä teen. Ollaan hedonististen arvojen keskellä.
Tämä on muuttumassa ja muutos saattaa olla nopeakin. Muutos liittyy yritysmaailman verkostoitumiseen ja internettiin.
Verkostoituminen ei ole brändien välistä, se on ihmisten tapa toimia keskenään organisaatiohierarkioiden ohi. Suomalaiset tuntuvat olevan erityisen hyviä siinä. Emme kunnioita esimiehiä emmekä oikein tiedä paikkaamme hierarkiassa tai ainakaan emme oikein sisimmässämme sopeudu siihen.
Verkostoituminen on muutakin - arvostamme vielä suoraa puhetta. Osaamme edelleen kunnioittaa toisen ihmisen kykyjä. Mitä paremmin osaamme ja mitä paremmin tunnistamme keneen voi luottaa ja keneen ei, sitä paremmin verkostoituminen toimii.
Tässä on nyt sitten perimmältään kyse yksityisyydestä. Onko öykkäröinti yksityisasia ja missä määrin se on sitä. Ajatellaan sitä mummoa, jota potkittiin. Hän voi nykyään jo kirjoittaa asiasta jossakin internetin keskusteluryhmässä. Siellä sen öykkärin nimi on aina ja ikuisesti haettavissa. Paperikasoihin se hukkuisi pian. Internetissä tapahtumat näkyvät ja säilyvät.
Internet on kuin maailmankylä, jossa pikkupojat löytävät mielenkiintoisia näkyjä kuivuneiden oksien jättämistä reijistä. Siellä juorut kulkevat kylänraitilla ja jokainen on julkisuuden henkilö. Osallistuttiin talkoisiin ja hoidettiin omat tehtävät tai ainakin yritettiin selviytyä. Me saamme tietää kaiken kaikista, jos haluamme. Vaihtoehtona on, että vallanpitäjä ja mafia saavat tietää meistä, mutta me emme näe, mitä he tekevät. Kolmatta tietä ei ole - vakoilulaitteita on mahdoton estää, jos isoveli ei valvo kaikkia.
On helppo muistaa, että Itä-Euroopassa oli järjestelmä. Sitä kutsuttiin sosialistiseksi järjestelmäksi ja se romahti. Koetetaan muistaa, että meilläkin on järjestelmä. Meidän valtajärjestelmämme perustuu alueelliseen valtaan ja se rahoitetaan keräämällä veroja vallanpitäjän rajojen sisäpuolisesta toiminnasta.
Ajatelkaa virtuaalikypärän sisällä olevaa päätä. Sinne virtaa bittejä ja sieltä virtaa bittejä, joista kukaan ei voi sanoa ovatko ne työtä, huvia vai rahaa. Kukaan ei tiedä, milloin maksetaan, milloin saadaan palkkaa ja milloin kulutetaan. Yhä suurempi osa taloudellisista arvoista siirtyy bittimaailmaan. Siitä on tulossa oma valtionsa, jota kukaan ei hallitse ja jota kukaan ei tunnusta, jonka rajojen sisällä vallitsevat viidakon lait. Monille tämä merkitsee vapauden riemua, mutta pelkkää riemua se ei ole.
Lähiajan todellisuus on karu. Maailmanvaltio syntyy hyvin ohuena. Valtionpäämiehet tekevät päätöksiä Wassenaarin kaltaisen vahvimman oikeuden kautta. Maailmanvaltio saa enemmän lihaa ympärilleen, jos USA saa läpi ajamansa sähkörahan keskitetyn clearing-järjestelmän, jonka kautta internetin maksuliikenteestä kyettäisiin keräämään vero maailmanlaajuisesti.
Virtuaalitodellisuuden hallinta maailmanlaajuisen järjestelmän kautta ei oikein vastaa positiivista mielikuvaa lähidemokratiasta. Samalla tuntuu, että internet-toiminnassa on paljon feodaaliajan piirteitä, jossa virtuaaliset lääninherrat voivat heitellä virtuaalitorppareitaan mielin määrin mihin haluavat.
Palataan takaisin reaalimaailmaan
Kymmenen vuoden kuluttua kännykkä muistaa kaiken koskaan kuulemansa - siltä voi hyvin kysyä oliko aamulla puhetta maidosta tai tuliko sille edelliselle soittajalle todella vuosi sitten luvatuksi jotakin. Kännykkä hakee avainsanoja ja toistaa uskollisesti minkä tahansa tilanteen, jonka kännykän mikrofoni kuuli. Paperilla on paikka, mutta bitit ovat kaikkialla ja niitä voi hakea sisällön mukaan. Tulevaisuudessa tiedämme ja muistamme kaiken kaikesta.
Älkää kovasti yllättykö, jos kymmenen vuoden päästä löydätte kertakäyttövideokännykän, jonka joku vahingossa on unohtanut vessaan tai kokoushuoneeseen ja - vielä kesken puhelun. Kuvakin kulkee kaikkialta.
Kehitysmaihin vietävät vieteritietokoneet, polkusähkögeneraattorit ja satelliittiyhteydet tuovat halvan oppimateriaalin ja tietotyön mahdollisuuden kaikkien yritteliäiden ihmisten ulottuville sijaintipaikasta riippumatta. Bitit ovat valtavan paljon paperia halvempia myös kehitysmaissa.
Internetin mainoskirjeet katsovat kauniisti silmiin ja vastaavat hymyyn ja puhuvat miellyttävämmin kuin ihmiset. Tietokonemainokset koettavat ehdollistaa meitä ja onnistuvat paljon paremmin kuin edes tämänhetken parhaat kauniit ja rohkeat.
Tietokone näkee, miten me reagoimme ja kykenee luomaan hermostoomme haluamiaan assosiaatioita. Palveluautomaatit ja lelut tuntuvat puhuvilta, oppivilta lemmikkieläimiltä, joihin monet ystävystyvät. Laboratorioanalyysejä tekevien vessanpyttyjen lisäksi japanilaiset kehittelevät vanhusten kanssa seurusteluun ja näiden valvontaan erikoistuneita pehmoleluja. Ohjeet ja käsikirjat korvautuvat kommunikoivilla pehmoleluilla.
Me haluamme hallita muutosta, mutta se ei kuulu kehityksen luonteeseen. Elämä kuin kehitys ovat yllätyksellisiä. Lisäksi kaikilla ihmisillä on erilainen käsitys siitä, mitä on toivottava kehitys.
Lääketiede kehittää jatkuvasti uusia sovelluksia, kuten keinoihon, geenilukijan tai keinohermon uskoen näiden helpottavan sairauksien ja onnettomuuksien hoitoa. Tulevaisuus saattaa näyttää, että keinoihon merkittävin sovellus on videotatuointi, joka muuttaa ihmisen videokuvia esitteleväksi kameleontiksi. Geenitutkimus voi luoda uusia erikoistuneita ihmisrotuja eikä tähän tarvita maailman suostumusta, vain yksi laborotorio. Keinohermo voi johtaa meidät loppuelämämme ajaksi kyberarkkuun.
“EU:ssa tatuointitiheys on nykyisin noin 600 tatuointia 1000 asukasta kohden, mutta monet ovat antaneet rakentaa ihoonsa useita tatuointeja. Kadulla saattaa nähdä jopa ihmisen, joka on elävä kello, kännykkä, sekä verenpainemittari ja jonka iholla vilistää puolisen tusinaa animaatiota.” SatWeb - 31.4.2009
“Singapore on ottanut tunne-elämää ehdollistavat tietokonesimulaatiot osaksi kaikkia vankeusrangaistuksia. Ehdollistamisen tarkoituksena on parantaa vankien käyttäytymistä vankiloissa ja sopeutumista normaalielämään vankeuden jälkeen.” Cyber Times - 13.8.2010
Monet uuden tekniikan sovellusalueet ovat luonteeltaan kyseenalaisia. Esimerkiksi vuorovaikutteinen, käyttäjänsä reaktioita seuraava mainonta tullee käyttämään kaiken psykologisen rahalla saatavan tiedon hyväkseen. Hallinnalla ja hallittavuudella on monia merkityksiä eikä kehityksen hallitsemista ole helppo erottaa ihmisten hallitsemisesta.
Ihmisen lisäksi myös ympäristö muuttuu. Geenimanipuloidut puut loistavat ennen niin pimeissä metsissä, kehitysmaiden energiametsä kylvetään pellolle ja sähkö saadaan kasvien juuren ja latvan potentiaalierosta - Niilin hauki ja sähköankerias ovat osanneet homman jo kauan.
Fyysiset varkaudet ovat vuonna 2020 historiaa. Varastetut laitteet voidaan paikallistaa jo paljon aiemmin niihin piilotetuilla halvoilla satelliittipaikantimilla. Hajunauhurit tallentavat varkaiden ominaishajun, mutta miksei metsään karannut sukulainen löytyisi hajukompassin avulla - vihikoira on osannut tempun jo kauan. Kellot, sykemittarit ja lyhytviestilaitteet tatuoidaan nanokiteillä suoraan ihoon. Kännykkään voi puhua äänettömästi ja osa ihmisistä tulee riippuvaiseksi virtuaalitodellisuudesta.
Vuonna 2020 näiden elävien kuolleiden määrä on ylittänyt luonnollisen kuolleisuuden. Pysyvästi virtuaalitodellisuuteen kytkettyjen määrä tulee ylittämään ainakin Euroopassa ja Yhdysvalloissa luonnollisen kuolleisuuden. Mutta ei se sitten enää niin pahalta tunnu. Viisikymmenlyvulla olisi voinut uhkailla television turmiollisella vaikutuksella ja sanoa, että se vangitsee kolmanneksen amerikkalaisista horroksenomaiseen tilaan. Pidettiin tuomiopäivän enkelinä ja nyt ollaan sitä mieltä, ettei mitään ihmeellistä tapahtunutkaan. Eipä niin. Ihmiset ovat vain keksineet sosiaalisesti hyväksytyn tavan ja kytkevät itsensä pois päältä, kun eivät ole tarpeellisia. Eivät ne miljoonat virtuaaliletkuihin kiinnitetytkään silloin 2020 mitään ihmeellisyyksiä ole. Tulevaisuuden mielestä olimme turhaan huolissamme. Vanhusten huoltoon tuli vain yksi uusi ratkaisu. Laitetaan ne virtuaaliarkkuihin nauttimaan ikuisesta keväästä. Eivät muuten kuluta edes vessapaperia.
Virtuaalitodellisuudella on positiivisiakin vaikutuksia. Helsinkiä mallinnetaan kolmiulotteisena laitakaupunkia myöten. Ajatelkaa kulkevanne mallin avulla mihin tahansa muutamassa sekunnissa. Tämän kahden neliökilometrin koemallin teko vei joitakin henkilötyökuukausia - neliökilometri mahtuu hyvin yhdelle korpulle. Pian käynnistyy myös Kainuun kuntien, matkailukeskusten ja erämaiden mallinnus.
Vuoteen 2010 mennessä uskon koko maapallon valmistuneen virtuaalisena kopiona, kun mallinnustekniikka on kokonaan automatisoitu. Fyysinen todellisuus ja virtuaalitodellisuus voidaan kytkeä satelliittipaikantimien, kameroiden ja mittalaitteiden sekä paikkatietokantojen avulla. Mieli voi matkustaa valon nopeudella mihin tahansa maailmassa.
Parin vuoden kuluessa voi lapseni mennä virtuaalisesti kaverinsa ovelle, painaa ovikelloa kytkeäkseen puhelun numeroon, jota ei tiennyt eikä löytänyt luettelosta. Jos hän haluaa tavata tätinsä, voin pyytää ensin avaamaan virtuaalikaupungin, valitsemaan oikean bussin ja bussin ikkunoista päättämään oikean poistumispysäkin ja reitin tädin ovelle. Jos tämä sujuu, voin laskea hänet yksin todellisuuteen.
Jos haluan seurata karaoke-iltaa tai jääkiekko-ottelua, saarnaa tai eduskunnan istuntoa ei minun tarvitse muistaa oikeaa kanavaa. Valitsen vain rakennuksen ja kytkeydyn sen kautta internet-kanavalle, josta lähetys tulee. Hyvin harvat muistavat yli sataa puhelinnumeroa tai internet-osoitetta, mutta paikkoja muistamme helposti sadasta tuhannesta miljoonaan.
Monet logistiikkaratkaisut muuttuvat, kun kartat muuttuvat selkeän havainnollisiksi ja eläviksi. Jos haluat taksin, avaa vain virtuaalikaupunki, nouse hieman korkeammalle ja etsi näkyviisi lähin vapaa taksi. Hiiren kilautuksella taksi saa tilauksen ja näet, kuinka se kääntyy tulemaan luoksesi. Ihminen haluaa hallita ympäristöään - virtuaalitodellisuudessa silmät näkevät ja ääni kuuluu minne tahansa. Me haluamme tietää, mitä ympärillämme tapahtuu. Heluamme, että homma on hanskassa ja meitä kiusaa, jos emme tiedä, milloin bussi tai taksi on tulossa tai emme tiedä, mitä kotona tai mökillä tapahtuu.
Kuljetustekniikka kehittyy aimo harppauksen, kun nyt kokeilussa olevat pienoishelikopterit vielä kehittyvät. Tavarankuljetus paikasta toiseen muuttuu ratkaisevalla tavalla, kun kuka tahansa voi lähettää oman robokopterin noutamaan kauppakassia ja viemään pakettia. Tuskin ne autoa kalliimpia ovat tulevaisuudessa. Lennonjohtajat voivat tietysti tässäkin olla paha pullonkaula.
Murroskausi on vaikea. Ihmiset tekevät jatkuvasti päätöksiä, jotka perustuvat odotuksiin tulevasta. Nopean muutoksen aikana monet päätökset osoittautuvat virheiksi ja aiheuttavat tuskaa ja epävarmuutta. Tuska ei ole niin suuri, jos muutoksen suunta on paremmin tiedossa. Muutoksen odotus voi olla jopa positiivinen tunne ja suuri mahdollisuus.
Muistakaa myös, ettei tulevaisuudessa mikään ole korvaamatonta. Paperi voi kuolla heti, kun jotakin parempaa keksitään. Negroponte kehittää paperia, jonka mustetahrat kääntyvät signaalin mukaan. Jokaiselle riittää sen jälkeen yksi paperi. Televisio voi mennä menojaan, jos jokainen voi internetissä lähettää kaikille muille parempilaatuista kuvaa hajuineen, makuineen ja tunteineen ja se jääkaappi voi käydä tarpeettomaksi, kun tulevaisuuden ruoka ei enää pilaannu lämpimässä. Me ihmiset olemme täällä kuitenkin toisiamme varten. Toivottavasti se pysyy, toivottavasti automaatio vihdoin kehittyy siihen suuntaan, että me saamme kiinnittää huomiomme toisiimme.
Lainaukset Ilkka Hannulan ja Risto Linturin kirjasta “Sata ilmiötä 2000-2020”.