TIETEEN PÄIVÄT ‘99
Matkalla Tulevaisuuteen
Keinotodellisuutta ja virtuaalielämää
ELÄMÄÄ TIETOVERKOISSA:
Virtuaali-Helsingistä kyberavaruuteen
Risto Linturi
Puheenjohtaja, arvoisa yleisö! Olen nyt edessänne fyysisesti - olemme tottuneet tähän tapaan ja siinä on hankaluuksistaan huolimatta jotakin hyvää - kyse ei voi olla pelkästä tottumuksen aikaansaamasta tavasta. Kun nyt kuitenkin olemme tilaisuudessa, jonka teemana on matka tulevaisuuteen ja tarkastelemme keinotodellisuutta ja virtuaalielämää, on väistämättä todettava: Yhä useammin kohtaamisemme ovat teknisin apuvälinein välitettyjä ja usein kohtaamme vain toisen ihmisen ajatusten tuottaman välineen ilman, että toinen ihminen kohtaa meitä.
Yhä useammin kohtaamme todellisuuden sijaan keinotekoisesti luodun hahmon, joka saattaa vastata todellisuutta tai symbolisoida sitä. Toisinaan näkemämme on kokonaan kuviteltua eikä sillä ole kuin etäinen liittymä todellisuuteen.
Virtuaalitodellisuudesta yhä tärkeämpi
Virtuaalitodellisuus on yhä tärkeämpi osa elämäämme. Pian se muuttuu fyysistä todellisuutta tärkeämmäksi. Saippuaoopperoiden ja huumeiden orjat jo kokevat maailman näin eivätkä he ole ainoita. Kuviteltujen tapahtumien vyöry muuttaa talouden ja yhteiskunnan rakenteita, jopa arvomaailmaamme.
Virtuaalitodellisuuden, keinotodellisuuden, laajennetun todellisuuden, tekotodellisuuden sijaan voimme puhua myös etäläsnäolosta. Virtuaalitodellisuudessa havaitsemme asioita, joita ei ole olemassa tai jotka ovat luonnollisten aistiemme ulottumattomissa. Erilaiset sovellukset tukevat eri aisteja ja vuorovaikutuksen suuntia. Puhelinkeskustelu on rajallinen virtuaalitodellisuuden muoto - niin on myös televisio. Puhelinverkon avulla lähetämme äänemme ja korvamme toiseen paikkaan. Televisioverkossa lähetämme silmämme ja korvamme kameramiehen olan taakse.
Yleensä televisiota ei pidetä virtuaalitodellisuuden muotona, koska tilanne ei ole vuorovaikutteinen, mutta viimeaikaiset tutkimukset vihjaavat muuta. Monet katsojat kokevat saippuaoopperoiden roolihenkilöt perheenjäsenikseen. Suuri osa vuorovaikutuksesta tapahtuu korvien välissä. Normaalista “hulluun” ei taida olla pitkä matka ja hullut ainakin kuulevat ja näkevät olemattomia, toisinaan normaalitkin.
Star Trek-televisiosarjan “Holodeck” on esimerkki teknisesti täydellisestä virtuaalitodellisuudesta, jota ei voi aistein erottaa oikeasta todellisuudesta. Täydellisyys ei kuitenkaan ole välttämätöntä ja siihen on kiinnitetty liiaksi huomiota. Virtuaalitodellisuudella on syvällisiä vaikutuksia meihin jo hyvin keskeneräisissäkin vaiheissaan. Tamagotchi osoitti maailmalle, kuinka vähäiset ja kömpelöt signaalit saavat mielikuvituksen liikkeelle - todellisuus tai mielikuva siitä syntyy lopulta meidän jokaisen aivoissa, joiden tehtävänä on täydentää ja tottua epäselviin havaintoihin.
Helsinkiä mallinnetaan kolmiulotteisena laitakaupunkia myöten. Ajatelkaa kulkevanne mallin avulla mihin tahansa muutamassa sekunnissa. Nyt käytössä olevan kahden neliökilometrin kokoisen mallin teko vei joitakin henkilötyökuukausia - neliökilometri mahtuu hyvin yhdelle korpulle. Pian käynnistynee myös Kainuun kuntien, matkailukeskusten ja erämaiden mallinnus.
Vuoteen 2010 mennessä uskon koko maapallon valmistuneen virtuaalisena kopiona, kun mallinnustekniikka on kokonaan automatisoitu. Fyysinen todellisuus ja virtuaalitodellisuus voidaan kytkeä toisiinsa satelliittipaikantimien, kameroiden ja mittalaitteiden sekä paikkatietokantojen avulla. Mieli voi matkustaa valon nopeudella kohtaamaan toisia virtuaalisten lavasteiden keskelle mihin tahansa maailmassa.
Parin vuoden kuluessa voi lapseni mennä virtuaalisesti kaverinsa ovelle, painaa ovikelloa kytkeäkseen puhelun numeroon, jota ei tiennyt eikä löytänyt luettelosta. Jos hän haluaa tavata tätinsä, voin pyytää ensin avaamaan virtuaalikaupungin, valitsemaan oikean bussin ja bussin ikkunoista päättämään oikean poistumispysäkin ja reitin tädin ovelle. Jos tämä sujuu, voin laskea hänet yksin todellisuuteen. Voisin jopa seurata hänen reittiään kännykän paikannustiedoista, jos olisin eksymisestä huolissani.
Jos haluan seurata karaoke-iltaa tai jääkiekko-ottelua, saarnaa tai eduskunnan istuntoa ei minun tarvitse muistaa oikeaa kanavaa. Valitsen vain rakennuksen ja kytkeydyn sen kautta internet-kanavalle, josta lähetys tulee. Hyvin harvat muistavat yli sataa puhelinnumeroa tai internet-osoitetta, mutta paikkoja muistamme helposti sadasta tuhannesta miljoonaan.
Monet logistiikkaratkaisut muuttuvat, kun kartat muuttuvat selkeän havainnollisiksi ja eläviksi. Jos haluat taksin, avaa vain virtuaalikaupunki, nouse hieman korkeammalle ja etsi näkyviisi lähin vapaa taksi. Hiiren kilautuksella taksi saa tilauksen ja näet, kuinka se kääntyy tulemaan luoksesi. Ihminen haluaa hallita ympäristöään - virtuaalitodellisuudessa silmät näkevät ja ääni kuuluu minne tahansa.
Tietysti virtuaalikaupungissa on virtuaalisiakin takseja, jotka kuljettavat pelkästään virtuaalitodellisuuden kulkijoita, kuten nykyään 118-palvelu auttaa puhelinverkon kulkijoita. Osa palveluista on sielläkin koneen, osa ihmisten toteuttamia.
Virtuaalisesti muunnellut ja virtuaaliset ihmiset
Virtuaalikaupunkeja, virtuaalitakseja tai videoyhteyksiä ei voida pitää kovin vallankumouksellisina. Mutta edetään kohti suurempia muutoksia. Jo pitkään ihminen on kyennyt viihdyttämään itseään pelaamalla koneen kanssa. Pian myös seurustelu koneen kanssa alkaa viihdyttää yhä useampaa ja paljon tamagotchia monimuotoisemmin tavoin. Turingin testiä ollaan saattamassa kaupallisille markkinoille: tietokoneen luomat ihmishahmot valtaavat jo elokuvateollisuudessa näyttelijöiden rooleja, uutisten lukijoiden ja artistien vakansseja.
Puheentunnistus etenee vihdoin pitkin harppauksin. Ei ole enää vaikea kuvitella virtuaalista hahmoa vastaamassa yrityksen palvelunumerossa, kuvapuhelimessa sataan tavallisimpaan kysymykseen. Tietokoneessasi on kamera - virtuaalihenkilö voi katsoa sinua suoraan silmiin niin, että sille tai hänelle on pakko hymyillä ja sitten hän vastaa hymyyn. Luonnollisesti hän kykenee kohteliaasti siirtämään puhelun vaikkei olisi aavistustakaan, mistä olikaan kysymys. Näinhän normaalistikin tapahtuu - muistele vain, mitä tapahtui, kun viimeksi soitit suurempaan organisaatioon kysyäksesi jotakin. Kuinka moni todella ymmärsi, mitä halusit saada aikaan. Miksi tietokoneilta vaadittaisiin sen enempää. Vaihdamme vain inhimillisen tietämättömyyden ja sähläyksen tietokoneavusteiseen sähläykseen ja ehkä jo kymmenen vuoden kuluttua virtuaalihahmot kauniisti hymyillen ja äärettömän kärsivällisesti vastaavat kuin suoraan ulkomuistista kaikkiin tavallisimpiin kysymyksiimme - ne oppivat kysymysten ja vastausten merkityksiä seuraamalla ihmisten toimintaa ja sitten koettavat matkia. Jos vastapuoli hämmentyy tai ärsyyntyy kytketään puhelu hieman oikeammalle ihmiselle.
Jos teet etätyötä, voit koettaa valmentaa virtuaalikloonisi huolehtimaan tavanomaisimmista hommista ja sitten voit itse mennä vaikka kalaan. Mistä sitä kukaan tietää. Samantien voisi kouluttaa useammankin kloonin ja ottaa monia etätöitä. Näinhän artistit tavallaan tekevät - monistuvat äänilevyille ja esiintyvät samanaikaisesti kaikkialla ja saavat jokaisesta kerrasta maksun.
Virtuaalitodellisuus on enimmäkseen jotakin, joka tapahtuu tietoverkossa, mutta tavallaan todellisuus katoaa paljon konkreettisemmillakin tavoilla. Teknologia antaa meille monia mahdollisuuksia aiempien fyysisten rajojen ylittämiseen. Tulevaisuudessa voimme puhua ääneti - tietokoneliitäntä hermoihin, puhesyntetisaattori kalloon ja kännykkä korvalehteen. Lopputulos vastaa erittäin hyvin kuvitelmaa hallitusta telepatiasta, ajatusten siirrosta. Kuvittele vain, mitä sanoisit ystävällesi juuri nyt, jos kukaan muu ei kuulisi.
Kännykät kehittyvät tietysti moneen suuntaan. Ehkä kännykkä saa alleen pyörät tai jalat ja ylleen ihmisen hahmoisen holografianäytön. Sitten voin lähettää matkaan pelkän kännykän. Seuraan sen ympäristöä omassa virtuaalihuoneessani, josta myös minun hahmoni kopioituu kännykän peitteeksi.
Mutta, miksi lähettäisin oman kuvajaiseni. Samantien voisin lähettää matkaan hieman parannellun version. Serenaadi kuulostaa paljon paremmalta, jos lainaan Elviksen ääntä. Myyntipuheeni kuulostaa vakuuttavammalta, jos oikeinesiintymisen tarkistusohjelma korjaa ilmeet ja äänenpainot vakuuttavuusindeksin ja hyväntahtoisuusindeksin huipulle. Myös virtuaalimeikki, virtuaalikampaus ja virtuaalivaatetus sujuvat paljon todellisia nopeammin ja edullisemmin. Puhumatta virtuaalikasvojen kohotuksesta.
Virtuaalisen hahmomme muuttaminen ei varmasti riitä. Ihmiset ovat laumaeläimiä. Meillä on tarve kuulua ryhmään ja käytöksellä sekä ulkoasulla hakea ryhmän hyväksyntää. Jos ajattelette, että ryhmänmuodostuksen voi hoitaa kokonaan virtuaalitodellisuudessa, olette ehkä harhautuneet. Syvä kiintymys pelkkään virtuaalikohtaamiseen ei periydy - muutama sukupolvi ja ongelma on poissa.
Nykyisin meikki, asusteet, riipustimet ja kauneusleikkaukset muokkaavat meitä kuvitelmamme mukaiseksi. Ryhmään kuuluminen saa aivan uusia piirteitä, kun kameleontilta lainattu geenimuunneltu keinoiho vaihtaa väriä halujemme mukaan. Nanokiteiden avulla saamme digitaalisia tatuointeja. Tatuoitu kello, pulssimittari tai käteen tatuoitu todellinen kännykkä leimaavat meidät varmasti omaan ryhmäämme. Tatuoitu käärme, joka kiemurtelee sitä villimmin, mitä innostuneempia olemme - se taitaisi auttaa ainakin monia insinöörejä ymmärtämään kehon kieltä.
Osa laajennetusta todellisuudesta auttaa meitä muistamaan kaiken, minkä koskaan olemme kuulleet radiosta, televisiosta tai puolivahingossa pudottamamme mikrofonin ulottuvilta. Puheen tunnistuksen todellinen tärkeys on ymmärretty kokonaan väärin. Tärkeimmät sovellukset ovat Alta-Vistan kaltaisissa hakujärjestelmissä eikä tunnistukset juuri tarvitse olla 70% parempi. Kaikki puhe tallennetaan ja indeksoidaan kännyköihin ja digitaalikorviin ja kaikki muistuu mieleen muutamalla hakusanalla.
Tämä tapahtuu ennen vuotta 2010. Kymmentä tai kahtakymmentä vuotta myöhemmin voimme palauttaa mieliin kaikki aistikokemukset. Tämän päivän massamuisteihin mahtuu helposti taiteilijan DNA ja monenkaltaiset taideteokset. Ennen eläkeikääni voidaan muistivälineille tallentaa taiteilijan koko elämänkokemus. Voit kokea uudelleen mieliateriasi tai jonkun muun kokemuksen. Voimme myös kokea ja nähdä asioita, joita ei ole olemassa. Liikennemerkit ja tienviitat poistetaan, kun ne näkyvät virtuaalisesti tuulilasissa. Laajennettu todellisuus muuttuu paljon miellyttävämmäksi kuin oikea. Sinä voit aina nauttia keväästä ja auringosta eikä koskaan enää tarvitse nähdä vastenmielisiä asioita. Tämän jälkeen jopa rationaalisimpienkin ihmisten on myönnettävä, että meidän todellisuutemme on valtaosin kunkin oman pään sisällä emmekä voi koskaan olla varmoja siitä, mitä muut ympärillään näkevät, tuntevat tai kuulevat.
Verkostoitumisen arvomaailma
Tietoverkot kehittyvät ja tarjoavat paljon mahdollisuuksia sekä hyville, että pahoille asioille. Eikä tietysti ole laajaa yksimielisyyttä erilaisten ihmisten ja kulttuurien piirissä, mitkä vaikutukset ovat hyviä ja mitkä pahoja. Meidän on tehtävä valintoja tai syöksyttävä sokean hämmennyksen vallassa kaikkien risteysasemien läpi.
Maailma on muuttumassa kyläksi. Jokaisesta tulee julkisuuden henkilö, kuten kyläyhteisöissä on tapana. Massamarkkinayhteiskunnassa riitti, että kunnioitettiin rahaa ja brandeja. Kaikkien tuli ostaa samoja tuotteita samaan aikaan, jotta sarjat saatiin suuriksi. Lain kunnioitus oli myös tärkeätä, mutta yksilön ei sopinut tuomita tai edes tietää toisesta yksilöstä mitään. Se ja monet muut tehtävät siirrettiin julkishallinnolle.
Tehokas ja dynaaminen ihmisten ja talouden verkostoituminen toimii hyvin, jos ihmiset luottavat toisiinsa ja löytävät verkoista yhteistyökykyisiä kanssaihmisiä. Maailmankylässä verkkojen kautta leviävä öykkärin maine tai verkostokumppaneilta saatu arvostus nopeuttavat toimivien verkostojen syntyä huomattavasti. Uskon kättäpäälle-kulttuurin jälleen yleistyvän ja kunnian sekä talkookulttuurin palaavan.
Tiedon haku ja tuottaminen
Elämä ei ole pelkästään tiedon hakua ja viihteen kuluttamista. Meillä on perimmäinen tarve ilmaista itseämme. Jos teoillamme ei ole merkitystä muille, tuntuu elämä merkityksettömältä. Tietoverkkojen kautta pääomavaltainen ja keskittynyt tiedon ja viihteen välitys voi murtua. Kehittyneen maailman kansalaiset voivat perustaa kerhoihinsa ja yhdistyksiinsä omia televisioasemia yhtä helposti kuin koululaiset tekevät nykyään omia kotisivujaan internettiin. Tämä jokaisen oma televisiolähetin on tärkeä osa Helsinki Arena 2000-projektin tavoitteita.
Minä en usko tilausvideoon. Hyvälaatuinen televisiokuva kulkee pian internetissä, mutta tärkeätä ei ole elokuvien valikointi. Tärkeintä on, että jokainen saa mahdollisuuden osallistua. Kameran voi laittaa jokaisen akvaarion eteen. Jokainen karaoke-baari, jokainen saarnatuoli, jokainen opettaja voi halutessaan esiintyä omalla verkkotelevision kanavalla. Tätä kutsun mediademokratiaksi - valta siirtyy pääomalta luovuudelle ja kiinnostavuudelle. Massamedia ja siihen sidottu mainosrahoitus elävät nyt kulta-aikaansa, mutta aika on menossa ohi. Pian meillä on televisioita, jotka nauhoittavat levymuistiinsa kaikki ohjelmakanavat ja katselun voi aloittaa milloin tahansa. Koneet hyppivät mainosten ohi automaattisesti. Tarvittaessa mainoksia voi katsoa yritysten omilta kotisivuilta.
Kymmenen vuoden kuluttua kotimikroon mahtuu kaikki koskaan nauhoitettu musiikki ja enemmän videoita kuin kukaan jaksaa katsoa. Musiikin tai videoiden tekovälineet halpuvat jokaisen saataville. Jakelujärjestelmä ja käyttö avautuvat kaikille. Jos kehistystä ei lainsäädännöllisesti pysäytetä, voisivat taiteilijat saada 100% käyttäjämaksuista välikäsien ja materiaalikulujen poistuessa. Mutta käyttäjät ja taiteilijat eivät tätä asiaa päätä. Päättäjinä ovat monet välikädet, jotka pelkäävät siirtymistä virtuaalitodellisuuteen, jossa välikäsiä ei tarvita.
Virtuaaliriippuvuus ja elävät kuolleet
Skinner kehitti erinomaista teoriaa behaviorismista. Hän puhui positiivisesta ja negatiivisesta vahvistamisesta ja ehdollistamisesta. Hymy on maailman parhaita ehdollistajia ja lastenkasvatuksen paras väline. Kunhan tietokoneet kykenevät luomaan keinoihmisiä ja kunhan he näkevät meidän ilmeemme kameran silmästä - silloin me voimme ehdollistaa koneita ja koneet meitä. Meillä on viimeaikaisten tutkimusten mukaan yhdeksän perusilmettä, jotka vastaavat tunnetilojamme. Silmät paljastavat kiinnostuksen kohteen. Kun virtuaalilemmikkisi palkitsee hymyllä, olet pian kypsä noudattamaan sen pienintäkin toivetta.
Nämä behaviorismikoneet voivat harjaannuttaa meidät haluamiimme taitoihin.Aivan yhtä hyvin tekniikkaa voi käyttää, jotta ostaisimme virtuaalisten lemmikkiemme suosimia tuotteita ja palveluita. Markkinoilla on jo yksi tätä muistuttava tuote. Microsoft markkinoi hellyttävän dinosauruksen oloista pehmolelua. Lelu puhuu pari tuhatta sanaa, liikkuu ja haluaa katsella televisiota. Kuvitelkaapa, jos dino lepertelee lapsellenne: “Voi, kun on tylsää. Mennään katsomaan televisiota - kiva, nyt tulee mainoksia. Eikö olekin mukava villapusero, kysytään äidiltä, voisitko sinäkin saada sellaisen.” Microsoftin pehmolelu saa virikkeitä televisio-ohjelman tai mainosten dataraidoilta.
Hyvin pian nämä ja paljon pahemmat virtuaaliset painajaiset leviävät verkoissa. Virukset kuuntelevat internet-puhelujamme, lukevat ja julkaisevat sähköpostiamme ja hymyilevät viehkeästi tyrkyttäessään meille mielipiteitä. Toivottavasti sähköiset kukkaromme ovat niiltä turvassa. Aivomme eivät ainakaan ole.
Verkkojen levitessä kaikkialle kasvaa verkkorikollisuuden houkutus, ulottuvuus ja mahdollisuus. Jos luomme verkon, jossa kuka tahansa voi lähettää kiristyskirjeen, jossa kuka tahansa voi miljoonajakelussa pilata yksilön tai yrityksen maineen, jossa kuka tahansa voi levittää miljoonittain tekijänoikeuden suojaamaa aineistoa - ilman minkäänlaista kiinnijäämisen riskiä, silloin tilanne on paha. Jos luomme verkon, jossa nämä rikokset voidaan tehdä ja lisäksi kerätä kiristyksellä saatu raha ilman mitään kiinnijäämisen riskiä, silloin olemme luoneet hirviön. Ja juuri sitä olemme nyt tekemässä.
Fyysisessä maailmassa meillä on kasvot, autoilla on rekisterilaatat, seteleissä on numerot. Jopa nerokkaimmat rikolliset ottavat riskin ja voivat jäädä kiinni. Maailmalla kuitenkin keskitytään salakirjoituksen purkuavaimiin, ei jäljitykseen. Salakirjoituksen purku on vallanpitäjän ase vallan säilyttämiseksi. Jäljitys antaisi kansalaisille turvaa myös vallanpitäjiä vastaan.
Tamagotchi on varmasti tuttu kaikille, joilla on lapsia. Monet tulevat riippuvaisiksi virtuaalitodellisuudesta. Tamagotchi on hyvin alkeellinen tuleviin virtuaalitodellisuuskokemuksiin verrattuna. Vuonna 2020 luultavasti monet miljoonat ihmiset kytketään pysyvästi virtuaalitodellisuuteen terminaalihoitoloissa. Jo nyt kokeillaan elämysten nauhoittamista suoraan hermostosta ja tulokset ovat lupaavia. Vuonna 2020 me hyväksymme ihmisten siirtämisen pysyvästi virtuaalitodellisuuteen. Kuvitelkaa, mitä tapahtuu nyt. Amerikkalaiset käyttävät keskimäärin kolmanneksen valveillaoloajastaan katsellen olohuoneen nurkassa olevaa vilkkuvaa laatikkoa. Tyypillistä amerikkalaista televisio-ohjelmaa katsottaessa ei aivoissa tapahdu juuri horrostilaa enempää. Ohjelma on liian valmista.
Lapsille tulisi lukea kirjoja, joissa ei ole kuvia, jotta mielikuvitus ja aivot kehittyisivät. Televisio ei tavallisesti auta rentoutumaan. Se on sosiaalisesti hyväksytty tapa, jolla kolmannes amerikkalaisista kytkee itsensä pois päältä, kun ovat tarpeettomia. Mekin teemme niin - ahdistaa vähemmän, kun voi kytkeytyä pois päältä, mutta rentoutumista se ei ole. Unessakin aivot työskentelevät ja rentoutuvat enemmän.
Jos tulevaisuudessa miljoonat valitsevat kyberarkut ja pysyvän muuton virtuaalitodellisuuteen, heillä on varmaan siihen oikeus. He kuluttavat vain vähän energiaa ja vielä vähemmän tilaa. He eivät häiritse ja vanhuksillakin jalat ovat taas kepeät ja aurinko paistaa. Me hyväksymme sen ja he jättävät meidät ennen aikaansa.
Mutta minä en pidä ajatuksesta. Elämämme ei ole pasianssia. Ihmiset merkitsevät toisilleen paljon. Meidän tulisi suosia sosiaalista koheesiota ja vuorovaikutusta. Massaviihde ja hedonistinen nautintojen keräämisen maailma johtaa pian siihen, että jokaisella on oma virtuaalimaailma, jonka kuninkaana tai kuningattarena virtuaalielämäänsä voi viettää. Monet kokevat jo nyt masentuneisuutta, koska omalla elämällä on liian vähän merkitystä. Saippuaoopperoista perityt perheenjäsenet eivät välitä meidän tekemisistämme vähääkään.
En oikeastaan välitä, vaikka elämämme muuttuu jatkuvasti teknisemmäksi. Ihminen on työkaluja käyttävä eläin. Ei haittaa, vaikka jokaisella lääkesolulla olisi oma internet-osoitteensa. Sekin käy, että elämämme jatkuu biotekniikan avulla satoja vuosia ja tasapainon vuoksi on valittava ikuinen elämä tai lapset. Monet päätyvät lapsiin kuitenkin. Tuskin ongelmaksi muodostuu sekään, että sähköraha pakottaa luopumaan rajoista ja pakottaa muodostamaan maailmanvaltion. Länsimaat saavat kadottaa kilpailukykyänsä, kun bitit poistavat rajojen ja etäisyyksien merkityksen. Bitit kulkevat vapaasti ja köyhät hyötyvät. Milton Friedman sanoi, että tekniikan kehitys suosii köyhiä. Eivät hallitsijat ole koskaan tarvinneet juoksevaa vettä. Heillä on juoksevia orjia.
Välitän ja uskon, että olemme täällä toisiamme varten. Teknologiaa voi käyttää siihen, kuten puhelinverkko hyvin osoittaa. Mutta teknologia voi myös eristää. Toivottavasti otamme vastuun ja valitsemme. Olemme risteyksessä ja tulevaisuuden suuntaan voi vaikuttaa. Nykyisessä lainsäädännössä on paljon sellaista, joka suosii massamediaa ja massamanipulointia. Monet seikat riistävät yksilön merkitystä ja itsekunnioitusta. Tulevaisuus on masentava, jos annamme sen olla, mutta iloinen, jos niin haluamme ja työskentelemme tavoitteitamme kohti vastuullisesti. Jos edistämme ihmisten keskinäistä vuorovaikutusta ja tulevaisuutta, jossa virtuaalitodellisuus on ihmisten keskinäisen kohtaamisen paikka, silloin olemme oikealla tiellä. Tekniikan ja automaation tulisi vapauttaa ihmisten aikaa keskinäiseen kanssakäymiseen. Nykyisin tekniikka liian usein vaatii ihmisen ajan itselleen.