Asiantuntijakuuleminen Kauppa- ja teollisuusjaostossa 28.5.99

EUROOPPALAINEN SÄHKÖISEN KAUPANKÄYNNIN ALOITE

Risto Linturi

Sähköinen kaupankäynti on monimerkityksinen ja monitulkintainen asia. Suomelle se voi parhaimmillaan merkitä, että maksut hoidetaan kännykällä ja internetillä, asiakirjat ja sopimukset voidaan täyttää ja allekirjoittaa sähköisesti ja ne voivat kirjautua järjestelmiin automaattisesti. Myös tuotteita ja niiden osia voidaan yhä useammin toimittaa sähköisesti. Maksuliikenteen ja siihen liittyvän kirjaus- ja raportointibyrokratian sekä tilausbyrokratian automatisointi, tuotteiden virtualisoitumisesta aiheutuva materiaalikustannusten ja kuljetus-, sekä varastointikustannusten ja logistiikkakustannusten säästö sekä kaikenlainen toiminnan nopeutuminen ovat kansallisen kilpailukyvyn kannalta ratkaisevan tärkeitä.

Kaikesta tärkeydestään huolimatta on sähköinen kaupankäynti ja siihen liittyvä infrastruktuuri järjestettävä siten, että yhteiskunnan mekanismien turvallinen toiminta voidaan varmistaa. Sähköisen kaupan mekanismeilla on vaikutuksia verotukseen, rahanpesuun ja muuhun verkkorikollisuuteen, yhteiskunnalliseen avoimmuuteen, yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen sekä kilpailukykyyn ja elämisen laatuun.

EU-valmistelussa ei tunnuta kannettavan huolta sellaisten rakenteiden luomisesta, joissa vastuukysymykset olisi mahdollista hoitaa kunnolla. Sähköisen kaupan edistämiseksi vaaditaan käteisen kaltaista sähkörahaa. Tällainen raha on helposti anonyymi. Yhdistettynä verkkoon, jossa lähettäjän on helppoa toimia globaalisti jälkiä jättämättä muodostaa anonyymi raha hyvin voimakkaan kannustimen rahanpesuun, verkossa kiristämiseen, verotuksen totaalisti kiertävään talouteen sekä muihin yhteiskunnan kannalta haitallisiin ilmiöihin. On toivottavaa, että sähköraha sallitaan vain sellaisissa muodoissa, jotka ovat rikostapauksissa jäljitettävissä. Sama koskee sähköisten tuotteiden ja niihin liittyvän tiedon jakelua. On tärkeätä, että nykyistä internetin jäljitettävyyttä kehitettäisiin. Liiketoiminta tulee olemaan vaikeata verkossa, jossa kuka tahansa osaava taho voi olennaisesti haitata ja uhata talouden ja yhteiskunnan keskeisiä toimintoja ilman kiinnijäämisen riskiä. Yhdysvallat edistää nyt kiinnijäämisen riskiä parlamentaarisen valvonnan ulkopuolella olevia vakoilujärjestelmiä kehittämällä. Suomen intressissä olisi pyrkiä painottamaan verkon jäljitettävyyttä, jolloin meille keskeinen vahva salakirjoitus voitaisiin kokonaan vapauttaa. Jäljitettävyyden parantaminen edellyttää lainsäädännöllisiä velvotteita, mutta se on teknisesti täysin mahdollista. Se edellyttää myös resurssointia, mutta olennaisesti vakoilua vähemmän.

Vastuukysymykset ja jäljitettävyys liittyvät myös sähköiseen kauppaan tekijänoikeudellisen materiaalin osalta. Monissa aloitteissa on vaadittu operaattoreita vastuuseen välittämänsä materiaalin osalta. Pääosa valmistelumateriaalista osoittaa, että verkon luonne on ymmärretty väärin ja erityisesti verkon tulevia reaaliaikaiseen massajakeluun tähtääviä ominaisuuksia ei ole ymmärretty lainkaan. Operaattori ei voi valvoa dynaamisesti muuttuvia ja jokaisen verkon käyttäjän lähetettävissä olevia sisältöjä sen enempää kuin puhelinverkon puheluja. Myös verkossa olevan aineiston jakelun keskeytys ei ole teknisesti mahdollista, jos sisältöjä siirretään paikasta toiseen dynaamisesti. Ainoa kestävällä pohjalla oleva järjestely on sellainen, jossa rikollista tai sopimuksenvastaista aineiston lähettäjä voidaan paikallistaa. Mikäli tällainen järjestely ei toteudu, ei sähköisen kaupan tehokas toteutuminen ja kansalaisten vapaa osallistuminen turvalliseen sähköiseen kauppaan voi kunnolla toteutua. Esimerkkejä systemaattisesta miljardien markkojen vahinkoja aiheuttavasta tietoverkkojen häirinnästä on jo konkretisoitunut, mutta jäljitysmekanismien heiveröisyys on herättänyt toistaiseksi liian vähän huomiota.