Puhe Startelin kiertueella

EUROOPPA 2020

Risto Linturi

Arvoisat yritysjohtajat ja päättäjät - Elämme murroksen aikaa, tie edessä on möykkyisempi kuin koskaan sotien aikoja lukuunottamatta. Silti on kiidettävä nopeammin kuin ennen. Toivon, että seuraavaksi esittämäni näyt tulevasta auttavat joitakin teistä varomaan karikkoja tai näkemään uusia mahdollisuuksia, mutta hakekaamme ensin vauhtia menneestä.

1860 ei ollut vessapaperia. Jules Verne kirjoitti lumppupaperille kirjan Pariisi 1900-luvulla. Hän ennusti Euroopan kisällipajojen muuttuvan osakkuuksiin perustuviksi suuryrityksiksi, kaupunkirakenteiden leviävän, ilman saastuvan autoista ja tehtaista. Silloin ei tainnut paljon olla haarukoita, ei kylmäsäilytystiloja - ei edes ymmärretty, että ruoka säilyy kylmässä paremmin. Sähköä kokeiltiin, polttomoottori oli keksitty, teollistuminen alkoi ja sen seurauksena latina ja kreikka, runous, kunnia ja yksilöllisyys menettivät paljon arvostaan.

1950 ei juuri ollut televisioita, vesivessat ja suihkut yleistyivät vähitellen. Kukaan ei enää muistanut, miksi tervehditään oikealla kädellä. Yhä useampi luki sanomalehtiä, kävi säännöllisesti kaupassa, ajoi autoa. Kaupungistuminen eteni nopeasti ja valtio otti hoitaakseen yhä suuremman osan yksilön vastuista ja rahoista.

1982 Suomi oli vielä totalitäärinen valtio. Vallanpitäjä oli ainoa, joka sai kertoa kansalaisille sähköisten tiedotusvälineiden kautta, mikä on totuus.

1998 Internetistä näkyy tuhansia televisio- ja radiokanavia. Kolmasosa amerikkalaisten valveillaoloajasta kuluu horroksen kaltaisessa tilassa silmien kohdistuessa pieneen nurkassa olevaan laatikkoon. Useimmat käyvät palkkatyössä, arvomaailma on Vernen ennustamalla tavalla kaventunut ja itsekäs.

Suurin osa postista kulkee salamannopeasti tietoverkoissa tai Vernen ennustamina faxeina ja suurkaupunkien pörssien toisiinsa yhdistetyt valotaulut, jotka Verne ennusti - joutuvat antamaan periksi jokaisen kotona tai toimistossa olevalle hieman pienemmälle valotaululle pörssien muuttuessa virtuaalisiksi.

Vuosi kaksituhatta on kolmensadan työpäivän päästä. Yleisen harhan mukaan siihen on tuhat vuotta, mutta oikeastaan vain kaksi jouluaattoa ja yksi uudenvuodenpäivä, joka sekin on aivan kohta. Silti vain neljä vuotta sitten ei ollut selailtavaa internettiä, ei sähkörahaa, ei koululaisten kännyköitä, ei tamagotseja. Nyt yhtäkkiä valtionpäämiehet pelkäävät internetin rapauttavan veropohjan, tuhoavan tekijänoikeusjärjestelmän ja horjuttavan maailmantalouksia ellei seuraavina muutamana vuotena reagoida.

Vuoteen 2020 on hieman pidempi aika. Nyt kouluun menevät lapset ovat silloin uransa alussa ja heidän opettamisensa siis tähtää tuohon aikaan. Minä olen silloin 63 vuotias, kun nyt olen 41. Muutokset tulevat yhä nopeammin ja aika myös kuluu nopeammin. Muistatte, miten lapsena minuuttikin tuntui pitkältä. Seuraavat parikymmentä vuotta hurahtavat ohi kuin kymmenen vuotta ennenaikaan. Parissakymmenessä vuodessa tuleva muutos on kuitenkin suurempi kuin vuodesta 1950 tähän päivään ja yhtä suuri kuin kaikki Vernen ennustamat muutokset yhteensä. Edessämme on valtava muutos ja yritysten on luovittava siitä läpi. Mahdollisuudet on nähtävä ja karikot vältettävä. Isolla hitailla voi olla vaikeuksia - niin on aina ollut. Olemassaolevat yritykset ovat aina joutuneet antamaan tilaa uusille.

Suuret muutokset alkavat siitä, kun internet kattaa yli 50% kotitalouksista. Suomessa tämä voi olla jo vuoden 2000 kuluessa - siis muutaman sadan työpäivän päästä. Mutta puhutaan ensin internetistä nykyisellään...

Nyt internet muodostaa kännyköiden kera erinomaisen tavan verkostoitumiseen. Virtuaaliorganisaatioita voi pystyttää hetken tarpeeseen - tieto kulkee ja asiat hoituvat lähes ajasta ja paikasta riippumatta.

Verkostoitumisen maailmanlaajuiset mahdollisuudet ovat yhtälailla pienten kuin suurten yritysten mahdollisuus ja haaste. Viestinnällisesti alihankkija on yhä tasavertaisempi organisaatioiden omien toimintojen kanssa. Toimintojen ulkoistaminen on yhä helpompaa. Maksaminen ja palveluiden toimittaminen yli rajojen tulee myös helpommaksi.

Tämä on monelle nykyisyyttä. Suuri muutos alkaa siitä, kun kotitalouksille voidaan tarjota satunnaisia työmahdollisuuksia, palveluita ja vaikutusmahdollisuuksia yksinomaan internetin kautta. Nytkin voidaan, mutta nyt menetetään suuruuden ekonomia ja markkinaosuus. Kun internetistä tulee suurin yhtenäinen viestintätapa voidaan monien palveluiden kauppa järjestää yksinomaan sitä kautta. Saavutetuilla logistiikkasäästöillä voidaan hinnat laskea alemmas. - Huomaatte tietysti, että logistiikkasäästöt merkitsevät leikkauksia kustannuksissa, työtehtävissä ja toiminnoissa tai jopa toimialoissa.

Internetissä asiakas kirjaa tilauksensa itse, maksaa pian automaattisesti käteisellä tai suoraveloituksella ja tilaus voidaan automaattisesti reitittää alihankkijalle. Myös markkinointi voidaan hoitaa omilla palvelimilla maksamatta ilmoitustilasta mitään. Osa tuotteista voidaan myös esitellä internetin kautta ja jopa toimittaa internetin kautta. Tiskipalvelukin voidaan unohtaa, kun palveluhenkilöt ovat kuvapuhelimien välittämien virtuaalitiskien takana kodeissaan.

Tämähän ei tietysti koske vakaasti toimivia, lujiin asiakassuhteisiin perustavia yrityksiä - vai koskeeko? Tämähän ei koske rakennusyrityksiä tai kuljetusyrityksiä tai metallipajoja ? Suurimmat erehdykset tehdään lujan itseluottamuksen varassa. Näin kävi vuosisadan alkupuolella suurille rautatieyhtiöille. Näin kävi kolmessa vuodessa mekaaniselle laskinteollisuudelle. Kaikki oli kunnossa, mutta kysyntä siirtyi yhtäkkiä toisaalle ja suuri hyvin menestyvä teollisuudenala romahti kolmessa vuodessa.

Nytkin kuuluu väitteitä, jonka mukaan jatkossakin katsotaan televisiota, koska mikrotietokoneen näyttö on niin pieni tai käydään vaatekaupassa, koska halutaan hipelöidä kankaita. Itsepetoksen voima on hämmästyttävän suuri - vielä onnettomampaa on, että siitä jopa palkitaan. Suunnittelujänne on kaventunut vuodeksi eikä kolmea vuotta pidempiä ennusteita juuri laadita, vaikka suurinvestointien kuoletukset jaksotetaankin kymmenille vuosille.

Suomi on maailman lehdistön mukaan Internetin ja kännyköiden ykkösmaa. Meillä on siis maailman vahvin kommunikaatioverkosto. Me emme käytä amerikkalaisittain kolmasosaa valveillaoloajastamme televisioon, emmekä ihmettele japanilaisten tavoin, miten saman sähköpostin voisi lähettää esimiehille, alaisille, samanvertaisille, miehille ja naisille. He eivät voi, kun eriarvoisille puhutaan eri sanoilla, mutta me voimme ja osaamme.

Suomalainen projekti kelpasi ainoana ulkomaisena esimerkkinä viime syksyn suurimpaan amerikkalaiseen kunta-alan tilaisuuteen: Reshaping American Society. Suomi kelpaa esimerkiksi moneen muuhunkin, mutta me emme voi enää ottaa esimerkkiä tai oppia muiden virheistä. Meidän on kiirehdittävä eteenpäin ja varottava harha-askeleita itse tai jäätävä muiden jälkeen.

Helsingin Puhelin muuttaa ensimmäisten muiden yksityisten puhelinyhtiöiden tavoin puhelinverkkoaan yleiskäyttöiseksi multimediaverkoksi.

Verkko saattaa ulottua jo vuonna 2000 koko toimialueelle. Tässä verkossa kulkee puheen lisäksi VHS-laatuinen televisiokuva, mutta se ei ole merkillistä. Merkillistä on se, että kuka tahansa saa ja voi halutessaan perustaa verkkoon oman televisioasemansa. Kameran voi laittaa vaikka akvaarion eteen ja me voisimme hyvinkin maksaa jokaiselle, jonka kanavaa katsoo yli kymmenen ihmistä samanaikaisesti.

Helsingissä on vuonna 2003 tuhansia televisioasemia ja vuonna 2005 joka toisella kotitaloudella on kuvapuhelin. Mitä tämä merkitsee tiskipalveluille, mediayhtiöille, työpaikkamatkustamiselle, asuinrakentamiselle - onko kehyksiin laitettu litteä näyttö, josta näkyy hieno akvaario - onko se taidetta, onko se televisio, virtuaaliakvaario vai onko se sittenkin vain jotakin sellaista tulevaisuutta, josta propelipäät puhuvat, ihan kuin kännykkä oli ennen. Onko se sähköikkuna, jonka läpi näkee ja näkyy kaikkialle. On vihdoin syytä pukeutua ennen ruudun eteen menoa, ellei satu käyttämään virtuaaliasusteita ja virtuaalimeikkiä.

DEMOTIME: katsotaan muutama esimerkki

Nykyään kiistellään siitä, onko se televisio vai tietokone, joka internettiin lopulta kytketään. Rakensimme juuri omakotitalon, jota ohjaavat sadat prosessorit on kytketty palvelimen kautta Internettiin. Uskoakseni tavallisin internettiin liitetty laite ei vuonna 2020 ole televisio tai mikrotietokone vaan ilmastointipelti tai sähkölamppu. Energiansäästömahdollisuudet ja kiinteistöhuollon mahdollisuudet ovat valtavat.

Ennenpitkää myös jääkaappi liitetään internettiin sähkölamppujen seuraksi, jotta kaupassa voi katsoa jääkaapin pienoiskameran läpi, onko tarvis yhteen vai kahteen maitolitraan.

Kuvitelkaapa digitaalipeiliä. Minä seison peilin edessä ja katson itseäni. En ole tyytyväinen vaatteisiini. Sanon peilille - vaihda vaatteet bossin kokoelmasta. Peili tottelee ja hetkessä näen peilikuvallani uuden asun. Vaihdan kunnes olen tyytyväinen ja peili lähettää mittatietoni ja kaavat kilpailtavaksi kolmelle automaattiräätälille, joista halvin tai nopein saa tilaukseni ja lähetti tuo puvun seuraavana päivänä. Tässä ei ole varastointikuluja, ei myyntikelvottomia asuja. Monet väittävät vastaan. Kankaita pitää hipelöidä. Mutta pitääkö sitä varten raahautua kaupungille katsomaan vääränkokoisia vaatteita. Kangasvalmistaja tietysti toimittaa kangasmallit koteihin. Joku väittää, että kaupoissa käydään sosiaalisuuden vuoksi - tietysti, mutta sitten ostetaan halpa mittapuku automaatista ja sosiaalisuus kuolee siihen uskoneen yrittäjän mukana - tai se hoidetaan muotinäytöksissä ja kahviloissa ja virtuaalitärskyillä.

Kymmenen vuoden kuluttua kännykkä muistaa kaiken koskaan kuulemansa - siltä voi hyvin kysyä oliko aamulla puhetta maidosta tai tuliko sille edelliselle soittajalle todella vuosi sitten luvatuksi jotakin. Kännykkä hakee avainsanoja ja toistaa uskollisesti minkä tahansa tilanteen, jonka kännykän mikrofoni kuuli. Parin sadan markan hintaisia videokännyköitä unohdellaan tietysti vahingossa vessoihin ja kokoushuoneisiin ja viranomainen vaatii yksityisyyden suojaksi rekisteröintipakkoa kertakäyttölaitteisiin.

Satunnaistyön palkka maksetaan käteisenä rahakortille ja verottaja sekä ammattiliitot tuskailevat, kun työsuhteita ja maksuliikennettä on mahdotonta valmoa. Verottaja tuskailee muutoinkin, kun yhä suurempi osa tuotteiden arvosta ja työstä siirretään bitteinä valtioiden rajojen yli eikä kukaan tiedä, mitkä bitit ovat työtä, mitkä kulutusta ja mitkä rahaa.

Ainoa ratkaisu olisi todellisen maailmanpankin perustaminen ja kaiken sähköisen maksuliikenteen kierrättäminen sen valvoman yhteisen clearingin kautta. Tämä tuntuu toistaiseksi mahdottomalta poliittisesti, joten veropohjan nopeutuva rapautuminen on väistämättä edessä ja kansallisten sulkutoimien aiheuttamat keinotekoiset rakenteet ja porsaanreiät. Vuoteen 2020 mennessä asiat ovat tietysti muuttuneet.

Valtioliitot ovat muuttuneet selkeästi liittovaltioiksi. Maailmanvaltio on syntynyt todellisen maailmanpankin ja maailmanrahan jälkeen tai maailma on jakautunut nykyistä jyrkemmin rajoin muutamaan suureen alueeseen, joiden sisällä bitit kulkevat vapaasti ja joiden virtuaalirajojakin valvotaan.

Sähkörahan nopea tulo muuttaa paljon muutakin. Vain luottolaitokset laskuttavat - muut velkovat suoraan - sähkörahan suora periminen on niin paljon halvempaa ja kätevämpää kuin laskuttaminen ja luottotappioita ei ole - laskutussuhde muuttuu rasitteeksi.

Kehitysmaihin vietävät vieteritietokoneet, polkusähkögeneraattorit ja satelliittiyhteydet tuovat halvan oppimateriaalin ja tietotyön mahdollisuuden kaikkien yritteliäiden ihmisten ulottuville sijaintipaikasta riippumatta. Mutta ihmisen korvaaminen jatkuu sekin edelleen: tietokone luo kuvapuhelimeen keinotekoisia ihmisiä vastaamaan tavallisimpiin kysymyksiin.

Internetin mainoskirjeet katsovat kauniisti silmiin ja vastaavat hymyyn. Tietokonemainokset koettavat ehdollistaa meitä ja onnistuvat paljon paremmin kuin edes tämänhetken parhaat kauniit ja rohkeat. Tietokone näkee, miten me reagoimme ja kykenee luomaan hermostoomme haluamiaan assosiaatioita.

Kunnia palaa takaisin ihmisten elämään. Internet on kuin maailmankylä. Internet on täynnä juoruämmiä, joiden kautta sana kiirii ja jokaisen ihmisen tekemisistä voi saada huhupuheet kuullakseen muutamalla napin painalluksella. Mummojen potkiminen kaduilla on nykyisin yksityisasia. Yksityisyyden suojaan perustuen potkijoiden nimiä ei saa näkyä missään. Ei ihmekään, että potkijat sanovat - mitä se sulle kuuluu, mitä mä teen. Se on mun oma asia.

Tämä tulee muuttumaan - yksityisyyden alueen laajentaminen liittyi teollistumiseen ja muuttoliikkeen helpottamiseen. Nyt käsitteet ovat sekaisin ja ylilyöntejä on kumpaankin suuntaan, mutta tekniikan muutoksen jälkeen olemme lähellä entisen kyläyhteisön juoruilua - silloin tehtiin talkoita ja työskenneltiin, jotta julkinen kuva olisi kunnossa. Pian siis hakukoneet kaivavat esiin pienimmänkin tiedon hitusen verkosta niin hyvässä kuin pahassa ja virukset salakuuntelevat puheluja ja sähköpostia tietoturvasta piittaamatta kuin pikkupojat ennen oksanraoista. Onneksi analogia on hyvä - suuren valvovan isoveljen sijaan saamme miljoonia valvovia pikkuveljiä. Myös vallanpitäjän on vaikea pitää salaisuuksia, kun sadan opiskelijan porukka saa liikkeelle enemmän tietokoneita kuin hallinto.

Geenitekniikka romuttaa vapaaehtoisen vakuutusjärjestelmän heti, kun jokainen voi geeneistään lukea millaisen vakuutuksen tuotto olisi paras. Tämä tapahtunee jo vuonna 2005. Sitten tietysti nykyisen eläkejärjestelmän mahdottomuuttakin voi kysellä, jos kalliin eläkkeen ansainnut voi vuonna 2020 kävellä laboratorioon ja sanoa: vaihtakaa kaikki osat ja pitäkää minut hengissä seuraavat sata vuotta niin saatte puolet eläkkeestäni. Urheilukriisi tulee viimeistään silloin, kun jokainen kadullakulkija vaihtaa verisolunsa nanomolekyyleihin, joiden hapenottokyky on parempi.

Geenimanipuloidut puut loistavat ennen niin pimeissä metsissä, kehitysmaiden energiametsä kylvetään pellolle ja sähkö saadaan kasvien juuren ja latvan potentiaalierosta - Niilin hauki ja sähköankerias ovat osanneet homman jo kauan.

Fyysiset varkaudet ovat vuonna 2020 historiaa. Varastetut laitteet voidaan paikallistaa jo paljon aiemmin niihin piilotetuilla halvoilla satelliittipaikantimilla. Hajunauhurit tallentavat varkaiden ominaishajun, mutta miksei metsään karannut sukulainen löytyisi hajukompassin avulla - vihikoira on osannut tempun jo kauan. Kellot, sykemittarit ja lyhytviestilaitteet tatuoidaan nanokiteillä suoraan ihoon. Kännykkään voi puhua äänettömästi ja osa ihmisistä tulee riippuvaiseksi virtuaalitodellisuudesta.

Vuonna 2020 näiden elävien kuolleiden määrä on ylittänyt luonnollisen kuolleisuuden. Pysyvästi virtuaalitodellisuuteen kytkettyjen määrä tulee ylittämään ainakin Euroopassa ja Yhdysvalloissa luonnollisen kuolleisuuden. Mutta ei se sitten enää niin pahalta tunnu. Viisikymmenlyvulla olisi voinut uhkailla television turmiollisella vaikutuksella ja sanoa, että se vangitsee kolmanneksen amerikkalaisista horroksenomaiseen tilaan. Pidettiin tuomiopäivän enkelinä ja nyt ollaan sitä mieltä, ettei mitään ihmeellistä tapahtunutkaan. Eipä niin. Eivät ne miljoonat virtuaaliletkuihin kiinnitetytkään silloin 2020 mitään ihmeellisyyksiä ole.

Koetetaan nyt kuitenkin taistella vastaan ja pitää huoli siitä, että ihmiset jaksavat keskustella keskenään ja ottaa aktiivisesti osaa yhteiskunnan toimintaa. Sitäpaitsi ongelma korjautuu lähes itsestään. Monet japanilaiset nuoret miehet ovat rakastuneita sikäläisiin virtuaalisiin uutistenlukijoihin. Taipumus ei periydy. Riskejä siis on, mutta päätä ei voi panna pensaaseen, ettei se pala pensaan mukana. Valjastetaan tekniikkaa ja ohjataan se hyviin asioihin. Näitä hevosia voi kunnolla ohjata vain edestä päin. Pitäkäämme siksi kiirettä pysyäksemme edellä.

Käytetään avautuvat uudet mahdollisuudet hyväksemme. Vaisala, Nokia ja monet muut osoittavat, että me voimme menestyä korkean teknologian aloilla, mutta silloin pitää olla uskoa ja herkkyyttä uusiin asioihin paljon enemmän kuin muilla sitä on.

Suomi on erinomainen paikka juuri nyt, koska täällä kehitys on pitkällä niin tietotekniikassa kuin geeniteknologiassakin ja kaikki ovat saaneet maistaa, miten uudet asiat vaikuttavat ja miten nopeasti ne voivat levitä. On myös muutamassa vuodessa levinnyt usko siihen, että täällä voidaan tehdä asioita ensimmäisenä.

Ulkomaillekin on levinnyt usko - täällä juoksee nyt tungokseen asti eri valtioiden tietoliikenneministereitä, valtionpäämiesten neuvonantajia, teollisuusjohtajia, maailman suurimpien lehtien toimittajia ja teollisuusvakoilijoita. Jutut myös leviävät maailmalla - Suomi myy nyt hyvin.

Toivotan teille hyvät yritysjohtajat tukevaa otetta laivanne komentosillalla. Uskokaa muutokseen ja kunnioittakaa sen voimaa, mutta kääntäkää se eduksenne. Älkää pitäkö nykyisyyttä saavutettuna etuna tai vakiintuneena totuutena. Ottakaa hallittuja riskejä ja muistakaa, että tulevaisuus kannattaa keksiä ennen muita ja siihen kannattaa investoida sitä enemmän, mitä varmemmin muut seuraavat sopivasti perässä. Minäkin yritän omalta osaltani vaikuttaa tulevaisuuteen, jotta se olisi ennusteitani parempi.