DIGITAALINEN TULEVAISUUS VIESTINNÄN NÄKÖKULMASTA
Risto Linturi, futurologi
Arvoisa yleisö,
Me olemme menossa kohti digitaalista tulevaisuutta. Näin paljon on helppo sanoa ja enemmänkin voi todeta. Lisää tulee kaikenlaista, mutta vaikeus alkaa siitä, kun pitäisi kuvata, mikä kaikki romahtaa. Valta pitää kiinni vallasta ja tottumus tottumuksesta. Tämän vuoksi pysyvä pysyy ja muutos hidastuu. Osittain tämä on hyvä, mutta väliin muutos hidastuu liiaksi ja paineet kasvavat ja muutos käy murrokseksi itä-euroopan romahduksen tavoin. Yleensä kyse on vallasta ja jotkut asiat ovat ikuisesti pysyviä.
Suuri valta voidaan nykyään jakaa taloudelliseen, poliittiseen ja mediavaltaan. Valta ja vauraus käyvät käsi kädessä. Alunperin vaurautta sai parhaiten luotua väkivallan avulla. Kun yhteiskunta vakiintui, luotiin vaurautta eniten kaupan avulla. Venetsian kaupparuhtinaat tiesivät silloisen maailmansa laajuisen yhteysverkon avulla ainoina, missä on ostettavaa ylenmäärin ja missä muualla sitä tarvitaan. Voitot olivat satoja prosentteja. Investoinnit kohdistuivat laivastoihin, palatseihin ja karavaaneihin. Venetsialaisessa ovenkahvassa on vaurauden muistona enemmän yksityiskohtia kuin Kiasmassa yhteensä.
Napoleonin armeijat kulkivat hitaammin kuin Caesarin armeijat. Logistiikka ei tuona aikana juurikaan kehittynyt, mutta sata vuotta Napoleonin jälkeen kaupparuhtinaiden aika oli ohi. Junat kulkivat pitkin Eurooppaa sadan kilometrin tuntivauhdilla ja lennättimiä kyhättiin. Vallan painopiste siirtyi tuolloin maantieteellisesti ja kulttuurisesti.
Nopea tiedonkulku sekä julkinen liikenne muuttivat pelisäännöt kokonaan. Keskeisimmäksi vauraudenluontitavaksi tuli panostus tehokkaaseen tuotantoon ja jakeluun. Joukkotiedotusvälineet syntyivät sykronoimaan yhteiskuntaa kuluttamaan ja tuottamaan samaa tavaraa samanaikaisesti.
Nyt raha on siirtynyt yhä kapeampiin markkinasegmentteihin ja nopeampiin markkinaikkunoihin. Informaation selektiivinen ja ajantasainen runsaus on ohjannut sijoittamaan odotusarvon mukaan, kun aiemmin sijoitettiin toteutuneen mukaan. Päätöksenteon nopeus ja tarkkuus ovat keskeisiä tekijöitä ja niihin panostetaan. Valta on taas siirtynyt.
Aikoinaan keskeisin uutiskanava oli sentraalisantra ja etäämmän tiedon osalta laukkuryssä. Lehdistö korvasi tämän sekä paikallisesti että globaalisti. Nyt verkostot auttavat saavuttamaan korvien välissä olevan tiedon ja tietokantahaut kytkevät mukaan koneiden keräämän tiedon. Yhä automaattisemmin paikasta toiseen ja laitteelta toiselle tarpeen mukaan siirtyvä reaaliaikainen suora tieto säästää suunnattoman määrän työtä, energiaa ja materiaa. Tiedon runsaus suosii joustavaa tiedonvälitystä ja itsenäistä päätöksentekoa.
Nyt atomit muuttuvat biteiksi ja yhä suurempi osa tuotteiden ja tuotannon arvosta on aineetonta. Tuotantokustannus ja jakelukustannus lähenevät nollaa. Alueellisellakaan edulla ei ole merkitystä, koska verkko ulottuu kaikkialle. Painopiste on siirtymässä pois tuotannon ja logistiikan tehokkuudesta - luovuuteen eikä toiseksi paras saa mitään. Pitää olla paras edes muutamalle asiakkaalle.
Viisikymmenluvun alussa jääkaappeja oli vain prosentilla kotitalouksista. Aravasäännöt kielsivät edes varaamasta tilaa sellaiselle luksuskapineelle. Maaseudun opettajilla oli heinäpaalikiintiöt ja tallipaikka, johon piti rakentaa niin korkea kynnys, ettei sitä missään tapauksessa voinut käyttää autotallina. Monet elivät vielä auringon tahdissa, koska keinotekoinen valaistus oli riittämätöntä.
Parikymmentä vuotta sitten Suomi oli vielä totalitäärinen valtio, koska vallanpitäjä oli ainoa, joka sai sähköisten tiedotusvälineiden kautta kertoa kansalle, mikä on totuus. Sellaisen banaanitasavallan vaaleja ei nykyään voitaisi pitää demokraattisina.
Tarkastellaan hieman nykyisyyttä ja tulevaisuutta arjen kannalta. Tieteisromaanien vakioaiheisiin kuulunut ajatusten siirto mistä tahansa kenelle tahansa on jo nyt muuttunut todeksi kännyköiden kautta. Näemme myös kohta teräsmiehen silmillä. Helsinki Arena ja Kainuu Arena ovat pioneeriprojekteja, joissa todellisuudesta tehdään kolmiulotteinen kopio tietoverkkoihin. Kännykän paikannuslaitteeseen yhdistettynä tämä tekee ihmeitä logistiikalle. Voimme nähdä bussien, jäätelöautojen, tilaamamme pizzan tai oman varastetun automme liikkuvan virtuaalimaailmassa. Maksamme kännykällä ja avaamme oven sekä sytytämme valot kännykällä. Kännykkä myös näyttää kavereille, missä olemme.
Taksin tilaamme kilauttamalla hiirellä lähintä vapaata. Hiihtoladulta lähetetty tulevaisuuden postikortti näyttää, miten sydän löi rinnettä noustessa ja miten upea näköala sieltä avautui.
Aivotutkijat tekevät parhaillaan kokeita, joissa suoraan aivoihin kytketty tietokone nauhoittaa koehenkilön tuntemuksia kalloon poratun reiän kautta. Nauhoitetut tuntemukset on jo onnistuttu siirtämään toisille ihmisille suoraan näiden aivoihin. Yhä suurempi osa elämämme merkityksistä syntyy bittimaailmassa, pian aivomme voivat muuttaa sinne kokonaan. Näinhän monet huumeidenkäyttäjät haluaisivat nykyisinkin jo tehdä.
Jokaisella on aina ollut oma yksityinen todellisuutensa. Kukaan ei hahmota todellisuutta samana. Tulevaisuudessa tämä muuttuu entistä paljon selvemmäksi. Monet elävät suuren osan elämäänsä oman virtuaalimaailmansa kuninkaina tai kuningattarina virtuaaliystäviensä seurassa. Nämä katsovat silmiin ja hymyilevät paljon kiehtovammalla tavalla kuin mikään nykyajan tamagotchi. Eikä sekään ole jättänyt kaikkia tunteettomiksi; eräs amerikkalainen pikkupoika teki itsemurhan, kun hänen tamagotchinsa kuoli. Huumeet on kielletty, mutta virtuaalihuumeita ei.
Hologrammitekniikan kypsyttyä kukintoonsa voimme köpötellä virtuaalisesti pikku-ukkoina tuttujemme kahvipöydillä yhteisesti ihmetellen, miten alkeellisia puhelimet ja kännykät ennen olivat.
Geeniteknologia on levittäytynyt meidän jokapäiväiseen elämäämme. Ihmisen iho generoi sähköä kalloon upotettua kännykkää varten. Käteen nanokiteillä tatuoitu näyttö ja äänihuuliin sijoitettu puheentunnistin auttavat meitä vaihtamaan huomaamatta ajatuksia kenen kanssa tahansa missä tahansa. Vuonna 2020 syntyneen lapsen mahdollinen elinikä on satoja vuosia ja yhteiskunta hakee uusia tasapainotiloja vanhojen järjestelmien sortuessa. Kaikki eivät tietenkään voi elää satoja vuosia. Tulevaisuudessa tasa-arvo on vain vanhentunut unelma.
Leikkikalut keskustelevat sujuvasti ja muistavat kaiken, mitä ovat koskaan kuulleet. Ne oppivat viihdyttämään tai auttamaan meitä ja seuraavat jatkuvasti tekemisiämme tai ympäristöämme. Pienoishelikopterit ohjautuvat automaattisesti reiteillään ja kuljettavat tarvikkeita kaupasta kotiin. Jokainen voi panoramavideonsa avulla lähettää ympäristönsä näköiskuvan muuhun maailmaan kaikkien halukkaiden katsottavaksi.
Mainosten katselusta maksetaan, monille se on työtä. Kehitysmaissa kasvatetaan bambulajiketta, joka tuottaa sähköä. Vessanpönttö tutkii, olemmeko terveitä. Silmälasikamera tunnistaa vastaantulijoiden nimen ja juorut projisoituvat verkkokalvolle. Liikennemerkit ovat aikaa sitten hävinneet bittien taivaaseen, kännykkä opastaa reitin. Ajo-ohjeet ja rajoitukset heijastuvat tuulilasiin.
Perinteiset sodat käydään vain kehitysmaissa. Kehittynyt maailma harjoittaa kyberterroria. Väkivaltaorganisaatiot koettavat saavuttaa vaurautta tietokonevirusten, geenipommien, robottien ja muiden teknologisten keinojen avulla. Fyysisen väkivallan korvaa yhä useammin henkinen painostus ja tietovirtojen sekä ihmisten manipulointi.
Mainoskirjeet katsovat silmiin, hajunauhuri jäljittää karkulaiset, oikeinesiintymisen korjausohjelma korjaa ilmeet ja äänensävyt ja hometta syövä bakteeri tuhoaa rakennushomeen jälkeen viini- ja juustotehtaat. Kaikki ihmisen osat kyetään vaihtamaan, tietokoneet vastaavat kaikkialla ystävällisesti hymyillen sataan tavallisempaan kysymykseen. Jossakin koetetaan kehittää ihmistä, jolla on kidukset, toisaalla on onnistuttu tuottamaan sata kloonia Saddam Husseinista.
Lääkesoluilla on kullakin oma internet-osoitteensa ja kyberpunkkareiden iho vaihtaa väriä mielialan mukaan. Otsonikatoalueilla ihon pigmenttiä lisätään pysyvästi ja mustaihoisia on yhtäkkiä hyvin paljon täällä pohjoismaissakin. Monet kytketään pysyvästi virtuaalitodellisuuteen. Pian näitä luotamme ennenaikaisesti poistuneita on omissa kyberarkuissaan enemmän kuin fyysisesti kuolleita.
Ihmisen arki tuntuu kuitenkin tavalliselta arjelta tulevaisuudessakin. Emme me helposti huomaa maailman muuttumista, koska meille koko elämä on pelkkää jatkuvaa henkilökohtaista muutosta. Tulevaisuudessakin kasvamme, muutamme, solmimme ihmissuhteita, opimme, viihdymme ja hankimme hyödykkeitä.
New York Timesin ulkomaankolumnisti Thomas Friedman kuvaa kirjassaan “The Lexus and the Olive Tree” Berliinin muurin sortumisen jälkeistä aikaa. Hänen mukaansa maailma muuttuu rajattomaksi, kun muurit sortuvat yhä useammista paikoista. Kys eon perimmältään viestinnästä. Monet yritysjohtajat puhuvat siitä, miten heidän on muutettava yrityksensä läpinäkyviksi ja sijoittajaystävällisiksi, koska muutoin he menettävät yrityksensä.
Thomas Friedman käsittelee yrityksiä ja valtioita lähes synonyymeinä. Yhä useampi valtio on pukeutunut kultaiseen pakkopaitaan ja elää markkinoiden ehdoilla. Ulkomaisia yrityksiä ja pääomia on houkuteltava, jotta osaaminen ja tuottavuus kehittyisivät muun maailman tahdissa. Markkina jättää sellaisen valtion, joka ei toimi tehokkaasti tai hankaloittaa ansaintamahdollisuuksia.
Friedmanin mukaan kuninkaat, pääministerit, shaahit ja presidentit muistuttavat yhä enemmän amerikkalaisia osavaltiokuvernöörejä. He laihduttavat hallintoaan, tehostavat markkinamekanismeja ja kiertävät kaupittelemassa omaa osavaltiotaan suuryrityksille ja sijoittajille. Läpinäkyvyyttä ja luottamusta on lisättävä.
Pelästyneet sijoittajat rynnivät villiintyneenä karjalaumana, eläkerahojaan sijoittava vanhus ei helposti tiedä, mihin Aasian paniikki loppuu ja miksi sen vaikutus leviää myös niihin venäläisiin bondeihin ja Meksikoon. Mutta seuraavalla viikolla sijoitetaan taas vaikkapa Kiinan pikkukylien valokaapeleihin.
Verkkojen levitessä kaikkialle kasvaa verkkorikollisuuden houkutus, ulottuvuus ja mahdollisuus. Fyysisessä maailmassa meillä on kasvot, autoilla on rekisterilaatat, seteleissä on numerot. Nyt Orwellin maailmanlaajuinen väärinymmärtäjien joukko on saanut aikaan hysterian. Verkoista halutaan kokonaan anonyymejä.
Yhdysvalloissa isot yritykset saavat kerätä kansalaisista tietoja näiden tietämättä. Lukuisissa tapauksissa tietoja on käytetty väärin. On ymmärrettävää, että siellä tietojen kerääminen aiheuttaa pelkoa. Euroopassa laki estää yrityksiä ja mieliala on paljon luottavaisempi. Valitettavasti Eurooppa ei ole saanut Yhdysvaltoja painostettua omaan käytäntöömme. Tietojen keräämisen pelko on siellä yleistynyt kaikenlaiseksi jäljityksen peloksi ja anonyymin toiminnan vaatimukseksi. Tämä vaatimus luo paradoksaalisesti erittäin otollista ympäristöä maailmanlaajuisen isoveljen, amerikkalaisen NSA:n valtaantulolle. Kun jäljitysjärjestelmää ei ole, on ainoa mahdollisuus rikollisuuden hillintään massiivinen vakoilu. Tätä Yhdysvallat on toteuttanut massiivisella koneistolla ja maailmanlaajuisella painostuksella.
On helppo muistaa, että Itä-Euroopassa oli järjestelmä. Sitä kutsuttiin sosialistiseksi järjestelmäksi ja se romahti. Koetetaan muistaa, että meilläkin on järjestelmä. Meidän valtajärjestelmämme perustuu alueelliseen valtaan ja se rahoitetaan keräämällä veroja vallanpitäjän rajojen sisäpuolisesta toiminnasta.
Ajatelkaa virtuaalikypärän sisällä olevaa päätä. Sinne virtaa bittejä ja sieltä virtaa bittejä, joista kukaan ei voi sanoa ovatko ne työtä, huvia vai rahaa. Kukaan ei tiedä, milloin maksetaan, milloin saadaan palkkaa ja milloin kulutetaan.
Nyt verkkomaata kahlitaan alueellisten vallanpitäjien keskinäisillä sopimuksilla. Näin on tehtävä, jos mitään muuta mekanismia ei ole ja jos verkossa tapahtuvaa toimintaa ylipäänsä halutaan valvoa, verottaa ja säädellä. Mutta verkkojen virtuaalitodellisuutta hallitaan siis sen rajojen ulkopuolelta fyysisen maailman valtarakenteilla. Tämä johtaa väistämättä monimutkaisiin hierarkioihin, porsaanreikiin ja suuriin jännitteisiin eri toimijoiden kesken. Kaikkien valtioiden keskeiset byrokraatit päättävät yhdessä, mitkä säännöt koskevat kaikkia verkon osa-alueita. Maailma siis päättää ja valvoo yhdessä - yhtenä maailmanvaltana.
Demokratiaan kuuluu ajatus siitä, että voi vaikuttaa itseä koskeviin asioihin. Maailmanvaltiossa voi lähinnä hiukan vaikuttaa kaikkia koskeviin asioihin. Lähidemokratiassa vaikutetaan itseä koskeviin asioihin paljon enemmän. Virtuaalitodellisuuden hallinta maailmanlaajuisen järjestelmän kautta ei oikein vastaa lähidemokratiasta. Toisaalta tuntuu, että internet-toiminnassa on myös paljon feodaaliajan piirteitä, jossa virtuaaliset lääninherrat voivat heitellä virtuaalitorppareitaan mielin määrin mihin haluavat. Tuleva kehitys ei tässä suhteessa näytä hyvältä. Saamme enemmän tietoa ja yhteyksiä kanssaihmisiimme, mutta päätöksiä tehdään yhä etäämmällä meistä tai yhä markkinalähtöisemmin.
Lehdistö on pitkään ollut kolmas valtiomahti. Vallan tasapaino on saavutettu, kun yhden tai kahden vahvan vallanpitäjän sijaan on ollut kolme vahvaa. Haluan kertoa pari esimerkkiä lehdistön vallankäytöstä. Persian lahden sotaa ennen olimme varanneet matkan Algeriaan. Algeriassa oli levotonta ja odotin, että valtioneuvosto julistaisi maan epävarmaksi matkakohteeksi, jotta saisimme vaihtaa matkakohteen lisämaksutta. Valtioneuvosto tekikin päätöksen ja yleisradio uutisoi sen, mutta seuraavan aamun Helsingin Sanomissa ei asiasta ollut sanaakaan. Lehti oli kyllä antanut paljon tilaa Algerialle - puoliviralliset tahot vakuuttivat, että asiat ovat rauhallisia ja sinne voi hyvin matkustaa. Tietoa ei annettu myöhemminkään.
Toinen esimerkki koskee edesmennyttä Uutta Suomea, joka viimeiseksi jääneessä presidentinvaalikampanjassaan julkisesti kertoi välittävänsä tietoa puolueellisesti ja siten, että lehden omasta ehdokkaasta muodostuu positiivinen kuva. Minä halusin itse muodostaa mielikuvani asioista ja lopetin tilauksen.
Kolmas esimerkki palaa jälleen Helsingin Sanomiin. Haastattelin 1993 monia silloisia lehden eri osastoista vastaavia toimituspäälliköitä aiheena ensimmäinen kotimainen ja jopa kaupallisesti kannattavasta multimedia CD-ROM, jolla oli videoituna runsas määrä kansallisesti arvokasta materiaalia. Muut lehdet julkaisivat uutisen näyttävästi, mutta Helsingin Sanomien kukin osasto sanoi, että se asia ei kuulu kyseisen johdon osaston käsiteltäväksi määräämiin asioihin. Minusta kyse on vallankäytöstä ja esimerkki sananvapauden rajoista.
Internet on muuttanut tilannetta varsin paljon. Tieto kulkee huomattavan nopeasti ihmisten keskinäisessä kanssakäymisessä. Hierarkinen viestinvälitys ei enää näin helposti voi määrätä keskustelunaiheita oman etunsa puolustamiseksi. Muutaman vuoden kuluessa Internet välittää jo televisiolaatuista kuvaa. Vaikka yleisönosastossa kirjoittanut yleisradiojohtaja Heikki Lehmusto väittää yleisradiojakelun tulevan merkittävästi uusia nopeita internet-yhteyksiä edullisemmaksi - hän vertaa vastaanottamisen kustannuksia. Hän ei puhu mitään lähettämisen kustannuksista. Internetissä jokainen voi lähettää omia ajatuksiaan kaikille muille kiinnostuneille vaikka ei olisi Suomen rikkain. Hierarkiset rajat ovat poistumassa eikä media entisellä tavalla voi kontrolloida keskustelun aiheita.
Kokeilin, miten tämä uusi vallan hajaantuminen toimii, kun Virmavirran komitea sai valmiiksi sananvapautta koskeneen mietintönsä ja lakiehdotuksen. Jos ehdotus olisi toteutunut, olisi kaikki internetissä liikkuva ääni ja videokuva pitänyt tallentaa kolmeksi kuukaudeksi. Kirjoitin kaksi kirjettä ja lähetin molemmat noin sataan osoitteeseen. Luulen kirjeiden monistuneen viikon sisällä kymmenille tuhansille vastaanottajille. Keskustelu laajeni paneeleihin, lehdistöön ja televisioon. Komitean jäsenet myönsivät keskustelun loppupuolella, että korjaukset ovat tarpeellisia.
Demokratian perusedellytys on kokoontumisen vapaus. On erittäin tärkeätä, että kansalaiset saavat helposti yhteyden toisiinsa keskeisten huolten ilmaisemiseksi ja yhteistyökanavien luomiseksi. Kyse voi olla hyvin arkisista asioista, kuten kotikadun kuoppaisuudesta tai valaisinpylvään sammuneesta lampusta. Kyse voi olla myös omaa viestintätapaa koskevasta uhasta tai viehekalastuksesta, joka sekin oli internetissä tapahtuneen lobbaamisen kuumia aiheita.
Palataan taas vallankäytöstä lähemmäs arkea. Nykyisin arki määräytyy hyvin paljon median kautta. Monien esitelmöitsijöiden mielestä me katsomme televisiota, jotta meillä olisi yhteisiä puheenaiheita muiden ihmisten kanssa. Televisio on korvannut yhteisen ympäristön. Kaikkineen ilmiö ei taida olla aivan terve. Kasvava joukkoviihteen painotus vähentää aitoa kontaktia kanssaihmisiin ja kiinnostusta kanssaihmisten asioihin. Yhä useampi meistä katsoo yhä harvempien tekemisiä ja meidän tekemisemme ei muihin vaikuta. Se tekee elämästämme merkityksettömämpää. Internet kääntää suunnan, mutta kehityksessä on vaaransa.
Skinner kehitti erinomaista teoriaa behaviorismista. Hän puhui positiivisesta ja negatiivisesta vahvistamisesta ja ehdollistamisesta. Hymy on maailman parhaita ehdollistajia ja lastenkasvatuksen paras väline. Kunhan tietokoneet kykenevät luomaan keinoihmisiä ja kunhan he näkevät meidän ilmeemme kameran silmästä - silloin me voimme ehdollistaa koneita ja koneet meitä. Meillä on viimeaikaisten tutkimusten mukaan yhdeksän perusilmettä, jotka vastaavat tunnetilojamme. Silmät paljastavat kiinnostuksen kohteen. Kun virtuaalilemmikkisi palkitsee hymyllä, olet pian kypsä noudattamaan sen pienintäkin toivetta - sillä on valtaa.
Nämä behaviorismikoneet voivat harjaannuttaa meidät haluamiimme taitoihin. Aivan yhtä hyvin tekniikkaa voi käyttää, jotta ostaisimme virtuaalisten lemmikkiemme suosimia tuotteita ja palveluita. Markkinoilla on jo yksi tätä muistuttava tuote. Microsoft markkinoi hellyttävän dinosauruksen oloista pehmolelua. Lelu puhuu pari tuhatta sanaa, liikkuu ja haluaa katsella televisiota. Kuvitelkaapa, jos dino lepertelee lapsellenne: “Voi, kun on tylsää. Mennään katsomaan televisiota - kiva, nyt tulee mainoksia. Eikö olekin mukava villapusero, kysytään äidiltä, voisitko sinäkin saada sellaisen.” Microsoftin pehmolelu saa virikkeitä televisio-ohjelman tai mainosten dataraidoilta.
Osa laajennetusta todellisuudesta auttaa meitä muistamaan kaiken, minkä koskaan olemme kuulleet radiosta, televisiosta tai puolivahingossa pudottamamme mikrofonin ulottuvilta. Puheen tunnistuksen todellinen tärkeys on ymmärretty kokonaan väärin. Tärkeimmät sovellukset ovat Alta-Vistan kaltaisissa hakujärjestelmissä eikä tunnistukset juuri tarvitse olla 70% parempi. Kaikki puhe tallennetaan ja indeksoidaan kännyköihin ja digitaalikorviin ja kaikki muistuu mieleen muutamalla hakusanalla. Täydellinen muisti suojaa vääryyden vallalta.
Tämä tapahtuu ennen vuotta 2010. Kymmentä tai kahtakymmentä vuotta myöhemmin voimme palauttaa mieliin kaikki aistikokemukset. Tämän päivän massamuisteihin mahtuu helposti taiteilijan DNA ja monenkaltaiset taideteokset. Ennen eläkeikääni voidaan muistivälineille tallentaa taiteilijan koko elämänkokemus. Voit kokea uudelleen mieliateriasi tai jonkun muun kokemuksen. Voimme myös kokea ja nähdä asioita, joita ei ole olemassa. Liikennemerkit ja tienviitat poistetaan, kun ne näkyvät virtuaalisesti tuulilasissa.
Laajennettu todellisuus muuttuu paljon miellyttävämmäksi kuin oikea. Aina voi nauttia keväästä ja auringosta eikä koskaan enää tarvitse nähdä vastenmielisiä asioita. Osa ihmisistä muuttaa loppuelämäkseen kyberarkuun. Japanissa on jo nyt nuoria miehiä, jotka ovat rakastuneet sikäläisiin virtuaalisiin uutistenlukijoihin.
Onneksi tämänkaltainen kehitys ei periydy. Tietojärjestelmät saattavat vieraannuttaa osan meistä todellisuudesta. Sukupolvien saatossa ongelma korjaantuu, mutta murroskausi on varmasti vaikea. Vallan kytkentä riippuvuuteen on selvä. Tietoyhteiskunan tärkein taito ei ole osaaminen. Osaamista löytyy verkkojen kautta ja tietoa samoin. Merkityksen käsitäminen on kuitenkin jokaisen omakohtainen asia. Meidän on jokaisen löydettävä osaamisellemme ja työllemme sekä elämällemme merkitys, jotta osaamme hakea merkityksellistä tietoa ja osaamme liittyä merkityksellisiin verkostoihin.
Tulevaisuudessa sosiaaliset taidot tulevat korostumaan. Erilaisten kulttuurien ymmärtäminen, sanallisen ja kehon kielen tulkinta, ristiriitaisen tiedon hallinta, vääristelyn tunnistaminen, yhteisöllinen arvomaailma, luonnon ja yhteiskunnan syy-seuraussuhteiden hallinta ja informaatiotyökalujen käyttö kuuluvat varmasti tärkeimpiin osaamisalueisiin, joilla hallitsemme omat ja yhteiset tavoitteemme.
Aikaisemmin lainaamani Friedmanin kirjan nimi oli “Lexus ja Oliivipuu”. Lexus kuvaa tehokkuutta ja oliivipuu ihmiselle tärkeää identiteettiä. Suomessa sopivampi rinnastus olisi ehkä kännykkä ja rantakoivu. Jorma Ollilakin kuulemma pilkkoo saunapuita ulkolaisten ihmeeksi. Heidän mielestään Ollilalla pitäisi olla varaa valmiiksi pilkottuihinkin puihin tai sähkölämmitykseen.
Identiteetti kuuluu turvallisuuden, ravinnon, suvunjatkamisen ja hyväksytyksi tulemisen ohella ihmisen tärkeimpiin perustarpeisiin. Paikallislehdet ovat tärkeä paikallisen identiteetin synnyttäjä ja ylläpitäjä. Miten muuten voisi selittää sen, että niin moni poismuuttaja tilaa paikallislehden kymmeniä vuosia sen jälkeen, kun kaikki tutut ovat jo jääneet taakse. Kyse on omasta identiteetistä ja sitä ei vaihdeta kovin helposti. Se on pohja, jolta ponnistetaan.
Internetin ja kännyköiden aikakaudella aika ja paikka menettävät merkitystään, mutta identiteetti ja kotiseutu voivat muuttua jälleen pysyvämmiksi arvoiksi. Tietoliikenne auttaa minuakin pysymään useimpina päivinä kotonani. Koirapolulla kohtaan muita laajasalolaisia, ja olisi vaikea kuvitella muuttoa pois niiltä nurkilta, joilla olen asunut koko ikäni. Kaikilla ei sellaista vaihtoehtoa ole, kun töiden perässä on muutettava eikä kaikkea voi tehdä verkossa.
Miettikää, miten maantiede muuttuisi, jos autot lentäisivät. CNN, Reuters, ABC ja BBC raportoivat laajasti muutama kuukausi sitten lentävästä autosta. Yhden hengen version paino on kolmisensataa kiloa, matkanopeus yli viisisataa kilometriä tunnissa ja bensankulutus viisi litraa sadalla. Neljän hengen sarjatuotantoversion hinnaksi arvioitiin kolmisen sataa tuhatta markkaa ja bensankulutukseksi viisitoista litraa sadalla.
Mistä tahansa lentäisi Ouluun tai Tukholmaan tunnissa, Helsingistä Tallinnaan viidessä minuutissa. Monet Euroopan kaupungit olisivat työmatkan päässä. Maantiede on menettämässä merkitystään etäisyyksien puolesta. Rajojen valtaa on yhä vaikeampi pitää, kun rajojen yli pääsee niin helposti. Identiteettiä tarvitsemme kuitenkin aina. On toivottavaa, että mahdollisimman moni koirapolulla vastaan tuleva tai muutoin kaduilla kuljeksiva kokee kuuluvansa samaan porukkaan.
Toivon paikallislehdille menestykästä jatkoa. Lehti ei tulevaisuudessa ehkä ole nimensä mukainen. Negroponte kehittelee laboratorioissaan sähköistä paperia, jossa mustekuplat kääntyvät tarpeen mukaan. Myös helogrammit kehittyvät ja tietoliikenne tiestyti kehittyy kaiken aikaa. Identiteettiä tarvitsemme kuitenkin aina ja hyvät tarinat ovat ikuisia. Toivottavasti joku kotiseudultani kertoo minulle paikallisia hyviä tarinoita niin kauan kun elän.
Kiitoksia mielenkiinnosta