Tuoreimmat osallistujarahoitteiset hankkeet ovat keskittyneet generatiivisen tekoälyn soveltamiseen. 2023 käynnistynyt hanke tuotti osallistujien käyttöön laajan raportin ja noin 10 tuntia esittelyvideoita tekoälypohjaisten sovellusten käyttöön tekstin, puheen, kuvien, videon, 3D-animaatioiden ja musiikin tuottamiseen. 2024 sama hanke toistettiin osin samoille ja osin uusille osallistujille. Siinä katsaus ulottui noin sataan sovellukseen. Vastikään käynnistynyt Radikaali innovaattori -hanke tuottaa osallistujien käyttöön tekoälypohjaisen sovelluksen, joka tuottaa kullekin organisaatiolle heidän omiin vahvuuksiinsa soveltuvia radikaaleja innovaatioita. Hanke valmistuu joulukuussa 2025. Listalla ovat kaikki hankkeet, joissa yhtiöllä on ollut vetovastuu tai merkittävä liikkeenjohdon rooli.
Radikaali innovaattori
Tekoäly keksimään yritykselle uusia liikeideoita. Hankkeessa kehitetään yhtiön menestyksellisen Radikaalit innovaatiot -koulutuksen oppien ja menetelmien pohjalta tekoälysovellus. Sovellus käyttää Radikaalien Innovaatioiden Kolmiomenetelmää ja tunnistettuaan kohdeyrityksen lähtökohtaiset vahvuudet, etsii näihin liittyviä mahdollisuuksia luodaten tuoreita keksintöjä, kysynnän muutoksia ja sidosryhmien tarpeita. Hanke on käynnistynyt ja prototyyppi valmistumassa, mutta siihen otetaan edelleen uusia osallistujia. Hankkeen prototyyppi luovutetaan osallistujille kokeiltavaksi elokuun lopussa ja lopullinen versio joulukuussa 2025.
Hanke toimii osallistujilleen myös esimerkkinä niin kutsutusta vibe-koodauksesta. Sovellus tuotetaan vibe-koodauksen menetelmin eli tekoälyn avulla. Koska sovellus myös käyttää tekoälyä toimiakseen, toimii hanke osallistujille erinomaisena tutustumiskohteena tekoälypohjaisiin hankkeisiin. Osallistujat saavat sovelluksen käyttöoikeuden lähdekoodeineen ja dokumentteineen. Radikaali innovaattori -hanke-esite
Lisätietoja hankekoordinaattori Pirjo Jarva, pirjo.jarva@linturi.fi +358 50 548 3573
Tekoälysovellukset 2024 ja 2023
Tekoälysovellukset -hanke on toteutettu sekä vuonna 2023 että 2024. Kumpikin hanke on sisältänyt seitsemän webinaaria, joissa kussakin teemakohtaisesti on esitelty ja vertailtu parhaat tekoälysovellukset kuhunkin teemaan. Hankkeessa on esimerkiksi tarkasteltu kielimallien tarjontaa, eritelty sekä paikalliset että pilvessä tarjolla olevat kielimallit ja luotu oppimateriaalit niiden käyttöön kaikissa keskeisissä tehtävätyypeissä. Kielimallien ohella puheentunnistus- ja synteesisovellukset, kuvien tunnistaminen ja generointi, videoiden generointi, musiikin generointi, 3D-mallien generointi ja animointi ja generatiiviseen tekoälyyn liittyvä lainsäädäntö ovat olleet hankkeen teemoja.
Hankkeen tulos kumpanakin vuonna oli noin 250 sivuinen raportti sisältäen vertailut, valintakriteerit, käyttöönoton askeleet, hyödyt, kustannukset, ongelmat ja suositukset erilaisiin käyttötarpeisiin. Raportin lisäksi kumpanakin vuonna tuotettiin osallistujille 14 esittelyvideota, yhteensä 10 tuntia kumpanakin vuonna. Ne toimivat webinaarikeskusteluiden johdantoina ja sisälsivät demonstraatiot noin sadasta eri AI-sovelluksesta. Osallistujia näissä hankkeissa oli yhteensä kolmekymmentä organisaatiota, joiden joukossa kaupunkeja, valtion organisaatioita, oppilaitoksia ja yrityksiä. Monet organisaatiot osallistuivat hankkeeseen kumpanakin vuonna.
VR/AR kunnossapidon etäneuvonnassa
VR-lasien ja AR-lasien tulo markkinoille herätti ajatuksen XR-teknologian soveltamisesta kunnossapitoon. Osakkuusyhtiö Sovelton puitteissa organisoitu hanke sai tukea Ympäristöministeriöltä sekä kumppaniapua Raklilta ja teollisuuden kunnossapitoon keskittyneeltä Promaintilta. Kummankin jäseniä aktivoitiin osallistumaan hankkeen rahoitukseen. Kiinteistöjen omistajien, huoltoyhtiöiden ja teollisuuden ohella hankkeeseen osallistui kehittäjinä ja toimijoina useita teknologiayhtiöitä, kuten HP, Microsoft, Varjo ja Glue.
Hankkeessa osallistujille tuotettiin kartoitus sovellusmahdollisuuksista, välinetarjonnasta, ohjelmistotarjonnasta, tulevista tuotteista ja vaatimuksista, sekä hyödyistä ja rajoitteista. Osallistujille järjestettiin myös useissa työpajoissa mahdollisuus kokeilla sekä hankkeen osana kehitettyjä sovelluksia ja demoja että uusimpia tuotteita. Kehitys on edennyt ennakoituun suuntaan.
Thing2Data
Tavaroiden internet on yksi yleisistä teemoista. Sen tutkimiseen käynnistettiin hanke osakkuusyhtiön, Sovelton, puitteissa. Thing2Datan perusidea oli se, että jokainen tavara voi saada universaalin yksilöllisen tunnisteen, ja tunnisteiden merkkien ei tarvitse olla samoja. Ajoneuvon rekisterilaatta, valaisinpylvään koordinaatti tai QR-koodi voivat kaikki kelvata ja muuntua universaaliksi koodiksi. Koodin perusteella löytyy palvelin, joha hallinnoi tavaran tietoja. Tiedot voivat määritellä myös toimintoja, ja kyse voi olla aktiivisestakin laitteesta.
Hankkeessa suunniteltiin aktiivisille ja passiivisille tavaroille ja palveluille yhtenäinen toiminnallinen arkkitehtuuri tavalla, joka huomioi GDPR-asetuksen sekä transaktiokelpoisuuden, palvelinriippumattomuuden ja universaalisuuden. Määritykseen liittyviä työpajoja oli useita kymmeniä ja eri osien toteuttajia kymmenkunta.
Hankkeessa saatiin aikaan toimiva referenssitoteutus ja keskeiselle osallistujalle toteutettu hakathon osoitti järjestelmän soveltuvan monenlaisten sovellusten kehittämiseen. Hankkeen osallistujina ja rahoittajina oli useita suuryrityksiä, julkisia toimijoita sekä suuria ohjelmistotaloja. Jatkokehitykselle ei hyvistä tuloksista huolimatta löytynyt omistajaa.
Automaattisen liikenteen metropolivisio
Automaattisen liikenteen metropolivisio -hanke organisoitiin osakkuusyhtiön, Sovelton, puitteissa. Tavoite oli edistää viranomaisten yhteistyötä ja valmiuksia robottiliikenteen kehittämiseksi. Hanke koostui työpajojen sarjasta, joissa yhtiön toimesta tuotettuja skenarioita kommentoitiin ja ideoitiin muotoon, jonka kaikki saattoivat hyväksyä. Hankkeen osa-alueet olivat robottihenkilöliikenne, robottitavaraliikenne ja liikennetarpeen vähentäminen. Tarkastelunäkökulmina olivat toimivuus, kustannukset, yhteiskunnalliset vaikutukset ja regulaatiotarpeet.
Hanke julkaistiin 2013 kesäkuussa, ja sen ennusteet ovat toteutuneet melko hyvin. Hankkeeseen osallistui edustajia Liikennevirastosta, Liikenne- ja viestintäministeriöstä, Helsingin kaupungin liikennelaitoksesta sekä kaupunkisuunnittelusta, Näkövammaisten keskusliitto, sekä useita muita julkisia ja yksityisiä toimijoita. Hanke on vaikuttanut säädöksiin ja niiden tulkintaan, Helsingin yleiskaavaan ja myöhempiin julkaisuihin sekä yleiseen keskusteluun.
Supermatrix
Finnet-liitto oli hankkeen aikana 27 itsenäisen puhelinyhtiön muodostama järjestö. Liiton tavoitteena on edistää jäsentensä toimintaedellytyksiä regulaattorin suuntaan ja tuottaa jäsenilleen yhteisiä palveluita. Hankkeen käynnistyessä monilla jäsenyhtiöillä oli meneillään olevia ja päätöstä odottavia kuituverkkohankkeita ja vähäiseksi kuihtunut kyky vaikuttaa lainsäätäjään. Yhtiö käytti hankkeistuskokemustaan ja käynnisti liikkeenjohdon konsultin roolissa Supermatrix -nimen saaneen yhteishankkeen. Hankkeeseen liittyi 25 jäsenyhtiötä ja sama määrä telealan muita toimijoita, mm. alihankkijoita. Näihin kuuluivat mm. Nokia, Ericsson, Cisco, HP ja Intel.
Hankkeen tavoitteena oli osoittaa, miten hyvin pilvipohjaisilla sovelluksilla ja kevytpäätteillä voidaan korvata työasemissa itsessään toimivat sovellukset. Tavoitteena oli samalla osoittaa, mikä on verkon rooli käytettävyyden kannalta. Miten esimerkiksi viiveet syntyvät, jos palvelut sijoitetaan etäälle käyttäjästä, ja jos välissä on reitittimiä kytkinten sijaan. Paras suorite saadaan, jos palvelu sijoitetaan verkossa mahdollisimman lähelle päätelaitetta.
Nykyään tämä konsepti tunnetaan reunalaskentana (edge computing). Hankkeessa kehitettiin myös verkon sisäistä rakennetta liikenteen ohjaamiseksi optimaalisella tavalla. Hanke kehitti puhelinyhtiöiden ja heidän laitetoimittajiensa välisiä suhteita, kasvatti uskoa kuituinvestointeihin, muutti joidenkin järjestelmätoimijoiden käsitystä tulevaisuuden suunnasta sekä herätti uudelleen regulaattorin ja median kiinnostuksen Finnet-yhtiöihin.
COBA I ja COBA II
Osakkuusyhtiöksi tulleen Lonixin piirissä havaittiin, miten hankalaa kiinteistöautomaation kehitys ja ylläpito on, kun kaikki toiminnallinen ohjelmisto kehitetään laitekohtaisesti. Mikrotietokoneiden käyttöjärjestelmistä, erityisesti Windowsista tuttu piirre, miten sama sovellus toimii erilaisilla näytöillä ja erilaisten kirjoitinten kanssa, herätti tarpeen kehittää samanlainen rajapinta. Tämä tarvittiin kiinteistöautomaation sensoreiden, väylien ja toimilaitteiden sekä sovellusten, kuten valvomon väliin. Tähän koottiin yhtiön avulla laaja rahoittajakonsortio sekä Tekes-rahoitus.
Hankkeeseen osallistuivat monet rakentajat, rakennuttajat, telealan toimijat ja kiinteistöpalveluita tarjoavat yhtiöt. Hanke sovelsi käyttäjätapauksista lähtevää suunnittelua. Osallistujien osoittamat käyttäjätapaukset muodostivat ajatuksellisen testikehikon, jonka kaikki ominaisuudet kehitettävän alustan tuli ratkaista. Hankkeessa määriteltiin käsiterakenteista ja rajapinnoista alkaen kiinteistön käyttöjärjestelmä, COBA, joka valmistuessaan sisälsi myös valvomotoiminnallisuuden. Järjestelmässä on lukuisia edistyksellisiä piirteitä.
Älytalo
Älytalohanke liittyy sivuhaarana Helsinki-Arena 2000 -hankkeeseen. Kun modeemiyhteyksien sijaan kotitaloudet oli aikomus kytkeä kiinteillä ADSL-yhteyksillä tai myöhemmin kaapeli- ja kuituyhteyksillä, oli ilmeistä, että kotitalouksien laitteet voisivat olla jatkuvassa yhteydessä verkon palveluihin. Konsepti tunnettiin nimellä “Always on”. Tämä vaikutti avaavan paljon mahdollisuuksia kiinteistöautomaatiolle ja kotiautomaatiolle.
Hankkeessa tutkittiin ja ideoitiin näitä mahdollisuuksia ja toteutettiin ne yhtiön ja Helsingin puhelimen sekä useiden automaatioalan toimijan yhteistyönä. Hanke nivottiin osaksi Helsinki-Arena 2000 -hankkeen ja High Tech Finland -brändin kansainvälistä viestintää.
Helsinki Arena 2000
Helsingin Puhelin on suurin yhtiön liikkeenjohdon konsultointiasiakkaista. Toimeksiannon tavoitteena oli Helsingin Puhelimen teknologiaprofiilin nostaminen. Tämä ei onnistunut yksinomaan viestinnällisin keinoin, koska yhtiön kyvykkyydet liittyivät tekniseen osaamiseen, joka ei laajaa yleisöä kiinnostanut. Internetin ja multimedian kehitys tarjosi mahdollisuuden visioille, jotka ulottuivat kotitalouksien laajakaistaverkkoihin. Kannattaa muistaa, että vuonna 1995 pääosa internet-käytöstä tapahtui hitaiden modeemiyhteyksien avulla ja jopa kuvien lisäämisen kotisivuille puhuttiin kaatavan netin.
Hankkeen tavoitteeksi asetettiin HPY:n toimialueen laajuinen verkko, jossa video saattoi kulkea videonauhurilaatuisena kuluttajalta kuluttajalle. Ideana oli, että kuka tahansa voisi jaella videosisältöjään muille. Hankkeen symboliksi nousi kolmiuloitteinen Virtuaali-Helsinki. Hankkeeseen osallistuivat kaikki pääkaupunkiseudun tiede- ja taidekorkeakoulut, merkittävimmät mediatalot ja joukko muita suuria organisaatioita sekä keskeisenä kumppanina Helsingin kaupunki. Hanke keräsi maailmanlaajuisen kiinnostuksen. Yksittäisistä hankkeeseen Helsingissä perehtyneistä mainittakoon Taipein pormestari Ma (myöhempi Taiwanin presidentti), Intelin pääjohtaja, monet EU parlamentin jäsenet, monien suuryhtiöiden, kuten HP:n ja Ciscon kehitysjohto ja sadat kansainväliset toimittajat.
Mediajulkisuus oli valtava sekä Suomessa että globaalisti. Multimediaverkko valmistui, Helsingin digitaalinen kaksonen valmistui 10km2 koossa, ja monet osallistujaorganisaatioiden ja HPY:n tutkimuslaboratorion kokeilut ovat nykypäivää ennakoivia. Hankkeesta on loppuraportti vertaisarvioituna tieteellisessä Digital Cities III -julkaisussa.
CD-ROM Vuosikirja 1993
CD-ROM -vuosikirja oli Suomen ensimmäinen multimediaromppu. Hanke syntyi tilanteessa, jossa Windowsin myötä PC oli muuttumassa rikkaaksi ympäristöksi kuvalle ja äänelle, mutta yrityksillä oli sellaisen sisällön kehittämisestä vielä vähäinen kokemus. Myös CD ROM -levyt olivat tulossa, mutta niiden tuottamisesta ei yrityksillä ollut kokemusta. Lisäksi kirjoittava CD-ROM -laite maksoi noin 100.000 markkaa ja sen avulla luotu master-levy oli monistettava. Lähin monistuspaikka oli Itävallassa. Kokeilu oli järkevin yhdessä.
Yhtiö kokosi 20 rahoittajaorganisaation joukon. Kukin näistä yhdessä valitsemansa multimediatuottajan kanssa tuotti sovelluksen, joka testattiin yhtiön tuottamaa selainta vasten, jossa jokaisella rahoittajalla oli oma kansilehtensä. Osallistujasisältöjen lisäksi levylle sijoitettiin Yritysmikrot Oy:n itse tuottamaa ja hankkimaa sisältöä, joka koostui mm. Ylen arkistokuvista, musiikista, videoista, taiteesta ja testisisällöistä.
Teoston osuus hankkeessa oli merkittävä ja varmisti sen, ettei tekijänoikeuksia sen enempää rikottu kuin liiaksikaan pelätty. Osallistujat saivat kukin laatikollisen CD-ROM-vuosikirjoja sidosryhmiään varten. Hanke toistui myös kahtena seuraavana vuonna. Yhteensä lähes sata organisaatiota tutustui multimediatuotannon tapoihin hankkeen myötä.
SAA Dialogues
SAA Dialogues oli kunnianhimoinen Tekes-rahoitteinen hanke OS/2 -pohjaiseksi sovelluskehittimeksi. Laaja useista yrityksistä koottu kehittäjäjoukko ja suuryritysten ja ohjelmistotalojen rahoittajajoukko oppi hankkeessa huomattavan paljon ja kehittimen 1. versio valmistui tavoitellussa laajuudessa. Laman alku ja yritysrahoituskanavien sulkeutuminen esti suunnitellun 2. vaiheen ja samalla OS/2 menetti asemiaan.
Laman vuoksi ja kehittäjäkonsortion hajaantuessa kehitintä ei toteutettu Windows-ympäristöön. Kehitin sisälsi tavanomaiset lomakemäärityskeinot, kytkennät yleisimpiin SQL-tietokantoihin, helpon oliokielen EVEn ja graafisen sovellusten mallinnusmenetelmän. Seuraavaan versioon oli speksattu nykyään yleistynyt visuaalinen ohjelmointi. EVE sisälsi monia edistyksellisiä ominaisuuksia. Muuttujat esimerkiksi olivat samanaikaisesti tietokantaobjekteja että näytön kenttiä, riippuen siitä, miten muuttujien attribuutit määriteltiin. Tämä takasi äärimmäisen helpon opittavuuden ja voimakkaan ilmaisun.
K-Mies Menetelmäpaketti
Yhtiön ensimmäinen merkittävä hanke oli sovelluskehitysrungon tuottaminen. Projekti toteutettiin yhdessä Softwayn ja Junnisoftin kanssa ja muodostui PC Konsultit -nimiseksi yhtiöksi. K-Mies oli MS-DOS/PC-DOS -koneissa toimiva sovelluskehitin. Kehittimessä oli kätevä makro-ominaisuus, jonka varaan sovelluskehitysrunko toteutetiin. Toteutettavaksi valittiin tyypilliset hallinnon sovellukset, joiden toiminta jäsennettiin koostuvaksi perusrekisterien ylläpidoksi, relaatiotapahtumien synnyttämiseksi ja ylläpidoksi, raporttien tuottamiseksi ja navigoinniksi. Näitä tapahtumatyyppejä varten luotiin valmiit geneeriset rakenteet.
Sovellukset tuotettiin täyttämällä lomake kustakin toiminnallisesta näytöstä. Lomake saattoi sisältää yksinkertaisia makroja. Olennaista oli, ettei sovellusta varten ollut tarpeen kirjoittaa algoritmista koodia. Menetelmä testattiin kirjoittamalla sen avulla taloushallinnon järjestelmä, joka sisälsi varastovalvonnan, laskutuksen, reskontrat ja kirjanpidon. Menetelmä automatisoi käyttöohjeiden kirjoittamisen ja eliminoi pääosan testaustarpeesta. K-Mies Menetelmäpakettia käytettiin laajasti Suomessa 1980-luvun loppuun saakka sekä suurissa ohjelmistotaloissa että yritysten IT-yksiköissä.